Kitinä

Nyt kun on näistä Einari Epätoivoisista puhuttu, niin mitäs kuvittelet, annatko itsestäsi epätoivoisen vaikutelman vastakkaiselle sukupuolelle? Oletko omasta mielestäsi epätoivoinen?

Itse jouduin vastaamaan tuon tokavikan. :-p

Täs iäs on se hyvä puoli, et nuoret pojut aattelee et "ton ikänen on takuulla epätoivonen" ja tulee aika nätisti tyrkylle. En silti välttis oo. :)

Pallotin ykkösvaihtoehdon ihan siitä syystä, että sitä olen ollut suuren osan elämästäni. Nyt olen tässä kuitenkin käymässä läpi aika isoa murrosvaihetta pään sisällä, joten voipa olla, että loppuu Einarin esittäminen (tahallaan tai tahatta) hyvinkin piakkoin.

Olen epätoivoinen:) mutta kaikki eivät sitä osaa välttämättä huomata, koska en tule tyrkylle. Osa varmasti luokittelee epätoivoiseksi riippumatta siitä miten käyttäydyn.

Ruksasin kakkosvaihtoehdon. Minulla ei pitäisi olla mitään syytä olla epätoivoinen, mutta annan helposti sellaisen vaikutelman.

Hell no. Joskus nuorena olin, yäk niitä aikoja.

Suvinen kirjoitti:Jos se tarkoittaa että päädyn vanhaksipiiaksi niin olkoon sitten niin. Kissat on muutenkin mukavampia kuin ihmiset, noin yleensä.

Kuin minun näppikseltäni

Enn ennn eennnnnnn ole, enkä anna.

En ainakaan tarkoituksella. Lähestyn vastakkaista sukupuolta aniharvoin selkeästi vongaten. Vaikutan yleensä ehkä paremminkin välinpitämättömältä, vaikka olisinkin kiinnostunut.

Jos - JOS - epätoivoinen on sitä, että vongataan väkisin ja ollaan tyrkyllä ja uidaan liiveihin, niin sitten olisi kyllä minun(kin?) osaltani kannassa tsekkaamista. Noilla epätoivoisen kriteereillä nimittäin EN ole epätoivoinen. Pikemminkin olen hiljaa sisälläni epätoivosta huutavaa tyyppiä. Ehkä pitäisi olla selkeämmin kiinnostusta osoittava?

Voisin kommenteista kuvitella, että annan tahattomasti skitsofreenisen kuvan itsestäni. Ehkä muillakin elämänalueilla kuin epätoivoisuudessa. Vauvelin haluaisin joskus lähivuosina ja tietysti ensin isän/kakkosäidin sille, muuten mulla on hyvät ainekset pitää elämänlaatuni miellyttävänä ihan riippumatta siitä olenko parisuhteessa vai en. Biologinen kello saattaa ajaa mut aikamoiseen epätoivoon siinä kolmekymppisenä, jos käy niin ettei tämä suhde kestäkään (eikä se seuraava...eikä se seuraava...).

Sitä en oikein tajua, mitä syytä sellaisilla ihmisillä on epätoivoon jotka eivät halua lapsia, ehtiihän ne riiustella loppuikänsä vailla mitään hoppua vaikkei nyt vielä lähemmäs kymmeneen vuoteen vielä lykästäisikään.

Pelottaa, että kohta alan antaa.

Kukaan, jonka avassa on balettiasuinen pingviini, ei voi mitenkään vaikuttaa epätoivoiselta

hermine kirjoitti:Sitä en oikein tajua, mitä syytä sellaisilla ihmisillä on epätoivoon jotka eivät halua lapsia, ehtiihän ne riiustella loppuikänsä vailla mitään hoppua vaikkei nyt vielä lähemmäs kymmeneen vuoteen vielä lykästäisikään.

Useimmille lapset eivät ole ainoa syy seurusteluun. Normaali-ihminen kaipaa myös läheisyyttä, seksiä, hellyyttä, äctionia, syvällistä keskusteluseuraa jne. Ja yleensä sitä kaipaa nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.

Deittikokemuksieni osalta karsastin hieman tapaamiani naisia jotka julistivat olleensa kuusi vuotta tyytyväisinä yksinään ilman minkäänlaista romanttista saati fyysistä kontaktia miehiin, ja nyt vain yhtäkkiä heränneet että voishan sitä ehkä koittaa välillä seurusteluakin. Pelkään vain että he olisivat luonteeltaan jotenkin epäeroottisia ja -romanttisia, kun ei ole ollut mitään tarvetta minkäänmuotoiseen suhteeseen usean vuoden aikana. Joillakin myös paistaa läpi juuri tuo biologinen kello, eli kunhan jonkun kelvollisen siittäjän nyt löytäisi ja vähän äkkii kanssa.

Toki on sanottava että se toinenkin ääripää, eli henkilöt jotka eivät ole eläneet suunnilleen hetkeäkään yksinään ja tuskastelevat kun erosta on jopa useita kuukausia, heitäkin lähestyn kovin varovaisesti. Sellainen kultainen keskitie on paras tässäkin asiassa.

Edith kirjoitti:Pelottaa, että kohta alan antaa.

Mutta et mulle.

Gattaca kirjoitti:

Edith kirjoitti:Pelottaa, että kohta alan antaa.

Mutta et mulle.

Onko sinun pakko vahvistaa hänen pelkojaan ja painajaisiaan?

hebuli kirjoitti:Useimmille lapset eivät ole ainoa syy seurusteluun. Normaali-ihminen kaipaa myös läheisyyttä, seksiä, hellyyttä, äctionia, syvällistä keskusteluseuraa jne. Ja yleensä sitä kaipaa nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.

Totta totta! Se "minunkin tätini löysi elämänsä miehen 70-vuotiaana" ei välttämättä ole kovin kannustava lausahdus

En anna - ja tämän takia minua on käsittääkseni netissä veikattu mm. aseksuaaliseksi lesbo frigidiksi. Hehhe.

Mutta olen vaan extreme-ihmisiä.

.. koska en deitttaile. Koko "deittailu" -sana on jotenkin luotaantyöntävä, aivan kuten "sinkku" tai "parisuhdemarkkinat". Suljen pois.

Mutta tiedän että löydän sen oikean. Ja jos en, niin sitten intuitio on väärässä. Mutta ei se kaada maailmaa.

HellBell kirjoitti: .. koska en deitttaile. Koko "deittailu" -sana on jotenkin luotaantyöntävä, aivan kuten "sinkku" tai "parisuhdemarkkinat".

Compañeros. En edes eläessäni sinkkuna.

HellBell kirjoitti:.. koska en deitttaile. Koko "deittailu" -sana on jotenkin luotaantyöntävä, aivan kuten "sinkku" tai "parisuhdemarkkinat". Suljen pois.

Mitkä ovat hyväksyttyjä sanoja? Esim. "deittailu" on uudissanastoa, jota ainakin minä käytän puhumaan tapauksista joissa tuntuisi hieman kornilta vielä käyttää termiä "seurustelu". Tapailuahan se deittailu kai on, paitsi että useimmat ymmärtävät jälkimmäiseen kuuluvan mahdollisesti myös seksin.

Tarkkoina niiden sanojen kanssa.

Ai niin tuosta vielä:

HellBell kirjoitti:Mutta tiedän että löydän sen oikean.

Uskon varsinkin nykyisin että eri vaihtoehtoja kokeilemalla löytää todennäköisemmin Sen Oikean kuin panttaamalla ja odottamalla jotain ideaalista omien mielikuviensa mukaista vastakappaletta. Ne suhteilut kasvattavat omalta osaltaan itsetuntemusta mitä oikeastaan on edes hakemassa, vai onko hakemassa yhtään mitään. Ei tarkoita kuitenkaan sitä että kuka tahansa pitäisi kelpuuttaa vain kokemuksen kartuttamiseksi.

Edith kirjoitti:Pelottaa, että kohta alan antaa.

Älä nyt tuollaista suotta pelkää! Johan sinä olet antanut vuosikausia!

hebuli kirjoitti:Mitkä ovat hyväksyttyjä sanoja? Esim. "deittailu" on uudissanastoa, jota ainakin minä käytän puhumaan tapauksista joissa tuntuisi hieman kornilta vielä käyttää termiä "seurustelu". Tapailuahan se deittailu kai on, paitsi että useimmat ymmärtävät jälkimmäiseen kuuluvan mahdollisesti myös seksin.

Tarkkoina niiden sanojen kanssa.

Deittailulla käsitän useiden ihmisten tarkoituksenmukaista tapailua, jossa kun tarpeeksi ollaan höpisty paskaa, on lopullisena tavoitteena sovittaa pissavehkeitä yhteen ja parhaassa/pahimmassa tapauksessa päätyä seurustelusuhteeseen.
Ei ole miun juttu, koska se vaatisi aktiivista pyrkimistä vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen piiriin.

Mylwin kirjoitti: Compañeros. En edes eläessäni sinkkuna.

Tai siis singlenä. Sinkkukinkkuuden sijasta singleyden tiellä.
Musiikillisempi pläjäys.

hebuli kirjoitti: Mitkä ovat hyväksyttyjä sanoja? Esim. "deittailu" on uudissanastoa..
Tarkkoina niiden sanojen kanssa.

Noo, jokaisella on omat sanastonsa, ei ole mitään hyväksyttyjä sanoja.

Deittailu on deittailua jos deittailee. Tai voi sitä kutsua tapailuksikin. Itse käsitän sen samoin kuten Mylwin yllä, harrasteen kaltaisena toimintana, jota en koe omakseni.
Yksilöllinen pläjäys.

Tämähän on kätevää, voin taas vaan komppailla hebulia

En usko.. tai mistä mä tiedän? Kysykää joltain muulta!

hebuli kirjoitti: Uskon varsinkin nykyisin että eri vaihtoehtoja kokeilemalla löytää todennäköisemmin Sen Oikean kuin panttaamalla ja odottamalla jotain ideaalista omien mielikuviensa mukaista vastakappaletta. Ne suhteilut kasvattavat omalta osaltaan itsetuntemusta mitä oikeastaan on edes hakemassa, vai onko hakemassa yhtään mitään. Ei tarkoita kuitenkaan sitä että kuka tahansa pitäisi kelpuuttaa vain kokemuksen kartuttamiseksi.

Meillä on tässä täysin eri näkemykset. Harrastelemalla "kokeiluja" ja sellaisen meiningin kannattaminen jossa ikään kuin tilastollisen "mitä enemmän, sen paremmin natsaa"-jutun kautta eletään kohti parempaa itsetuntemusta, on minusta kyseenalaista.

Itsetuntemukseen on muitakin teitä. Tilastollinen loikinta ei ole minulle Se juttu. En ole mikään "keissi" minnekään suuntaan eivätkä muut ihmiset ole minulle mitään "keissejä".

Pidän siitä mitä haluan eikä minulla ole mitään sitä vastaan mitä muut haluavat elämältään.