Kitinä

Yksi vanhimmista kavereistani saa lapsen. Ovat asuneet jo reilut viisi vuotta yhdessä. Mulla kello tikittää, vaikka mies olenkin. Yli 30 jo eikä ole naista, elämänkumppania. Ei tunnu mistään löytyvän sellaista jonka kanssa tunteet ja järki, rakkaus ja suunnitelmat kävisivät yhteen. Seksiä tulee jo korvista, mutta minä haluan kasvattaa lapsia, saada oman perheen. Joku masensi minua lisää sanomalla, että eikös mulla pitäisi olla jo se... Herään yöllä ahdistukseen, näen painajaisia siitä että jäänkin yksin eikä unelmani koskaan toteudu. Paahdan pätkätöitä vuodesta toiseen, opiskelen lisää hienoja todistuksia, käyn baareissa... tyhjää, tyhjää! Kuka tietää muuttuuko tämä. Sanon itselleni: Älä ole epätoivoinen, niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Vaikea vain pitää lippua korkealla yksin. Olenko jotenkin viallinen. Miksi minä en osaa jos muutkin osaavat? En ole tyhmä enkä ruma, kysyntää riittää. Kuinka monta naista jaksan vielä kahlata läpi... jos tuhat vielä ja sen yhden löytäisin jonka kanssa kaikki käy toteen...

Ahistaa.

Onko tämä provo?

Miksi olisi? Tunnen paljon pikkasen yli kolmekymppisiä mihiä, jotka pelkäävät samoin...ja suurin toive olisi perustaa perhe. Yksi mies ja hänen tyttöystävänsä erosivat, koska naisella ei ollut mitään haluja perheenperustamiselle.

....Ja toinen tyttökaverini juuri totesi, että nyt niitä kolmikymppisiä miehiä alkaa vapautua, jotka haluaa jo rauhoittua ja saada hyvän vaimon (ei mitään bilettävää citylutkaa) ja hankkia lapsia ja elää sitä arkea

Onneksi mies on biologisesti kykenevä vielä hyvin pitkälle vanhuuteen, ja nuoremmatkin naiset voivat viehtyä huomattavasti vanhempiin, erityisesti vakavaa suhdetta hakiessaan. Eika harva 25-vuotias neiti on valmis vauvantekohommiin, ehkäpä parempi katsella sitten lähempää omaa ikäänsä jos haluaa muutakin kuin sitä seksiä ja seikkailua?

Tämä miesten vauvakuume on mielestäni mielenkiintoinen ilmiö. Joillakin miehilläkin tuntuu olevan voimakas tarve tulla isäksi ja jatkaa sukuaan. Meilläkin ne lapset tuntuvat olevan miehelle tärkeämpiä kuin minulle, ainakin tällä hetkellä. Tunnen myös useita pariskuntia, joissa miehet haluavat lapsia ja oikeastaan myös isomman perheen kuin vaimot. Naiset taas mieluummin tekisivät uraa ja keskittyisivät siihen pieneen perheeseen. Toisaalta yksinelävät naiset uskaltavat hankkia lapsen ilman miestä, tai paremminkin ilman parisuhdetta.

En tiedä onko tämä sitä 3-kympin kriisiä, mutta pikkuhiljaa sitä tekisi mieli itsekkin rauhottua. Lapsia en (vielä) halua, mutta parisuhde kyllä kelpaisi. Tuleekohan musta kohta takertuja?

Niin, mitä tehdä kun haluaa suhteen eikä fuckbuddyä, mieluummin hellyyttä kuin armotonta jyystöä?
Ja mikä eteen kun ongelma on jo 18-vuotiaana?

Monet tuntuvat vuoroviikoin selittävän haluavansa "oikeaa suhdetta" ja vapaampaa fuckbuddy-suhdetta. Kai se sitten menee biorytmien mukaan, vaihdellen noiden kahden vaihtoehdon välillä.

Razormaid kirjoitti:Ja mikä eteen kun ongelma on jo 18-vuotiaana?

Onko Partaveitsineito 18? Enkö enää olekaan Kitinän juniori?

Anteeksi offtopic.

Razormaid kirjoitti:Niin, mitä tehdä kun haluaa suhteen eikä fuckbuddyä, mieluummin hellyyttä kuin armotonta jyystöä?
Ja mikä eteen kun ongelma on jo 18-vuotiaana?

En ymmärrä kysymystä. Ei kunnon ihminen (TM) halua mitään pelkkiä nussimiskavereita missään elämänsä vaiheessa. No comprende, verstehe nicht, förstår inte, don't get it.

Razormaid kirjoitti:Ja mikä eteen kun ongelma on jo 18-vuotiaana?

Ajaudut etsimään äärielämyksiä, että "edes jokin tuntuisi joltain". Ei ollenkaan harvinainen ole tuo tuommoinen tunne. Se on se hinta, joka korostuneesta hedonismin tavoittelusta ja "oman minän nautintojen täyttämisen korottamisesta universumin tärkeimmäksi asiaksi" on maksettava.

Suosittelen vapaaehtoistyötä ja ajoittaista asketismia.

Olenkin epäillyt, että syynä tunteeseeni itsestäni epäonnistuneena eurooppalaisena kuluttajana, perheenisänä alle kolmekymppisenä ja kilpailukykyisen yhteiskunnan rakentamiseen tähtäävien yleisesti hyväksyttyjen toimien ymmärtäjänä onkin vain eräs tietty elämäni vaihe.

Riemumieli kirjoitti:Ei kunnon ihminen (TM) halua mitään pelkkiä nussimiskavereita missään elämänsä vaiheessa.

Jos lause pistetään palasiksi, tässä siitä erään semanttisesti merkityksellisen osan tulkintavaihtoehtoja:

- olet epäillyt, että syy tunteeseesi itsestäsi epäonnistuneena (...)perheenisänä alle kolmikymppisenä (...) onkin vain eräs tietty elämäsi vaihe.

TAI

- olet epäillyt että syy tunteeseesi itsestäsi (...) perheenisänä alle kolmikymppisenä (...) onkin vain eräs tietty elämäsi vaihe.

Oletkohan sä jättänyt jotain pientä mainitsematta

<amatööritason puujalka>

sanctus kirjoitti:Olenkin epäillyt, että syynä tunteeseeni itsestäni epäonnistuneena eurooppalaisena kuluttajana, perheenisänä alle kolmekymppisenä ja kilpailukykyisen yhteiskunnan rakentamiseen tähtäävien yleisesti hyväksyttyjen toimien ymmärtäjänä onkin vain eräs tietty elämäni vaihe.

Että nykyään pidän itseäni onnellisena ja nautin elämästäni pornahtavan ja litisevänä valuvan luterilaisen koulutytön kanssa ja isyys on odottavissa ja kaik on mukavaa.

Mutta aina ei ole ollut näin ja silloinkin on ollut mukavaa, vaikka onkin ryhtynyt lihalle.

nexie kirjoitti:Jos TAI
<amatööritason puujalka>

sanctus kirjoitti:isyys on odottavissa ja kaik on mukavaa.

Kitinä-vauva?! Oikeesti?! Tulossa?!

En nyt varsinaisesti perhetta halua, stabiili vakituinen parisuhde olisi vallan hyva minulle.

On se vain kumma etta naiset joihin ihastuu eivat halua kuitenkaan vakiintua ainakaan minun kanssani. Yhden tai muutaman illan juttuihin tai FB systeemeihin olen lopen kyllastynyt, niista ei saa mitaan joten niita en sitten enaa harrrasta.
Se olisi ideaalinen tilanne etta voisi tietaa heraavansa seuraavanakin viikkona tutun naisen vieresta ja voisi pohtia yhdessa vahan pidemmalle tulevaisuutta. Tallahetkella elama tuppaa olemaan vahan turhan kelluvaa, resurseja ja halua olisi jonkun pysyvan rakentamiseen mutta kun puuttuu se jonka kanssa sita rakentaa.

EDIT:
"olet mukava ja herrasmiesmaista seuraa mutta liian rauhallinen" mielenkiintoinen kommentti historian hamarasta joka on muutaman kerran tullut vastaan. Miten voi olla liian rauhallinen? pitaisiko siis paastaa sisainen renttu irti etta suhde voisi toimia pidempaan?

JoeB kirjoitti:"olet mukava ja herrasmiesmaista seuraa mutta liian rauhallinen" mielenkiintoinen kommentti historian hamarasta joka on muutaman kerran tullut vastaan. Miten voi olla liian rauhallinen?

= "olet liian tylsä". Mitä suotta sitä sisäistä renttua pidätellä, ainakin kannattaa kokeilla. Ensi la kitymiitti, vedä siellä perseet.

No kiitos kiitos.

Edith kirjoitti: Kitinä-vauva?! Oikeesti?! Tulossa?!

sanctus kirjoitti:

Edith kirjoitti: Kitinä-vauva?! Oikeesti?! Tulossa?!

Onnittelut minunkin puolesta

Noriyumi kirjoitti:

sanctus kirjoitti:

Edith kirjoitti: Kitinä-vauva?! Oikeesti?! Tulossa?!

Onnittelut minunkin puolesta

Oih ja voih! Aivan ihanaa, onnittelut minultakin!

sanctus kirjoitti:No kiitos kiitos.

Edith kirjoitti: Kitinä-vauva?! Oikeesti?! Tulossa?!

Kuka on raskaana?

Jee vauva-onnitteluja! Onnea!

(sori ketjun aloittajalle................ )

Nyt te luultavasti aiheutitte onnitteluillanne Nexielle painajaisia koko loman ajaksi. Häpeäisitte.

No onnea sitten minunkin puolesta!

Minä luulin että tässä käsitettiin viesti väärin, mutta ilmeisesti se ei mennytkään niin. Onnea sitten vain!