Kitinä

ninnithequeen kirjoitti:Tähänhän voisi muuten vastata, että käytän, ratsastaessa aina. Hevosen selkään en ilman kypärää mene. Muutaman ilmalennon jälkeen on moinen mennyt halki, onneksi siis kypärä, ei pääni.

Niin minäkin tekisin, jos riittäisi aikaa ja viitseliäisyyttä ratsastaa.

Eräänä syksynä muutama vuosi sitten olin matkalla pyörällä töihin. Tulin sillan yli ja jatkoin siitä vasemmalta alkavalle pyörätielle, joka kaartui jyrkästi saman sillan alle. Ihan tavallinen tilanne.

No se riivatun kaarre oli sateen jäljiltä liukas ja syksyn jäljiltä täynnä pudonneita lehtiä. Renkaista meni pito alta. Ehdin vain huutaa itsekseni "voi paska" ja sitten mentiin. Pyörä luisui sivulle ja minä iskin vasemman ohimoni lujaa asfalttiin.

Ilman kypärää en varmaan olisi kirjoittamassa tätä, mutta kypärän ansiosta selvisin aivotärähdyksellä. Kypärä kyllä hajosi kunnolla palasiksi, mutta parempi se kuin pää. Töissä en tosin jaksanut olla vaan raahauduin julkisilla kotiin. Parin päivän lepo kuitenkin auttoi mukavasti.

e.

Mun ymmärtääkseni hyvän kypärän pitääkin hajota kovassa kolarissa? Kuvittelisi, että ehjänä säilyessään se välittäisi iskuenergiaa paremmin päähän.

Ilman kypärää tuskin uskaltaisin lähteä edes liikkeelle, jos kyseessä on pitkä matka (siis pidempi kuin kaupaan ja takaisin). Vanhemmat olivat silloin joskus erittäin tarkkoja siitä, että ilman kypärää ei saa lähteä ajamaan. On sitä pari kertaa ollut sellaisia läheltä piti tilanteita, jotka muistuttava kypärän tarpeellisuudesta.

En pyöräillessä, koska en omista munamankelia.

Rullaluistellessa tarvittiin yksi kunnon mälli [katkenneita hampaita korjailtiin toista vuotta eivätkä vieläkään ole täysin kunnossa, murtunut peukalo, aivotärähdys ynnä muuta pientä] jotta uskoin että asvaltti On kovaa. Vitun kovaa. Nykyisin on täydet syndit päällä. Ei huvita joutua samanlaiseen toista kertaa.

Ei ole kypärää, eikä ole ollut sellaisia läheltä piti-tilanteita itsellä tai lähipiirissä että olisin saanut impulssin hankkia sellaisen.

Voisittekin pelotella vielä vähän lisää.

Toisinaan käytän. Hoitsuystäväni kertoi hoitaneensa nuorta isää, joka oli kävelyvauhdissa horjahtanut ja lyönyt päänsä. Pystyy nyt silmää räpyttämällä pyytämäänn kipulääkettä, mikään muu ei toimi.

Varmaan kannattaa käyttää.

Viime pyorailysta on kylla kulunut aikaa, olisiko armeijassa ollut.
Nyt jos pyoran kuitenkin hankkisin, mika on jopa todennakoista tana kesana, niin tod.nak. kyparakin tulisi hankittua, varsinkin kun kaupunkialueella pitaa pyorailla. Kypara ei matkaa ajaessa niinkaan kiinnosta mutta taajama-alueilla se voisi kylla olla hyva.
Sakotukseen sensijaan suhtaudun varsin kielteisesti.

BrianW kirjoitti:Toisinaan käytän. Hoitsuystäväni kertoi hoitaneensa nuorta isää, joka oli kävelyvauhdissa horjahtanut ja lyönyt päänsä. Pystyy nyt silmää räpyttämällä pyytämäänn kipulääkettä, mikään muu ei toimi.

Mistä päättelivät hänen pyytävän kipulääkettä? Musta tuntuu että se iski vaan silmää hoitsuystävällesi.

Pyörän osto ajankohtainen, joten täytynee näiden tarinoiden perusteella satsata siihen kypäräänkin. Kokoa XXXXL.

Juu en käytä. Pyöräiltyä tulee usein, sekä rullaluisteltua. Muutaman kerran on tullut vedettyä lipat niin, että tiedän kadun olevan kova. No kerpele! Ei vain istu kypärä tähän kalloon, ei. Aivan sama minkä potan päähän nykäisee, niin iskee ”kellopeli appelsiini” –efekti. Vanne kiristää päätä. Ei hyvä. Keksikää potta joka _tuntuu_ hyvältä, eikä näin häiritse suorituksesta saatavaa mielihyvää, niin laitan. No joo joo. Tavallinen tampio olen, suonette sen minulle.

Tai jos joku tietää suositella, niin voishan sitä käydä sovittelemassa taas pitkästä aikaa…

Käytän. En osaa huomioida muuta liikennettä.
Viimekesänäki oli ainaski yks reilumpi yhteentörmäys pakettiauton kanssa. Mut siinä tilanteessa kyllä sen auton ois pitäny huomioida, ku mulle valo näytti vihreetä... ja kyllähä se setä säikähtiki ku tuli paikkojani taputtelemaan huolestunu ilme naamarissa.
Mut joo. Liian onnettomuusaltis oon. Jotenki turvattava tää elämä.

En käytä enkä omista, pitäis kyllä varmaan hankkia. Keskustassa en kyllä edes uskalla pyöräillä..

Ratsastaessa pidän aina kypärää. Olen mm. lentänyt maastoreissulla pää edellä puuta päin, selvisin onneksi pelkällä aivotärähdyksellä kypärän ansiosta.

hebuli kirjoitti:

BrianW kirjoitti:Toisinaan käytän. Hoitsuystäväni kertoi hoitaneensa nuorta isää, joka oli kävelyvauhdissa horjahtanut ja lyönyt päänsä. Pystyy nyt silmää räpyttämällä pyytämäänn kipulääkettä, mikään muu ei toimi.

Mistä päättelivät hänen pyytävän kipulääkettä? Musta tuntuu että se iski vaan silmää hoitsuystävällesi.

Pyörän osto ajankohtainen, joten täytynee näiden tarinoiden perusteella satsata siihen kypäräänkin. Kokoa XXXXL.

Tämä on ihan tosijuttu ja hoitsu oli ex-vaimoni,jolle ulkonäön puolesta kyllä varmaan moni iskeekin silmää, mutta tässä tapauksessa kaveri oli täysin halvaantunut ja kovissa kivuissa. Kyllä minä huumorin ymmärrän ja itse asiassa pahempaakin on ollut, mutta tarkoitukseni oli oikeasti kertoa, että kypärää on hyvä käyttää. Nopeus tai paikka ei ole ratkaisevia tekijöitä.

Joo uskon kyllä. Kummallista sinänsä etten edes miettinyt kypärän ostoa, vaikka pyörää olen kovasti ostamassa. Viimeisistä pyöräilyistä on jo aikas monta vuotta, ilmeisesti.

En käytä. Pilaa kampauksen ja hiostaa.

Ann kirjoitti:Pilaa kampauksen

Tä? Tukkasihan on kypärä.

AarneAnkka kirjoitti:Tukkasihan on kypärä.

Tottapa tuokin. Ainakin kun laittaa tarpeeksi lakkaa.

ninnithequeen kirjoitti:Tähänhän voisi muuten vastata, että käytän, ratsastaessa aina. Hevosen selkään en ilman kypärää mene. Muutaman ilmalennon jälkeen on moinen mennyt halki, onneksi siis kypärä, ei pääni.

Täysin samaa mieltä!

Pyöräillessäni on aina kypärä, samoin rullaluistellessa.. nekin pitäis hankkia kun vanhoista hajos runko.

Eipä kyllä ole tullut käytettyä kuin ainoastaan pidemmillä retkilenkeillä, koska en ole motoriikkavammainen, ja osaan myös havainnoida ympäristöäni. Koskaan ei ole sellaista tilannetta vielä tullut, että olisi naama meinannut katuun iskeytyä. Aina on tilannenopeudet olleet järkeviä. Lisäksi kuntopyöräillessä (ilman kuntopyörää, thoh!) styroxikoppa hiostaa aivan julmetusti.

Mutta tosiaan, jos olen lähtenyt pidemmille retkille sellaisille reiteille joita en tunne, olen laittanut potan päähäni. Pitkin hampain.

Rullaluistimilla olen kyllä sellainen TIMMYYYY!!! ettei tulisi mieleenikään astua ovesta ulos ilman styroxivuorausta.

Rullaluistellessa en käytä kypärää, vaikka olen vielä onnettomampi tunari kuin polkupyörän kanssa. Sellainen joustava rautakanki, joka ei osaa jarruttaa. Muita suojuksia kyllä käytän. Ehkä sitten kun mulla on se tyylikäs pyöräilykypärä laitan sen päähäni myös luistellessa. Tosin olen kai luistellut viimeksi vuonna 2002.

Ei minun nuoruudessani mitään kypärää käytetty. Viimeksi ajelin polokupyörällä ehkä noin viis tai kuus vuotta sitten, eikä se tuntunut silloin sen vaarallisemmalta ilman kypärää kuin kypärättä käveleminen. Itse asiassa pahimmat kaatuilut ovat tapahtuneet aina silloin, kun on ollut liikenteessä jalkaisin ja liukastunut. Silloinkaan en ole päätä ikuna lyönyt mihinkään vaan olen aina kaatunut tyylikkäästi niin, että raajat ovat vaimentaneet iskeytymistä tantereeseen.

Hallusinaatio kirjoitti:Itse asiassa pahimmat kaatuilut ovat tapahtuneet aina silloin, kun on ollut liikenteessä jalkaisin ja liukastunut.

Sama täällä. Joka talvi pyllähtelee useampaan kertaan, mutta pyörällä olen viimeeksi kaatunut ehkä joskus 12-vuotiaana (ellei lasketa sitä kertaa kun päälleni yritettiin ajaa autolla, silloinkaan en pudonnut pää edellä), vaikka luulisin kilometrimäärissä liikkuvani ulkona enemmän pyöräillen kuin jalan.

En ole edistynyt ostamaan kypärää, koska kaikki tähänastiset kokemukseni moisista (ratsastuskypärät mukaanlukien) ovat, että potta joko kiristää päätä tai sitten hölskyy niin ettei siitä olisi kuitenkaan mitään hyötyä tai ainakin joku remmi hankaa ja estää kääntämästä päätä normaalisti vaikka miten yrittäisi säätää. Eikä niitä kuitenkaan saa säädettyä kunnolla niin, että samaa kypärää voisi käyttää sekä pipon kanssa että ilman. En tiedä millaisen kypärän saisi edes mahtumaan näiden hiusten päälle. Pitäis kyllä hankkia silti, ehkä joskus.

En omista kypärää. Joskus 15v sitten kaaduin jäisellä tiellä jarruttaessa ja löin ensimmäisenä pään asfalttiin. Osia ei irronnut, vaikka sattuikin aika -keleesti. Muuten ovat kaatuilut tapahtuneet jalan, ja viimeksi testasin pään ja kadun vuorovaikusta viime talvena, kun joku tuntematon nainen työnsi nurin takaapäin ravintolasta lähtiessä (Hän oli vakuuttunut, että olin puhunut jotain pahaa hänestä kolmannen tuntemattoman osapuolen kanssa.)

en

Hallusinaatio kirjoitti:kypärättä käveleminen.

Eiköhän tuokin epäkohta saada korjatuksi vuoteen 2020 mennessä.