Kitinä

Muistelen, että luokkakokouksista on keskusteltu ennenkin, mutta koska MINUN ala-asteluokkani luokkakokous on huomenna, on tietenkin paikallaan avata keskustelu tästä aiheesta taas uudemman kerran.

Alun perin olin asian kanssa ihan EVVK, että veet (se ihokarvanpoistoaine) minä niistä espoolaisista ja enimmäksi osaksi yhä edelleen siellä asustavista entisistä insinöörinpennuista ja nykyisistä itsekin insinööreistä ja niiden nykyisisä pennuista ja rivitaloista. Mutta nyt, kun kokous lähestyy, tuntuu sittenkin, että ehkä minä sinne sittenkin, ainakin katsomaan hetkeksi.

Mutta ovatko luokkakokoukset sellaisia tarinoiden "kuka ns. menestyy parhaiten ja kenen kello näkyy parhaiten" - kehu- ja pönötyshippaloita vai voiko siellä oikeasti olla mukavaakin? En koskaa pahemmin pitänyt koulusta ja suhtautumiseni loukkatovereihini oli enimmäkseen välinpitämätöntä (niiden suhtatuminen minuun enimmäkseen kummeksuvaa), mutta silti olisi pieni uteliaisuus nähdä, mitä niistä nyt sittemmin on tullut, millaisiksi aikuisiksi kasvaneet.

Mutta jos ne ovat sellaiset kehu- ja pönötysjuhlat, tulen varmaan tuntemaan oloni erittäin kurjaksi.

Totta kai menet! Mä voin lainata sulle mun "Rivitalossa asuu paskiainen" -paidan.

Niin, ja sä voit keksiä itselles uuden jännittävän elämän, jos ne on jotkut pönötysjuhlat. Ei siellä ole pakko kertoa totuutta. Kaksi entistä avioliittoa, suhde professoriin, itseä vanhempia lapsipuolia... You name it.

Minä menisin kyllä, mutta hemmetti kun ei ole kutsuja kuulunut. Ensimmäisen luokkakokouksen piti olla jo vuosia sitten.

Minä kävin lukioni 110-vuotisjuhlissa. Oppilaat oli sijoitettu luokittain, joten minun pöydässäni istui luokkakavereita. Kiusallista kyllä en muistanut melkein kenenkään nimeä, saati sitten mitään muuta heistä. Niinpä olikin kiusallista, kun esim. pöytäparini muisti sekä minut että tekemisiäni, kun taas minä jouduin tarkistamaan hänen nimensä lautasella olleesta nimilapusta, enkä silti muistanut edes että sen niminen henkilö olisi ollut luokallani.

Pahinta oli, että lähes kaikki muistivat minusta sellaisia asioita, jotka itse olin unohtanut. Se luokkakaveri, joka oli minulle kutsun lähettänyt, oli jopa onnistunut selvittämään uuden sukunimeni ja yhteystietoni, enkä edelleenkään tajua miksi hän halusi minut sinne, sillä kouluaikoina emme tainneet ikinä vaihtaa sanaakaan toistemme kanssa. Vino pino yliuteliaita luokkakavereita oli niin ahdistava tilanne, että pakenin paikalta heti aterian jälkeen...

Kyllä minä sinuna menisin, ihan vain uteliaisuuttani.

Ja jos ne on elämillään ja autoillaan ja rahoillaan kehuvia idiootteja, niin voit kyllä suhtautua heihin vapaalla välinpitämättömyydellä: "Ai teidän elämä on niin köyhää, että se mitataan euroissa tai hevosvoimissa tai tietyllä brändillä..?" Ja entäs sitten vaikka heille haistattaisitkin pitkät heidän pönötyksen takia? Tuskin heitä tulet kovin paljon tapaamaan uudestaan.

Mutta jännäähän se olisi nähdä ne ihmiset, eritoten yläasteajalta. Minua ainakin pidettiin niin totaalisena friikkinä, että tuskin luokkakokouksessa tilanne siitä mitenkään eroaisi. Tai sitten paljonkin; nyt he voisivat lässyttää jotain tyyliin; "ah kun sä olit niin erilainen ja rohkea, mä aina kadehdin sua!" ...kun he olisivat jo unohtaneet suloisesti sen, miten tämä kadehtiminen ilmeni jokapäiväisenä kiusaamisena

Mutta mene ihmeessä, pääseehän sieltä pois jos se on kamalaa, ja kuka tietää, siellähän voi olla todella kivaa!

Minulla ei ole omia luokkakokouskokemuksia, kun luokkakokouksen aikaan asuin Amerikassa. Mutta huhupuheiden mukaan luokkakokouksissa yleensä huomaa, että kukaan ei muutu mihinkään. Luokan kusipäät ovat yhä kusipäitä. Luokan hiljaiset ovat yhä hiljaisia. Jokunen poikkeus vahvistaa säännön.

Minä kyllä menisin luokkakokoukseen, jos kutsu vielä tulisi. Jos ei muuta, niin olisi mukava huomata, miten nuorena ah niin hyväkuntoiset ja kauniit ihmiset ovat päässeet rupsahtamaan. Itselleni ei tietenkään ole tapahtunut mitään sellaista, pois se minusta. Heh.

e.

kävin ala-asteen luokkakokouksessa. paikalle tuli vain tyttöjä, jotka keskittyivät nuolemaan kauneimman ja fiksuimman persettä. minä lähinnä kyllästyin ja aiheutin pahennusta tupakoimalla ja tilaamalla ravintolassa suklaakakkua kun muut tilaili salaattia (mut jätä hei se salaattikastike pois, kun siinä on niin paljon kaloreita)

liukenin paikalta mahdollisimman pian, myöhemmin kuulin juttuja "kun se par on aina ollut erilainen, sen on aina pitänyt muka olla parempi kun me muut..." silloin totesin, että mitään en menetä jos ketään niistä en enää näe. mä nyt vaan satun tykkäämään enemmän suklaakakusta kun salaatista. juu, olen tosi ilonen että yks luokkakaveri on menestynyt, mutta ei se tarkota että mun pitää olla kaikesta samaa mieltä sen kanssa.

oli sekin yks pyllynreikä-tapahtuma.

Ei. Ihmiset ovat perseestä.

Paitsi jos pitää niistä ihmisistä, joiden kanssa on elänyt teini-iän - tuon ihmiselämän lyhyehkön ajanjakson joka pitäisi kaiken järjen mukaan lain voimalla viettää pimeässä kellarissa poissa ihmisten jaloista.

Suomessa ollaan vaatimattomampia. Jenkkiläisissä elokuvissa luokkakokousten pääpointti on menestyksellään pröystäily, suomalaisissa luokkakokouksissa kerrotaan pikaisesti että joo silmälääkäri ollaan ja asutaan jossain ihme Vihdissä nykyisin. Ainakin minulle se oli todella mielenkiintoinen kokemus, useat olivat muuttuneet niin täysin suhtautumistavaltaan yläaste- ja lukioajoilta. En havainnut että kukaan olisi erityisemmin pröystäillyt menestyksellään, tai no ehkä pari naista keskittyivät kertomaan kuinka aktiivisia kotiäitejä nykyisin ovat, valmentavat futiksen A-junnuja siinä sivussa jne. Suomessa ei kuitenkaan yleisesti pidetä pröystäilijöistä, siksi sellaista ei paljoakaan ilmene.

Yhtään miljonääriä ei tainnut joukossa olla, ihan tavallista keskiluokkaa suunnilleen kaikki osallistuneet.

Mylwin kirjoitti:Ei.

-92 vuonna käytty yläasteen tapaaminen oli niin syvältä perseestä että en ikinä moisiin bileisin enää osallistu.

Minulla oli hauskaa ekassa kokouksessani. Paikalla oli kaikki naispuoleiset ja miespuolisista muistaakseni kolme. Piffi ravintelissa ja bisse baarissa, siinä se.

Tietty ketutti kuunnella kuinka on kolmas avioliitto menossa ja kakarakeskiarvo oli yli kahden. Tai no, ei se jälkeenpäin miettien juurikaan ketuta.

Kannattaa. Melko todennäköisesti luokkakokous on perseestä, mutta miten voisit olla menemättä, kai olet sentään utelias?

Ne tyypit jotka silloin olivat kavereita ovat vieläkin. Ne joiden kanssa ei olla yhteyttä pidetty niin eipä ole mitään mielenkiintoa heitä tavata jossain luokkakokouksessa.

Äänestin että "kannattaa", jos on sellainen viilinki että homma voi olla pepusta, niin ehdotan että nostat pepun olalle ennen paikalle sammumista. Se ei pelaa joka ei pelaa.

Jaa-a, kai minä sitten luotan Kitinään tässäkin elämäni tärkeässä ratkaisussa ja menen luokkakokoukseen. Olen yhä edelleen flunssanuutunut ja pääsen paikallekin vasta yli kaksi tuntia myöhässä, koska en saanut vaihdettua työvuoroja glamöröösillä elintarvikevähittäiskauppa-alalla. Raportoinen asiasta huomenna.

Juu, tuli käytyä. Tuli myös käytyä läpi ne pakolliset muutaman vuorosanan "mitä sä teet ja missä sä asut, kiva nähdä" -keskustelut. Ei sen enempää. Ihmisiä niistä tullut. Ihan ok tapahtuma, muttei sen kummempaa. Ei traumoja.

Edith kirjoitti:Juu, tuli käytyä. Tuli myös käytyä läpi ne pakolliset muutaman vuorosanan "mitä sä teet ja missä sä asut, kiva nähdä" -keskustelut. Ei sen enempää. Ihmisiä niistä tullut. Ihan ok tapahtuma, muttei sen kummempaa. Ei traumoja.

Ei tarpeeksi alkoholia. Omat luokkabileet venähti pikkutunneille, ja humalassa sitten ihmiset paljastivat toisilleen ihastuksia ja katkeruudentunteita yläasteajoilta. Riita kahden humalaisen miehen välillä musiikin laulukokeessa nauramisesta eskaloitui melkein nyrkkitappeluksi.
Alkuilta oli kyllä oikein mukava.

Seuraava tapaaminen on kesällä 2007. Ehkä siitä tulee iloisempi tapahtuma, kun nuo ikävät jutut on saatu systeemistä ulos ekassa kokouksessa. Mutta varmasti menen silloinkin.

En välttämättä itse mene ollenkaan luokkakokoukseen, ajankohta on sovittu niin aikaiseen... Moni meistä on edelleen läheisiä toistensa kanssa - yliopistossa samaa pääainetta kanssani opiskelee kaksi vanhaa ala-asteaikaista luokkakaveria - ja luokkakokous oli muistaakseni sovittu ensi kesälle ja yläasteen luokan vuodelle 2010. Jotenkin tuntuu tyhmältä tavata niitä ihmisiä niin aikaisin, kun tuskin ketään on ehtinyt niin paljon muuttua. Moni niistä on messengerissäni, osan kanssa olen toisinaan jutellut irc-galleriassa. Kai minä tiedän niistä nyt jo ihan tarpeeksi.

Ylä-asteella sovitun luokkakokousen olisi pitänyt olla viime vuonna. Muistan vastuu henkilön valinnan ymc. Taisi olla saksan tunti menossa, ja siihen ei kaikki edes osallistuneet. Niiden saksan alkeiden opetteluun...

eniwei, vaikka kutsu olisikin tullut, en olisi välttämättä jaksanut mennä...

Nyt harmittaa, kun en edes tiedä milloin mulla olisi luokkakokousta. Olin lukion epäsuosituin hemmo, koska olin ns. hikari eli kääräisin joka kokeesta kympin, keskiarvo oli 9,6 päästötodistuksessa ja kirjoitin kuusi laudaturia perussuorituksella. Minua inhottiin. Tunneilla enemmistö istui zombeina ja opettaja ja minä kävimme dialogeja mielenkiintoisista asioista. Rikoin kirjoittamatonta lakia vastaan eli olin enimmäkseen kiinnostunut asioista, joita opettajilla oli kerrottavanaan.

Jees, jos olisi luokkakokous, kävisin ihan piruuttain katsomassa, onko niistä kasvanut aikuisia vai mitä. Tietysti kiinnostaisi tietää myös mikä on inhottavuuteni aste tätä nykyä.

Turbohaltija kirjoitti:keskiarvo oli 9,6 päästötodistuksessa

Mulla oli vaan 9,4!!!

ElanorRaven kirjoitti:

Turbohaltija kirjoitti:keskiarvo oli 9,6 päästötodistuksessa

Mulla oli vaan 9,4!!!

Mutta susta kuitenkin tykättiin enemmän...

Turbohaltija kirjoitti: keskiarvo oli 9,6 päästötodistuksessa

Nokitan. 9,7. Lällällää.

eps kirjoitti:Minulla ei ole omia luokkakokouskokemuksia, kun luokkakokouksen aikaan asuin Amerikassa. Mutta huhupuheiden mukaan luokkakokouksissa yleensä huomaa, että kukaan ei muutu mihinkään. Luokan kusipäät ovat yhä kusipäitä. Luokan hiljaiset ovat yhä hiljaisia. Jokunen poikkeus vahvistaa säännön.

Ala-asteen luokkakokoukseni oli jo lukioaikana. Oli ihan kiva tavata ihmisiä ja ne käyttäytyivätkin ihan OK. Yläasteen kokous oli jokunen vuosi sitten, mutta onneksi satuin asumaan ulkomailla enkä edes vahingossakaan ajatellut meneväni sinne. Ei kukaan kyllä ottanutkaan yhteyttä ajasta ja paikasta... Mutta sama se. Paska luokka, kauheita kanoja koko luokka täynnä jne. Koulujen kusipäistä kun kuulen tai näen heitä, on ilo nähdä heitä turvonneina läskimahoina ja toivon että heillä on paskat oltavat!!!1 Mukavilla koulukavereilla kun menee hyvin, olen iloinen heidän puolestaan. Eniten vituttaa jos paskiaisilla koulukiusaajilla menee hyvin. Silloin toivon että niiden onni romahtaa ja saisivat mahdollisimman paljon kurjuutta ja paskaa osakseen ja muuttaa jonnekin Vantaan ghettoon lähiöhelvettiin pultsareita naapureina. Joskus nekin saisivat kärsiä, saatana!

Katkerako olen? No joojoo!!! *entinen koulukiusattu*

Bliss kirjoitti:

Turbohaltija kirjoitti: keskiarvo oli 9,6 päästötodistuksessa

Nokitan. 9,7. Lällällää.

Ai prkl... nyt meni päivä pilalle!!111