Keräilen vuosittain siemenkodat siperianunikoistani.
Olen suunnitellut oman kuolemani hyvin.
Siihen tulee liittymään kylmä, hyytävän luminen talvi, savuinen asunto, Mozartin Carmina Burana, käpäläjalkainen, sakeasta kylpyvedestä ylitsevuotava kylpyamme ja ooppiumia.
Sitten kun ei ole mitään minkä takia elää.
Nyt on liian vain paljon..
I raise my hands to heaven of curiosity, I don't know what to ask for, What has it got for me?
Olisi kiva kuulla, mitä, Noriyum, sinulle kuuluu. Onko irtautumista tapahtunut ja muutakin muutosta elämässä? Jos vielä visiteeraat täällä palstalla, niin tulehan kertomaan
