Kitinä

Mikähän helvetin idea tossakin on? Mun ex-muija yrittää kaikentavoin vaikeuttaa mun elämää. Kääntänyt jo systerin ja pari helvetin hyvää kaveria(?) mua vastaan väittäen kaikenlaista ultimatesontaa ja puukottamalla tosi kivasti mua selkään. Onneks ei ainakaan vielä ole uuden naiseni tietoja tonkinut esille.

Vittu, ei vaan jaksa tollasta säälittävää toimintaa. Käyttäytyy kuin joku kakara. Eikö mulla saisi olla uutta elämää? Onneks tällä uudella neitokaisella riittää ymmärrystä. Vituttaa vain kun pitkän ajan frendei ja systeri on nyt mua vastaan. Tulee kaikenlaisia törky/uhkailuviestei ja soittoja.

Jooh, en tiiä oisko tää pitäny laittaa tonne shrink-palstalle.

Kellään muulla tollasii kokemuksia?

rontti26 kirjoitti: Mun ex-muija yrittää kaikentavoin vaikeuttaa mun elämää. Kääntänyt jo systerin ja pari helvetin hyvää kaveria(?) mua vastaan väittäen kaikenlaista ultimatesontaa ja puukottamalla tosi kivasti mua selkään.

Ei ne tosiaan kovin hyviä kavereita ole jos sitä exääs kuuntelee, systeristä ny t puhumattakaan...

Edit:niin tosiaan. Toi Lolitan pointti on kyllä hyvä. Ootko kattonut peiliin, et miksi ex käyttäytyy niinkun käyttäytyy?

Millaiset välit sulla on exääsi? Meinaan vaan, että raskaana ja jätetty, niin ei välttämättä ole kovin lämpimiä tunteita sua kohtaan, jos et edes lapsen takia pidä välejä yllä.

yksi kaveri joskus rupesi kaatamaan mun ystävyyssuhteita urakalla. olin kuulemma laivalla humalapäissäni puhunut unissani. kertoi sitten kaikille muille (paitsi minulle) mitä olin unissani puhunut.

olin kuulemma horissut "paljaalla, paljaalla"

ja sehän tulkitsi sen niin, että haluan panna sitä tyyppiä ilman ehkäisyä...

ne jotka on oikeesti niin urpoja, että tuon takia käänsi mulle selän saa pysyäkin poissa. ei hyvää päivää...

mitä halusin siis sanoa, että ne jotka ei edes kuuntele mitä sulla on asiasta sanottavaa eivät ole kavereita olleet alkujaankaan. niistä ei tarvitse välittää ja niille ei tarvitse myöntää mitään painoarvoa, tai edes ihmisarvoa.

Lolita kirjoitti:Millaiset välit sulla on exääsi? Meinaan vaan, että raskaana ja jätetty, niin ei välttämättä ole kovin lämpimiä tunteita sua kohtaan, jos et edes lapsen takia pidä välejä yllä.

Jos noin niin voisi kiukuta vähän enemmänkin, imo.

Kuullostaa säälittävältä, siis sun kaverit.
Miten voi tuommoisia tyyppejä edes pitää kavereina jotka kuuntelevat jotain säälittävää exää.

Lolita kirjoitti:Millaiset välit sulla on exääsi?

Mä YRITIN olla sen kans frendi. Ja mä LUULIN että oli hyvät välit. Eilen sitten rupes tulee sellast törkyä että oksat pois.

Vaikka se raskaana onkin, niin ITSE SE MUT JÄTTI JA LÄHTI MENEE!

Kai ny helvetti sentäs mä saan jatkaa elämääni, vai olisiko pitänyt erakoitua ja rupee itsesäälissä rypemään? Ei kiitos, itkin ja surin aikana sitä, mutta alkoi se päivä paistamaan risukasaankin.

Eräs entinen uhkasi hakata ja piestä minut ja vielä viimeisenä epätoivoisena vetonaan uhkasi tulla kaatamaan mustikkakeittopurkin postiluukustani (minulta jäi sellainen hänen jääkaappiin). Olisi sitten samalla uhannut palauttaa kaikki sinne jääneet kamani .

Minulle jäi avain hänen kämppäänsä (joka on minulla vieläkin), koska pidin sitä panttina tavaroitani vastaan, joita en siis koskaan saanut.

Ehkä toiset vain tarvitsevat sitä aikaa eron tullessa - etenkin, jos ei olisi halunnut erota syystä tai toisesta. Joskus kolaus itsetunnolle voi olla niin suuri, että se saa aikaan päätöntä käyttäytymistä. Kai se menee ajallaan ohi, kun tajuaa ettei menettänyt mitään (tässä viittaan edelliseeni).

edit

Vaola kirjoitti: Miten sinä aiot osallistua tulevan lapsesi elämään?

Sanottakoon nyt, että IMO vasta sitten voit tulla tänne valittamaan, kun pystyt samalla hyvällä omalla tunnolla vakuuttamaan että tuleva lapsi on yhtä paljon sinun vastuullasi, kaikin puolin.

Kyllähän mä nyt jumakauta vastuuni kannan tulevasta lapsesta. Onhan se yhtälailla munkin ipana.

Vaola kirjoitti:isä ei ole tavannut lapsiaan neljään vuoteen

Tekisi mieleni sanoa jotain, mutta en.

rontti26 kirjoitti:

Kyllähän mä nyt jumakauta vastuuni kannan tulevasta lapsesta. Onhan se yhtälailla munkin ipana.

Oikea asenne, juuri tuosta olin kiinnostunut.

Sinkkumatti kirjoitti:Tekisi mieleni sanoa jotain, mutta en.

Ihan kiva jos et sano.

(Tiedän jo kaikesta kaiken! )

Vaola kirjoitti: Itse juuri painiskelen sellaisen ongelman kanssa, jossa isä ei ole tavannut lapsiaan neljään vuoteen ja minä yksin otan kaikki turhautuneiden ja surullisten lasten aiheesta suoltamat syytökset niskaani. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että minä jotenkin en antaisi heidän tavata, päin vastoin. En ole koskaan, en KOSKAAN estänyt heitä tapaamasta isäänsä, koettanut hankaloittaa tämän elämää, tai muutenkaan toiminut niin että haittaisin heidän suhdettaan. Sellainen ei taatusti auta asiaa, ja se pitäisi exäsikin tajuta.

No voi sun perk......
Tekisi myös mieli sanoa jotain, mutta en sano.
Näin kahden lapsen YH-isänä tuntuu käsittämättömältä tuollainen välipitämättömyys omia lapsiaan kohtaa niin kuin sinun EX:si on.

Tsemppiä YH rooliin. Pääasia, että lapset saavat turvallisuutta ja rakkautta.

Onneksi mun kaksoset ovat jo 15 v, mutta murkkuikä parhaimmillaan. Vaatii todella pitkää pinnaa ja olisi kyllä usein suurena apuna, jos toinen olisi tukena näissä lasten arkisissa kasvukipuongelmissa, mutta kun ei niin ei. Onneksi saavat käydä äitinsä luona niin usein kuin haluavat ja melkein joka viikonloppu jompi kumpi siellä onkin. Saan silloin hiukan aikaa itselleni. Huhuh....

Sitä exää taitaa potuttaa oikein olan takaa, että sinä menet eteenpäin elämässäsi ja hänellä häämöttää yksinhuoltajuus edessä. Jos olet tosissasi yrittänyt olla tukena vielä eron jälkeenkin tuossa vauva-asiassa ja tulevaisuuden kuviot lapsen suhteen on puhuttu kuntoon, niin ei voi ainakaan sinua syyttää toisen kiukuttelusta.

Minä uskon aina (ehkä sinisilmäisesti ja naivisti) puhumiseen. Ota asia puheeksi suoraan neidon kanssa. Ei vihaisesti, vaan kysy mikä on vialla ja voitko tehdä jotain asian korjaamiseksi. Sano sille, että aiot olla mukana lapsen elämässä (ja olet sitten kanssa!). Äh! Mitä minä tiedän mistään, vihaiselta ja katkeralta se exäsi vaikuttaa.

Lolita kirjoitti: Äh! Mitä minä tiedän mistään, vihaiselta ja katkeralta se exäsi vaikuttaa.

Katkeroitunut se ainakin on. Koita siinä sitten puhua sille noista tulevaisuuden asioista ku toinen uhkailee ja riehuu ja kääntää kaikki mua vastaan.

rontti26 kirjoitti:Vaikka se raskaana onkin, niin ITSE SE MUT JÄTTI JA LÄHTI MENEE!

Nyt iski semmonen fläsäri parin vuoden taakse, morkkis-pisto. Ylläoleva vois kai olla lapseni biologisen isän suusta.

Mähän en missään nimessä halunnut kyhätä parisuhdetta vain tulevan lapsen takia, jotenkin vaan oletin kaiken sujuvan itseksenikin ja että mies vois siinä sitten pyöriä omantunnon mukaan kuvioissa. Halusin, että on mukana ja halusikin omien sanojensa mukaan olla. Vaan kylläpä vitutti kun toisella ei kiinnostusta ihan riittänytkään viikottaiseen kuulumisten kyselyyn. Ja hävettää kyllä miten reagoin hänen löytäessään ihkun naisen, jolloin minulle suomansa huomio vielä puolittui. Jotenkin tuli semmonen fiilis, että "mitäs vittua sä lapsenkaan elämään saat kuulua kun et päivääkään tästä (tuskaisasta ja stressaavasta) odotuksesta joudu kestämään". Ja yhteinen kaveripiiri kun oli/on, niin melkoista shittiä harrastin - tiedostaen ja tiedostamatta. Sitten kun rauhotuin (pahin hormoonihyrräys-vaihe meni ohi ja sitä pystyi jo valmistautumaan tulevan ihmispennun maailmaan saattamiseen) niin taisi olla liian myöhäistä. Kerran kyllä tuli tapaamaan lastansa ja nykyäänhän lapsi virallisesti aviomieheni...

Äh, jos jotain neuvoja niin Lolitan jo antamia. Älä polta siltoja (jos haluat aidosti olla muksun elämässä vielä mukana) mutta älä suvaitse paskaa. Niin, ja älä mieti kavereiden lojaalisuutta just nyt, nauti parisuhteestas ihmisen kanssa, joka näköjään ymmärtää ajatuksias.

Lolita kirjoitti:Sitä exää taitaa potuttaa oikein olan takaa, että sinä menet eteenpäin elämässäsi ja hänellä häämöttää yksinhuoltajuus edessä. Jos olet tosissasi yrittänyt olla tukena vielä eron jälkeenkin tuossa vauva-asiassa ja tulevaisuuden kuviot lapsen suhteen on puhuttu kuntoon, niin ei voi ainakaan sinua syyttää toisen kiukuttelusta.

Minä uskon aina (ehkä sinisilmäisesti ja naivisti) puhumiseen. Ota asia puheeksi suoraan neidon kanssa. Ei vihaisesti, vaan kysy mikä on vialla ja voitko tehdä jotain asian korjaamiseksi. Sano sille, että aiot olla mukana lapsen elämässä (ja olet sitten kanssa!). Äh! Mitä minä tiedän mistään, vihaiselta ja katkeralta se exäsi vaikuttaa.

rontti26 kirjoitti:Vittu, ei vaan jaksa tollasta säälittävää toimintaa. Käyttäytyy kuin joku kakara. Eikö mulla saisi olla uutta elämää?

Hetkinen, etkös sinä ole se kaveri, joka yritti yhteen tulevan lapsensa äidin kanssa samalla kun tämä uusi odotti toisaalla?

Siinä vasta miehekästä toimintaa.

Rauhoitutaas nyt ja lopetetaan juoruilu ja arvailu ihmisten elämästä. Kuvottavaa.

Hei, ettei se vain olisi itse nypari!

Äh. Ei edes. Yhdennäköisyys vain oli hämmentävä.

PehmytAivo kirjoitti:Rauhoitutaas nyt ja lopetetaan juoruilu ja arvailu ihmisten elämästä. Kuvottavaa.

Ja märät unet jatkukoon

ninnithequeen kirjoitti:Ja märät unet jatkukoon

Minäkin sinua, ninni-kulta.

PehmytAivo kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Ja märät unet jatkukoon

Minäkin sinua, ninni-kulta.

Oot kyllä niin huono kopio että oikein ällöttää! Yäk! Varo vaan, ettei tuu syytettä!

Perun märät uneni välittömästi. Hyi helvetti.