Kitinä

Lueskelin äsken City-lehteä, ja veri kiehahti kun luin yhden kommentin suhdeväkivallasta. Ko. henkilö oli sitä mieltä, että nainen saa lyödä, koska nainen lyö aina syystä.

WHAT?!

Toinen päsmäri oli sitä mieltä että mies ja nainen molemmat saavat lyödä. Naiset kuulemma ottavat tasa-arvosta vain sen kerman päältä.

Minä taas olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei suhteessa lyödä. Monta kertaa on elämän aikana tullut sellainen tilanne eteen, että on tehnyt mieli vedellä ympäri korvia ja oikein kunnolla, kun toinen on sattunut olemaan täysi kusipää (kerran sylkäisin naamalle kun mies tuli aamulla kotiin humalassa ja kertoi yksityiskohtaisesti miten oli pettänyt "mutta se oli vaan yks vanha tuttu, ja ruma.. ". Siinä vaiheessa meinasi lähteä mopo käsistä. Kaksi päivää myöhemmin lähti sormus sormesta. )

Saako mies lyödä?

Saako nainen lyödä?

Saako mies lyödä vasta kun nainen on lyönyt?

Kerro oma kantasi, näistä kun on niin monta eri mielipidettä.

(olen pahoillani jos puhun jollekin arasta aiheesta; nyt lyömisellä en tarkoita mustaksi ja sairaalakuntoon joka kerta hakkaamista).

Eipä ole tapana lyödä tuntemattomia, kavereita, tahi sukulaisia...
Miksi sitten seurustelukumppania pitäs läiskiä? En ole lyönyt seurustelukumppania tai kumppani mua.

Ei voi hyväksyä. Kait siinä vaiheessa jos löisi, niin pitäs hävittää peilit kämpästä, kun ei kehtais peiliin kattoa.

Lyödä saa vain ja ainoastaan takaisin siinä tilanteessa että karkuun ei pääse - eli itsepuolustukseksi. Jos kaikki noudattaisivat tätä periaatetta kukaan ei koskaan löisi.

En tajua vaahtoamista vain (fyysisestä) suhdeväkivallasta, samalla keskustelun voisi ulottaa kaikkeen lyömiseen.

annepa kirjoitti:En tajua vaahtoamista vain (fyysisestä) suhdeväkivallasta, samalla keskustelun voisi ulottaa kaikkeen lyömiseen.

Oikeassa olet. Topikkihan on nimenomaan aloitettu lehtikirjoituksen perusteella.

Nyt aiheena lyöminen, vaikkakin henkinen väkivalta on satoja kertoja yleisempää (ja pahempaa).

Parisuhteessa ja kaikissa muissakin suhteissa on sallittua lyödä vain puolustaakseen itseään tai jotakuta muuta ei-henkiseltä väkivallalta. Saattaa silti olla, että jos kumppani joskus tulla tupsauttaisi kertomaan hilpeän viattomasti että pippeli vaan luiskahti pimpsaan, voisi saada avokämmenestä ennen kuin alan pakkaamaan tavaroita. Mitään muuta tilannetta en oikein voi kuvitella jossa voisin provosoitua lyömään naista muutoin kun puhtaasti itsepuolustukseksi tilanteessa jossa on oikeasti pakko.

Jos kyse on sellaisesta hysteerisestä "väkivallasta" joka sattuu lähinnä henkisellä puolella niin silloin parempi ratkaisu on tarttua ranteista, painaa maahan ja istua päälle kunnes rauhoittuu. Kerran testattu ja toimi oikein hyvin, aika nöyräksi se vetää kun tajuaa ettei pärjää jos tosissaan aletaan riehumaan. Eipä sellaiseen suhteeseen silti kannata jäädä, jossa konfliktit menevät sellaiselle tasolle etteivät sanat enää riitä.

Elppis kirjoitti: Topikkihan on nimenomaan aloitettu lehtikirjoituksen perusteella.

Luin sen saman jutun. Tuntuu kieroutuneelta ajatella että "nainen lyö aina syystä". Mieskö sitten hutkii huviksensa? Kun ei ole parempaakaan tekemistä? Ja jos oikeen vääntää niin onhan se tylsyyskin syy...

No, joka tapauksessa, oli suhde mikä tahansa tai olematon niin lyödä saa mielestäni vain ja ainoastaan takaisin jos ei pääse pakoon. Juokseminen on ensimmäinen asia mitä pitää tehdä lyömisen jälkeen - jos siihen kykenee.

Luin jostain, että naisten harjoittama fyysinen väkivalta suhteissa on paljon luultua yleisempää. Miehet eivät vain yleensä rohkene kertoa siitä.

Miksi kukaan ylipäätään saa lyödä ketään? Miksi on sosiaalisesti hyväksyttyä, jos mies "saa turpiin" toiselta mieheltä?

Turbohaltija kirjoitti: Miksi kukaan ylipäätään saa lyödä ketään? Miksi on sosiaalisesti hyväksyttyä, jos mies "saa turpiin" toiselta mieheltä?

Tätä mä en tajua!

Mä taidan olla vähän outo (ylläri), mutta rupean itkemään jos esim. poikaystävä töytäisee tappelupukaireiden väliin, oli ne tuttuja tai tuntemattomia. Säikähdän totaalisesti. INHOAN tappelua.

Turbohaltija kirjoitti:Luin jostain, että naisten harjoittama fyysinen väkivalta suhteissa on paljon luultua yleisempää. Miehet eivät vain yleensä rohkene kertoa siitä.

Miksi kukaan ylipäätään saa lyödä ketään? Miksi on sosiaalisesti hyväksyttyä, jos mies "saa turpiin" toiselta mieheltä?

Se johtuu varmaan siitä, että mies ei kehtaa myöntää saaneensa naiselta turpaan. Ja varmaan osin siitä, että naisten "lyöminen" on yleensä sellaista joka sattuu yleensä paljon enemmän henkisellä kuin fyysisellä puolella. Eipä ole kukaan mun tuntema kaveri koskaan mustaa silmää rouvalta saanut.

Aika heikosti menee jos pitää lähtä toisia muksimaan.Kaikesta pitäs oppia puhumaan,varsinkin parisuhteessa.

Turbohaltija kirjoitti: Miksi on sosiaalisesti hyväksyttyä, jos mies "saa turpiin" toiselta mieheltä?

Ei ole hyväksyttyä. Mutta on kuitenkin aivan eri asia joutua pelkäämään väkivaltaa omassa kodissan ja siltä ihmiseltä, jonka pitäisi olla kaikkein läheisin ja turvallisin kuin satunnaiselta jampalta, joka on sattunut samaan nakkikioskijonoon.

Mä lyön ainoastaan kehäköysien sisäpuolella, tai muuten valvotuissa oloissa. Muualla kaikenmoinen lyöminen on typerää. Eikö muita keinoja asioiden selvittämiseen ole??

ei se lyöminen ole hyväksyttävää oli lyöjänä kumpi tahansa. ei myöskään suhteen ulkopuolella lyöminen. itsepuolustuksen ymmärrän, tai jotain toista puolustaakseen, mutta silloin pitää olla tosi kyseessä.

tapellaan vaan tappaakseen. tällä siis tarkoitan sitä, että lyömään ruvetaan vain jos tilanne on fyysisesti vaarallinen.

Mä olen 18 vuotiaana lyönyt nyrkkini oven karmiin kinastelun tuoksinassa. Tuli kipeää ja lähdin sen jälkeen evakkoon. Sittemmin olen viisastunut sen verran että jätän lyömättä ja lähden suoraan evakkoon. Kummasti se riitakin rauhoittuu kun on muutama tunti aikaa välissä tuumailla.

Mutta joo. Ei saa lyödä, ei missään tapauksessa.

Pehmis kirjoitti:Eipä ole kukaan mun tuntema kaveri koskaan mustaa silmää rouvalta saanut.

Hiukan ohi aiheesta, mutta kerran yksi tuttu nainen kyllä mottas silmien väliin, siinä kyllä vähän aikaa hedelmäpeli pyöri simmuissa. Mitään jälkeä ei jäänyt, eikä nainen muistanut koko asiasta mitään jälkeenpäin kysyessä.

annepa kirjoitti: Juokseminen on ensimmäinen asia mitä pitää tehdä lyömisen jälkeen - jos siihen kykenee.

Parempi juosta ennen kuin osuu.

Väsymys, kiire, stressi ja pelko omasta asemastaan herättää varmasti useampien nyrkit nykypäivänä heilumaan. Ensin vihan leimahdus ja purkautuminen perään opituilla malleilla ja sisäisillä mallinuksilla.

Kiivaus, kiire, vittuilun sietokyky -> aseisiin tarttuminen. Kyseessä usein hiljentävä toimenpide ja laukaisijana varmasti älytön stressihormoonien viljely...

Olemme kaikki niin hellyyttävän yksimielisiä. Minunkaan mielestäni ei saa läimiä muuta kuin itsepuolustustarkoituksessa tai osana rajumpaa seksiä (lähinnä pakaroille), se on luusereiden touhuja se. Jos välttämättä haluaa vahingoittaa fyysisesti jotakuta toista, jättäisi senkin homman ammattimiehille. Siitähän heille palkkaa maksetaan.

Tuossa tuli vajaa kuukausi sitten huitaistua miesystävää... Turha selitellä tietenkin, mutta mulla vain meni hermo, en saanut purettua asiaa muulla tavoin ja toinen kerjäs sitä oikein kunnolla. Riita loppui siihen ja säikähdettiin molemmat tapahtunutta ja mies lähti ulos asunnosta käymään vähän rauhoittumassa.

Oli poskipää kipeänä sitten seuraavat pari päivää ja puolisoni sanoi ettei tämä ollut itseasiassa ensimmäinen kerta kun häntä löin. Itse en aiempaa tapahtumaa muista, mutta se on tapahtunut noin 10 vuotta sitten, hetkenä jolloin emme seurustelleet. Silloinkin nykyinen miesystäväni oli jatkanut (känni)vittuilua niin kauan (ja vieläpä julkisella paikalla), että olin vain kävellyt paikalle, vetänyt turpaan ja kävellyt pois.

Vastauksena: Kukaan suhteessa ei saa lyödä ja minäkin yritän parantaa tapani vastedes

Toisaalta on pakko sanoa, että olen oppinut lyömisen kotoani (juu juu, syytetään taas kasvatusta) ja joskus tuntuu että se on ainoa fyysinen kosketus mitä lapsuudenperheessämme on jaettu. Sellaisesta käyttäytymismallista on vaikea päästä irti, se kun puskee jostain alitajunnasta kun suuttuu tarpeeksi...

Dryad kirjoitti:en saanut purettua asiaa muulla tavoin ja toinen kerjäs sitä oikein kunnolla.

Jaa että oikein aneli että huitaises? Tuolla ihan samalla linellä nekin äijät selittää käytöstään jotka hakkaa puolisonsa kerran viikossa polille. "Se kerjäs sitä."

Dryad kirjoitti:Oli poskipää kipeänä sitten seuraavat pari päivää ja puolisoni sanoi ettei tämä ollut itseasiassa ensimmäinen kerta kun häntä löin. Itse en aiempaa tapahtumaa muista, mutta se on tapahtunut noin 10 vuotta sitten, hetkenä jolloin emme seurustelleet.

Kiitos kun muistutit. Olin ihan unohtanut että exäni mottasi minua aika kipeästi päin pläsiä kimpaannuttuaan heittämästäni vitsikkäästä tokaisusta, joka ei edes kohdistunut häneen. En osannut muuta kuin naurahtaa epäuskoisena. Lieventävänä asianhaarana: hänellä oli juuri silloin menkat ja pinna ehkä siksi kireällä. En tiedä olisiko tuo lievennys pätenyt tuomioistuimessa.

Pehmis kirjoitti:

Dryad kirjoitti:en saanut purettua asiaa muulla tavoin ja toinen kerjäs sitä oikein kunnolla.

Jaa että oikein aneli että huitaises? Tuolla ihan samalla linellä nekin äijät selittää käytöstään jotka hakkaa puolisonsa kerran viikossa polille. "Se kerjäs sitä."

Niin, johan sanoin että turha selitellä, mutta kyllä on tilanteita jolloin toinen tavallaan kerjää sitä. Minä en olisi halunnut tapella ja lopetinkin kinaamisen muutamaan otteeseen ja vaihdoin huonetta. Mutta kun tuntee toisen niin hyvin, että osaa painella niitä kaikkein räjähdysherkimpiä nappeja ja tekee sen vielä tahallaa, on se minun mielestäni kerjäystä.

Kyllä, olen väkivaltainen.

Mistä te kehitätte noita tappelun aiheita?????

Jotenkin olen kai ollut tietyllä tapaa helpoissa suhteissa kun ei minua ainakaan kiinnosta räyhää mistään.

Ainoa isompi riita oli edellisen exän kanssa ihan suhteen jälkipeleissä kun se veti kännissä ihme psykokohtauksen, mutta eihän kännissä lasketa?

Siis en voi ymmärtää mitään aihetta tapella, hajottaa kamoja, sylkeä toistapäin jostain ihan arjen normaaleista asioista. Voi harmi hellanlettu oliko hammastahnaa puristeltu vähän väärin.

Jos juominen aiheuttaa tappeluita niin kannattaisiko lopettaa?
Jos toinen pettää niin miks ihmeessä SITTEN aletaan tappelemaan. Nakkaa syyllisen pihalle ja suhde ohi. Turha siinä on enää äänijänteitä tuhlata.
Tuntuu vain siltä, että sellainen asia mistä tulisi itsellä kunnon vihatappelu aikaseks on jo sen tasoinen asia, että parempi lopettaa suhteilut siihen.

Feiz kirjoitti: Ainoa isompi riita oli edellisen exän kanssa ihan suhteen jälkipeleissä kun se veti kännissä ihme psykokohtauksen, mutta eihän kännissä lasketa?

Jos juominen aiheuttaa tappeluita niin kannattaisiko lopettaa?

Lopetitteko?

Jos toinen pettää niin miks ihmeessä SITTEN aletaan tappelemaan. Nakkaa syyllisen pihalle ja suhde ohi. Turha siinä on enää äänijänteitä tuhlata..

Tästä samaa mieltä. Pettävä osapuoli muutuu niin yhdentekeväksi sillä hetkellä, että mitä turhaa tuhlaaman pettäjään enempää energiaa. Mäkeen vaan.

Sinkkumatti kirjoitti:Tästä samaa mieltä. Pettävä osapuoli muutuu niin yhdentekeväksi sillä hetkellä, että mitä turhaa tuhlaaman pettäjään enempää energiaa. Mäkeen vaan.

Siis niiNQ kuin sä voit käsitellä ihmisiä kuin kertakäyttötavaraa? Etsä tajuu että ihmisillä on tunteita, petti ne tai ei!

Feiz kirjoitti:Mistä te kehitätte noita tappelun aiheita?????

Näin retrospektiivisesti suhteita tarkastellessani tuntuu olleen aina samat aiheet, joista on tapeltu. Nykyisin en todellakaan katselisi ihmistä jonka kanssa tulee jatkuvasti konflikteja, mutta ehkä sitä nuorempana ajatteli että ne hyvät asiat olivat kaiken sen paskan arvoisia.

Itse asiassa koen, ettei _hyvässä_ parisuhteessa pitäisi kovinkaan paljon syntyä riitoja, erityisesti ns. pikkuasioista skitsoaminen aiheuttaa lähinnä olan kohauttelua ja silmien pyörittelyä ja itsetutkiskelua siitä, haluanko olla noin lapsellisen ihmisen kanssa ollenkaan. Menstruoivat* ja nälkäiset/väsyneet ihmiset ovat asia erikseen. Tässäkin on eri tärkeää se, pyytääkö anteeksi omaa törppöilyään vai ei. Jos pyytää, niin toki annetaan, mutta jos katsoo typerän kiukuttelun normaaliksi käytökseksi niin off you go.

Jotenkin olen tyytyväinen siihen, että olen hyväksynyt hieman aikuisemman(kun vertaa aiempaan kantaani ) kannan parisuhteiluun, ja no, minulla on myös huomattavan paljon enemmän "omaa elämää" eikä pelkoa tekemisen puutteesta seuraavan parinkymmenen vuoden aikana, joten toiselle oman tilan antaminen on kaikin puolin helpompaa. Kaiken lisäksi en usko enää siihen, että ainoa oikea tapa rakastaa on olla yhdessä 24/7. Luojan kiitos Juu, omalta osaltani olen aikoinani riidellyt niin paljon, ettei haluja saati voimia moiseen enää ole. Viimeisen neljän kuukauden suhteen aikana suutuin kerran niin että huusin, ja tässäkin toinen korotti äänensä ensin. Aika hyvin minusta. Tosin, jos ois halunnu pelaa supercoolia, ois tuonkin tilanteen keskustellut rauhallisesti läpi. Minkä teinkin, ensin vähän kie'uttuani.



*tällä viittaan siis itseeni