Kitinä

Alotin luovuttamaan verta kun olin 20v. Yritin sitä ennen monta kertaa, mutta piikkipelko esti astumasta ovesta sisään.
Sit raahasin kaverin mukaan ja kynnystä mennä ei ole enää.
Nykyään käyn aina (4kk:n?) välein Yrjönkadulla. Mukavat tädit pitää huolta ja kahvi ja sämpylät on hyviä. Ja uskallan mennä jopa yksin

Joskus pienenä kun olin kipeä aika pitkään niin kokeita varten ottivat Jorvissa pari putkiloa verta. Tuntui nin helvetin pahalta, että ei kyllä vieläkään ole uskaltautunut luovuttamaan verta vapaaehtoisesti Sillon tosin oli muutenkin erittäin alhainen verenpaine ja oli sen verran huonossa hapessa, että jo Jorvin ovella käskettiin pyörätuoliin. Ei mulla ole mitään jättimäistä neulakammoa, mutta verenluovutus on liikaa.

En ole kaynyt koska itseasiassa en tieda missa sita voisi harrastaa, kerran loysin verenluovutuspaikan ja olin mennyt jo sisaan mutta ne olivat juuri lopettaneet joten ei sit halunneet verta.

www.veripalvelu.fi kirjoitti: • Oleskelu yhteensä yli 6 kuukauden ajan Britanniassa aikana 1.1.1980 – 31.12.1996 on pysyvä luovutuseste (variantin Creutzfeldt-Jakobin taudin eli hullun lehmän taudin ihmismuunnoksen mahdollisuus).

Mie en saa luovuttaa, koska olen potentiaalinen hullunlehmäntaudin kantaja

Olen antanut valuttaa itsestäni verta n. 10 kertaa. Suurimmat esteet tekemisen tiellä ovat olleet satunnaiset lävistykset ja tatuointi. Neulan pieni pisto ja liukuminen ihon sisään tuntuvat aina kuin hytimen ytimestä.

mustakikkeli kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Myönnetään että ehkä olen salaa siitä asianlaidasta kiitollinen - verenluovutusidea pelottaa liikaa jo sinällään. Kuvitteellisesti: Jollen pökräisi verien tyhjennyksistä siis siihen paikkaan, pökräisin varmaan järkytyksestä. Aika heikko olo tuli kerran jo verikokeen otosta.

Täh? Etkös sä kuitenkin ole joku kauhuelokuvafriikki? Pökräätkö joka kuukausi veren näkemiseen?

Joo, mutta ne on niin eri juttuja; ei se veren näkeminen pelota vaan se koko toimenpide. (Veressä sinänsä ei siis ole jtk kauhistuttavaa.)
Joka tapauksessa se on kielletty juttu multa.

Olen yrittänyt käydä luovuttamassa verta koska kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat ovat minua sinne tuputtamassa, syy on täysin ilmeinen, minulla kun sattuu olemaan maailman harvinaisin veriryhmä. AB ja rhesus-tekijänä miinus.

Verenluovutuksen lisäksi minua on pyydetty luovuttamaan plasmaani, jossa operaatio on periaatteessa sama, mutta verestä erotetaan verihiutaleet jotka tupataan samaan aikaan toisesta letkusta takaisin verenkiertoon. Prosessi kestää noin tunnin ja menee pääasiassa syöpäpotilaille.

Veripalvelulla on puhelinnumeroni, johon he pistävät tekstiviestin kun veriryhmäni varastot ovat liian vähäiset.

Ongelma on vain että edes rautatabletteja syömällä hemoglobiinini ei nouse tarvittavalle tasolle vaan olen luvun perusteella aneeminen. Se ei tosin pidä paikkansa, sillä vapaan raudan määrä kehossani voi olla hyvinkin korkea, rauta ei vain imeydy kehooni...

Lolita kirjoitti:Siellä on aivan ihanan mukavat pedit, joilla maataan ja ikinä missään en ole törmännyt yhtä taitaviin hoitsuihin, mitä pistämiseen tulee.

Tuosta samaa mieltä, henkilökunta on aina ollut todella ystävällistä ja asiantuntevaa. Ystävällisyys on tosin tuossa hommassa aika pakollista, ikävää se olisi vapaaehtoisesti mennä jonkun kiukkuisen hapannaaman pistettäväksi.

Eilen tosin suostuin koe-eläimeksi - luovutuspedille istahdettani luokseni tuli vähän epävarman oloinen nuori nainen, joka kysyi, että saako hän pistää, hän on täällä vasta harjoittelemassa. Sanoin, että mikäs siinä. Tyttöparka oli ihan hermoissaan, itse olin ihan viilipyttynä, ja sääliksi kävi sitä, kun välineitä valmistellessan naureskeli hermostuneesti ja jutteli jotain epämääräistä säästä. Onneksi en ollut ensi kertaa, hermostus olisi taatusti tarttunut! Vähän huolestutti, että miten noin hermostunut hoitsu onnistuu neulan tökkäämään oikeaan paikkaan, mutta ekalla kerralla osui kunnolla suoneen.

Aika säälittävää, mutta minua ei ihan helposti saa verta luovuttamaan. Tipahdan pelkästä verikokeen ottamisesta... Heittäisin varmaan henkeni, jos verta valutettaisiin pussilinen. Neulat eivät ole minua varten.

irmelianneli kirjoitti:Luovutan. En säännöllisesti, mutta kuitenkin.

Hei! Kun meet seuraavan kerran niin sano, mä oon ihan tosi pitkään ajatellut mennä. Olen ilm. AB ja kiinnostaa oonko - vai +. Lähen siis mukaan! Ja mä oon tosi perso ilmaisille herkuille

Dryad, en ole varma mutta käsittääkseni kyseinen veriryhmä on harvinainen Suomessa mutta varsin yleinen esimerkiksi Amerikan intiianiväestön keskuudessa.(tää oli mutua sit)

Georgina kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:Luovutan. En säännöllisesti, mutta kuitenkin.

Hei! Kun meet seuraavan kerran niin sano, mä oon ihan tosi pitkään ajatellut mennä. Olen ilm. AB ja kiinnostaa oonko - vai +. Lähen siis mukaan! Ja mä oon tosi perso ilmaisille herkuille

Joo. Sehän on siinä mun kuntosalin alakerrassa sopivasti. Mä oon AB+. Inhottaa vaan kun monesti se verentulo jotenkin tyrehtyy mulla loppuvaiheessa ja alkaa sattuun se juttu siinä suonessa. Sit jos sitä ei tuu tiettyä minimimäärää niin ne ei voi ees käyttää sitä, se menee roskiin. Mut ei se haittaa, mennään vaan ja saapahan tosiaan ne kahavit ja herkut! Emmä siellä yksin oikein kehtaa ikinä mitään syödäkään

En ole luovuttanut, enkä luovuta.
Idea siitä, että miusta imetään jotain punaista ei miellytä. Annan vaikka rahaa mielummin.

Mylwin kirjoitti:Idea siitä, että miusta imetään jotain punaista ei miellytä. Annan vaikka rahaa mielummin.

Olisit selkeästi ollut sisällissodassa valkoisten puolella, nimittäin tuskin pidät pahana sitä, että sinusta imettäisiin jotain valkoista?


Ai miten niin kaukaa haettua?

Sinkkumatti kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Idea siitä, että miusta imetään jotain punaista ei miellytä. Annan vaikka rahaa mielummin.

Olisit selkeästi ollut sisällissodassa valkoisten puolella, nimittäin tuskin pidät pahana sitä, että sinusta imettäisiin jotain valkoista?


Ai miten niin kaukaa haettua?

Laitoin tuon "punaista" juuri siitä syystä tuohon (pl. sisällissota-asetelma), eli ei niinkään kaukaa.

Georgina kirjoitti: Dryad, en ole varma mutta käsittääkseni kyseinen veriryhmä on harvinainen Suomessa mutta varsin yleinen esimerkiksi Amerikan intiianiväestön keskuudessa.(tää oli mutua sit)

Itseasiassa se on harvinaisin koko maailmassakin. Riippuen lähteestä maailman AB- veriryhmään kuuluvien määrä on 1-5% koko maapallon väestöstä ja Suomessa noin 2%.

AB muutenkin on harvinaisin ja miinus tekee siitä vielä harvinaisemman.

HellBell kirjoitti:Nostan hattua teille jotka niin teette. Verimäärä-kropankoko-rajoittuneisuuden vuoksi en voi luovuttaa verta, se on silleen kiellettyä.

Yritin luovuttaa verta joskus useita vuosia sitten ja silloin ei minuakaan huolittu huonon hemoglobiinin ja alhaisen painon takia. Nyttemmin hemoglobiini on erinomainen, mutta jos painosta ei tingitä, en pääse yhäkään luovuttamaan. Painorajoitus on sikäli mielestäni typerä, että ei lyhyellä ihmisellä 50 kiloa tai alle välttämättä ole vähän.

Neuloja en pelkää, vaan jopa pidän niistä. Eilen sain puudutuspiikkiä hammaslääkärissä ja se tuntui.. hmm, mielenkiintoiselta. Melkein kiihottavalta.

Kädestäni imettiin eilen 5 milliä. Meinasin pyörtyä, vaikka hemoglobba päälle 140. Tarkistin vielä labratädiltä, että lähes satakertainenko se määrä on, mitä luovutuksessa halutaan, hymyillen totesi "juu, 450 milliä mutta älä edes harkitse".

Kiitos luovuttajille A- verestä, jota olen saanut hädässä.

Kreitsu kirjoitti:Yritin luovuttaa verta joskus useita vuosia sitten ja silloin ei minuakaan huolittu huonon hemoglobiinin ja alhaisen painon takia. Nyttemmin hemoglobiini on erinomainen, mutta jos painosta ei tingitä, en pääse yhäkään luovuttamaan. Painorajoitus on sikäli mielestäni typerä, että ei lyhyellä ihmisellä 50 kiloa tai alle välttämättä ole vähän.

Kyllä monessa paikassa ollaan valmiita tinkimään siitä 50 kg alarajasta. Kunhan hemoglobiini ja muut ehdot on kunnossa, eivät ne välttämättä puntarille pakota.

Mä olen 3 kertaa käynyt joista yhdellä kerralla sain luovuttaa. Mulla on 0-veriryhmä joka on näemmä aika haluttua kamaa kun käy kaikille?
Ekalla kerralla en saanut luovuttaa, koska painoin alle 50kg, tokalla kerralla ei onnistunut koska olin ottanut tatuoinnin 3kk aiemmin, kolmannella kerralla onnistui ja sen jälkeen kyllä heikotti suuresti. Mutta varmasti tulee käytyä uudelleen vielä joskus.

HellBell kirjoitti:Myönnetään että ehkä olen salaa siitä asianlaidasta kiitollinen - verenluovutusidea pelottaa liikaa jo sinällään. Kuvitteellisesti: Jollen pökräisi verien tyhjennyksistä siis siihen paikkaan, pökräisin varmaan järkytyksestä.

Mulla vähän sama ongelma. Oman veren näkeminen tai ulospumppaaminen heikottaa. Ei niinkään fyysisesti vaan psyykkisesti. Gamalaa. En suostu.

irmelianneli kirjoitti:Inhottaa vaan kun monesti se verentulo jotenkin tyrehtyy mulla loppuvaiheessa ja alkaa sattuun se juttu siinä suonessa.

Sanot niille, että sua pitää loppuvaiheessa rutistaa vähän kuin sinappituubia.

Dryad kirjoitti:
AB muutenkin on harvinaisin ja miinus tekee siitä vielä harvinaisemman.

Olishan jotenkin siistiä olla tää!
Pitänee käydä siellä luovuttamassa niin selviää. Täällä on muuten tosi moni ilmoittautunut AB:ksi siihen nähden kuin harvinainen se on.

...

Verestä ja pistelystä:

Multa on kerran kysytty verikoetta otettaessa, että haluanko tosiaan katsoa samalla kun ottavat kokeen? Mulla se vaan ei tunnu missään, varsinkin jos vertaa esim. synnytykseen ja kohdunkaulan puudutukseen...

Mutta silloin kun olen mukana, kun tytöiltäni otetaan verikoetta. Se tuntuu häijyltä. Varsinkin kun pienillä lapsilla systeemit ovat vähän erilaiset ja verta on myös roiskunut pisaroina ympäriinsä pistettäessä. Oman lapsen verta. Niin se tuntuu pahalta, en tiedä miksi.

Vaola kirjoitti:Mutta silloin kun olen mukana, kun tytöiltäni otetaan verikoetta. Se tuntuu häijyltä. Varsinkin kun pienillä lapsilla systeemit ovat vähän erilaiset ja verta on myös roiskunut pisaroina ympäriinsä pistettäessä. Oman lapsen verta. Niin se tuntuu pahalta, en tiedä miksi.

Samoin rokotukset tekee ilkeetä katsoa, ja jos mies on ollu neuvolassa mukana, on saanu lasta pidellä, ja äiti kattelee muualle.