Kitinä

Kaverini (joo, joskus oli hetken yksi "kaveri", kun opettaja muodosti parijonon ala-asteella) kutsui namuja joskus hemuiksi, ennenkuin kysytte, urpot!

Onko se hemujen syönti joku seksin, miehen, huomion vai minkävitun korvike? Miksi niitä hemuja on syötävä mieluiten joka päivä, vaikka varmasti tiedätte, että reidet turpoaa ja berbeeri leviää. Sitten äijälle itketään, että taas mulla on huono omatunto, kun popsin niitä hemuja.

No, kertokaa jo!!!

hemulihoi

Joka päivä tai ainakin melkein. Eikä edes itketä, kun en kerran pysty vastustaa Vastapainoksi sitten kaurapuuroa, porkkanaa ja ruisleipää. Eikä se mulle ole minkään korvike, maistuu vaan hyvältä eikä ilmankaan pärjää

Kyllä mä selitän ainakin sen yhden viikon kerran kuukaudessa, jolloin voisin syödä ylipäänsä ihan mitä vaan hyvää tonnikaupalla hormoneilla. Muutenkin nainen syö usein palkitakseen itseään. Moni nainen on ns. fiilissyöjä. Suklaan syönnillä helpotetaan ikävää, masennusta, kurjuutta, sillä onhan sokeriilla ja etenkin suklaalla mielihyvä keskusta aktivoiva vaikutus.

Suklaa on parempaa kuin seksi!

En syö hemuja enää kovin paljoa, kuukaudessa kumminkin on se yksi viikko, kun pari suklaapatukkaa kyllä menee. Mulla on paremmat nipsut napsittavana. Vieneet makeanhimonkin aika lailla. Mutta rasvanhimoa eivät. I rasva ja Herttoniemen Valintatalon munariisipasteijat.

No eihän syö. Suklaata ne syö enemmän. Muilta osin minä ja 3 jäljelä olevaa hammastani olemme sitä mieltä, että syön aivan liikaa karkkia.

Sannnu kirjoitti:Suklaa on parempaa kuin seksi!

Siinä on jo aika hurja väite!

ElanorRaven kirjoitti:

Sannnu kirjoitti:Suklaa on parempaa kuin seksi!

Siinä on jo aika hurja väite!

Ääh...mun mielestä seksiä on kaikkialla _niin_paljon että noin niinkuin keskivertoseksin suklaa voittaa 6-0. Seksistä on mennyt kaikki jännitys ja kiinnostavuus noin niinkuin yleiseltä tasolta, kun oikeastaan kaiken voi saada...kuvottavuuksin asti...

(Juu...odottelen jo niitä "sä et varmaan ole saanut hyvää seksiä koskaan veistejä... )

Sannnu kirjoitti: Suklaa on parempaa kuin seksi!

Buhahah Ensinnäkään, mä en syö hemuja just sen takia että niissä on vaan turhia kaloreita eivätkä ne siis ole ravitsemuksellisesti tarpeellisia. Siis en tarvitse niitä. Toiseksi, nautin mieluummin kohtuullisen kokoisesta perseestä ja jopa hieman ohentuneista reisistä(jee!) kuin siitä että mätän pussillisen jotain turhaa naamaan. Jos nyt rehellisiä ollaan niin eihän satunnainen tai suht useinenkaan napostelu vielä tee pekkaa pahemmaksi, mutta koen sen vaan turhina extrakaloreina ja rahantuhlauksena. Muitten ihmisten karkkeja(erityisesti vaimon hienoja suklaita) saatan (paino sanalla jokusen ) suruuni napsia jos tilanne on todella huono. Kerran oli, toista ei

Totta on, että ruualla voi palkita itseään. Pitäisi varmaan tehdä jotain palkitsemisen arvoista että voisi syödä jotain hyvää. Kuten opetella lentämään tai valloittaa maailma

Naiset hemuttelee, mies juo raikasta olutta. Näin on evoluutio meidät kasvattanut - turha on taistella tutkainta vastaan.

nowaysis kirjoitti: Muitten ihmisten karkkeja(erityisesti vaimon hienoja suklaita) saatan (paino sanalla jokusen ) suruuni napsia jos tilanne on todella huono. Kerran oli, toista ei

"Jokusen" No, mitäpä sitä ei vaimonsa hyväksi tekisi.

Mulle on sitten vissiin sattunut vastaan tosi herkkuheikkoja miehiä, mutta kyllä ne on mässänneet vielä muakin enemmän. Itseasiassa oma karkinhimo on koko ajan vähentynyt, pitäsköhän huolestua?

Enemmän olen huomioinut mies/naisjakaumaa karkkien laadun suhteen. Miehet syö sellasia ällölöllökarkkeja, naiset kovia ja kirpeitä.

Turbohaltija kirjoitti:Naiset hemuttelee, mies juo raikasta olutta. Näin on evoluutio meidät kasvattanut - turha on taistella tutkainta vastaan.

Ei, ei ja ei! Meidän ruokakunnassa minä juon oluet ja mies mussuttaa karkit ja suklaat.

Ollaanko me säännön vahvistava poikkeus vai?

hoaxie kirjoitti:

Turbohaltija kirjoitti:Naiset hemuttelee, mies juo raikasta olutta. Näin on evoluutio meidät kasvattanut - turha on taistella tutkainta vastaan.

Ei, ei ja ei! Meidän ruokakunnassa minä juon oluet ja mies mussuttaa karkit ja suklaat.

Ollaanko me säännön vahvistava poikkeus vai?

Äh... mun ruokakunnassa mä hoidan molemman velvoitteet

Mahdollisessa, toivottavassa, tulevassa ruokakunnassa nuo asiat taas, minun visioiden mukaan, hoidettaisiin tasapuolisesti.

Hyvin harvoin syön karkkia. Joskus kyllä iskee kauhia himo, mutta tosiaan harvoin.
Sisu-pastilleihin jää muuten koukkuun. Kun saa yhren, on saatava koko askillinen

Suvinen kirjoitti:No voi vittu. Meidän perheessä se on mies joka itkee "lihavuuttaan" ja samalla tunkee kuonoon amatsoonin eläimiä.

Kuulostaa ihan mun exältä...

Mä mätän karkkia ja pullaa suuhuni ihan vaan siinä toivossa, jos tuo perse kasvaisi ja reidet leviäisi edes vähän. Pakko jotain syödä niin syö sitten mahdollisimman hyvää ja lihottavaa. Hampaatkaan kun ei ole reikiintyvää laatua.

Mun äiti syö vähintään pussin karkkia joka päivä. Joskus olen kokeeksi vienyt sille makeistukusta oikein perhepakkauksia. Puoli kiloa katoaa ihan huomaamatta eikä sille tule edes huono olo. Jäätelön se hotkaisee ennenkuin muut ovat ehtineet saada edes papereita auki. Ja harvalla päälle viiskymppisellä olen nähnyt niin hyvää vartaloa kuin sillä.

Suvinen kirjoitti:No voi vittu. Meidän perheessä se on mies joka itkee "lihavuuttaan" ja samalla tunkee kuonoon amatsoonin eläimiä.

Meillä asuu samanlainen.
Mä syön karkkia varsin harvoin, ja yleensä sitten tummaa suklaata tai luonnonlakua. Olen monivammainen lisäaineiden suhteen

hermine kirjoitti: Mun äiti syö vähintään pussin karkkia joka päivä. Joskus olen kokeeksi vienyt sille makeistukusta oikein perhepakkauksia. Puoli kiloa katoaa ihan huomaamatta eikä sille tule edes huono olo. Jäätelön se hotkaisee ennenkuin muut ovat ehtineet saada edes papereita auki. Ja harvalla päälle viiskymppisellä olen nähnyt niin hyvää vartaloa kuin sillä.

Tuskin tarkoituksenasi oli asialla kehuskella, mutta...jos tietää ja ymmärtää ravintoasioiden perusjutut, niin en millään muotoa tukisi karkkien yms. edes vähäistä ja säännönmukaista syöntiä.

Jo pelkästään terveydelliset syyt ja erityisesti kakkostyypin diapetes riittävät minulle. Itse en pidä ollenkaan sahanterän lailla vaihtelevasta verensokeriarvosta.

Vastasin silsis on ilkee. Kuten jo vkonpväketjussa kerroin, syön herkkuja oikeestaan vaan viikonloppusin. Jätskiä saatan satunnaisesti nauttia pallon arkenakin.

nimim. laitan niin pirun hyvää ruokaa, ettei muulle jää tilaa

Karkkia tulee syötyä aika paljon, suklaasta en tykkää mitenkään älyttömästi. Tuntuu että mitä kauemmin on ilman mässyjä, sitä vähemmän ne himottaa. Niin ja omakin eksä veti karkkia aivan tolkuttomia määriä.

Viime lauantaina söin muutaman karkin pahimpaan nälkään kun possun ulkofile tirisi nuotiolla. Tänä vuonna on mennyt kyllä epämääräisen paljon karkkia, kohta jo varmaan pieni pussillinen. Täytyy rajoittaa ettei käy hassusti. Jouluna taisin maistaa suklaan ja joskun kaffeen kanssa toisen, ei enää.


No ei tarvitsekkaan. Palkka tuli ja nyt on mandariineja ja happamia omenia mitä saan onnessani mussuttaa. Kohta saa kirsikoita kohtuu hintaan, happy happy joy joy.

Lilo kirjoitti: Mulle on sitten vissiin sattunut vastaan tosi herkkuheikkoja miehiä

Niin no onhan sun kavereissa sellaisia ....

Mutta puolustuksen puheenvuoro. Minä pidän ihmisistä jotka ovat tyytyväisiä omaan itseensä, elämäänsä ja maailmaan -- ja voivat ilman natsismia tai hirveitä ripittäytymisiä nauttia pienistä hyvistä asioista elämässä.

Karkit ovat sellainen plus miinus juttu minulle. Niiden tuoma mielihyvä on hyvin lyhytaikainen - joten on turhauttavaa kun karkkia joutuu sitten lappamaan nopeastikin vaikka koko pussillisen turpaan, jos sitä käyttää jonain mielihyvän lähteenä.

Mieluummin palkitsee itsensä hyvällä belgialaisella suklaalla, punaviinillä, hyvillä juustoilla tai jollain muulla joka tarjoaa täyteläisemmän ja pitkäkestoisemman mielihyvän kuin nopea sokeripiikki.

ninnithequeen kirjoitti:Hyvin harvoin syön karkkia. Joskus kyllä iskee kauhia himo, mutta tosiaan harvoin. Sisu-pastilleihin jää muuten koukkuun. Kun saa yhren, on saatava koko askillinen

Samat täällä. Toinen jota menee askikaupalla on Lidlin Bentol-pastillit (vihreä aski). Namnamnamnamnamnam.

Suklaapatukoiden sijaan olen kokeillut vedellä proteiinipatukoita välipaloiksi. Siitä kivoja etteivät ole ällömakeita, ja siinä on nälän terävimmän kärjen vievä täysipainoinen välipala helposti ja nopeasti nautittavassa muodossa. Jääkaapissa pidettyinä niistä tulee sitkeitä, saavat hampaatkin töitä (oikeesti, niitä on kiva pureskellä).

huima kirjoitti:Mieluummin palkitsee itsensä hyvällä belgialaisella suklaalla, punaviinillä, hyvillä juustoilla tai jollain muulla joka tarjoaa täyteläisemmän ja pitkäkestoisemman mielihyvän kuin nopea sokeripiikki.

Saavuta Nirvana ja Sisäinen Onni niin ei tarvi natkuttaa enää mitään nameja, source of endless kicks. Toinen hyvä vaihtoehto olisi semmoinen sähköelektrodi aivoihin, että saisi mielihyvää nappia painamalla. Hyvä dieetti, Olds & Milnerin klassisessa rottakokeessa rotat mieluummin painelivat orkkunappia kuin söivät, ja kuolivat lopulta nälkään. Jos orkkunapin yhdistäisi vielä kuntopyörään niin että polkiessa tulee kicksejä niin a vot, jopas se qnto kohoaisi.

Miehen iltalenkit on kummasti viime aikoina vieny sen tonne makuunin namihyllylle. Tuo aina jonkun pussin täynnä herkkuja, irttikset on ihan parhautta. Ja mahdollisimman limaset ja värikkäät! Pehmot. Kyllä meillä molemmat mussuttaa suht usein namia, mulla se taitaa näkyä hampaissa (ei vielä reikiä mut vihloo välillä niin pirusti) ja miehellä kuulema mahassa. Me syödään joskus karkkia paneskellessakin.

Kyllä meillä ainakin mies on suurempi herkkusuu kuin minä. Suklaasta en oikein tykkää, se on tunkkaisen makuista. Vain kuukautisten aikana tulee suklaahimo. Karkkeja ostan ehkä kerran kuussa leffakäynnin yhteydessä.