Kitinä

Miten on, onko elämäsi vuosien aikana koskaan käynyt niin, että naisiin kohdistuvien romanttisten/seksuaalisten inhohimojesi kohde on torjunut ja todennut, että mitäs jos oltais vaan kavereita?

Katsotaan löytyykö mulle ja Rollolle yhtään kohtalontoveria.

Edit: Kai se on pakko uskoa, ettei _ihan_ kaikki oo tohon kliseeseen törmänny

kelpaako jos mies on sanonut mulle että ollaan vaan kavereita?

Jos naisena saa tähän vastata (tarkennan etten omalla kohdallani pysty tähän vaikuttamaan tällä hetkellä), niin itse olen sanonut tämän parillekin miehelle, jotka eivät kiinnostaneet tulevaisuuden kumppaneina ominasuuksineen, mutta (useimmiten) ovat olleet hyviä tyyppejä, joita vois nähdä esim. ulkona tai peli-illoissa.

Pakko myöntää, että kerran olen tarkoituksella näin sanonut, kun halusin eroon tyypistä, joka ei millään lailla kiinnostanut. Ikää oli huimat 17.

Ehkä kerran tai kaksi. Sen sijaan että lähestyisin ketään kiinnostavaa niin tyydyn osaani ja laitan pääni pensaaseen, ryven itsesäälissä viikon kaksi ja juon itseni tärviölle.
Toiminut tähän mennessä hyvin.

ilmiselvästi missasit sen pointin, etten yli yhdeksään vuoteen ole kelvannut kellekään kuin kaverina.

3 kertaa muistaakseni olen kuullut legendaarisen lauseen tilanteessa jossa on ollut jotain sutinaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi toisen osapuolen mielestä.

Kuvitellaan että olen mies, koska vastasin jo. Olen mäkin pari kolme kertaa ainakin kuullut lauseen : Sä oot ihan hyvä tyyppi mut jos oltais vaan kavereita.

Sillä hetkellä tais kirpasta, mutta hetkenperästä itekkin tajus ettei oltu tarkotettu toisillemme.

RolloTomasi kirjoitti:ilmiselvästi missasit sen pointin, etten yli yhdeksään vuoteen ole kelvannut kellekään kuin kaverina.

So what? Mulla on hyvin komea, urheilullinen akateeminen kaveri joka on oikein mukava ja fiksukin, ja sillä on takana 8 vuotta samaa tilannetta. Ei se siitä silti ruikuta tai mieti pallien poistoa. Saattaa joskus kännissä sanoa, että olis kiva kohdata se oikea nainen.

Ja sitten on puolikalju, pullonpohjarillinen, ärrävikainen, vatsakas ruipelo, joka on pätkätöissä ja hyvin erikoiset arvot ja asenteet omaava maalaispoika, joka ei ole ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana sinkku kuin yhteensä 3 vuoden ajan. Seurustellut pelkästään nättien akateemisten tyttöjen kanssa. Miksi? Koska on kestänyt noin N+300 pakkia.

Eikä edes aleta puhua herra 43:sta.

Pehmovanukas kirjoitti:Mulla on hyvin komea, urheilullinen akateeminen kaveri joka on oikein mukava ja fiksukin, ja sillä on takana 8 vuotta samaa tilannetta. Ei se siitä silti ruikuta tai mieti pallien poistoa. Saattaa joskus kännissä sanoa, että olis kiva kohdata se oikea nainen.

Ja sitten on puolikalju, pullonpohjarillinen, ärrävikainen, vatsakas ruipelo, joka on pätkätöissä ja hyvin erikoiset arvot ja asenteet omaava maalaispoika, joka ei ole ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana sinkku kuin yhteensä 3 vuoden ajan. Seurustellut pelkästään nättien akateemisten tyttöjen kanssa. .

Näin se menee Ei se ole niin yksinkertaista, sano.

Pakko vastata viimeinen vaihtoehto, mutta siis minä olen kaveerannut ja minua on kaveerattu.

En kyllä muista että koskaan olisin tuota legendaarista lausahdusta kuullut. Itse olen kyllä tainnut epäsuorasti tuon ilmaista useampaankin otteeseen.

Onhan sita muutaman kerran kuultu tuo legendaarinen "kiss of death" lausahdus.
Yleensa suhde on kuitenkin mennyt siihen suuntaan jo jonkin aikaa joten se ei ole ollut mikaan yllatys koskaan ehka pikemminkin asioiden tunnustamista niiden omalla nimella.

Pari kertaa. Tein molemmista kebabia.

En muista onko suoraan noilla sanoilla, mutta usein on tehty selväksi etten tule samaan ihastukselleni vastakaikua. Minut on torjuttu jopa sängyssä (aatella), tosin pelkästä yöpymisestä olikin vain puhetta.

Ymmärrän ja ehkä vielä hetken verran piirun sympatiseeraan Rollon epätoivoa, mutta kuten moneen kertaan sanottu, samaa säälikorttia ei tule käyttää liian montaa kertaa, ja omaa aktiivisuutta vaaditaan (vähintään siis ihmisten ilmoille pitäisi mennä). Tee itsellesi palvelus, älä ota oppia palstan vanhoista pojista. Lisäksi, oma elämä ja pää kannattaa jotenkin hoitaa ensin kuntoon ennenkuin edes harkitsee seurustelua.

Ei kertaakaan. Mut on pelkästään jätetty ja se on paljon parempi kuin tuollainen kiertelevä shitti.

hebuli kirjoitti:--Lisäksi, oma elämä ja pää kannattaa jotenkin hoitaa ensin kuntoon ennenkuin edes harkitsee seurustelua.

Täydellinen komppaus täältä. Onneksi Rollolla taitaa olla jo jotain apuakin asian suhteen... Multa kyllä heruu yhä ymmärrystä, ainakin myötätuntoa, sääliin on vielä pitkä matka ja onneksi tuon matkan voi lukijana keskeyttääkin mitä tulee netti-ihmisiin, vaikkapa jos ei oma pää kestä... (suosittelen esim. Gattacaa tuskaileville)

Ihan aidosti olen halunnut olla parinkin eri minua viritelleen miehen kaveri. "Pelkkä kaveri", hyvin on tuon tyylinen suhde sitten toiminutkin. Yksi jopa ihkuna tunnustanut myöhemmin, ettei ymmärrä mikä mussa sai ihastumaan itseeni, thanks mate. Diih, pallotin toki vikan ku ämmäke olen, en ole yhdenkään miehen kuullut käyttävän ihan noita kaveruus-sanoja torjuessaan minut.

Gwyneira kirjoitti:Diih, pallotin toki vikan ku ämmäke olen, en ole yhdenkään miehen kuullut käyttävän ihan noita kaveruus-sanoja torjuessaan minut.

Miehet uskaltaa yleensä sanoa mistä kenkä puristaa, ei tarvi tollasia kastrointeja tehdä. Mä muistan kyllä selvästi 2 kertaa kun mut on kaveerattu, en oikeestaan tiedä onko mua muulla tavalla torjuttukaan

Pehmovanukas kirjoitti:Miehet uskaltaa yleensä sanoa mistä kenkä puristaa, ei tarvi tollasia kastrointeja tehdä. Mä muistan kyllä selvästi 2 kertaa kun mut on kaveerattu, en oikeestaan tiedä onko mua muulla tavalla torjuttukaan

Mä kun kelaan sen niin, etten ole yhtään kaveriainesta. Etteivät ole diggailleet luonnettakaan ja siksi torjuneet ihan suorilta käsin.

Kerran on muistaakseni sanottu, että "ollaan vain kavereita". Se oli paha isku miehisyydelleni, mutta onneksi siitä on jo aikaa.

Enpä ole moiseen ilmiöön törmännyt. Olisin kyllä saattanut moisen kohteeksi joutua, jos olisin aktiivisemmin etsinyt pariutumiskumppania aikoinaan.

Gwyneira kirjoitti:

Pehmovanukas kirjoitti:Miehet uskaltaa yleensä sanoa mistä kenkä puristaa, ei tarvi tollasia kastrointeja tehdä. Mä muistan kyllä selvästi 2 kertaa kun mut on kaveerattu, en oikeestaan tiedä onko mua muulla tavalla torjuttukaan

Mä kun kelaan sen niin, etten ole yhtään kaveriainesta. Etteivät ole diggailleet luonnettakaan ja siksi torjuneet ihan suorilta käsin.

Ja sekös vasta veemäiseltä tuntuukin

Elukka kirjoitti:Enpä ole moiseen ilmiöön törmännyt. Olisin kyllä saattanut moisen kohteeksi joutua, jos olisin aktiivisemmin etsinyt pariutumiskumppania aikoinaan.

Sama täällä, tosin ruksasin silti "pari kertaa" koska olen törmännyt kyseiseen ilmiöön ainakin niin monta kertaa. Tosin toisella näistä kerroista en tuntenut kyseistä naista kohtaan mitään (into)himoa joten ei sitä kai pidä laskea.

<OFF TOPIC> Hmmmmmm. Nyt kun pohdin vähän lisää niin huomaan että olen kyllä himoamisteni kanssa aika kapealla alueella. Katsos ensinnäkin on joukko naisia jotka eivät edes kiinnosta minua. Sou not. Sitten on joukko naisia joita himoitsen ihan kauhiasti mutta joita en uskalla lähestyä. Tai joita ei edes kannata lähestyä (way beyond my league, tai yksinkertaisesti varattuja). Mutta sellaiset naiset joita sekä himoitsen että joita uskallan/kannattaa lähestyä on oikeastaan tosi harvassa. Täytyy kai vaan petrata omia haluamisiaan, saamisiaan ja uskaltamisiaan... </OFF TOPIC>

Vastasin: Oon EWWK.

hebuli kirjoitti:Lisäksi, oma elämä ja pää kannattaa jotenkin hoitaa ensin kuntoon ennenkuin edes harkitsee seurustelua.

Nimenomaan näin. Eräällä tuttavallani oli aikamoisia ongelmia itsetunnon ja oman onnellisuutensa kanssa. Eivät ne seurustelusuhteet häntä auttaneet. Koska hän tunsi parisuhteensa ainokaiseksi edellytykseksi omalle onnelleen, kasvoi seurusteluntarve eräänlaiseksi riippuvuudeksi ja menettämisen pelko loppujen lopuksi torpedoi lupaavatkin suhteen poikaset. Sen lisäksi että esim. mielenterveysongelmia eivät seurustelut parantaneet, ainakaan pysyvästi.

Rollolle: Olet varmaan jo miettinytkin mitkä asiat voisivat tehdä sinut onnelliseksi ihan poikamiehenäkin. Lähde rohkeasti tavoittelemaan niitä!

-- Hiton puolisokea Edith höpisi tässä asiattomia.--- Jatkakaa.

Höm. Piti oikeasti miettiä koko päivä miten on. Ei, en usko että on. Naarakset joita nykyään on kavereina/ystävinä on toistaiseksi olleet sen luontoisia että sanomatta selvää millon kavereita vain.