Kitinä

Mikä on sinun ns. "oma hetkesi"?
Jotain, mitä teet yksin ja mistä nautit? (jättäkää ne runkkimisjutut muualle, kiitos)

Itse muistelen aikoinaan raskaana ollessani, kuinka miehen töissä ollessa sain ihan rauhassa katsella Sinkkuelämää, juoda ison mukin kylmää kaakaota ja syödä popcornia.

Nykyään viikonloppuina kotosalla ollessa, lapsen jo nukkuessa, katselen hömppää, juon punaviiniä lasillisen ja syön valtavan lautasellisen erilaisia herkkujuustoja.

Ja jottei ihan pelkäksi syömiseksi menisi: nautin myös reippaista iltakävelyistä yksin, ihan rauhassa.

Mä nautin hurjasti siitä, ku kesäyönä laivan komentosillalla vahdissa ja aamu alkaa sarastaan. Ne auringon nousut on sitten niin mahtavia, ku joka puolella ihan tyyntä jne...

Täydellinen oma hetki?

Luulisin että se koostuu kylmästä kokiksesta, ilta-auringosta, hyvästä kirjasta, hyvästä musiikista ja juustonaksuista! Partsilla on loistavaa istua siinä klo 20-22 välisenä aikana kesällä, kun aurinko ei enää polta.

Toinen asia, mikä aina rentouttaa, ja mitä aina kaipaa, on hevostalleilla palloileminen, tai maastokävely niityn reunassa

rontti26 kirjoitti:Mä nautin hurjasti siitä, ku kesäyönä laivan komentosillalla vahdissa ja aamu alkaa sarastaan. Ne auringon nousut on sitten niin mahtavia, ku joka puolella ihan tyyntä jne...

Uih, kuulostaa ihanalta.

Niin, nautin myös aikoinaan siitä, kun sai yöllä baarin suljettua, asiakkaat ulos ja istua ihan rauhassa paikallaan täydessä hiljaisuudessa. Oli hienoa se.

ninnithequeen kirjoitti: Uih, kuulostaa ihanalta.

Niin, nautin myös aikoinaan siitä, kun sai yöllä baarin suljettua, asiakkaat ulos ja istua ihan rauhassa paikallaan täydessä hiljaisuudessa. Oli hienoa se.

Sitähän se on, jotain niin rauhoittavaa

Jonkin hiukka isomman kumpareen laella ihmetellessä maisemia. Siinä kun hörppää kupillisen kuumaa termarista ja katselee auringon nousua/laskua (jos se varsinaisesti on edes koskaan laskenutkaan) sekämahdollisesti räpsäisee muutaman kuvankin, niin ei mikään voisi olla paremmin.

Viikonloppuna oli kanssa aika jees istuskella nuotion ääressä kuuntelemassa käen kukuntaa ja katsella joutsenten kirmailua järvellä.

Kotimaisemissa kesälomalla tapaan kaasuttaa veneellä keskelle ulappaa, sammutan moottorin ja makoilen veneen pohjalla kuunnellen veden hiljaista liplatusta.

Kyllä esim. kunnon kauhuleffa yksinään pimeässä aikaansaa kans hienon fiiliksen. Harmi, että niitä pelon tunteita herättäviä elokuvia vain on niin harvassa.

Kaikki Lapin reissut jäävät myös syvälle muistoihin. Muut lähtevät aamuyöstä kalastelemaan jokirantaa pitkin ja itse käppäilee toiseen suuntaan kamera kaulassa ja tupakka huulessa metsästämään hienoja aamu-usvaisia maisemia.

Mutta parisuhteessahan sitä kaipaa aina omaa aikaa ja yksin elellessä ei tajua mitä kaipaamista siinä sitten oli.

Think kirjoitti: katsella joutsenten kirmailua järvellä.

Tää kuulostaa musta jotenkin pelottavalta. Kirmaava joutsen?

Itse aiheeseen, oma hetki voi olla tilanteesta riippuen esimerkiksi joogatunti tai sitten uppoutuminen oikein kiinnostavaan kirjaan. Ulkomaailma menettää hetkeksi merkityksensä. Paikallaan istumisessa ihan tekemättä yhtään mitään olen äärimmäisen huono.

Jostain syystä mulle tulee mieleen kipinävuorot intin leireillä.
Jotain hienoa siinä vaan oli, kun kaikki muut oli joko vartiossa, päivystämässä tai unessa ja sai kökkiä kamiinan ääressä tavallaan ihan omassa rauhassaan.

Lilo kirjoitti: Tää kuulostaa musta jotenkin pelottavalta. Kirmaava joutsen?

Piti sitten tarttua mitättömään yksityiskohtaan...

Kävisikö sana ´temmellys´ paremmin

Think kirjoitti:
Piti sitten tarttua mitättömään yksityiskohtaan...

Toki. Et varmaankaan vähempää edes odottanut?

Kävisikö sana ´temmellys´ paremmin

Mun näkemät joutsenet on pelottavia elukoita, jotka joko kelluu tai sähisee. Mä oon vähän kade jos toisilla on temmeltäviä tai edes kirmaavia yksilöitä!

Öffftöpiiik

Nyt mulle piisais viikon OMA loma. Kaukana ja lämpösessä.

Nautin siitä, kun työpäivän jälkeen voin istahtaa sohvalle ja avata tv:n. Sitä sitten tuijotan, on ihanaa kun voi vaan rentoutua eikä tarvitse ajatella mitään sen kummemmin.
Myös hiljaisuudessa oleminen on joskus kuuminta hottia.

Pieniä omia hetkiä kaipaa ihan joka päivä. Ja nykyään niitä tajuaa myös hankkia. Joinain päivinä (jos vaikkapa muksun kanssa ihan kaksin) joutuu ehkä tyytymään vähempään: ammeeseen kynttilänvalossa hyvän kirjan kanssa tai ilman, kasvonaamio lisänä luksusta. Ihan ei välttämättä omiin ajatuksiin tai kirjan maailmaan kerkeä upota, muksun läsnäolo ja mahdollinen rääkäisy mielessä... Useimmiten pääsee kuitenkin pois halutessaan. Ei tarvitse kävellä kuin 5 minuuttia ja löytyy ihana hiljainen paikka, mistä katsella vaikka niitä joutsenia tai ihan vaan kuunnella hiljaista merta. Onneksi Helsingistäkin löytyy, varsinkin iltaisin. Mulla on nykyään pieni jemma-niminen paikka, mihin kipitän yöllä (just auringon laskeuduttua ennen vuorokauden vaihtumista) kuivien leipäpalojen kanssa. Pihalta lähtee seuraamaan lähes poikkeuksetta kaks oravaa, joille sit jemmassa tarjoan korppuset. Ihan Parhautta. Sit voi rauhallisin mielin lampsia kotiin, kömpiä miehen kainaloon ja tajuta, että se tasainen tuhina korvassa on ehkä parasta. Sekin.

Lilo kirjoitti:Toki. Et varmaankaan vähempää edes odottanut?

On se niin mukavaa, että joihinkin asioihin voi luottaa kuin uppoavaan kiveen, vaikka olitkin tänään aika hidas. Kommenttiin meni kuitenkin 12 minuuttia aikaa.

Lilo kirjoitti:Mun näkemät joutsenet on pelottavia elukoita, jotka joko kelluu tai sähisee. Mä oon vähän kade jos toisilla on temmeltäviä tai edes kirmaavia yksilöitä!

Täälläpäin on myös hersyviä, lepattavia ja viipottavia joutsenia. Tosin yhden öykkäröivänkin olen tavannut.

Elukka kirjoitti:Jostain syystä mulle tulee mieleen kipinävuorot intin leireillä.
Jotain hienoa siinä vaan oli, kun kaikki muut oli joko vartiossa, päivystämässä tai unessa ja sai kökkiä kamiinan ääressä tavallaan ihan omassa rauhassaan.

Samikset. Kipinät on parhautta, mie en koskaan oikein ymmärtänyt kitisemistä siitä että joutui kipinään.

Yö on muutenkin miun aikaa, kohtalon sormi vaan osoitti miulle sellaisia tehtäviä, joita varten pitää herätä aikaisin. Paskiainen.

Mun momenttumi liittyy varmasti urheiluun. Kun olen keskittynyt esim. futispelissä ja homma skulaa, niin olen varmaankin aika onnellinen.

Olen perus levoton luonne, joten liian rauhallinen hetki, varsinkin kun niitä sinkkuna on ihan liikaa, aiheuttaa vaan ahdistusta.

Lilo kirjoitti: Mun näkemät joutsenet on pelottavia elukoita, jotka joko kelluu tai sähisee. Mä oon vähän kade jos toisilla on temmeltäviä tai edes kirmaavia yksilöitä!

Olen nähnyt kirmaaviakin! Joutsenhan juoksee vetten päällä aika pitkään, ennen kuin pääsee lentoon asti. Joskus ne sitten toteavat, ettei lentäminen ehkä olekaan niin siistiä, ja pullahtavat takaisin veteen. Ehkä tarkempi ilmaus olisi kyllä pyrähdys.

Ompeleminen silleen "mitä mieleen tulee"-metodilla ilman minkäänlaisia valmiita kaavoja tai muiden päästä olevia ideoita. Tosin tää on siitä huono oma tekeminen, että yleensä se tempaa mukaansa koko päiväksi niin totaalisesti, etten muista syödä ennenkuin alkaa pyörryttää.

Päiväkirjan kirjoittaminen, yksin perjantai-iltaisin kun kaikki muut tekevät jotain kivaa ja itse on ihan ulkopuolella mutta juuri siksi tuntee ymmärtävänsä välillä jotain mitä muut ei, ja vaikkei ymmärtäisikään niin sen illuusion saa kuitenkin päiväkirjassaan säilyttää ja vähän aikaa lohduttaa itseään sillä. Tai puistossa voi kirjoittaa auringonpaisteessa ne asiat joita kukaan muu ei ymmärrä tai jos kotitilanne on rauhaton, paeta kauppareissulla kirjastoon kirjoittamaan pahat ajatukset pois.

Nautittavaa omaa tekemistä on myös lukea kirjaston lukusalissa tenttikirjoja, mutta tätä pitäisi tällä hetkellä tehdä sellaiset 8 tuntia päivässä, joten sitä ei ehkä lasketa.

Vadim kirjoitti:

Olen nähnyt kirmaaviakin! Joutsenhan juoksee vetten päällä aika pitkään, ennen kuin pääsee lentoon asti. Joskus ne sitten toteavat, ettei lentäminen ehkä olekaan niin siistiä, ja pullahtavat takaisin veteen. Ehkä tarkempi ilmaus olisi kyllä pyrähdys.

Jos nämä lintuset pyrähtelevät lähempänä kuin 10 metrin päässä, en kyllä jää yleensä tarkkailemaan vaan kirmaan tai jopa temmellän tieheni...

On se kumma miten susihukkia jaksetaan vainota mutta joutsenten kaltaiset petolinnut saavat kellua ympäriinsä kaikessa rauhassa...

Lilo kirjoitti:Jos nämä lintuset pyrähtelevät lähempänä kuin 10 metrin päässä, en kyllä jää yleensä tarkkailemaan vaan kirmaan tai jopa temmellän tieheni...

On se kumma miten susihukkia jaksetaan vainota mutta joutsenten kaltaiset petolinnut saavat kellua ympäriinsä kaikessa rauhassa...

Ruokittiin kerran sorsia Herttoniemenrannassa, ja paikalle tuli kyhmyjoutsenpari. Kyllä mua vietiin, kun se uros nousi vedestä ylös ja taapersi kävelytietä meidän perässä. Halusi vaan leipää, ja mies jopa uskalsi antaa sille kädestä. Jumankekka, se lintunen oli mun mittanen

ninnithequeen kirjoitti: ja mies jopa uskalsi antaa sille isän kädestä.

Aika sankari.

ninnithequeen kirjoitti:Jumankekka, se lintunen oli mun mittanen

Sulta oli unohtunut korkkarit?

ak kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Jumankekka, se lintunen oli mun mittanen

Sulta oli unohtunut korkkarit?

Perkeleen jätkä

tonttu kirjoitti:Nautin siitä, kun työpäivän jälkeen voin istahtaa sohvalle ja avata tv:n. Sitä sitten tuijotan, on ihanaa kun voi vaan rentoutua eikä tarvitse ajatella mitään sen kummemmin.

Jeh, töitten jälkeen lämmittää safkan ja istahtaa koneen ääreen katselemaan jotain laatuTV-sarjaa. Uppoudun täysin ajattelemattomuuden mielentilaan, ja ärsyynnyn jos tullaan häiritsemään.
Kanssaihmiset suorastaan nauttivat siitä, kuinka säihkähdän pahan päiväisesti jos minuun otetaan verbaalisesti yhteyttä kesken tämän pyhän toimituksen.

Myös hyvän kirjan lukeminen levynä sängyllä tai sohvalla riittää pitkälle. Silloin en tosin saavuta täyttä rentoutunutta keskittymistä, vaan saatan olla tietoinen ympäristöstäni.