Kitinä

Aloitan ketjun, jossa voimme runoilla runoja elämästä!

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, jossa ei laula edes punatulkku
en minä pelkäisi koska olen niin suuri mulkku

Virvoittavaan baariin Hän vie minut lepäämään, jossa virtaa paljon kaljaa
...mutta ilmaiseksi et nosta maljaa

Ja katso, älä pelkää tuo vilkku on yön ainoa valopilkku
...taksin katolla, oksennukset matolla

Kohdusta hautaan - tuhannen kapakan kautta...

Synnyit panemaan kontallasi ja selälläsi
nelinkontin sitten innolla taitoit matkasi.

Oppineena ja paljon nähneenä kaksin kävelit
monenlaista asentoa sinä nyt näin koit ja nait

Kondomin petettyä nyt kolmisin kuljet
on sinulla elatusmaksut ja monet kokemukset.

Aika on sinun palata taas makaamaan sohvallesi
kaikkien lutkien pimpit muistavat muistosi.

Il fait du soleil, les oiseaux chantent
les nuages ne sont pas là, il ne fait pas du vent.

Ce weekend vais-je rencontrer mon mec,
et sûrement le temps ne sera pas sec.

Ah comme j'aime l'été et j'aimerais voyager,
mais d'abord il faut qu'on aille son salaire faire.

Avant que je montre les meilleures parties de moi,
Vais-je me preparer et rencontrer mon roi.



Edit: vikaan sivulauseeseen predikaatti ennen subjektia

Mich minne abe duch stötter
Den är min glubesrötter
Ah, som du vill skaka och baka
Din din, min ville, min sraka

Noriyumi kirjoitti:Il fait du soleil, les oiseaux chantent
les nuages ne sont pas là, il ne fait pas du vent.

Ce weekend vais-je rencontrer mon mec,
et sûrement le temps ne sera pas sec.

Ah comme j'aime l'été et j'aimerais voyager,
mais d'abord il faut qu'on aille son salaire faire.

Avant que je montre les meilleures parties de moi,
Je vais me preparer et rencontrer mon roi.

C'est la vie

Hello cowgirl in the sand
Is this place at your command?
Can i stay here for awhile?
Can i see your sweet sweet smile...?

Pehmovanukas kirjoitti:.

Jostain kumman syystä tuosta tuli mieleen tämä wanha:

Vaka vanha Väinämöinen, uros kaunis karvarinta, tunsihe tulisen lemmen, sytkyttävän suonissansa, kutkuttavan kullin päässä. Tuo ei tuostansa tokene, jollei naida napsahuta, naista suttihin sukaise.

Vaka vanha Väinämöinen, kantaja kalun kamalan, halajas hameen haentahan, emon ehtan etsintähän. Suuntasi suksensa salolle, vartavasten vieraisille. Lylyllänsä lykkelehti, kalhullansa kiitäeli, kunnes kohteeseensa kerkisi, pohjan piukoille perille.

Pohjan piika pikkarainen, kovin kiimainen kakara, tarjosi toki tavaratansa, pilluansa pantavaksi. Vaka vanha Väinämöinen, sanan virkkoi noin nimesi: "Ei ole pillusi parahin, aikamiehen aiottavaksi, isojen poikien pantavaksi, vaan se on pukkia poikasien, alamittaisten asettaa."

Pohjan Akka harvahammas, leveäperseinen letukka, pyörsi pirtistä pihalle, povensa puolittain paljasti, sanan suustansa noin suikkasi: "Jos sie tahot Kalevan Poika, pillun pitkän pantavaksi, pyllyn pulskan pukittavaksi, tule tuokiossa tupahan, alle kahden kurkihirren."

Vaka vanha Väinämöinen, pieksut porstuaan potkaisi, paidan palttinaisen paljasti. Muorin laverille levitti, housut nilkoille nitisti. Pallit pontevasti paljasti. Vaka vanha Väinämöinen, oikaisi aisansa esille, sukunuijansa suoristi, varren vallan vapisevan. Syöksi kullinsa kamalan, uumenihin uikuttavan, nartun naitavan napahan. Tahdin tuimaksi tihensi, vauhdin vallan vihmovaksi. Paadet vaskiset vapisi, pöly pirtissä pöllysi, pierut perseistä pärisi.

Vaka vanha Väinämöinen, tunsi tuhonsa tulevan, onnen oivan orgasmissa, siemenen syvälle syöstessänsä, mehunsa muorihin mojautti, koinat kohtuun kehittymään.

Alapääsi niin hellästi sheivattiin
pehmeälle sängylle sinut asetettiin.
Suojaksesi tuli taas kumit ja kortsut,
tarkoitus näin on sulle suoda orkut.

Kerro meille kuka sinä oikein olet?
seksiobjektina sinä minut nyt näet.
Peniksestäni älä sä ole juovuksissa ,
hienon maun saat sitä nauttiessa.

Jos kuitenkin kiihotut sä minusta,
kiima ja hyvä olo tuli sinusta.
Viisas nauttii minusta eikä humallu,
hänellä on elämässä arvokas kalu.

Elämällä tarkoitusta
onpi oikein tosi monta
niin on monta tarkoitusta
kuin on ihmiskohtaloa.

Joku kerää paljon rahaa
toinen kasvattaapi mahaa
kolmas heiluttaapi kauhaa
neljäs toivoo maailmanrauhaa.

Elämänsä käyttää voi
vaikka nettaamiseen, kunnes aamunkoi
saapuu ja täytyy
töihin mennä.

Mela sekoittaa elämän vettä
Aika soi kiehtovilla sävelillä
rukoilemme osaksemme rakkauden sadetta
sitä emme saa
vaikka puhuisimme monilla kielillä
saatika sitten monilla mielillä

Rakkaus repii auki entisen kynnöksen
viha tekee samoin saappaillaan
antoivat viimeisen syytöksen
karitsaa vartaassa kauppaillaan

Anna elämän vettä
sirottele aikaan suolaa
keinutat venettä
karmeudet kuolaa
rakennammeko luolaa

viisauden kivi portin pieliin murskautuu
jätkä kävelemään lähtee ja viisastuu
munat sen surkastuu ja etäälle kulkeutuu
eivätkö kellot soita, kun ympyrä jälleen sulkeutuu

Asiallista.

Lensivät vielä, kun voivat
nousivat korkeuksia kuvailemaan
eivät jaksaneet miettiä kenelle kellot soivat
pureutuivat ajalliseen jumaluuden sonaattiin
sinettiin on salojen näkökyky veistettynä

Laskokset aukevat
laama lentää siivillään
silmiin ne sattutavat
ne jotka kävelevät ilmeillään
Ilmassa niiden päällä
syvällä sydämessään
ovi avataan karkealla kielellä
syytösmielellä
saapuu turhuuden tupaan

Pidä minusta kiinni,
että en maailmalla eksyisi
ja vääriin kasvoihin luottaisi,

mutta päästä irti,
että en siipiäni repisi
tuulen minuun tarttuessa.

Uskis saapui Kitinään
heti alkoi vikinä

Petri - hän uhkaa - syntisestä tehdä tuhkaa
foorumimme on maallistunut joukkio
meitä ei kiinnosta Jeesus - tuo houkkio
saarnasi on aivan turhia
täällä ei kaduta edes sarjamurhia...

martza kirjoitti: tarttuessa.

Ihmisen varttuessa (<- ) löytyivät tuulen tiet.
Oven saranat ne vain narisivat kuoleman kuljalla.
Kuljettivat he aarteitaan ja pystyttivät seiniä.
Olevaista muovasivat aineista koostuneet järjet.
Ajattomia muotoja kaiken mahdolliseksi tekemässä kentässä.
Ihminen muovaa kuin aineiden antaja, voitiin asiasta todeta.
Liian paljon järkeä. Vielä enemmän järjettömyyttä.

....

Ankkuroituu ihmisuros kauniiseen ajattomuuteen,
elämän korkeampaan kokemukseen.
Pinnan alla saranoiden äänet salpaa saalliinsa.
Itku tyrehtyy rumaksi oksennukseksi ajan vieriessä ennustajalle.
Pinnan alla varikset lentävät varoen ja nokkivat silmät selästä.
Kauneus kaareutuu jälleen ylle näkijänsä. Varikset tekivät tehtävänsä.

Pimeys on laskeutunut kaupungin ylle.Katuvalot loistavat.Avaan ikkunan annan raikkaan yöilman henkäysten tulla tunkkaiseen ullakkoasuntooni.
Moottoritie kohisee jossain tuolla ratsastustallien takana.Murran mieleni suuret lukot,turhaumat,patoumat,aloitan kaiken alusta Tabula Rasa

Istuin edessä kehoituksen
Vislauksen kuuluessa nosta kansi wc;een pöntön.
Referoi sinne kuramoottorillasi.
Posliini seinät kaikuu, kun sinne vastaillaan
Koska he alkavat ajattelemaan?

"Ei nyt ole ruuhka-aika, autoja on vain liikaa. Ei nyt ole ruoka aika, sinulla on vain nälkä." Linja-autonkuljettajalle toisteli sanojaan oudon näköinen ihminen. "Viet minut vielä kaaokseen!, ole kuin muut matkustajat." Kuljettaja ärjäisi haisevien hampaidensa välistä. "Etäisyyskö ratkaisee, nerouden ongelman?" Outo mies nauroi pilkallisin sirittävin siivuin. "Istutetaan äly anturoihin" kuljettaja halusi sanoa. "Anturointi tähän ajoi, riepottelevaan kierteeseen" Oli oudon otuksen mielipide loistavampi.

Kannut kaatoivat vahaa ja valmistui mutkia. "Juoskaa tuosta viereisestä tien mutkasta pois ja jääkää pimentoon" kuljettaja käski takimmaisia matkustajia. "hyvä muisti ei anna periksi" nauroi huumori hapoissaan ja ukko istui kuljettajan viereisellä tuolilla. "lataan kaasua lisää" kuljettaja sanoi ja pian hän kiiti asfalttia pitkin yksin tossuillaan. Linja-auto oli vielä taustalla, mutta vauhti haihdutti sen nopeutensa tähden.

PetriFB kirjoitti:Aloitan ketjun, jossa voimme runoilla runoja elämästä!

Muuntelulta näyttävää vaihtelua vain ajan sisällä tapahtuu, että eipä kait tuossa ole paljon aihetta sanailuun.

Kiivaat kirveesi
ahtaumien äärellä
armopalojen alttarilla
palamassa ikuinen tuli
viisauden vaskessa viljellyssä
katsojalle ei ole kiirettä
ei ole koskaa ollutkaan
ajattomuudesta ahdistuvat
katselevat kuvitettua kirjaa

Jumalalla lupa
luodulla luja tahto
taivuttaa itselleen kehto
itseen hän ei saa luottaa
silloin hän voi vain tuottaa
tuokaa vuohi
virheillä viljelty
asetelkaa oikein tulille
altarilla haisi hapan maito

Maattomat katsovat
näiltä main löytyy kattoja
luojansa kuvia
ihmisiä lujia tarpeissaan
orastaa oravalla ovi
vaellamme vaikeita kujia
kuka katsoo veistokseen
riittääkö riimitys rakkauteen.

On annettu
kaikilta oudosti otettu
hoitaa, jos on hoitakseen
ottaakseen tarvitsee sakset
peitteet on levitetty
älkää jaksako kaivaa
kulkunen on jo helistetty
teitä tulet aina raivaamaan
vääristyminen elämän suola

haluan toki
tottakai haluan
liikaako tahdon
annetaanko silloin
vienti on vesitetty
vielä soi ne virret
vireet on tuolla menossa

sälekaihdin on selässä huono
silmillä se on kauniimpi
katsoja silloin rohkempi
pohkeet polkee mutaa
näky tekee kutaa
ajaton materiaali näyttää
sen mitä sen tarvitsee
liikkeet vain lepää

Elämän peli
onhan se menossa
tiedän
level kaksi odottaa
avustajaa