Kitinä

Tässois tämmönen keissi:
Olipa kerran 23-vuotias poika, joka ei liiemmin ollut elämässään naisten kanssa seurustellut. Joku suhde kuitenkin takana. Että ei ihan kokematon kuitenkaan. Tämä poika oli ollut pitemmän aikaa (vajaa vuosi) ihastunut 18-vuotiaaseen tyttöön, johon hän alunpitäen tutustui kaverinsa kautta.
Tämä tyttönen kuitenkin oli varattu ja eli lähinnä vain pojan fantasioissa. Siitä huolimatta, että tyttö seurusteli poikakaverinsa kanssa, hän harrasti seksiä satunnaisesti muiden tyttöjen kanssa, vaikka poikakaverinsa ei tätä hyväksynytkään. Tyttö kun koki, että hän ei ollut onnellinen ja jotain puuttuisi, vaikka kokikin tarvitsevansa poikakaveriaan. Hän kun ajatteli, että tämä kumppaninsa on kuitenkin hänelle se paras mahdollinen, eikä parempaa ole. Poikakaverinsa kun kerran antoi anteeksikin nuo suhteen ulkopuoliset seksiseikkailut, joita tyttönen muiden tyttöjen kanssa harrasteli.

Sattuipa sitten niin, että oli tämä kaveri piti kotonaan juhlat, jonne hän oli kutsunut mm. tämän pojan, tytön ja tytön poikakaverin. poika oli hivenen päihtynyt, tyttö vielä enemmän ja hänen poikakaverinsa sitäkin enemmän. Kaveri näki omin silmin, kuinka tämä tyttö samassa tilassa flirttaili samanaikaisesti niin pojalle kuin eräälle toiselle juhliin kutsutulle tytölle (jonka kanssa tyttö oli kuukausia aiemmin harrastanut seksiä) ja aiheutti näin ollen melkoista mustasukkaisuutta tämän ns. ulkopuolisen tytön tyttöystävän mielessä. Juhlista lähdettiin baariin, jossa tyttö ihan poikaystävänsä vieressä (joka nyt jo hyvin, hyvin humaltunut) kuiskutteli pojalle, kuinka hän on niin ihastunut poikaan ja pitää poikaa hyvin seksikkäänä.....

Seuraavana päivänä poika soittaa kaverilleen kysyäkseen, voisiko saada tytön puhelinnumeron itselleen. Jos vaikka saisi tytön kanssaan esim. kahville, tai jotain. Kaveri kysäsee tytöltä, saako hänen numeroaan jakaa, saa myöntävän vastauksen ja antaa pojalle tytön numeron. Poika ja tyttö sopivat tapaamisesta. Tytön poikakaveri tietää, että tyttö on tapaamassa poikaa. Tämän jälkeen he jatkavat tapailua. Tytön poikakaveri (joka muuten on suorittamassa asevelvollisuuttaan armeijassa!) tietää yhä tytön ja pojan tapailevan. Näin jatkuu pari viikkoa. Kunnes tyttö päättää jättää poikaystävänsä ja muuttaa elämässään suunnan. Tyttö eroaa poikaystävästään. Poika ja tyttö alkavat seurustelemaan. Poika ja tyttö ovat hyvin rakastuneita ja näkevät vain toisensa. Menee n. kolme viikkoa ja poika ja tyttö ovat esitelleet omat vanhempansa toisilleen (siis vanhemmat keskenään). Tämä käy suhteellisen helposti, poika ja tyttö kun molemmat asuvat vielä omien vanhempiensa luona. Kuluu kaksi kuukautta heidän seurustelunsa alkamisesta, poika ja tyttö ovat aivan varmoja, että he ovat luodut toisilleen. Menevät kihloihin ja sormukset somiin. Suunnittelevat yhteen muuttamista ja häitä seuraavalle vuodelle....

Mimmosia ajatuksia tällainen keissi teissä herättää?

Hmm. En voi kehua positiivisella ajattelulla. Noin objektiivisesti todettakoon että jokainen on vastuussa itselleen, jos voi elää asian kanssa niin tokko siihen moralisointi auttaa?

Mainitun kaltainen tilanne mahtaa joukkoon allekirjoittaneella, tosin menettävänä osapuolena. (jälkikäteen paljastunut tosin pelkästään positiiviseksi jutuksi), tästä johtuen siis en voi kovin kannustava olla elämänsuunnanmuutoksesta.

Ja sitten sitä kuraa niskaan, kuten todettu, näin jos kerran käy niin käy toisenkin, olen siitä ehdottoman vakuuttunut. En löisi vetoja loppuelämän kestävälle auvolle.

mustaenkeli kirjoitti:Mimmosia ajatuksia tällainen keissi teissä herättää?

Tytön poikakaveri (joka muuten on suorittamassa asevelvollisuuttaan armeijassa!) tietää yhä tytön ja pojan tapailevan.

Hissukka!

tyttö samassa tilassa flirttaili samanaikaisesti niin pojalle kuin eräälle toiselle juhliin kutsutulle tytölle

Lutka!

18-vuotiaaseen tyttöön

Antakee!

mustaenkeli kirjoitti:
Mimmosia ajatuksia tällainen keissi teissä herättää?

Surullisia. Ei elämän kuuluisi olla tuollaista sekoilua, eihän? Eniten harmittaa sen alkuperäisen poikaystävän puolesta, vaikuttaa liian kiltiltä tyypiltä ja kilttejä kustaan silmään. Toivottavasti se tyttö ei ollut hänen elämänsä rakkaus, ettei mene aivan turhan paskan perään itkemisessä monta vuotta hukkaan. Pahalta kuulostaa.

Tuli yhtäkkiä mieleen KGrilli, jonka mukaan kaikki pettävät ennemmin tai myöhemmin. En suostunut uskomaan sitä silloin... Mitä enemmän näkee, sitä enemmän kyynistyy. Kai jossain on ihan oikeaakin rakkautta, joka kestää, vaan missä se on? Se taitaa olla se kuuluisa aarre, josta ei kuule. Kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Täytyy sanoa, että itse en suostuisi tuollaiseen vedätykseen. Jos mun ideaalisiitin ei riitä naiselle, niin olkoon sitten kokonaan ilman sitä ja nussikoot vaikka puolta maailmaa, mä haluan että mun rakkaudella on jokin arvo. Hah... sanoin näin, mutta toisaalta minäkin olen ihme pehmo, kuka tietää, mihin kaikkeen olisin valmis suostumaan, jos oikein sekaisin naisesta menisin. Ehkä juuri tämän takia olen varovainen naisten suhteen ja etenkin rakastumisen kanssa.

Tyttö vaikuttaa hieman, öh, epäkypsältä. Kummallista leikkimistä ihmisillä ja tunteilla. Poika sai lopulta unelmansa ja kuvitelmansa omakseen, toivottavasti ei pety kovasti, jos todellisuus ei lopulta vastaakaan kuvitelmia.

Selvennetään keissiä sillä, että minä olen tuo kaveri. Hyvä ystäväni on tuo poika ja muuten vaan ok kaverini on tuo tyttö.

Enenkuin tämä poika ja tyttö alkoivat seurustelemaan. Tapailivat siis vasta vain. Puhuin vakavasti tämän pojan kanssa. Kerroin pojalle tuon tytön uskottomuudesta, joka siis kohdistunut naisiin (mikä ei mielestäni mitenkään lieventävä asianhaara) ja varoitin poikaa. Ilmoitin, että minä en tuohon tyttöön luottaisi, mutta en kyllä tyttöä tunnekaan mitenkään erityisen hyvin. En kuitenkaan tuominnut tyttöä kokonaan, vaan totesin pojalle, että ota selvää ja tee niin kuin parhaalta tuntuu.

Tänään sain pojalta tekstiviestinä kutsun tulla viettämään tytön kotiin tänäiltana pienimuotoista kihlajaisjuhlaa. Alkuviikosta sain toki jo tiedon, että kihloihin on menty... No, juhliin en kuitenkaan pääse, työesteitä.

Haluaisin olla onnellinen tytön ja pojan puolesta. Olisi niin mukava uskoa ja toivoa, että tuossa on nyt se heidän elämänsä suhde. Kuitenkin, kun poika ja tyttö tulivat kahdestaan ensikertaa luokseni kylään yhdessä, parina, oli minulla useamman päivän psyykkaus, että pystyn ottamaan nämä vieraat kotiini vilpittömästi. En edes käsitä, miksi tämä tuntuu minulle niin pahalle. Ehkä siksi, kun poika on minulle kuitenkin läheinen ja tärkeä ystävä. Ehkä pelkään, että tytön uskottomuus jatkuu, vaikka kumppani vaihtuu ja tämän ilmi tullessa syytän itseäni kun menin heidät keskenään tutustuttamaan... En tiedä.

mustaenkeli kirjoitti: Ehkä pelkään, että tytön uskottomuus jatkuu, vaikka kumppani vaihtuu ja tämän ilmi tullessa syytän itseäni kun menin heidät keskenään tutustuttamaan... En tiedä.

No joo, mutta et sinä ole vastuussa. Jokainen juoksee päin omaa seinäänsä.

Turbohaltija kirjoitti: Eniten harmittaa sen alkuperäisen poikaystävän puolesta, vaikuttaa liian kiltiltä tyypiltä ja kilttejä kustaan silmään. Toivottavasti se tyttö ei ollut hänen elämänsä rakkaus, ettei mene aivan turhan paskan perään itkemisessä monta vuotta hukkaan.

Tätä minäkin harmittelin kovasti. Ainakin vielä silloin, kun tyttö oli poikaystävänsä kanssa vielä yhdessä ja tämän selän takana piti omia pieniä leikkejään... Tuolloin tyttö ainakin osasi vedättää poikaystäväänsä niin kympillä. Että pahaa teki... Mieletöntä.
Niin, tyttö seurusteli tuon poikaystävänsä kanssa muistaakseni kolme vuotta. Tämä oli heidän ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Varmastikin se ensimmäinen vuosi saattoi olla ihan kaunista ja noin. Mutta... pelkään että tyttö alkaa sitten joskus tulevaisuudessa yhtä häikäilemättömäksi tuota poikaa kohtaan, joka on hyvä ystäväni. Missään nimessä en toivoisi näin tapahtuvan, mutta tiedän, ettei minun auta tätä heidän puolestaan nyt jo murehtia. Kukin tekee omat elämänvalintansa ihan ite ja ottakoon niistä vastuun. Silti, tää keissi tuntuu pahalle.

Jos mulla ei ois ollut nyt töitä, en tiedä, mitenpäin olisin mennyt tuonne kihlajaistilaisuuteen, jos olisin mennyt. Voi kun olisikin helppoa sulkea omat silmänsä ja korvansa ja katsella eteenpäin vain vaaleanpunaisilla laseilla. Valitettavasti parisuhteessa on kaksi suurta asiaa, joita en mitenkään ymmärrä: pettäminen ja väkivalta. Cattaca sen sanoi: Lutka on lutka, vaikka voissa paistais. Tekisi tässä tapauksessa mieli yhtyä tähän, vaikkei se oloani edes helpota. Päinvastoin. Voi kun jaksaisikin uskoa ihmisten muutoskykyyn ja siihen, ettei pahat asiat välttämättä oikeasti toistu suhteesta toiseen.

Turbohaltija kirjoitti:No joo, mutta et sinä ole vastuussa. Jokainen juoksee päin omaa seinäänsä.

Tiedän.
Pakkoko sitä seinääpäin on silti juosta? Mikä helvetin kiire ihmisillä on? Kävelisivät edes, ni sattuis vähemmän... Mä en ymmärrä.

mustaenkeli kirjoitti:
Mimmosia ajatuksia tällainen keissi teissä herättää?

Liikaa tekstiä ei jaksa lukea.

Ihan yhtä hyvin tuo suhde voi toimia kuin mikä tahansa suhde, mielestäni jopa paremmin. Pojan pitkäaikainen haave toteutui, ja kun hänellä on aiempiakin kokemuksia, niin hän ei välttämättä pety heti ensimmäisten vaaleanpunaisten unelmien muututtua vähän tummemman sävyisiksi. Tyttö selvästi väsyi intohimottomaan edelliseen suhteeseensa, ja taitaa tällä kertaa saada juuri sellaisen suhteen kuin on aina halunnut.

Eikä se nyt maailmanloppu ole, jos kihloissa oleva avopari eroaa. Sitten vasta soisivat omat hälytyskelloni, jos pari hankkisi lapsen pitääkseen hataran suhteen koossa. Sitä ennen kyse on kuitenkin vain kahden aikuisen - joskin nuorehkon - ihmisen yhteisestä ajasta.

e.

Tossa on kasassa riskielementtejä.

¤ Tytskän aiempi petollisuus = on ollut aika hutsu ollessaan samaan aikaan kuiteskii suhteessa.

¤ Tytskän luonne joka on musta sillai huono. Tekee mitä lystää, sillon kun itseä nii haluttaa vaiks toinen itkisi verhon pieliin jossain nurkissa. Vähän tuttuu mulleki, mut kuiteski eri asia mun kohalla.

¤ Jäbä oli ihan armeijakundi ja nuori jäppinen. Fiksoitunu tähän tytskään. Eli EI TAJUU asianlaitoja.

¤ Nyt menee vähän aikaa niillä hyvin, kun ne on kiihkoissa toisistaan ja tytskäkin aattelee vaaleanpunaisia ehkä tosissaan. Mut sitten.. Kun tytskää ei enää nappaa tai jäbä alkaa kehittyy isommaks ukkeliks, sit on griisin paikat.

¤ Ennuste: paha.

HotPants kirjoitti:
¤ Nyt menee vähän aikaa niillä hyvin, kun ne on kiihkoissa toisistaan ja tytskäkin aattelee vaaleanpunaisia ehkä tosissaan. Mut sitten.. Kun tytskää ei enää nappaa tai jäbä alkaa kehittyy isommaks ukkeliks, sit on griisin paikat.

Tota mä pelkään.

Toisaalta Perzin kirjotus oli rohkaseva. Kiitos.

mustaenkeli kirjoitti: Tota mä pelkään.

Toisaalta Perzin kirjotus oli rohkaseva. Kiitos.

Oikeesti noista ei voi tietää. Jos ne on oikeasti rakastuneita ja ne pystyy kasvaa kuiteskin yhessä, niin sitten maisemat stoorille paranevat.
Toivotaan kivoja. Voi siinä käydä kivastikin. Meikkis ei tiiä.

mustaenkeli kirjoitti:Haluaisin olla onnellinen tytön ja pojan puolesta.

Oon yrittäny pohtia, miksi tämä keissi on mun nyt jotenkin niin hankala niellä.
Ehkä siksi, kun pelkään pojan ja itseni välisen ystävyyden kärsineen kovasti, kun menin varoittelemaan tästä tytöstä ja kertomaan tästä tytön edellisen suhteen kuviosta. Tämä kun kuitenkin on ollut hankaloittavana tekijänä tytön ja pojan suhteessa luottamuksen kehittymiseen. Pelkään pojan ajattelevan, ettei minulle voi enää puhua asioita, jotka liittyvät parisuhteeseensa, koska hän saattaa kokea, etten usko heidän suhteen toimivuuteen. Jos hänen mielessään suhtaudun heidän suhteeseensa epäuskoisesti, tuskin olisin luottamuksen arvoinen - luulisin.

Pelkään myös sitä, että jos ja kun tämä tyttö ei olekaan edellisestä suhteestaan oppinut mitään. Jos tämä suhde tytöllä ja pojalla osoittautuukin fiaskoksi, mutta ehkä poika ei tuolloinkaan uskalla tulla luokseni. Ettei pääsisi vahingossakaan tapahtumaan tilannetta, että pääsisin toteamaan pojalle lauseen, joka alkaisi: "Mitäs minä sanoin". Ei, en minä noin kuitenkaan sanoisi. Mutta poika saattaa silti pelätä tuollaisia sanoja, jos jotain ikävää sattuu. Toivottavasti ei.

Tai ehkä suhtaudun tähän siksi niin kankeasti, kun en todellakaan osaisi itse kuvitella sitoutuvani noin nopeasti. Minusta ei olisi siihen, että parin kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin naimisiinmenosuunnitelmineen. Minä tarvitsen jotain paljon enemmän. Sikäli jos minusta on ikinä tuon sorttiseen sitoutumiseen. Ehkä olen liian realisti? Pessimisti? Tai kokenut itse niin paljon huonoja asioita, etten uskalla ajatella enää mistään positiivisesti, jos tällaisista asioista on kyse. Ehkä olenkin vain kateellinen tuolle pojalle ja hänen rakkaudelleen. Sekä sille, ettei pojalla ole enää aikaa minulle, koska on tuo rakkaus...

mustaenkeli kirjoitti: Kerroin pojalle tuon tytön uskottomuudesta, joka siis kohdistunut naisiin (mikä ei mielestäni mitenkään lieventävä asianhaara) ja varoitin poikaa. Ilmoitin, että minä en tuohon tyttöön luottaisi, mutta en kyllä tyttöä tunnekaan mitenkään erityisen hyvin. En kuitenkaan tuominnut tyttöä kokonaan, vaan totesin pojalle, että ota selvää ja tee niin kuin parhaalta tuntuu.

Viimeisessä lauseessa teit oikein, sitä edeltävissä mielelestäni väärin.
Mielestäni ei ole kenenkään oikeus eikä velvollisuus puuttua ihmisten menneisyydessä tekemiin virheisiin. Menneisyyden pitää antaa olla ja aloittaa uusi suhde puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden haamuja. Ehkäpä tämä suhde on tytölle se oikea, jossa hän ei tunne tarvetta pettää, ei tyttöjen eikä poikien kanssa. Tässä tilanteessa ei lienee tälle pojallekaan epäselvää että tyttö saattaa pettää, pettämisestähän tämäkin suhde sai alkunsa.

Eräs oma suhteeni kärsi alussa kovastikin siitä, että miehen lähipiirissä olevat varoittelivat minua tämän mahdollisesta uskottomuudesta. En sen jälkeen osannut enää luottaa mieheen vaikkei hän ollut antanut minulle minkäänlaista aihetta epäillä hänen uskollisuutaan. Muiden sanomiset siis painoivat enemmän kuin itse käytös, ja siitä olen tänäkin päivänä harmistunut enkä toivo vastaavaa kenellekään. Eikö ihmiset voi vaan huolehtia omista asioistaan?

Patz kirjoitti: Eikö ihmiset voi vaan huolehtia omista asioistaan?

Valitettavasti ei.

Minussa tuo herätti sellaisia ajatuksia, että meni tytöt ja pojat sekaisin. Olisi helpompaa jos antaisi näille vaikka lyhenteet pojat A. B, C ja tytöt Y, X Z...

Aika teiniä toimintaa noin muuten.

Niinamaria kirjoitti:Minussa tuo herätti sellaisia ajatuksia, että meni tytöt ja pojat sekaisin. Olisi helpompaa jos antaisi näille vaikka lyhenteet pojat A. B, C ja tytöt Y, X Z...

Niin ja samalla derivoida tytön ja yhden pojan ulos. Tästä sotkusta neliöjuuri ja se on siinä!

mustaenkeli kirjoitti:Siitä huolimatta, että tyttö seurusteli poikakaverinsa kanssa, hän harrasti seksiä satunnaisesti muiden tyttöjen kanssa, vaikka poikakaverinsa ei tätä hyväksynytkään. Tyttö kun koki, että hän ei ollut onnellinen ja jotain puuttuisi. Hän ajatteli, että tämä kumppaninsa on kuitenkin hänelle se paras mahdollinen, eikä parempaa ole.

Jurot, huumorintajuttomat sovinistit eivät vain tajua sisimmältään herkkää ja syvän riuskasti tuntevaa naista: rakkaudenosoitukset kuuluvat hyvään parisuhteeseen.

Poikakaverinsa kun kerran antoi anteeksikin nuo suhteen ulkopuoliset seksiseikkailut, joita tyttönen muiden tyttöjen kanssa harrasteli.

Toisten hyväksikäytössä on jotain perin juurin rehellistä. Sitä paitsi, ei varmastikaan ole vaivatonta ja helppoa - saati kivutonta! - elää 110-prosenttisen epäryhdikkäästi.

Juhlista lähdettiin baariin, jossa tyttö ihan poikaystävänsä vieressä (joka nyt jo hyvin, hyvin humaltunut) kuiskutteli pojalle, kuinka hän on niin ihastunut poikaan ja pitää poikaa hyvin seksikkäänä.....

Varotoimenpiteet hauskan illan pelastamiseksi kannattaa aina aloittaa, jos oma mies on noin lapsellisen tyhmä ja naisen tunteita kunnioittamaton. Pitäisi huolta potenssistaan!

Tytön poikakaveri tietää, että tyttö on tapaamassa poikaa. Tämän jälkeen he jatkavat tapailua. Tytön poikakaveri (joka muuten on suorittamassa asevelvollisuuttaan armeijassa!) tietää yhä tytön ja pojan tapailevan.

Tunteeton sika. :-/

Näin jatkuu pari viikkoa. Kunnes tyttö päättää jättää poikaystävänsä ja muuttaa elämässään suunnan. Tyttö eroaa poikaystävästään. Poika ja tyttö alkavat seurustelemaan.

Totuus on voimaa! Ilman lupausta Reinosta se ei olisi välttämättä koskaan tullut ilmi!

Poika ja tyttö ovat hyvin rakastuneita ja näkevät vain toisensa.

Meitä on niin moneen junaan. Itse olisin jo kihloissa.

Kuluu kaksi kuukautta heidän seurustelunsa alkamisesta, poika ja tyttö ovat aivan varmoja, että he ovat luodut toisilleen. Menevät kihloihin ja sormukset somiin. Suunnittelevat yhteen muuttamista ja häitä seuraavalle vuodelle....

Ei kyllä ole helppoa kellään.

Ei biseksuaalisuus - joko aito tai muoti-sellainen - ole mikään helvetin "mä hei nussin ketä mua huvittaa, milloin mua huvittaa" -lupapassi.

Turbohaltija kirjoitti:Tuli yhtäkkiä mieleen KGrilli, jonka mukaan kaikki pettävät ennemmin tai myöhemmin.

Pettämistä voi käyttää parisuhteessa koston välineenä. Aikaansa voi viettää ihmisen kanssa, joka ei loppujen lopuksi juurikaan merkitse itselle. On helppo heittäytyä muka-suhteeseen, jossa odotella sitä henkilöä, joka todella kelpaa.

Kaikissa tapauksissa pettäminen ja siihen johtavien elämäntilanteiden heikko hallinnointi on lopulta aina arvostuksenpuutetta itseä kohtaan.

Knky-grilli pettää aina.

Parempi vain kun et enempää "sekaannu" ja "varoittele" ystävääsi naisesta, sillä et voita mitään, hyvinkin saatat vain menettää hyvän ystävän. Jos heidän mielestään tämä on "se juttu", olisihan se suotavaa antaa toisten siitä nauttia ja elää niinkuin haluavat, oli lopputulos mikä tahansa sitten tulevaisuudessa. Sillä ei ainakaan mitään voita, että pelkää jatkuvaan pahinta ja jättää näin jopa kokematta jotain ainutlaatuista. Toki ymmärrän, että voi huolestuttaa ystävän puolesta, mutta itse en tuomitse menneisyyden perusteella, nykyaika merkitsee paljon enemmän. Kyllähän se fakta on, että maailmassa on ihmisiä, jotka pettäneet ja juoksennelleet ympäriinsä ja nyt ovat "kunnolla" samoin kuin ihmisiä, jotka eivät koskaa ole pettäneet eivätkä sitä koskaan tee, ihmisiä jotka eivät ole pettäneet mutta tekevät sen joskus tulevaisuudessa sekä ihmisiä jotka tulevat aina olemaan petollisia. Voihan se olla, että tuo aikaisempi naisen suhde ei ollut "se juttu" ja hän hoisi asian hieman tökerösti (kuka ei joskus tekisi virheitä joista joku voisi moralisoida?). Kävi sitten häpi häpi taikka sääd sääd, niin ole tukena, hyvä ystävyys kun ei kasva puissa.

Lucky Luciano kirjoitti:Knky-grilli pettää aina.

Onkohan sinulla jotain faktaa sanojesi taakse, vai ilkeiletkö vain ihan lämpimiksesi ?

Zeb kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Knky-grilli pettää aina.

Onkohan sinulla jotain faktaa sanojesi taakse, vai ilkeiletkö vain ihan lämpimiksesi ?

Jos Kinkki uskoo kaikkien pettävän, niin luulisi hänen laskevan itsensä siihen mukaan.