Kitinä

En ala yleistämään (kuin ihan pikkuisen) ja huomioni liittyvät lähipiiriini ja heitänkin niiden perusteella tämän keskustelunavauksen ilmoille muiden raadeltavaksi...MUTTA

Jostain syystä näyttää siltä, että kun pariskunta eroaa, niin miehillä tuntuu olevan suurempi kiire löytää uusi ja ennenkaikkea ajautua suhteeseen tämän kanssa hyvinkin nopeasti. Tässä keväällä kun näitä eroja on taas tullut, niin sanotaan, että 70% tapauksista miehet ovat lähteneet apinan raivolla rakentamaan uutta suhdetta...yksi on jopa tuomassa thaimaasta "suurta rakkauttaan"

Ehkä tällaista toimintaa on myös Kityn miesten tahoilla ilmassa..dunno..

...jatkakaa

Joillain ihmisillä omassa lähipiirissä on tarve pariutua eron jälkeen mahdollisimman nopeasti, tästä joukosta löytyy suunnilleen yhtä paljon miehiä että naisia.

Kysymyksen asettelu kusee asenteellisuudessaan, niin jätän loput mietteet omikseni.

Kyllä minullakin oli eron jälkeen kamala kiire löytää jotain uutta. Mutta ehkä onni oli mukanani, kun en vain saanut mitään suhdetta aikaiseksi vaikka olisin halunnut.

Varmaan tuon uudelleenpariutumishalun takana on se, että haluaa todistaa itselleen, että muitakin on. En tiedä. Ei totta puhuen edes kiinnosta.

Mullakin on todella kova kiire aina uuteen suhteeseen. Viimeistä edellisen jälkeen hain kuumeisesti uutta suhdetta 5 vuotta ja viimesen seurustelun jälkeen olen nyt hakenut uutta suhdetta 2,5 vuotta.

Pitäs vissiin oppia tekemään kompromissejä hieman enemmän..

Mies toimii ja tekee hyökkäyksiä vain luontaisten viettiensä tähden. Myöskin asiaa voidaan kuvata sanalla hyökkääväseksuaalisuus.

Mies on sankari, ja ottaa/yrittää ottaa sen, mitä eniten haluaa...

"we should never surrender" on miehisyyden keskeisiä aatteita. Nainen saattaa joskus jopa kiepahtaa kontilleen.

Sannnu kirjoitti: Jostain syystä näyttää siltä, että kun pariskunta eroaa, niin miehillä tuntuu olevan suurempi kiire löytää uusi ja ennenkaikkea ajautua suhteeseen tämän kanssa hyvinkin nopeasti.

No mä uskon, että sekin on tapa surra. Mulla itselläni iskee juuri tuo mainitsemasi "miehinen" toimintamalli. Muutama viikko eron jälkeen tulee vaan sellainen olo, että olisi pakko saada joku. Ja eihän se ole järkevää, se on ns. ylimenosuhde. Jos ei poikkimenneessä suhteessa ehtinyt käsitellä kaikkia asioita omalla tunnepuolellaan niin sitten sitä kokee tarvetta ottaa joku sijainen siihen hetkeksi saamaan kaiken sen skitsoamisen niskaansa. Aika varmaksi voi kuitenkin sanoa, ettei tollainen vakavasta suhteesta uuteen suhteeseen loikkaaminen tee kaunista jälkeä, varsinkaan siinä uuden suhteen toisessa osapuolessa. Sen verran suuri vääryys sitä toista osapuolta kohtaan, että mä en ala seurustelemaan eron jälkeisinä kuukausina kenenkään kanssa. Mutta eron jälkeisenä suruaikana ainakin omalla kohdalla huomaan, että pieni kevytkenkäisyys helpottaa sitä tuskaa.

Sopii omiin kokemuksiin. Hypersitoutumiskammoiselta exältäni meni uudessa suhteessa alle vuosi että muuttivat yhteen asumaan. (Tämä siis sen jälkeen kun oli vakuuttanut 6 vuotta ettei ikinä koskaan milloinkaan halua asua kenenkään kanssa.)

Yllä olevista miesten hienoisista vastalauseista huolimatta kerron huomanneeni tämän Sannun kertoman ilmiön lähipiirissäni. Osa miehistä tekee päättyneen suhteen erotyön aloittamalla välittömästi uuden suhteen. Tai aloittavat uuden suhteen ikään kuin pelkäisivät hetkenkin yksin oloa. Ihmetyttää. Kyllähän tuollainen toimita vaatii helvetillistä tuuria, että löytää lennosta ihanan ja suostuvaisen seurustelukumppanin, mutta näyttää toisilta onnistuvan. Jotkut ovat hankkineet sen uuden odottamaan sinne taustalle jo siinä vaiheessa kun ero näyttää väistämättömältä.

En nyt kiellä, etteikö jotkut naisetkin tekisi samoin, mutta huomattavasti vähemmän olen törmännyt ilmiöön naisten keskuudessa. Kaikilla näillä putkisseurustelijoilla on ollut yhteistä että uusi suhde on hyvin vakava ja tiivis alusta asti. Ikäänkuin jatketaan siitä mihin edellinen suhde jäi ja edetään hurjalla vauhdilla vakiintumiseen.

Itselleni tuo kuvio on vieras. Tarvitsen toipumisaikaa ja yksinoloa suhteen jälkeen ennen kuin voin alkaa katsella muita sillä silmällä. Ehkä toisille sitten vaan käy niin, että sopiva/oikea sattuu kohdalle just silloin kun on taas sinkku.

Uskon, että mies on keskimäärin naista alttiimpi hakeautumaan (liian) nopeasti uuteen suhteeseen vanhan päätyttyä. Suomalainen mies ei osaa olla yksin, siis yhtä hyvin kuin nainen. Muistan tästä aiheesta lukeneeni jotain "tutkimus"tietoakin.

Toisaalta asia on täällä ja varmaan Cityssäkin käsitelty moneen otteeseen ja muistissani on moraalivartijoiden saarnat päätelmänä, että ylimenosuhde on isokin rikos. Paskat, varsin inhimillinen juttu, josta kuitenkin kannattaa ottaa opiksi ja tehdä uudelle kumppanille tilanteensa selväksi.

Saz kirjoitti:
Mutta eron jälkeisenä suruaikana ainakin omalla kohdalla huomaan, että pieni kevytkenkäisyys helpottaa sitä tuskaa.

Juurikin näin. Sen sijaan uuden suhteen aloittaminen vakavissaan pian eron jälkeen vaatii melkoista henkistä akrobatiaa, en ainakaan itse taivu moiseen peliliikkeeseen.

silsakenraali™ kirjoitti: Suomalainen mies ei osaa olla yksin, siis yhtä hyvin kuin nainen.

Suomalainen mies ei puhu tarpeistaan julkisesti muutoin, kun humalassa. Työt sitovat heidät orjan hihnoillaan ja telvisio hoitaa loput. Muorto osa varmasti päätyy valittamaan asiotaan nettiin tai toisaalle.

Miehen valitusalttius johtuu siitä, että naisen rakenteeseen verrattuna on erilainen. Mies on äkkipikaisempi ja tarve valitukselle on nopeasti esillä ja myöskin nopeasti poissa, kun saa lohduketta. Nainen valittaa aina.

Sannnu kirjoitti:Jostain syystä näyttää siltä, että kun pariskunta eroaa, niin miehillä tuntuu olevan suurempi kiire ...

Ja oman kokemukseni perusteella tilanne on juurikin päinvastoin. Ackat on heti hakemassa uutta turvaa tjsp.

Ehkä tällaista toimintaa on myös Kityn miesten tahoilla ilmassa..dunno..

Jos näin todellakin on, ilolla totean että olen pidättyvyyden puolustaja ja tilastovääristymä. Ei jumalauta ole niin kiire mihinkään.

Ei sillä, en voi kyllä kehua tätä yksinoloakaan, mutta silti... joku roti.

Olen itse huomannut samaa ja nimenomaan enemmän miesten kuin naisten keskuudessa.
Mistähän moinen johtuu? Pelottaako se yksin jääminen niin paljon? Mitä pelkäämistä siinä yksin olemisessa ylipäätään on?
Ei uskalleta kohdata elämää yksin eikä käsitellä niitä erosta seuraavia tunteita yksin.
Onhan se tietenkin kivaa, kun on vierellä uusi kumppani ja sängyn lämmittäjä eikä kaikkia kotitöitäkään tarvitse tehdä yksin.
Kyllä ns. normaalin ja terveen aikuisen, niin miehen kuin naisenkin pitää osata olla yksinkin.
Parisuhteessakin on (tai pitäisi olla) kaksi aikuista ja itsenäistä ihmistä yhdessä.
Miten voi olla itsenäinen jos ei osaa olla yksikseen.

Ei tuota voi yleistää. Molemmista sukupuolista löytyy yksilöitä, jotka kerta kaikkiaan eivät osaa olla yksin, vaan heilahtelevat apinaotteella suhteesta toiseen. Pitkän suhteen jälkeen tapahtuvaa kevytkenkäisyyttä ja lutkailua pidän ihan terveenä tapana tuulettautua.

Lähipiirissä sattui juuri ikävä tapaus. Tämmöinen apinaote-tytteli oli vuosia seurustellut vähän omituisen hepun kanssa. Suunnittelivat jo häitäkin. Kundi narahti kuitenkin vieraissa juoksemisesta. Nyt sitten odotellaan, eroavatko vai antaako tyttö "anteeksi". Toivottavasti ei, vaan eroaisivat ja mimmi saisi opetella olemaan yksinäänkin.

Ketjua lukiessa käy ilmi, että pääsääntöisesti kirjoittajat näkevät kuvatunlaista käytöstä vastakkaisessa sukupuolessa. Kertooko tämä jostain?

killkill kirjoitti: Ketjua lukiessa käy ilmi, että pääsääntöisesti kirjoittajat näkevät kuvatunlaista käytöstä vastakkaisessa sukupuolessa. Kertooko tämä jostain?

Kylläpä. Katkeruudesta ja mikkoalatalo -laseista joiden läpi katsellaan.

Täys komppaus jälleen kerran lolitalle.

Mun exä teki juuri sannun kuvaamalla tavalla. Onneksi en ole yhtään katkera

killkill kirjoitti: Ketjua lukiessa käy ilmi, että pääsääntöisesti kirjoittajat näkevät kuvatunlaista käytöstä vastakkaisessa sukupuolessa. Kertooko tämä jostain?

Useimmillahan se kokemus on vastakkaisesta sukupuolesta. Jos se piirre on itsessä tai jossain läheisessä ystävässä niin asia ohitetaan sillä, että on se kumma kuinka se rakkaus iski taas näin nopeasti. Omaa käyttäytymistään on vaikeampi ehkä analysoida kuin muiden.

Saz kirjoitti: Omaa käyttäytymistään on vaikeampi ehkä analysoida kuin muiden.

Niin. Eikä se muidenkaan analysoinnin loppupäätelmä aina oikeaan osu.

Saz kirjoitti:

killkill kirjoitti: Ketjua lukiessa käy ilmi, että pääsääntöisesti kirjoittajat näkevät kuvatunlaista käytöstä vastakkaisessa sukupuolessa. Kertooko tämä jostain?

Useimmillahan se kokemus on vastakkaisesta sukupuolesta. Jos se piirre on itsessä tai jossain läheisessä ystävässä niin asia ohitetaan sillä, että on se kumma kuinka se rakkaus iski taas näin nopeasti. Omaa käyttäytymistään on vaikeampi ehkä analysoida kuin muiden.

Samoin oletusarvoisesti omaa sukupuolta edustava ystäväpiiri on laajempi eikä pari takertujatapausta riitä näin yleistämään piirrettä koko sukupuoleen, tosin kuin siinä vähemmän edustetussa sukupuolessa.

McJanne kirjoitti:mikkoalatalo

Ja näin. Yksi ainoa sana sai sappinesteen nousemaan kurkkuun, suolet kireälle solmulle ja vasemman jalat vatkaamaan spastisesti kouristellen. Kiitos Janne!

Lilo kirjoitti: Samoin oletusarvoisesti omaa sukupuolta edustava ystäväpiiri on laajempi eikä pari takertujatapausta riitä näin yleistämään piirrettä koko sukupuoleen, tosin kuin siinä vähemmän edustetussa sukupuolessa.

Totta. Varmaan aika moni "Miks miehet aina?/Miks naiset aina?"-keskusteluista pohjaa juuri tähän.

Sen olen huomannut että itseä alkaa oma parisuhteettomuus ja pohdiskelut jonkinlaisesta enemmästä aktivoitumisesta vaivaamaan vain kun on jossain tekemisissä riittävän ihqujen nuorten naisten kanssa - en yhtään ihmettelisi jos ilman suurempia traumoja päättyneen ihmissuhteen jälkeen mieli olisi heti tulevaisuudessa.

Ne nopeasti suhteesta seuraavaan päätyneet yksilöt ovat tietenkin olleet niin erinomaisia, että päädyttyään sinkuiksi heitä on tavoitelut valtava määrä kiinnostuneita sopivan sukupuolen edustajia. Voitte siis olla onnellisia omasta tai tuttujenne puolesta, että he ovat saaneet seurustella niin erinomaisten henkilöiden kanssa.

No niin, sitten vähän vakavampi puoli aiheesta. Itse uskon, että usein eron jälkeen sekä mies että nainen kaipaavat uutta suhdetta. Tottumuksen voima on valtava, ja pitkähkön parisuhteen jälkeen, kun pahimmat negatiiviset puolet ovat unohtuneet, mieleen jää suhteessa olemisen parhaat puolet. Mutta vaikka molemmat kaipaavat uutta suhdetta, niin ehkä yleisemmin mies toteuttaa toiveensa nopeammin. Miehet tuntuvat olevan vähemmän vaativia suhteistaan kuin naiset, mutta toisaalta miesten eron jälkeiset suhteet eivät ehkä kestä yhtä hyvin kuin naisten. Tämä on tietenkin karkeaa yleistystä, ja ilman aihetta käsitteleviä tilastoja en voi esittää muuta kuin omia mielipiteitäni.

e.

eps kirjoitti:Ne nopeasti suhteesta seuraavaan päätyneet yksilöt ovat tietenkin olleet niin erinomaisia, että päädyttyään sinkuiksi heitä on tavoitelut valtava määrä kiinnostuneita sopivan sukupuolen edustajia. Voitte siis olla onnellisia omasta tai tuttujenne puolesta, että he ovat saaneet seurustella niin erinomaisten henkilöiden kanssa.



e.

Tähän itsekin uskon ja samoin olisin viime vuodet toiminut jos sattuisin olemaan nolla nirso.

mölli kirjoitti:[Tähän itsekin uskon ja samoin olisin viime vuodet toiminut jos sattuisin olemaan nolla nirso.

Niin, jokos se mölleröinen on päässyt kukkoaan kastamaan?