Kitinä

no, siinähän se tulikin, otsikossa, eli olen tullut vahingossa/tahtomattani raskaaksi. positiivinen raskaustesti nököttää pöydänkulmalla, tulos oli shokki, mutta samalla kuitenkin helpotus - nyt tiedän mikä kropassani on ollut 'vialla' viime päivät.

Tiedän etten ole ensimmäinen enkä viimeinen tässä tilanteessani, mutta tunteeni on silti maailman yksinäisin. Olen hukassa ajatuksissani enkä voi käsittää tapahtunutta, ja omaa huolimattomuuttani että näin on päässyt ylipäätänsä käymään. Poikaystävä on onneksi tukenani 100% ja samaa mieltä jatkosta kuin minäkin: tämä raskaus ei tule kestämään loppuun asti.

Kovin monelle ei tästä asiasta voi kertoa, ihmiset tuomitsevat niin kovin herkästi - siksi tämä tunnustus täällä, anonyymisti -
pakko vain kertoa JOLLEKULLE.

Kultaseni, mieti tarkkaan ja on päätöksesi lopulta kumpi tahansa, se on oikea päätös. Helppoa ei tule varmaankaan olemaan, mutta onneksi sinulla on poikaystäväsi tukena ja toivottavasti myös muita joille voit uskoutua ja puhua asiasta. Voimia.

Hyvä toistaiseksi tuntematon ystävä, voi nyt tuntua yllättävältä ja pahaltakin.
Kuitenkin, olet tekemisissä asian kanssa, joka on hienointa mitä ihminen voi kokea. Voimia ja onnea sinulle.

Minusta hyvä asia tapahtuneessa on nyt se, että molemmat teistä tietää, mitä tahtoo, ja varsinkin se, että molemmat ovat tästä samaa mieltä. Jälkiviisaudella on turha enää itseään rasittaa, aina kun tällaiselle ei olisi ollut edes mitään tehtävissä.

Sen ymmärrän hyvin, ettet halua kovinkaan monelle puhua aiheesta IRL - kuten sanoit, ihmiset tuomitsevat niin kovin herkästi ja mielellään. Nyt kun olet kerran päätöksesi tehnyt, niin kenenkään ei tarvitse edes koskaan tietää. En kuitenkaan tarkoita sitä, että tämäkään päätös ja siitä vaikeneminen olisi mitenkään helppoa.

En halua antaa sitä neuvoa, että älä mieti menneitä vaan katso eteenpäin, vaan pikemminkin niin päin, että katso toki eteenpäin, mutta on myös tärkeää selvittää tapahtunut niin itsesi kuin poikaystäväsikin kanssa, ettei sitten jää mitään mörköjä tulevaisuutta silmällä pitäen. Paljon voimia ja tsemppiä teille

Yllättyisit jos tietäisit miten monelta löytyy vahinkoraskaus ja abortti historiastaan. En voi mitään tilastoa sanoa, mutta varmasti usemmalta kuin tiedätkään. Kokemus ei varmasti ole helppo ja itkuja jonkin verran edessä, mutta et sinä mitään pahaa ole tekemässä.

Pehmis kirjoitti:Yllättyisit jos tietäisit miten monelta löytyy vahinkoraskaus ja abortti historiastaan. En voi mitään tilastoa sanoa, mutta varmasti usemmalta kuin tiedätkään. Kokemus ei varmasti ole helppo ja itkuja jonkin verran edessä, mutta et sinä mitään pahaa ole tekemässä.

Tuota täytyy vielä kompata. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy muutamakin tällainen tapaus, ja totta kai se on aina ollut raskas ja vaikea päätös, mutta kuitenkin oikea. Ja kuten Lolita sanoi, kumpikin vaihtoehto on oikea, sinulla on täysi valinnanvapaus.

Menetelmät riippuvat vähän paikkakunnasta, mutta otapa yhteys terveyskeskukseesi. Tai terveyskeskuksesi ehkäisyneuvolaan. Osaavat sieltä sitten lähettää sinut eteenpäin. Kannattaa toimia pian, jotkut joutuvat odottamaan keskeytystä verrattain pitkäänkin, vaikkei tietenkään 12(?) raskausviikon jälkeen (ellei sitten ole erityistapaus).

Olen myös kuullut, että nykyään voi saada keskeytyksen myös muillakin tavoin, riippuen siitä kuinka aikaisessa vaiheessa se tehdään. Senkin takia kannattaa hoitaa asia heti, kun kerran olette varmoja siitä mitä tapahtuu.

Joku muu varmaan osaa antaa paremmin neuvoja kuin minä...

EDIT: Niin siis, ethän nyt tällaisia neuvoja ehkä ollutkaan kaipaamassa. (Luin varsinaisen avauksen uudestaan)

Vaola kirjoitti:Olen myös kuullut, että nykyään voi saada keskeytyksen myös muillakin tavoin, riippuen siitä kuinka aikaisessa vaiheessa se tehdään.

Viikkoja en muista, mutta se onnistuu ilmeisesti myös pillerilläkin, joka käynnistää synnytyksen.

Hieman surumielisiä fiiliksiä herättelee, kun pitää katkaista lapsen elämä. Noh, eipä täällä maailmassa pulaakaan ihmisistä kait ole.

Nussiminen aiheuttaa lisääntymistä ja syöminen kylläiseksi tulemista... eniwei... Kannattaa toki myös miettiä, että ei niitä lapsia nyt ihan liukuhihnalta tule myöhemmässäkään vaiheessa, että silloin on turha katua, kun haluaa lapsen.

Yksihuoltajia on paljon, eikä se lapsi naista pahenna. Pitää ehkä paremminkin baariäidin kaidalla tiellä. Elämä ottaa ja antaa.

Viehän lapsi tietysti paljon aikaa vanhemmilta pois, ja muuta sellaista. Mieti ny ja keskustele ihmisten kanssa couple of days.

(tai tuo minulle se, kun ei naiset mun kaa lasta tee.) [noh, typerä läppä. kun tyhmä olen itsekkin, mut eniwei jaksele]

Kyllä niitä mörköjä jää, halusit tai et. Voimia.
Ja koska ollaan netissä voin aivan hyvin sanoa, että miettikääpä vielä pari viikkoa. Hitunen aikaa ja pahin ensijärkytys ehkä katoaa, asioita saattaa miettiä kaikilta suunnilta, paljon kattavammin. Olisinpa itse tajunnut aikanaan.

Olet näköjään tehnyt päätöksesi tulevan suhteen, joten onnea ja voimia siihen. Onneksi poikaystäväsi on tukenasi.

Abortti on MURHA!!

Eikäs.. ja vaikka olisikin, olen Pro Choice.
Elämäntilanne ratkaisee.
Kannattanee silti miettiä kunnolla se viiikko pari jos aikaa on.
Surkealta tuntunee valitsi miten vaan, mutta se kuuluu asiaan.

slam kirjoitti:kun tyhmä olen itsekkin

Pakko vähän offtopicoida (hienoa sana, keksin äsken), kun tätä ei varmaan sanota slamille tarpeeksi usein. Et sinä ole tyhmä, tuo viestisi oli minun mielestäni fiksu ja asiallinen. Aika paljon kuin minun ajatuksistani.

Edit: Huomaatteko, mulla on tänään taas "spread the luv" -päivä. Myötätuntoa ja kauniita sanoja kaikille.

Pehmis kirjoitti:Yllättyisit jos tietäisit miten monelta löytyy vahinkoraskaus ja abortti historiastaan. En voi mitään tilastoa sanoa, mutta varmasti usemmalta kuin tiedätkään. Kokemus ei varmasti ole helppo ja itkuja jonkin verran edessä, mutta et sinä mitään pahaa ole tekemässä.

Yllättyisimme myös, jos tietäisimme, että kuinka moni meistä on saanut alkunsa vahingossa.

Olin itse samassa tilanteessa seitsemän vuotta sitten, nuorena ja typeränä. Muistan hyvin itsekin tuon ensimmäisten päivien lamauttavan kauhun, mutta kunhan aikaa kuluu, niin asia asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Toivotan sinulle voimia.

Mylwin kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Olen myös kuullut, että nykyään voi saada keskeytyksen myös muillakin tavoin, riippuen siitä kuinka aikaisessa vaiheessa se tehdään.

Viikkoja en muista, mutta se onnistuu ilmeisesti myös pillerilläkin, joka käynnistää synnytyksen.

Pakko sanoa, tämä lääkkeellinen keskeytys oli kaikkea muuta kuin inhimillisempi vaihtoehto, niinkuin lääkäri väitti.
Tuskat oli ihan hirveät vielä pitkään keskeytyksen jälkeen, olin viikon sairaslomalla.
Kaikki on tietysti yksilöllistä mutta en suosittele.

Hellu kirjoitti:-- Kaikki on tietysti yksilöllistä mutta en suosittele.

Ja vuoto saattaa jatkua niin kuin oikean synnytyksen jälkeenkin, useamman viikon... Ns. supistuksista tai niiden voimakkuuksista pillerikeskeytyksessä en tiedä. Tulehdusriski lääkkeellä on muistaakseni vähäisempi. Pilleri siis mahdollinen vain viikolle 9 asti (yleensä kai testit näyttävän raskauden noin viikolla 5?). Mutta eiköhän ketjun aloittaja ole jo asiassa edennyt... Jaksuja.

Otappa nyt lusikka kauniiseen kätöseesi siitä sopasta jonka olet keittänyt, ja mieti. Turha murehtia kuin paska on jo housussa (pulla uunissa) mutta se mitä ikinä päätätkään tehdä; joudut elämään sen asian kanssa lopun ikääsi.
Joten sanoisin, että eipähän kannata asian kanssa hötkyillä (sen mitä aika antaa myöden).
Päätös on toki loppupelissä sinun ja olet onnekas kun et ole yksin asian kanssa.
Listaa asioiden plussat ja miinukset. Jos päättäisitkin pitää lapsen, niin olisiko se maailmanloppu? Entä minkälaiset fiilikset sinulla mahtaa olla keskeytyksen jälkeen?
Asia ei ole helppo ja toivon sinulle paljon tsemppiä ja voimia. Asioilla on tottavieköön tapana järjestyä.

Eikö sellainen ole kanssa mahdollista, että antaa vastasyntyneen vauvansa adoptoitavaksi? Tuli vaan mieleeni, vaikka en minä kyllä näistä jutuista paljon ymmärrä...

e.

eps kirjoitti:Eikö sellainen ole kanssa mahdollista, että antaa vastasyntyneen vauvansa adoptoitavaksi? Tuli vaan mieleeni, vaikka en minä kyllä näistä jutuista paljon ymmärrä...

e.

Onhan se. Kaikista vaihtoehdoista varmasti vaikein ja vähiten yksityinen päätös. Koko raskauden ajan saat olla selittelemässä perheelle, ystäville ja vieraille ihmisille, ja selittely jatkuu synnytyksen jälkeen. Lisäksi vielä henkinen puoli, oma lapsi kasvaa masussa, tunnet sen liikkeet, synnytät tuskalla ja vaivalla ja annat sitten pois. Kaikesta huolimatta tämä olisi mahdollisesti minun valintani.

Lolita kirjoitti:

eps kirjoitti:Eikö sellainen ole kanssa mahdollista, että antaa vastasyntyneen vauvansa adoptoitavaksi? Tuli vaan mieleeni, vaikka en minä kyllä näistä jutuista paljon ymmärrä...

e.

Onhan se. Kaikista vaihtoehdoista varmasti vaikein ja vähiten yksityinen päätös. Koko raskauden ajan saat olla selittelemässä perheelle, ystäville ja vieraille ihmisille, ja selittely jatkuu synnytyksen jälkeen. Lisäksi vielä henkinen puoli, oma lapsi kasvaa masussa, tunnet sen liikkeet, synnytät tuskalla ja vaivalla ja annat sitten pois. Kaikesta huolimatta tämä olisi mahdollisesti minun valintani.

Mieletön trauma... Kasvattaa vauvaa 9 kk sisällään ja sitten henkensä kaupalla kenties toista vuorokautta puristaa sitä ulos kivun ja tuskan kera, ja sit antaa vauva pois. Ei ole helppoja asioita... Adoptio ja abortti eivät varmaan ole useimmille naisille läpihuutojuttuja. Luulen että moni saa siitä aikamoiset henkiset arvet. Vaikeita juttuja noi ovat, mutta valinnan mahdollisuus pitää mielestäni olla olemassa...

kiitos kaikille kannustavista kommenteista !

Lääkäritäti vahvisti siis viime viikolla raskauden, ihan alussa ollaan mutta raskaana siis kuitenkin. Kroppa tuntuu omituiselta, en ole 'kotona itsessäni'. Rintoja särkee niin ettei liivejä saa päälle ilman itkua, ja alavatsa kramppailee toista viikkoa.

On ollut aikaa miettiä ja pohtia, eikä mieli ole muuttunut alkuperäisestä, vaan itseasiassa vahvistunut päivä päivältä. olen päätynyt operatiiviseen keskeytykseen tuon hormonaalisen sijaan, plussia ja miinuksia listatessani ja lukiessani. Ainoa mikä tässä keskeytyksessä pelottaa on kipu. Olkoot se sitten se 'oppiraha' tästä kokemuksesta? Henkisesti haluan vain tämän kaiken ohi mahdollisimman nopeasti, raskaus/synnytys tai adoptio ei tule kysymykseen.

En ole valmis tähän raskauteen: tunteet ja ajatukset ovat olleet alusta asti negatiivisia - enkä edes tiedä haluanko lapsia IKINÄ. En ole vielä valmis luopumaan elämästäni sellaisena kuin se on; kuulostakoot miten egoistiselta tahansa. Nousujohteinen ura ja parin vuoden sisään aukeavat näkymät eivät salli lapsia tähän elämäntilanteeseen. Kun puoliso on itsekin samanlaisessa tilanteessa, on luovuttava liian paljosta: siksi tämä itsekäs päätös.

jos kaikki menee kuten suunniteltu ja saan aikatauluni järjestykseen, olisi operaatio edessä ensi viikolla.

Tuli vain mieleen, saakohan abortin yhteydessä mahdollisesti kierukan asennettua samalla. Kannattaa varmaan kysyä, jos sillä säästäisi itsensä myöhemmin samalta tilanteelta.

Melnais kirjoitti:Tuli vain mieleen, saakohan abortin yhteydessä mahdollisesti kierukan asennettua samalla. Kannattaa varmaan kysyä, jos sillä säästäisi itsensä myöhemmin samalta tilanteelta.

Kaveri kertoi tilanteesta jossa nainen tuli raskaaksi kierukasta huolimatta. Vauva piteli nyrkissään kierukkaa

No, aika pieni mahis tohon tietty on, mutta...

Noriyumi kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Tuli vain mieleen, saakohan abortin yhteydessä mahdollisesti kierukan asennettua samalla. Kannattaa varmaan kysyä, jos sillä säästäisi itsensä myöhemmin samalta tilanteelta.

Kaveri kertoi tilanteesta jossa nainen tuli raskaaksi kierukasta huolimatta. Vauva piteli nyrkissään kierukkaa

No, aika pieni mahis tohon tietty on, mutta...

Minäkin kierukkalapsi...
Mutta siis jälkitarkastuksen yhteydessä varmasti voisi saada, itse keskeytyksen yhteydessä lääkkeet ja joku tuki ainoa mitä tarvitsee. Pillu kai enempää sörkkimistä kestäisikään. Vaikka nukutuksessa operation tehdään niin tuskin siis sinne voi asettaa tulehdusriskien tms. vuoksi samalla mitään.

Geetzu kirjoitti:

Noriyumi kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Tuli vain mieleen, saakohan abortin yhteydessä mahdollisesti kierukan asennettua samalla. Kannattaa varmaan kysyä, jos sillä säästäisi itsensä myöhemmin samalta tilanteelta.

Kaveri kertoi tilanteesta jossa nainen tuli raskaaksi kierukasta huolimatta. Vauva piteli nyrkissään kierukkaa

No, aika pieni mahis tohon tietty on, mutta...

Minäkin kierukkalapsi...
Mutta siis jälkitarkastuksen yhteydessä varmasti voisi saada, itse keskeytyksen yhteydessä lääkkeet ja joku tuki ainoa mitä tarvitsee. Pillu kai enempää sörkkimistä kestäisikään. Vaikka nukutuksessa operation tehdään niin tuskin siis sinne voi asettaa tulehdusriskien tms. vuoksi samalla mitään.

Riippuu samalla myös lääkäristä. Jotkut eivät missään nimessä suostu antamaan kierrukkaa naisilla, jotka eivät ole synnyttäneet.
Mutta joo, ihan puhtaussyistä en usko että kierrukkaa laitettaisiin leikkauksen yhteydessä.