Kitinä

Erään toisen ketjun innoittamana laitan pystyyn perhegallupin: haluatko perheen vai onko sinulla jo? Miksi haluat? Miksi et? Mitä perhe-elämä merkitsee sinulle?

e.

Mitä käsitetään perheellä? Aion perustaa perheen, johon kuuluvat minä ja puolisoni, ei lapsia.

Kaippa se olisi jees. En tiedä sitten kuinka jaksaisin Lapsia hoitaa, mutta eiköhän niistäkin selviäisi...

Valitsin vikan. Mutta pidän perheettömyyttä todennäköisempänä. Perheellistyminen ei ole mulle mikään haavelistan kärkijuttu tosiaankaan, enkä etsi puolisoa itselleni millään muotoa aktiivisesti, mutta jos nyt joskus jollain kummalla tavalla jostain kumman syystä todellakin tapaan ihmisen, jonka kanssa tunnen molemminpuolista vakavaa halua perheellistymiseen, niin eikun perheellistymään vaan sitten.

Olen perheellinen. Tällä hetkellä minä, mies ja poika. Haluan lisäää lapsia, vaan voi olla että aika on eri mieltä

Haluan perheen mutta niitä kivoja,fiksuja,filmaattisia naisia miun maun mukkaa kasva ihan joka oksalla,kai se sitte joskus kolahtaa

tällä hetkellä olen perustamassa perhettä, mutta tuleva anoppi heittelee niin paljon kapuloita rattaisiin kuin pystyy. tällä hetkellä pyrkii siihen että häät perutaan ja me erotaan.

Olen jo perheellinen. Mutta tämä riittää.

Perheellinen. Pari vuotta sitten mietin, että haluankohan koskaan lapsellista perhettä, kun sellaisen sain en tietenkään vaihtaisi...

Lolita kirjoitti:Aion perustaa perheen, johon kuuluvat minä ja puolisoni, ei lapsia.

Tälle kivijalalle minäkin töllini perustaisin. Tosin never say never again..

Haluan perheen, ja todennäköisesti lapsiakin.

(tosin kohta alkaa olemaan myöhäistä se... sitten käy se 2:n hengen ja X-määrän elikoita-perhe)

Lilly

Olen jo perheellinen. Lisäännyn enää korkeintaan yhdellä Uroksella.

Mun perheeni koostuu miehestä ja kissasta. Perhe kasvanee jossain vaiheessa kissavauvalla ja joskus myöhemmin ehkä koirallakin, mutta jälkikasvua tuskin meille on tulossa.

Lolita kirjoitti:Mitä käsitetään perheellä? Aion perustaa perheen, johon kuuluvat minä ja puolisoni, ei lapsia.

Muuten komppan mutta, omalta osaltani saattaa käydä niin, että minut jossain vaiheessa integroidaan jo olemassa olevaan perheeseen, jossa siis saattaa olla jo mukuloita.

Tommostakaan vaihtoehtoa ei listalta löytynyt.

Jyrki73 kirjoitti: integroidaan jo olemassa olevaan perheeseen.

Totta. Tällä ikää avaimet käteen-paketti on hyvin hyvin todennäköinen vaihtoehto.

Kyllä se löytyy jo.

Pariutunut jo olenkin, eli se puoli perheestä on jo kasassa. Nyt olisi sitten tarkoitus tuota jälkikasvuakin panna alulle.
Onkos tää nyt sitten vaihtoehto 1 vai 2?

En mielellään ottaisi "avaimet käteen" -pakettia enkä viikonloppuisää. Vielä vähemmän haluan nurkissani katsella jonkun muun lapsia kuin omiani. Tiukkoja mielipiteitä, saattaa olla, että joudun tinkimään hieman, jos en halua perheeni olevan kaksi kissaa ja minä.

'Aiotko' on tässä yhteydessä vähän huono sana, 'haluatko' parempi.

Yksin elellessäni en koskaan ole kaipaillut lapsia, eikä minussa selvästikään ole sisäisesti rakennettua suvunjatkamispakotetta. Mutta silti en mene tuota mahdollisuutta aivan täysin sulkemaan pois. Seurustelukumppanini ovat tavallisesti olleet ehdottomia perhehaaveidensa kanssa, pariinkin otteeseen tilanne on ollut käytännössä seuraavanlainen: "pakko tietää nyt haluatko lapsia, jos et halua, niin perustan perheeni jonkun muun kanssa". Tuollaisessa tilanteessa koko asian ajattelu ei minulta oikein onnistu.

Mutta jos asiat jotenkin lutviutuisivat joskus luonnostaan, niin mikä jottei. "Haluan perheen" on kuitenkin ainakin tällä hetkellä väärä väittämä.

Minulla on jo pieni perhe. Nuorena haaveilin ikuisesta sinkkuelämästä, mutta kyllä tää perhe on ehkä parempi vaihtoehto mulle.

Kun tätä elämäni tämänhetkistä yleiskuvaa katsoo niin aika epätodennäköiseltä tuo perheenperustamisen mahdollisuus näyttää. En suhtaudu ajatukseen hynttyiden lyömisestä yhteen mukavan naisihmisen kanssa mitenkään kielteisesti, mutta jälkikasvu ei tuohon ajatusrakennelmaan ainakaan tässävaiheessa elämää mahdu.

Toisaalta voipi olla, että juna jätti jo.

Jokainen saa tietenkin määrittää perheen haluamallaan tavalla, mutta kun puhutaan perheen perustamisesta omia taustoja tuntemattomalle, niin yleensä kai tarkoitetaan yhteisen kodin ja lapsien hankkimista. Näitä minäkin otsikollani tarkoitin, mutta kieltämättä olin hiukan epäselvä sanoissani.

bedlamin pointti aikomisen ja haluamisen erosta on hyvä. Ei tietenkään ole automaattista, että perheen haluava myös saa sellaisen. Olen itse mitä mainioin esimerkki tästä. Onneksi useimmat perheen haluavat kyllä myös saavat sellaisen ajan kanssa.

e.

Vannomatta paras.
Tällä hetkellä mitään mielenkiintoa ei ole, mutta eihän sitä koskaan tietä mitä tapahtuu.

Kylhän se perhe tulee perustettua, tai ainakin vakaa aikomus on siihen suuntaan. Niin paljon pentuja kuin vain aikaa ja paukkuja riittää. Suurempia motivaattoreita katraan kasaamiseen en kyllä pysty erittelemään, ehkä se on vaan tää geneettinen draivi (mutta ei siis sellainen, että muutaman vuoden päästä Hervanta olisi puolillaan kömpelöitä, parimetrisiä koripalloilijoita).
Iän puolesta ei onneksi ole vielä kiirettä, projektikin on vasta suunnitteluasteella. Synnyttäjälantioiset vaan metrin välein jonoon.