Kitinä

Joskus saan aikaiseksi ihan sulavia lauseita, jotka kuroutuvat mukavaksi tarinaksi. luulisin, että tietynlaista fiilistä olisi hyvä yrittää "pitää yllä", jonka aikana pystyy muodostamaan sulavampaa tarinan omaista selostusta, josta joku muukin ehkä oivaltaa jotakin kokonaisuutta...

Eri ajankohtina pystyy paneutumaan ja latomaan sanoja yllättäväkin erilaisella menestyksellä. Ailahtelevaisuus fiiliksissä ja myöskin yksi fiilis "kirjoittaa" periaatteessa loppuun oman "tarinansa".

Tarina joka vaikuttaa puolen vuoden jälkeen ihan coolilta on kohtalaisen onnistunut, ja kait se syntyy jossakin tietyssä mielentilassa... (toki ei parane liian unisena yrittää... tai jotain)

Sinänsä kalastelemalla saattaisin saada aikaiseksi jotain sellaista, jonka tavallinen pulliainenkin ymmärtää tai tarkoitin lähinnä ihminen, joka ei ole minä ja ehkä myös olisi hyvä paneutua siihen selostamiseen, että mitä tarkoitan, milläkin asialla. Ne saattavat olla kovin kaukaa haettujakin, että selostaessaan saattaa itsekkin ymmärtää asian huonouden ja hiljentyä.

Mitä taustoja pyörii mielessänne, kun kirjoitatte ja miten ajattelu etenee tekstin luomiseen?

ajatus -> kirjoitus -> pöytälaatikko

Toivon että vanhana pystyn lukemaan.

McJanne kirjoitti:Toivon että vanhana pystyn lukemaan.

Oksennuspussin kera baariehtoossa keravalla luet microfooniin 50 vuotissynttärillä kitykokemuksia... okei.

En voi väittää, etteikö useampien kirjoitusten uudelleen lukeminen olisi aiheuttanut pelotusta. Mistähän sekin johtuu? Jotenkin sil viisii, että hyi saamari...

Joskus puolen vuoden päästä pystyy kelaamaan vanhoja naureskellen ja muistaa sen tilanteen, missä aivot souti silloin...