Filovirus kirjoitti:Voiko väkivaltainen ihminen muuttua? Pystyykö muutokseen ilman ulkopuolista apua? Mistä väkivalta johtuu? Onko väkivalta oikeasti suhteen vika, vaiko sitä harrastavan vika (yksinkertaistan) eli yhdessä suhteessa on väkivaltainen, muissa ei, mahdollistako?
Jos minä olen oikein tulkinnut, niin satuttaminen ei ole se pakko, vaan toisen alistaminen. Fyysiset vauriot ovat vain oheistuote, eivät itse tarkoitus ja päämäärä. Väkivaltaisen parisuhteen kuviot ovat niin monimutkaisia, ettei niistä ota hullukaan selvää. Alistaminen tapahtuu aina myös henkisellä puolella, joten sitä harrastavat käyttävät joko pelkkää henkistä alistamista tai lisäksi myös fyysistä. Lisäksi ainakin omassa suhteessani löysin yhden syyn sen toisen osapuolen tunteissa, hän oli todella epävarma omasta kelpaavuudestaan, joten (alitajuisesti?) hän lähti järjestelmällisesti hajottamaan itseluottamustani ja yritti saada minut vakuuttuneeksi, etten koskaan kelpaisi kenellekään muulle, joten vaihtoehdot olivat hän tai loppuelämä yksinäisyydessä. Siksi voisin kuvitella, että hän voisi jossain suhteessa toimia toisinkin, jos suhteen toinen osapuoli saisi hänet tarpeeksi vakuuttuneeksi siitä, että hän on juuri se oikea.
Oma ongelmasuhteeni alkoi lievin merkein. Oma tilanteeni silloin oli se, että olin vasta eronnut miehestäni, joka lähti ja jätti käytännössä koko omaisuutensa minulle. Mukaan lähtivät vain tietokone, telkkari, osa CD:istä ja yksi setti lautasia ja aterimia (Molli-koira muutti vasta vähän myöhemmin hänen luokseen.) Minä sitten kiltisti lupauduin setvimään loput hänen tavaroistaan. Masennukseni oli kuitenkin jo siinä vaiheessa saanut minut niin aikaansaamattomaksi, että kaikki ne tavarat vain lojuivat (lähes vuoden) paikoillaan.
[askel 1 = luo epävarmuutta]
Tutustuttuani uuteen kumppaniini, sai hän jo alussa omituisia kohtauksia. Ensimmäisen aiheena oli se, kun kerroin hänelle huvittuneena, että äitini joskus nuorena lauloi protestilauluja kehä IIsta vastaan. Kumppani raivostui, koska ilmeisesti äitini laululla oli jokin poliittinen rooli, joka siis oli äitini kautta osa minua. Silloin hän yllättäen pakkasi kaikki minun tavarani luonaan ja käski painua helvettiin. En poistunut, koska todella halusin tietää mistä tuossa oikein oli kyse. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut poistua.
[askel 2 = luo syyllisyyttä]
Myöhemmin kommentteja ex-mieheni omaisuuden lajittelusta, koska en saanut sitä tehtyä tarpeeksi nopeasti. Tässä vaiheessa alkoivat epäilyt siitä, että minä viivyttelin tahallani jotta exmiehelläni olisi paikka tulla takaisin. Vaikka kuinka yritin selittää, että voimavarani olivat täysin lopussa, enkä yksinkertaisesti kestänyt valokuvien ja yhteisen omaisuuden penkomista, eivät selitykset kelvanneet hänelle.
[askel 3 = hajota itseluottamus]
Sitten alkoivat valheet. Mies keksi itselleen huikean menneisyyden korkeakoulumaailmassa ja politiikassa, josta kyllä melko nopeasti tajusin, ettei se pitänyt paikkaansa. Hän selitti, kuinka muut naiset roikkuivat hänessä jatkuvasti, kun itse en ollut näkemässä. Hän kertoi kuinka kaikki hänen exänsä olivat olleet joko malleja, laulajattaria, älykköjä tai muuten vain minua monta kertaa älykkäämpiä, kauniimpia ja kiihottavampia. Kun sitten ihmettelin, että miksi hän yleensäkään oli minut kelpuuttanut, totesi hän ettei ulkonäöllä tai edes älykkyydellä ole hänelle varsinaista merkitystä, joten koska hän oli päättänyt valita minut, aikoi hän myös pysyä päätöksessään. Rohkaisevaa...
[askel 4 = varmista ettei toinen uskalla lähteä]
Tässä vaiheessa huikea menneisyys muuttuikin hurjaksi menneisyydeksi. Hän olikin todellisuudessa ollut huumeiden salakuljettaja, kauppaaja ja käyttäjä, sekä pyöritti Helvetin Enkeleiden Pohjoismaista järjestöä. Hänen veljensä oli sairastanut syöpää kuolemaansa asti, joten hänen morfiinipohjaisia kipulääkkeitään oli kuulemma myyty siitä sivusta. Ja kuulemma jonkun yhdistyksen pihagrillin laasti hulestutti aikalailla paikalla käyneitä huumekoiria... Minun koirani uhattiin tappaa (oli muuten sellainen tapaus, että tajusin miksi niin moni tappo tehdään veitsellä, itse katsastin samantien lähimmän aseen, jolla sekaantuisin asiaan jos hän kävisi tuumasta toimeen). Tavaroitani hajotettiin, minut tönittiin mustelmille ja kerran hän pysäytti nyrkkinsä juuri kasvojeni edessä, ennen kuin se olisi osunut ja kovaa. Lopputuloksena olin niin säikky, että minun oli pakko odottaa että olisimme jossain muualla kuin eläinteni lähellä, ennen kuin uskalsin jättää hänet. Kerran hän myös nosti auton vauhdin pikkutiellä 130 km/h ja ilmoitti ajavansa kallioon. Onneksi hänen kanttinsa ei kestänyt.
Viimeisimmät pelottelut hänen taholtaan ovat tapahtuneet tänä vuonna, vaikka erostamme on aikaa jo kolme ja puoli vuotta. Lisäksi hän on myös muutaman kerran ottanut yhteyttä Elukkaan ja valehdellut minusta ummet ja lammet, jotta Elukka jättäisi minut.