Kitinä

Ninnin innoittamana (päivätopikki) kyselen että mikä on ns. turhin asia mistä olet vetänyt herneen nenuun, suuttunut, räjähtänyt tai paiskonut ovia.

... niin, parisuhteessa siis.

Ja samalla voidaan tietysti myös kysyä, mikä on turhin asia, josta sinulle on suututtu?

Mutta alkuperäiseen kysymykseen: tästä listasta taitaa tulla loputon...

- astiat ovat laittamatta koneeseen
- pyykkikori on täynnä, vaan taskuja ei tyhjennetty
- viiden minuutin myöhästyminen
- suoraan maitotölkistä juominen
- nukahtaminen kesken televisio-ohjelman (!!!)
- saunan oven liian kauan auki pitäminen
- "Tykkääksä musta vaik moon näin lihava?" V: "Joo."
Jatkan listaa, kun muistan lisää älyttömyyksiä.

Ja sanottakoon, että sillä hetkellä jokainen asia on tuntunut melkein liian raivostuttavalta

Jälkeenpäin kyllä lähinnä naurattaa, tietysti. Mutta, kuten sanottua, minähän olen nainen, ja naiset ovat monimutkaisia otuksia. Minä vielä varsin kiivasluontoinen sellainen.

Musta Martza sanoi ihanasti tuossa poistetussa ketjussa, että miehillä on putkiaivot ja naisilla tippaleipäaivot (what ever that means)

Noh, kerrotaan nyt kaverin avittamiseksi mielenvikaiseksi leimaava tapaus. Olin oikein tyytyväinen itseeni rankan kuntosalikäynnin jälkeen ja kerroin iloisena mitä olin tehnyt mainiten samalla etten niin kauheasti pidä paikan jätti-ihmisille rakennetuista laitteista. Mies sanoi että hänestäkin varustus on vajavainen, siellä kun ei ole laitetta pohkeiden treenaamiseen jatkaen miten samalla vaivalla saa tasapainoisempaa ja hyödyllisempää treeniä kun harjoittaa tasapuolisesti isoja lihasryhmiä.

Tästä päättelin että minä treenaan väärin, vajavaisesti ja huonolla ohjelmalla koska en nyt sitten harjoita pohkeitani ja jotenkin tilanne johti siihen että huomasin kiljuvani miten minusta ei koskaan tule miehen ihannoimaa fitnesspimua kun en käytä edes lisäravinteita.

Koin että omia yrityksiäni aliarvioidaan ja minua nolataan niiden avulla, mikä nyt ei taas lainkaan ollut miehen ajatus. Tästä syystä olen pohkeiden sijaan treenannut erityisen paljon päätäni etten aina ajattelisi miehen tarkoittavan sitä mitä minä luulen.

Ehdottomasti parhaat tappelut ja herneet nenään ovat menneet seuraavista asioista:

-Polkupyörän takalokasuoja
-Vihreä Kermansaven lautanen
-Kaurapuuro

Mutta toki taustalla oli paljon muutakin, nuo olivat vain niitä viimeisiä niittejä jotka saivat tilanteen kiehumaan kunnolla. Normaalioloissa en osaa pikkuasioista pultata.

Lista jatkuu:

- Iltasanomat unohtui ostaa kaupasta
- kaupasta ei löytynyt Dr.Pepperiä
- verhot repsottaa edelleen
- tietokone tilttasi

Ja juuri ne ulkonäköön liittyvät kommentit miesten suusta ovat välillä ihan mahdottomia. Surkuttelin mahamakkaraani niin toinen yritti kovasti lohduttaa että hei, sä olet sentään tehnyt yhden lapsenkin. Mitä vitun sitten! Raivarihan siitä seurasi. Tiedänhän mie nyt tasan tarkkaan kelpaavani juuri sellaisena kuin olen, mutta joskus miehet voisivat oikeasti miettiä mitä sammakoita suustaan päästävät, ihan noin yleisestikin.

Noh, kun minähän en tietystikään koskaan suutu turhasta, vaan ainoastaan suurista ja merkityksellisistä asioista

Vakavasti puhuen, olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että selitän käytökseni taustoja tarvittaessa kumppanilleni. Parempi käytäntö kuin olevinaan pultata pikkuasiasta, on valaista tilannetta tyyliin "Tänään on huono päivä, olen pahoillani siitä ja siitä sinuun liittymättömästä asiasta, siksi kireänä", tai suhteensisäisen ongelman vaivatessa olen pyrkinyt puhumaan taustalla kummittelevasta isosta ongelmasta sen sijaan, että vittuilisin pikkuasioista mainitsematta varsinaista suuttumuksen aihetta.

Lipsahduksia ensireaktiona toki sattuu silloin tällöin, mutta tuollaisen jälkeen olen mielestäni selityksen ja anteeksipyynnön velkaa vikkelällä aikataululla.

Kuvittelisin olevani aika hyvä tässä tunnetilojen taustan kaivelussa omalla kohdallani, ja koen sen välttämättömäksi jos ylipäätään meinaan ylläpitää minkäänlaista toimivaa suhdetta. Jatkuva napina tyyliin sisko-veli tappaa suhteesta romantiikan ja saa molemmat puolustusasemiin ja pikku hiljaa etääntymään toisistaan.

Mä olen päätynyt siihen, etten muista näitä asioita enää, kun parisuhteilusta on niin kauan aikaa.

Zeb kirjoitti:Parempi käytäntö kuin olevinaan pultata pikkuasiasta, on valaista tilannetta tyyliin "Tänään on huono päivä, olen pahoillani siitä ja siitä sinuun liittymättömästä asiasta, siksi kireänä".

Aijai, tuon kun osaisi sanoa hiiltymättä sen jälkeen siitä, ettei toinen tunnu välittävän huonosta päivästäsi paskaakaan....

Ehdottomasti paras:
- ruokana kaalikeittoa (Hirveä valitusvirsi kaalin olemattomista ravintoarvoista seuraa )

Muita hyviä:
- "Nyt on jonkun muun vuoro matkustaa sikaosastolla, perkele! "
- "Voisiks ripustaa noi pyykit?" "Joo, kohta" (mitään ei tapahdu 20 minuuttiin)(ripustan pyykit itse ja olen loppupäivän ihan )
- "Koetas nyt jo nousta sieltä sängystä!" (toistuva ärtymyksen aihe, joskaan ei muistaakseni ole yhtään täysimittaista raivaria aiheuttanut... )

Once upon a time ago in a galaxy far, far away...


Tavarani olivat siirtyneet. Peekele.

Huvittavin on se, että kun suutuin siitä, että akka valitti kämpässäni haisevan pahalle (vaikka olin juuri siivonnut koko huushollin lattiasta kattoon), niin minulle suututtiin!

Mie skitsoon mm.

-tiskit, imurointi, pyykinpesu yms kun toinen ei tee heti ku pyydetään
-tietokoneet ja niiden asentelu + 3 konetta lattialla
-kaupassakäynti (miten se voi olla niin vaikeeta joskus miettiä että mitä ruokaa laitetaan, pitääkö mun aina päättää)
-vaatteet kun toiselta ei saa mielipidettä kysymykseen: Miltä mä näytän?
jiiennee.

Listaa vois jatkaa loputtomiin. Mä en ole helpoin kumppani, mutta onneks oon löytäny ihmisen joka jaksaa (ainakin vielä) huumorilla kattoo läpi sormien mun typerät puuskat.
Kuka nussii pilkkua ekaks?

eivätkö kaikki parisuhteessa tapahtuvat suuttumiset ole turhia, koska parisuhteet jo sinänsä ovat turhia?

RolloTomasi kirjoitti:eivätkö kaikki parisuhteessa tapahtuvat suuttumiset ole turhia, koska parisuhteet jo sinänsä ovat turhia?

Minkä takia sun mielestä parisuhteet on turhia?

- Sanoo tulevansa kotiin klo 21.30 metrolla (kotona klo 22), kotiovi aukeaa vasta puoliltaöin.. "känny takin taskussa.."
- Viikatut vaatteet käyty läpi, ja taas yhtenä sotkuna
- Shampoopullojen korkkien auki jättäminen (ja pulloja löytyy pitkin kylppäriä)
- "Mä tuun kans nukkumaan sun kanssa", 15 min sängystä "tuutsä vai et?".. miten se voi olla niin vaikeeta liikkua pois television luota. Ehkä ajatus siitä että joutuu mun viereen sänkyyn on niin kauhea

Zeb kirjoitti: ..suhteensisäisen ongelman vaivatessa olen pyrkinyt puhumaan taustalla kummittelevasta isosta ongelmasta sen sijaan, että vittuilisin pikkuasioista mainitsematta varsinaista suuttumuksen aihetta.

Lipsahduksia ensireaktiona toki sattuu silloin tällöin, mutta tuollaisen jälkeen olen mielestäni selityksen ja anteeksipyynnön velkaa vikkelällä aikataululla.

Kuvittelisin olevani aika hyvä tässä tunnetilojen taustan kaivelussa omalla kohdallani, ja koen sen välttämättömäksi jos ylipäätään meinaan ylläpitää minkäänlaista toimivaa suhdetta. Jatkuva napina tyyliin sisko-veli tappaa suhteesta romantiikan ja saa molemmat puolustusasemiin ja pikku hiljaa etääntymään toisistaan.

Asiaa. Minäkin olin melko nöyrää tyttöä pohje-esitykseni jälkeen. Joku siitä mainitsikin että yleensä nämä mitättömät aiheet kielivät jostain suuremmasta, ei välttämättä suhteen ongelmasta vaan omasta kipeästä kohdasta. Siihen on sitten helppo halutessaan nähdä kaiken liittyvän ja kaikkien ilkeästi tähtäävän. Peili on hyvä kaveri omia reaktioitaan miettiessä, jaksaisiko itse vastaavaa käytöstä toiselta. Varsinkin arkimäkätys saa niin naisen kuin miehenkin kuulostamaan marttyyrilta. (Kukaan muu ei laita astioita koneeseen, mikset korjaa sukkiasi lattialta vaan laitat minut tekemään se, onko pakko laittautua noin pitkään muita varten uloslähtiessä kun et kotonakaan meikkaa, jne.)

Näihin oikeisiin ja keksittyihin suuttumuksen aiheisiin on myös muutamia tärkeitä sääntöjä joilla vähennetään jännitystä:

- kilarit hoidetaan privaatisti, ei julkisilla paikoilla
- nälkäisenä syödään ensin ja riidellään vasta sitten jos vielä jaksetaan

ninnithequeen kirjoitti: Musta Martza sanoi ihanasti tuossa poistetussa ketjussa, että miehillä on putkiaivot ja naisilla tippaleipäaivot (what ever that means)

Sääli että se poistettiin, jos joku on tuollaista siellä mennyt väittämään. Vaikka toisaalta, nythän otan asian tässä esille. Tuo lausahdushan on vanha kuin Jeesuksen kulkuset, ja ehkä juuri siksi se nykyään tuntuu aika tyhmältä. Ehkä noin on ollutkin silloin kun oli suo, kuokka ja Jussi. Nykyään tuntuu että noita putkiaivoilla varustettuja tuulitunneleita on selvästi enemmän naisten kuin miesten joukossa...

Ai niin ja itse asiaan. Turhin asia mistä olen suuttunut on toisen luottamuksen pettäminen. Turhimman siitä tekee vain se, että en muista, että olisin suuttunut näin aikuisiällä mistään muusta syystä.

En muista tarkasti mitään yksittäistapausta, mutta joskus muistan tunteneeni oloni erityisen hoopoksi harmistuttuani kovasti edellisenä päivänä toisen tekemästä "typerästä mokasta", ja itse teen tasan tarkkaan saman mokan seuraavana päivänä. Toinen kyllä muisti mistä oli riidelty edellisenä päivänä, enkä enää edes yrittänyt puolustella itseäni. Siinä vaiheessa oli vain paree ottaa läksytys hiljaisena vastaan.

Asian vierestä: Aikoinaan nukahdin tullessani työpaikan pikkujouluista yöjunalla Koivukylää kohden. Kondarit herättelevät minua jossain ties missä Järvenpäässä tai vieläkin kauempana, kaukana määränpäästä joka tapauksessa.

No, asemalla huppelissa hortoillessani huomaan ettei yöjunia enää kulje ainakaan takaisinpäin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän pankkiautomaatilla käynti ja taksin etsiminen. Taisin päästä kotiin lopulta joskus aamuyöstä.

Aamulla oli vuorossa puolison raivoamista että missäs sitä oltiin oltu niin myöhään ja kenen kanssa mahdollisesti nussittu, eikä millään uskota epäonnista tarinaani. Vähemmästäkin sitä mies turhautuu. Onneksi satuin muistamaan lompakkoon laittamani pankkiautomaattikuitin, joka todisti että olin ollut sillä ja sillä asemalla siihen ja siihen kellonaikaan. Tunsin ylenpalttista itsetyytyväisyyttä saadessani todistettua toisen raivoavat syytökset vääriksi (kuten myös pystyttyäni todistamaan että kyllä sanaani pitäisi osata luottaa tällaisissa asioissa).

Joten: Miehet, muistakaa hankkia alibi!

Suvinen kirjoitti:Öööh. Isoin riita tähän mennessä oli seurausta mozzarellapannupizzasta.

No jopas.. itse olisin luultavasti toiminut melkein samoin kuin sinä.

Durasel kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Öööh. Isoin riita tähän mennessä oli seurausta mozzarellapannupizzasta.

No jopas.. itse olisin luultavasti toiminut melkein samoin kuin sinä.

Mä en kyllä mitenkään osaa kuvitella sua pillittämässä kylpyhuoneessa

ninnithequeen kirjoitti: Mä en kyllä mitenkään osaa kuvitella sua pillittämässä kylpyhuoneessa :think:

Huomaa sana MELKEIN.

Puhkuin autossa tukahdutettua raivoa kun olin soittanut neidille hyvissä ajoin että olen tulossa hakemaan. Ja ei, silti joudun istumaan autossa 13 minuuttia joko tyhjäkäynnillä (saastuttaa) tai moottori sammutettuna (paleltaa pakkasella), kun neiti vaan meikkaa ja irkkaa. Voimasanoja.

Oliko se turha asia suuttua? En näyttänyt sitä hänelle.

Yks aika turha asia taitaa tosiaan olla se saunan oven pitäminen liian kauan auki. Minäkin olen syyllistynyt siitä suuttumiseen.

Pirulauta. Mulla olisi tähän ketjuun joku herkku tarjota, mutta en enää millään muista mikä se oli, kun siitä on varmaan vuosi aikaa.

Yleensä meillä ei kyllä suututa pikkuasioista, vaan isoja asioita koskevien väärinkäsityksien seurauksena - ja sitäkin tapahtui enimmäkseen suhteen alussa.

Durasel kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti: Mä en kyllä mitenkään osaa kuvitella sua pillittämässä kylpyhuoneessa

Huomaa sana MELKEIN.

Joojoo, huomasin, kuvittelin sun tarkoittavan sitä että kyseessä oli esim. salami- ei mozzarellapizza....

Suvinen kirjoitti:Öööh. Isoin riita tähän mennessä oli seurausta mozzarellapannupizzasta.

Mä elin niin sun mukana tuossa tarinassa, että raivostutti. M olen kans nälkäisenä ihan älyttömän vihainen ja olisin varmasti saanut samanlaisen raivarin kuin sinäkin. Mutta mä en olisi pystynyt nauramaan asialle jälkeenpäin. Mies teki väärin, mun ruoka on pyhää!