Kitinä

Suomen Asiakastieto on viime vuonna tehnyt selvityksen, jonka mukaan naisten johtamat suuryritykset menestyvät taloudellisesti miesten johtamia paremmin. Lainaus:

Liikevaihdoltaan Suomen 500 suurimman yrityksen toimitusjohtajista naisia on vain 28. Naispuolisia hallituksen puheenjohtajia on 19. Ainoastaan seitsemässä suuryrityksessä sekä toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ovat naisia. Naisten johtamat suuryritykset ovat kuitenkin selvästi keskimääräistä kannattavampia. Naistoimitusjohtajan luotsaamassa yrityksessä sijoitetun pääoman tuottoprosentti 18,5 päihittää kirkkaasti miesten lukeman 14,2. Paras pääoman tuotto eli 24,6 prosenttia oli niillä yrityksillä, joissa sekä toimitusjohtaja että puheenjohtaja olivat naisia. Naisten johtamat yritykset kunnostautuvat myös vakavaraisuudellaan. Naisten johtamista yrityksistä kaksi kolmesta luokiteltiin ylimpään AAA-luottokelpoisuusluokkaan, kun kaikista suuryrityksistä joka kolmas pääsi samaan kategoriaan. (Lähde: T-lehden 3/2006 Techwomen-liite, sivu 17)

Jutussa hämää se, että välillä siinä verrataan naisjohtoisia yrityksiä miesjohtoisiin, ja välillä taas keskiarvoon. Selvityksen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että naisen todella tulee olla keskimäärin miestä pätevämpi johtajan paikalle päästäkseen. Toki yritysten menestykseen vaikuttaa muukin kuin toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tekemiset, mutta kyllä tämä silti jotain näiden naisten kyvyistä kertoo. Usein naisten vähyyttä johtotehtävissä perustellaan sillä, että heissä on kerta kaikkiaan vähemmän johtajiksi sopivia yksilöitä kuin miehissä. Osittain uskon tuohon itsekin - toisaalta uskon myös, että johtajan pätevyyttä arvioitaessa tullaan aiheettomasti painottaneeksi perinteisen miehisiä arvoja ja väheksyneeksi naisellisia (= myös joistakin naisille tyypillisistä ominaisuuksista on hyötyä johtotehtävissä, mitä ei vielä tunnuta yleisesti ymmärrettävän).

Täytyy muistaa, ettei 28 naisjohtajaa voi oikein pitää tilastollisesti merkittävänä, sillä tutkittavia yrityksiä oli 500, sillä yksi varsin tuottava ja vakavarainen yritys saattaa vääristää koko keskiarvoa. Toinen asia on, että todellisissa suuryrityksissä naisjohtajia on Suomessa vähän. Viidenneksisadaksi suurimman yrityksen liikevaihto on Suomessa häviävä murto-osa suurimman yrityksen liikevaihdosta, ja miljardien liikevaihdolla on mahdotonta saada aikaan sellaisia pääoman tuottoja, kuin mikä on pikkufirmoissa mahdollista. Yritykset saattavat olla myös toimialaltaan hyvin erilaisia - tyypillisesti uuden talouden yrityksissä tuottoprosentit ovat suurempia kuin savupiipputeollisuudessa, jossa pääomaa on sitoutunut koneisiin ja laitteisiin enemmän. Se on myös hyvin tunnettua, että naiset tekevät usein riskittömämpiä sijoituspäätöksiä kuin miehet, ja sijoittajina he ovat joidenkin tutkimusten mukaan parempia.

Toisaalta en pitäisi kyllä mahdottomana, että naisiin tavallisesti liitettävista ominaisuuksista voisi olla nykyajan johtamisympäristössä hyötyä - mikä ei kyllä tarkoita, että nämä mainitut johtajanaiset olisivat näillä ominaisuuksilla varustettuja. Sanottiinhan Margaret Thatcheristäkin aikoinaan, että hän oli kabinettinsa ainoa mies.

Itselläni on naisjohtajista etupäässä myönteistä sanottavaa. Nuorena miehenä heidän kanssaan on ollut huomattavasti helpompi tulla toimeen kuin miespuolisten esimiesten, joiden sosiaalisissa taidoissa on usein toivomisen varaa. Toisaalta naisalaiseni ovat olleet usein todella ongelmallisia, en oikein tiedä mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää.

Korrelaatio ei kerro vielä syyseuraussuhteesta. Tulosta voi tulkita kahdella tavalla: joko naisjohtajat johtavat yrityksiä paremmin tai sitten hyvin menestyvät yritykset palkkaavat helpommin naisia johtajiksi. Jos haluttaisiin edes vähän uskottavammin tutkia naisjohtajien vaikutuksia yritysten menestymiseen, pitäisi verrata miten heidän yrityksensä ovat menestyneet ennen ja jälkeen heidän palkkaamisensa.

Itse uskon, että tämä tulos kertoo enemmän siitä, että menestyvät yritykset ovat avoimempia epäperinteisille vaihtoehdoille kuten pätevien naisten nostamiseksi yrityksen johtoon. Kenties naisten kyvyt tulevat myös paremmin oikeuksiinsa hyvin hoidetussa yrityksessä, kun taas saneerausta vaativassa yrityksessä testosteronia tihkuva (miespuolinen) muutosjohtaja on parempi valinta.

Yleisesti ottaen ei kannata heti uskoa tutkimuksia, jotka selittävät yhden tekijän perusteella niinkin monimutkaista asiaa kuin yritysten menestyminen.

Chap kirjoitti:Korrelaatio ei kerro vielä syyseuraussuhteesta. Tulosta voi tulkita kahdella tavalla: joko naisjohtajat johtavat yrityksiä paremmin tai sitten hyvin menestyvät yritykset palkkaavat helpommin naisia johtajiksi. Jos haluttaisiin edes vähän uskottavammin tutkia naisjohtajien vaikutuksia yritysten menestymiseen, pitäisi verrata miten heidän yrityksensä ovat menestyneet ennen ja jälkeen heidän palkkaamisensa.

Ylipäätään johdon osuus yrityksen menestymiseen on usein melko kyseenalainen. Esimerkiksi teräsyhtiö tuottaa väistämättä tappiota silloin, kun teräksen hinta on alamaissa, eikä mikään mahti voi tätä estää; toisaalta, jos teräksen maailmanmarkkinahinta nousee, niin sitten se nousee, ja rahaa tulee kahmalokaupalla. Näinhän voi ajatella käyneen esimerkiksi Fortumin ja Neste Oilin kohdalla - molemmilla meni pirun huonosti, kun energian hinta oli alhainen, ja nyt pirun hyvin, kun sekä sähkö että bensiini maksaa perkuleesti. (Mitä sähköön tulee, voi tietysti ajatella, että Fortumin määräävää markkina-asemaa tavoitteleva strategia on tuottanut tulosta - se vain tietysti, ettei tarvita kovin nokkelaa strategia päättelemään, että ostamalla kilpailijat pois, sähköstä voidaan periä enemmän fyrkkaa.)

Vadim kirjoitti:Ylipäätään johdon osuus yrityksen menestymiseen on usein melko kyseenalainen.

Puolueettomuuspoliitikon ote lipsuu? (Mainitsemiasi tulokseen vaikuttavia tekijöitä kiistämättä.)

Vadim kirjoitti:Ylipäätään johdon osuus yrityksen menestymiseen on usein melko kyseenalainen.

Hetkellisesti tarkastettuna kyllä, aivan kuten esimerkeissä sanoit.

Mutta pidemmällä aikavälillä johdon toimien merkityksellä luulisi olevan jonkinlaista vaikutusta.

Muistini tuta taloushallinto kursseilta patkii vahan, oliko tuo mainittu tuottoprosentti talon sisainen vai ulkoinen tulos/panos suhde? ts. jos kahden firman tulos ilman palkka ja muita kuluja on 10Me ja toinen kayttaa tasta 8Me palkkoihin ja muihin sisaisiin kuluihin ja toinen vain 5Me niin onko tuo tuottosuhde sama vai eri?

JoeB kirjoitti:Muistini tuta taloushallinto kursseilta patkii vahan, oliko tuo mainittu tuottoprosentti talon sisainen vai ulkoinen tulos/panos suhde? ts. jos kahden firman tulos ilman palkka ja muita kuluja on 10Me ja toinen kayttaa tasta 8Me palkkoihin ja muihin sisaisiin kuluihin ja toinen vain 5Me niin onko tuo tuottosuhde sama vai eri?

En nyt pysynyt ihan mukana mitä tarkoitit näillä sisäisillä ja ulkoisilla tulos/panos -suhteilla, mutta jos vähän yksinkertaistaa on sijoitetun pääoman tuotto = voitto kaikkien operatiivisten kulujen jälkeen jaettuna firman sijoittamalla pääomalla. Operatiivisia kuluja ovat mm. palkat. Mittari antaa kuvan millaista tuottoa sijoittaja saa sijoitukselleen.

huima kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Ylipäätään johdon osuus yrityksen menestymiseen on usein melko kyseenalainen.

Hetkellisesti tarkastettuna kyllä, aivan kuten esimerkeissä sanoit.

Mutta pidemmällä aikavälillä johdon toimien merkityksellä luulisi olevan jonkinlaista vaikutusta.

Epäilemättä, mutta jos bisnesmalli sukkaa, se sukkaa, ja sille ei välttämättä voi mitään, varsinkaan, jos yritys on suuri.

Paljon riippuu tietysti johdon strategisista valinnoista. Valitettavasti vaan yleensä on niin, että johto vaihtuu siihen tahtiin, että usein kiitoksen saa se, joka korjaa valintojen hedelmät, ei se, joka ne alun perin tekee, koska strategian toimeenpano vaatii aina aikaa. En tietenkään kiistä, etteikö toimivalla johdolla olisi mitään merkitystä, usein vain tuntuu että monet tulevat valmiiksi katettuun pöytään. Warren Buffetit sun muut ovat sitten asia erikseen.

Vadim kirjoitti:Valitettavasti vaan yleensä on niin, että johto vaihtuu siihen tahtiin, että usein kiitoksen saa se, joka korjaa valintojen hedelmät, ei se, joka ne alun perin tekee, koska strategian toimeenpano vaatii aina aikaa. En tietenkään kiistä, etteikö toimivalla johdolla olisi mitään merkitystä, usein vain tuntuu että monet tulevat valmiiksi katettuun pöytään.

Toki.

Metson kohdallahan kävi aivan vastikään näin.

Tor Bergimanin sai lähteä, ja seuraaja pääsi nauttimaan Bergimanin työn hedelmistä - kun ne tekivät suhteellisen hyviä tuloksia vähän johtajuuden vaihdoksen jälkeen. Tuossa nimenomaisessa tapauksessa oli nyt kyse kuitenkin ymmärtääkseni muustakin, eli käytännössä hallitus halusi hieman erilaisen toimitusjohtajan.

EveryWoman kirjoitti: Selvityksen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että naisen todella tulee olla keskimäärin miestä pätevämpi johtajan paikalle päästäkseen.

Ei tarvitse. Nykyään ja etenkin tulevaisuudessa johtajaksi pääsee vain ja ainoastaan siksi, että sattuu olemaan nainen. Eikös esimerkiksi Norjassa ole voimassa pöyristyttävä laki, jossa markkinatalouspohjalta(kin) toimivien yritysten hallituksissa pitää olla 40%(?) naisia? Tämä suuntaus on vallalla Suomessakin - ainakin jos demarinaisministeri Haataiseen on uskominen.

Voisin melkein ehdottaa, että nyt kun prostituutio kielletään ja naisjohtajat tehdään pakollisiksi, että lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nimitetään työttömiksi jäävät prostituoidut suoraan yritysten hallituksiin, jotta saadaan kiintiöt täytettyä. Tämä ei olisi mielestäni rahtuakaan naurettavampaa kuin nämä tekeillä olevat hallituskiintiöt, joiden mukaan yrityksen omistaja ei saisi vapaasti valita yritystään hallitsemaan haluamiaan yksilöitä vaan on pakko valita naisia. Tasa-arvo on kumma homma: nykymaailmassa kun tasa-arvon airueet tuntuvat ajavan minun käsityskykyni mukaan mitä epätasa-arvoisimpia hankkeita.

En ymmärrä mitä tällä keskustelunavauksella haetaan? Kenties yritetään todistella, että kyllä ne (me?) naisetkin pärjäävät? Voisin vastavetona iskeä avaajaa päähän tilastolla, jonka mukaan 100% Suomen naispääministereistä on niin ketkuja, että eivät kestä virassaan vuottakaan ennen eroamistaan epäluottamuksen tähden.

Omistaja nimittäköön hallitukseen ja sitä kautta yrityksen johtoon aivan kenet tahtoo - ei siinä kenellään pitäisi olla mitään sanomista. Jos nämä ovat miehiä niin mitä sitten? Jos ne ovat naisia niin edelleen mitä sitten?
Jos naiset ovat parempia johtajia niin luulisi enemmistön johtajista olevan naisia? Kun näin kun ei kuitenkaan ole ja kun vielä naisten sorrettua asemaa paikkaamaan pitää olla kuulemma kiintiöt niin minusta näyttäisi, että naiset nimenomaan eivät ole parempia johtajia.

Naisten vähäisyyttä yritysten johdossa vähentää tilastollisesti se seikka, että he ovat naisia. Kyllä. Eli koska naiset saavat lapsia ja ovat keskimäärin poissa juuri silloin kun ammatillista kokemusta hankitaan (johtajiksi kasvetaan) niin paikat vievät miehet. Akateeminen kolmekymppinen nainen on työnantajalle niin epävarma sijoitus, ettei niitä uskalleta palkatakaan saati että herrahissiin pistettäisiin. Näinollen on vain hyväsyttävä, että naisjohtajia tulee jatkossakin olemaan vähemmän kuin miehiä (ellei sitten naisilla ole joitain muita avuja, jotka vähintäänkin kompensoivat lapsiriskin). Toinen vähintään yhtä merkittävä seikka on, että naiset hakeutuvat keskimäärin paljon miehiä enemmän "pehmeämmille" alolle kuten sairaanhoitajiksi, sosiaalitädeiksi, opettajiksi tjsp. mistä harvemmin megakorporaatioiden johtoon noustaan.

Yksilötasolla ylläoleva ei kuitenkaan päde. Noin keskimäärin päästäkseen johtajaksi pitää tehdä aivan homona duunia ja omistautua työlleen tavalla, jota en usko monenkaan täällä edes kykenevän käsittämään: Yksittäinen nainen voi tulla johtajaksi uhraamalla perheen, vapaa-ajan ja muun, mikä mitä todennäköisemmin merkitsee myös sitä, ettei tee lapsia. Uskon noin keskimäärin elämän oikeudenmukaisuuteen niin, että totaalinen omistautuminen palkitaan. Nykytilannetta voisin tulkita niin, että omistautuminen on miehelle helpompaa ja miehet myös omistautuvat työlleen enemmän.

On muuten minusta kummaa, että demaritasa-arvon lipunkantajat joka jumalan yhteydessä urputtavat, etteivät ilkeät omistajat ajattele mitään muuta kuin loputonta ahneuttaan; jotenkin nyt sitten nämä riistokapitalistit eivät oivalla palkata naisia johtamaan yrityksiään, vaikka se olisi oikotie vielä suurempiin rikkauksiin. Jos siis naiset olisivat miehiä parempia johtajia.

EveryWoman kirjoitti: Usein naisten vähyyttä johtotehtävissä perustellaan sillä, että heissä on kerta kaikkiaan vähemmän johtajiksi sopivia yksilöitä kuin miehissä. Osittain uskon tuohon itsekin

Siis mitä tapahtui sille jargonille, ettei ole olemassa mitään mies- ja naisominaisuuksia vaan me kaikki ollaan vaan yksilöitä? Tässähän vanhan evoluutiopsykologiaharrastajan silmäkulma kostuu, kun vihdoin allekirjoitetaan se, että miesten ja naisten henkisissä ominaisuuksissa on tilastollinen ero.

Minä kun olen todellinen tasa-arvon kannattaja viimeiseen saakka niin olen sitä mieltä, että ei sillä ole mitään väliä onko johtaja mies vai nainen.

No mutta eihän Suomessa ole tällä hetkellä mitään voimassaolevia pakollisia sukupuolikiintiöitä! Päinvastoin ne on kielletty. Edes oppilaitokset eivät saa antaa lisäpisteitä hakijoille sukupuolen mukaan.

Sensijaan, eikö olisi yritystenkin etu tasata vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ja vapaat mahdollisimman tasan sukupuolten välille? Säälihän se on, jos kahdesta hakijasta valitaan lahjattomampi vain siksi, että hän on mies ja oletetaan hänen vaimonsa automaattisesti hoitavan yksin lapset, jos kyseinen henkilö nyt edes päättää lisääntyä.

Mulla on jossain tutkimus, jossa oli alaisia haastatellen vertailtu mies- ja naisjohtajia eri ominaisuuksien perusteella. Naiset saivat suurimmasta osasta positiivisena pidettäviä ominaisuuksia korkeampia pisteitä kuin miehet. Pitää etsiä tuo ja laittaa tänne jotain tietoja...muistaakseni oli tutkittu myös ihmisten ennakkokäsityksiä mies- ja naisjohtajista ja ne eivät olleet aivan samansuuntaisia noiden todellisten havaittujen ominaisuuksien kanssa.

hermine kirjoitti:No mutta eihän Suomessa ole tällä hetkellä mitään voimassaolevia pakollisia sukupuolikiintiöitä! Päinvastoin ne on kielletty. Edes oppilaitokset eivät saa antaa lisäpisteitä hakijoille sukupuolen mukaan.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609 kirjoitti:4 a § (15.4.2005/232)
Julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpano

Valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Jos julkista valtaa käyttävällä toimielimellä tai virastolla, laitoksella taikka kunta- tai valtioenemmistöisellä yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tulee olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Viranomaisten ja kaikkien niiden tahojen, joita pyydetään nimeämään ehdokkaita tässä pykälässä tarkoitettuihin toimielimiin, tulee mahdollisuuksien mukaan ehdottaa sekä naista että miestä jokaista jäsenpaikkaa kohden.

Koko laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609

Ei kai tuossa kuitenkaan tarkoiteta yritysten johtoa siinä mielessä, missä elco tarkoitti?

elco kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Selvityksen valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että naisen todella tulee olla keskimäärin miestä pätevämpi johtajan paikalle päästäkseen.

Ei tarvitse. Nykyään ja etenkin tulevaisuudessa johtajaksi pääsee vain ja ainoastaan siksi, että sattuu olemaan nainen. Eikös esimerkiksi Norjassa ole voimassa pöyristyttävä laki, jossa markkinatalouspohjalta(kin) toimivien yritysten hallituksissa pitää olla 40%(?) naisia? Tämä suuntaus on vallalla Suomessakin - ainakin jos demarinaisministeri Haataiseen on uskominen.

Norjassa kyllä, Suomessa ei, eikä toivottavasti myöskään tulevaisuudessa. Johan se nyt olisi aivan tajuttoman tyhmää kansantalouden kasvun(kin) kannalta.

Voisin melkein ehdottaa, että [paasausta sukupuolikiintiöistä]

Tai sitten voisit keskittyä lukemaan, mitä keskustelunavauksessa oikeasti sanotaan. Enhän minä puhunut sukupuolikiintiöistä puolta sanaa. Ja jos olisin puhunut, olisin vastustanut niitä samasta syystä kuin tämän ketjun aloitin: toivoisin, että kuhunkin tehtävään palkattaisiin oikeasti, eikä vain muodollisesti, pätevin hakija.

En ymmärrä mitä tällä keskustelunavauksella haetaan? Kenties yritetään todistella, että kyllä ne (me?) naisetkin pärjäävät?

Ensinnäkin hain reaktioita nähdäkseni, miten kukakin tällaiseen selvitykseen suhtautuu. Toisena syynä oli vain se, että yllätyin lukiessani miten asia on (siis vaikka siitä ei tilastollisesti voisikaan mitään päätellä), ja halusin jakaa tämän yllättävän havainnon muidenkin kanssa.

Voisin vastavetona iskeä avaajaa päähän tilastolla, jonka mukaan 100% Suomen naispääministereistä on niin ketkuja, että eivät kestä virassaan vuottakaan ennen eroamistaan epäluottamuksen tähden.

Moisesta tilastosta voi kuitenkin tehdä vielä paljon vähemmän ja kestämättömämpiä johtopäätöksiä kuin referoidusta selvityksestä (josta siitäkään ei tieteellisesti kestävien johtopäätösten tekeminen onnistune), koska perusjoukko koostuu yhdestä yksilöstä. Tämän tiedät hyvin itsekin. Ihmettelen tätä epäanalyyttista provosoituneisuuttasi - eikös teidän miesten pitänyt hahmottaa asioita keskimäärin järkevämmin?

Omistaja nimittäköön hallitukseen ja sitä kautta yrityksen johtoon aivan kenet tahtoo - ei siinä kenellään pitäisi olla mitään sanomista. Jos nämä ovat miehiä niin mitä sitten? Jos ne ovat naisia niin edelleen mitä sitten? Jos naiset ovat parempia johtajia niin luulisi enemmistön johtajista olevan naisia?

Maailma ei ole vielä valmis. Se, miten asiat ovat, ei kerro ihannetilanteesta.

Naisten vähäisyyttä yritysten johdossa vähentää tilastollisesti se seikka, että he ovat naisia. Kyllä. Eli koska naiset saavat lapsia ja ovat keskimäärin poissa juuri silloin kun ammatillista kokemusta hankitaan (johtajiksi kasvetaan) niin paikat vievät miehet. Akateeminen kolmekymppinen nainen on työnantajalle niin epävarma sijoitus, ettei niitä uskalleta palkatakaan saati että herrahissiin pistettäisiin. Näinollen on vain hyväsyttävä, että naisjohtajia tulee jatkossakin olemaan vähemmän kuin miehiä (ellei sitten naisilla ole joitain muita avuja, jotka vähintäänkin kompensoivat lapsiriskin).

Tai ellei lasten kanssa kehittyneitä ominaisuuksia aleta nähdä myös johtajan tehtävissä arvokkaina, mitä ne hyvin saattavat olla. Tämä siis nykynaisten kohdalla, jotka vielä selvästi miehiä useammin ovatkin viettäneet aikaa lastensa kanssa uralla etenemisen sijaan. Tulevaisuudessa ihanteena pitäisin sitä, että vastuut perhe- ja työelämässä jakautuisivat tasaisemmin, jolloin sekä miehet että naiset pääsisivät kehittymään ihmisinä mahdollisimman monipuolisesti (jolloin uskoisin heistä tulevan entistä parempia johtajia).

Toinen vähintään yhtä merkittävä seikka on, että naiset hakeutuvat keskimäärin paljon miehiä enemmän "pehmeämmille" alolle kuten sairaanhoitajiksi, sosiaalitädeiksi, opettajiksi tjsp. mistä harvemmin megakorporaatioiden johtoon noustaan.

Totta, mutta naisjohtajien suhteellinen määrä on kuitenkin pienempi kuin naistyöntekijöiden suhteellinen määrä lähes alalla kuin alalla. Tästä ilmiöstä tässä on tarkoitus puhua.

Yksilötasolla ylläoleva ei kuitenkaan päde. Noin keskimäärin päästäkseen johtajaksi pitää tehdä aivan homona duunia ja omistautua työlleen tavalla, jota en usko monenkaan täällä edes kykenevän käsittämään: Yksittäinen nainen voi tulla johtajaksi uhraamalla perheen, vapaa-ajan ja muun, mikä mitä todennäköisemmin merkitsee myös sitä, ettei tee lapsia. Uskon noin keskimäärin elämän oikeudenmukaisuuteen niin, että totaalinen omistautuminen palkitaan. Nykytilannetta voisin tulkita niin, että omistautuminen on miehelle helpompaa ja miehet myös omistautuvat työlleen enemmän.

Totaalinen omistautuminen palkitaan? Sanoisin ennemmin: omistautuminen palkitaan. Mies, joka valitsee omistautua yksinomaan työlleen, ehkä palkitaan sillä sektorilla - mutta perhe-elämän suhteen palkinto menee tällöin täysin sivu suun. Optimaalista? Lisäksi olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Yritysten johtamistehtävissäkin vaaditaan kovenevassa kilpailussa yhä enemmän ja monipuolisempaa kapasiteettia - usein sellaista, jota ei ole mahdollista hankkia pelkästään työtehtäville omistautumalla. Mitä kokonaisvaltaisemmin henkilö on kiinnostunut kehittämään itseään ihmisenä, sitä todennäköisemmin hän on arvokas myös yrityselämässä.

On muuten minusta kummaa, että demaritasa-arvon lipunkantajat joka jumalan yhteydessä urputtavat, etteivät ilkeät omistajat ajattele mitään muuta kuin loputonta ahneuttaan; jotenkin nyt sitten nämä riistokapitalistit eivät oivalla palkata naisia johtamaan yrityksiään, vaikka se olisi oikotie vielä suurempiin rikkauksiin. Jos siis naiset olisivat miehiä parempia johtajia.

Eivät ymmärrä - vielä. Eihän yrityksissä koskaan täydellisesti ja välittömästi ymmärretä tehdä niitä muutoksia, jotka johtaisivat suurimpaan mahdolliseen menestykseen. Inhimillinen ajattelu on aina epätäydellistä ja jossain määrin kaavoihin kangistunutta. Tarkoitukseni ei suinkaan ole tässä (tai missään) kritisoida markkinatalouden toimintaa vaan sen optimaalista toimivuutta rajoittavaa inhimillistä ajattelua - ja siinä taas riittänee kritisoitavaa maailman tappiin asti.

Tämän kaltaiset selvitykset lienevät lähtölaukaus sille, että aihe alkaa kiinnostaa laajemminkin ja sitä ehkä aletaan jopa tutkia - minkä seurauksena ymmärrys sitten lisääntyy. En muuten tietääkseni yrittänyt väittää naisten olevan yleisesti ottaen johtajina miehiä parempia tämän selvityksen perusteella, vaan että naisen on johtotehtäviin päästäkseen oltava keskimäärin miestä pätevämpi. Minusta olisi järkevintä olettaa, että naiset ja miehet ovat johtajina keskimäärin yhtä hyviä - ja että erittäin hyvä johtaja tarvitsee työssään niin naisille kuin miehillekin tyypillisiä ominaisuuksia (puhun nyt siis myönteisistä, en kaikista sukupuolivärittyneistä ominaisuuksista). Mustavalkoisen mutta helposti hahmotettavan sukupuolikysymyksen lisäksi ongelmana voidaan pitää myös esimerkiksi sitä, ettei johtajiksi haluta palkata miehiä, joilla on naisellisiksi koettuja ominaisuuksia - riippumatta heidän pätevyydestään tehtävään.

EveryWoman kirjoitti: Usein naisten vähyyttä johtotehtävissä perustellaan sillä, että heissä on kerta kaikkiaan vähemmän johtajiksi sopivia yksilöitä kuin miehissä. Osittain uskon tuohon itsekin

Siis mitä tapahtui sille jargonille, ettei ole olemassa mitään mies- ja naisominaisuuksia vaan me kaikki ollaan vaan yksilöitä?

Olen aiemminkin selittänyt sinulle tätä näennäisesti ristiriitaista hahmotustapaani. Otetaan uusinta:
- keskimääräisen miehen ja keskimääräisen naisen välillä on nykytodellisuudessa havaittavia luonne-eroja
- miehen ja naisen välillä on myös fysiologisia eroja, ja koska ihmisen psykologia on aina tavalla tai toisella yhteydessä hänen fysiologiaansa, mies ja nainen eivät koskaan voi olla psykologisesti täsmälleen samanlaisia
- suurin osa miesten ja naisten välisistä luonne-eroista on kuitenkin kulttuurisia, mikä merkitsee sitä että ne voivat hyvin myös muuttua ja sekoittua
- jos tarkastellaan miehiä ja naisia yksilöinä ja heidän yhteiskunnassa elämiseen liittyviä vaikeuksiaan, on varsin helppo huomata että suuri osa näistä kulttuurisista eroista on keinotekoisia, sikäli kun henkilöiden omaa ideaalia ja kokemusta itsestään voi pitää mittarina
yksilöt ovat keskenään kokonaisvaltaisesti arvioituna enemmän erilaisia kuin sukupuolet keskenään, jos pitäydytään em. "todellisien" luonteenpiirteiden tarkastelussa
voidaan sanoa (ja toisinaan yksinkertaisuuden vuoksi sanonkin), että miehet ja naiset vielä toistaiseksi käyttäytyvät keskimäärin toisistaan poikkeavilla tavoilla, mutta omasta mielestäni miehissä ja naisissa on todellisia luonne-eroja selvästi vähemmän kuin näiden käyttäytymismallien perusteella voisi olettaa; tämän vuoksi sanon toisissa yhteyksissä etteivät miehet ja naiset nyt niin kovin erilaisia ole (riippuu siis tilanteesta, kumpi malli on olennaisempaa ymmärtää).

Tässähän vanhan evoluutiopsykologiaharrastajan silmäkulma kostuu, kun vihdoin allekirjoitetaan se, että miesten ja naisten henkisissä ominaisuuksissa on tilastollinen ero.

Nimenomaan heidän ominaisuuksissaan ei minusta ole sellaista eroa, joka ilmenisi tilastollisesti johdonmukaisella tavalla - käyttäytymisessä sen sijaan eroja toistaiseksi löytyy.

Minä kun olen todellinen tasa-arvon kannattaja viimeiseen saakka niin olen sitä mieltä, että ei sillä ole mitään väliä onko johtaja mies vai nainen.

Ei minustakaan, kunhan tehtävän saa se henkilö, joka on siihen pätevin.

Edit: selvennys

Vadim kirjoitti:Täytyy muistaa, ettei 28 naisjohtajaa voi oikein pitää tilastollisesti merkittävänä, sillä tutkittavia yrityksiä oli 500, sillä yksi varsin tuottava ja vakavarainen yritys saattaa vääristää koko keskiarvoa. [ja muuta järkeilyä]

Aivan. Siksi kyseessä onkin selvitys, ei tutkimus. Mitään johtopäätöksiä jutussa ei harhaanjohtavaa otsikointia lukuunottamatta (jonka jätin tarkoituksella referoimatta) pyritä tekemään.

Itselläni on naisjohtajista etupäässä myönteistä sanottavaa. Nuorena miehenä heidän kanssaan on ollut huomattavasti helpompi tulla toimeen kuin miespuolisten esimiesten, joiden sosiaalisissa taidoissa on usein toivomisen varaa. Toisaalta naisalaiseni ovat olleet usein todella ongelmallisia, en oikein tiedä mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää.

Aika mielenkiintoista. (Minäkin taidan jättää johtopäätökset tuonnemmaksi.)

EveryWoman kirjoitti:

elco kirjoitti:Nykyään ja etenkin tulevaisuudessa johtajaksi pääsee vain ja ainoastaan siksi, että sattuu olemaan nainen.

Norjassa kyllä, Suomessa ei, eikä toivottavasti myöskään tulevaisuudessa.

Eikä itse asiassa Norjassakaan nyt ihan noin kuin sanot. Eivät kiintiöt yleensä sentään siihen johda, että tehtävän valitaan vain ja ainoastaan sukupuolen perusteella.

EveryWoman kirjoitti:Eivät kiintiöt yleensä sentään siihen johda, että tehtävän valitaan vain ja ainoastaan sukupuolen perusteella. :D

Eivät tietenkään. Tehtäviin valitaan paras sukupuoli-ehdon täyttävistä, eli sukupuoli toimii karsija-kriteerinä, eikä valintakriteerinä. Second Best joka tapauksessa.

mies tulee kyllä toimeen naisten alaisena, mutta nainen samalla paikalla ei niin helposti tule toimeen. Sille on liian helppo vittuilla. Miehelle eivät kehtaa.

Muutoin pomoiksi sopivia naisia saattaisi kyllä löytyäkkin.

Kiintiöt ovat vaarallisia, esimerkkiä voi ottaa valtameren takaa. Yhdysvaltojen ns. affirmative action on toki auttanut värillistä väestöä etenemään urallaan, mutta puheet kiintiömustista ja muista eivät loppune koskaan. Tosin mikä muukaan kuin pakko saisi asioita muuttumaan, en tiedä.

Suurin ongelma lienee se, että yhteiskunnassamme arvostetaan vain maskuliinisia asioita kuten rahaa ja valtaa. Näin teen valitettavasti itsekin, ajatus naisen halusta kotiäiteyteen tuntuu jotenkin kummalliselta, opiskella ja uraahan sitä luoda pitäisi. Mutta mikä on hienompaa kuin kasvattaa kunnon kansalaisia, ei varmasti mikään.

Chap kirjoitti:Itse uskon, että tämä tulos kertoo enemmän siitä, että menestyvät yritykset ovat avoimempia epäperinteisille vaihtoehdoille kuten pätevien naisten nostamiseksi yrityksen johtoon.

Jos oletetaan, että menestyvimmissä yrityksissä on parhaat johtajat (todellisuus ei tietenkään ole näin yksioikoinen, mutta tuskin tämä korrelaatio täysin puppuakaan on), tästä seuraa että naisjohtajista keskimäärin vain parhaat ovat päässeet johtoasemaan, kun taas mies voi palkatuksi tullakseen olla myös keskinkertainen tai huono (näin siis tilastollisessa tarkastelussa, ei yksilökohtaisesti arvioituna). Toisin sanoen: naisen tulee olla keskimäärin miestä pätevämpi tullakseen valituksi johtotehtävään. Tuskin nämä menestyvät yritykset ainakaan huonoja johtajia valitsevat?

Kenties naisten kyvyt tulevat myös paremmin oikeuksiinsa hyvin hoidetussa yrityksessä, kun taas saneerausta vaativassa yrityksessä testosteronia tihkuva (miespuolinen) muutosjohtaja on parempi valinta.

Olisi joo kiva tietää, kuinka kauan kukin mainituista naisjohtajista on asemassaan ollut, millä toimialoilla mainitut yritykset ovat jne.

Yleisesti ottaen ei kannata heti uskoa tutkimuksia, jotka selittävät yhden tekijän perusteella niinkin monimutkaista asiaa kuin yritysten menestyminen.

Samat sulle kuin aiemmillekin: tämä ei ollut tutkimus, vaan selvitys. Mitään ei pyritty selittämään. Kunhan sanottiin, miten asia sattuu tällä hetkellä olemaan.

EveryWoman kirjoitti:Jos oletetaan, että menestyvimmissä yrityksissä on parhaat johtajat (todellisuus ei tietenkään ole näin yksioikoinen, mutta tuskin tämä korrelaatio täysin puppuakaan on), tästä seuraa että naisjohtajista keskimäärin vain parhaat ovat päässeet johtoasemaan, kun taas mies voi palkatuksi tullakseen olla myös keskinkertainen tai huono (näin siis tilastollisessa tarkastelussa, ei yksilökohtaisesti arvioituna). Toisin sanoen: naisen tulee olla keskimäärin miestä pätevämpi tullakseen valituksi johtotehtävään. Tuskin nämä menestyvät yritykset ainakaan huonoja johtajia valitsevat?

Korrelaatio yrityksen kannattavuuden ja vakavaraisuuden sekä johtajan kyvykkyyden välillä voi kyllä olla hyvin heikko eikä välttämättä edes positiivinen. Ensinnäkin yrityksen taloudellinen menestys johtuu pitkälti valinnoista, jotka on tehty vuosia aikaisemmin, eikä nykyinen johto välttämättä ole silloin ollut puikoissa. Toiseksi pätevälle johtajalle ei yleensä ole tärkeintä päästä töihin taloudellisesti kannattavimpaan ja vakavaraisimpiaan yritykseen vaan esim. yrityksen koko ja kasvupotentiaali ovat merkittävämpiä tekijöitä. Kolmanneksi on olemassa erilaisia johtajuustyyppejä, joiden sopivuus riippuu missä tilanteessa ja millä kannattavuustasolla yritys on. Ei rajua kasvua hakeva visionääri tai muutosjohtaja joka saneeraa yrityksen välttämättä ole yhtään sen huonompi (tai parempi) johtaja kuin sellainen johtaja joka riskejä varoen on kannattavan ja vakiintuneessa markkina-asemassa olevan yrityksen ruorissa. He ovat vain erilaisia johtajia. Neljänneksi on olemassa paljon tutkimuksia miten menestyvien yritysten suorituskyky ennen pitkää heikkenee. Joiden teorioiden mukaan tämä johtuu siitä, että menestyvä yritys ottaa menestyksen itsestäänselvyytenä ja alkaa tehdä huonoja päätöksiä. Kenties naisia valitaan kannattavien yritysten johtoon kun poliittisen korrektiuden nimissä ei ole enää niin tarkkaa onko kaikista pätevin henkilö johdossa. Yhteenvetona: väitteesi ei välttämättä ole väärin, mutta IMHO tuo selvitys ei todista asiaa suuntaan tai toiseen.

Chap kirjoitti:[asiaa]

Allekirjoitan.

Kuten sanottu: yllätyin lukemastani, ja olisi kiva saada mainituista yrityksistä yksityiskohtaisempaa tietoa.

Chap kirjoitti:Korrelaatio yrityksen kannattavuuden ja vakavaraisuuden sekä johtajan kyvykkyyden välillä voi kyllä olla hyvin heikko eikä välttämättä edes positiivinen.

Tähän kuitenkin vielä se sivuhuomautus, että varmaan puhut tuossa vain menestyneimmistä yrityksistä? Jos verrataan vaikka Nokiaa johonkin samanikäiseen pieneen kumisaapasvalmistajaan, varmaan voidaan sanoa että Nokiassa on ollut paremmat johtajat (ainakin edellyttäen, että sillä pienellä firmalla on myös ollut mahdollisimman suuri kasvu jatkuvana tavoitteena).

EveryWoman kirjoitti:

Chap kirjoitti:Korrelaatio yrityksen kannattavuuden ja vakavaraisuuden sekä johtajan kyvykkyyden välillä voi kyllä olla hyvin heikko eikä välttämättä edes positiivinen.

Tähän kuitenkin vielä se sivuhuomautus, että varmaan puhut tuossa vain menestyneimmistä yrityksistä? Jos verrataan vaikka Nokiaa johonkin samanikäiseen pieneen kumisaapasvalmistajaan, varmaan voidaan sanoa että Nokiassa on ollut paremmat johtajat (ainakin edellyttäen, että sillä pienellä firmalla on myös ollut mahdollisimman suuri kasvu jatkuvana tavoitteena).

En ole ihan varma ymmäränkö kysymystä. Puhun siitä, että jos verrataan miten vakavaraisia ja kannattavia miesten ja naisten johtamat yritykset ovat (kuten selvityksessä tehtiin), niin naisten johtamien yritysten parempi vakavaraisuus ja kannattavuus ei todista, että he ovat parempia johtajia tai että heidän on miehiä vaikeampi päästä johtajiksi. Ts. vaikka on olemassa korrelaatio tj:n sukupuolen ja yrityksen kannattavuuden ja vakavaraisuuden välillä, ei välttämättä ole mitään syyseuraussuhdetta naisten parempiin johtamiskykyihin tai siihen, että kuinka paljon parempia heidän pitää olla kuin miesten päästäkseen vastaaviin asemiin.