Kitinä

Eilisiltana uutisia katsoin. Kertoivat, jotta avioerot olisivat perinnöllisiä juttuja. Siis, että jos omat vanhemmat ovat eronneet, on oma riskisi mahdollisessa avioliitossasi ajautua karille. Jos myös kumppanisi vanhemmat ovat eronneet, on riski kolminkertainen.
Tämä oli siis norjalainen tutkimus. Muistaakseni. Kaikkea nekin tutkii.
Pisti hieman hämmentämään.

Melko luonnollista. Ero on aina suuri askel, jota lykkää mahdollisimman pitkään. Jos on nähnyt jonkun läheisen selviytyvän siitä ilman totaalista katastroofia, on kynnys varmasti matalampi.

Mut en mä silti tuota seikkaa niinkus perinnöllisenä ajattelis.
Ympäristöstä ja lapsena/nuorena saamista vaikutteistahan tässä on kyse, eikä mistään geeneistä. Saman teorian mukaanhan AU-lapsien syntyminen, usein naimisiin meneminen, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja jopa salarakkaat olisivat perinnöllisiä...

Siis, että jos omat vanhemmat ovat eronneet, on oma riskisi mahdollisessa avioliitossasi ajautua Karille.

Eipä tässä kai sitten muuta kuin odotellen

nojoojust kirjoitti:Melko luonnollista. Ero on aina suuri askel, jota lykkää mahdollisimman pitkään. Jos on nähnyt jonkun läheisen selviytyvän siitä ilman totaalista katastroofia, on kynnys varmasti matalampi.

Itse en ole joutunut kovin paljon avioeroja todistamaan, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, ettei ne aina pääty hyvin. Voihan lapsi silti oppia eroon johtavia tai eroamista helpottavia käyttäytymismalleja. Eiks ni?

nojoojust kirjoitti:Jos on nähnyt jonkun läheisen selviytyvän siitä ilman totaalista katastroofia, on kynnys varmasti matalampi.

Tai kynnys avioitua korkeampi?

No jopas. Nyt harmittaa, etten moista ohjelmaa sattunut näkemään.

Toivottavasti näin, omat vanhemmat naimisissa onnellisesti edelleen, samoin kuin ukkoni vanhemmat. Monet karikot selvittäneet kymmenien vuosien varrella. Ehkäpä se rohkaisee meitä jatkamaan, eikä luovuttamaan. Ja näitä karikoitahan riittää aina, kuten varmasti jokaisessa parisuhteessa.

mustaenkeli kirjoitti:Siis, että jos omat vanhemmat ovat eronneet, on oma riskisi mahdollisessa avioliitossasi ajautua karille

Nollatutkimusta ja kukkua. Tässä erojen lisääntymisessä on niin monta muutakin tekijää taustalla.

killkill kirjoitti:

mustaenkeli kirjoitti:Siis, että jos omat vanhemmat ovat eronneet, on oma riskisi mahdollisessa avioliitossasi ajautua karille

Nollatutkimusta ja kukkua. Tässä erojen lisääntymisessä on niin monta muutakin tekijää taustalla.

Tuoko jotenkin perustelee ulos tutkimuksen tilastollisen toimivuuden, että erot ovat lisääntymässä? Myös maapallon väestö on lisääntymässä. Silläkään ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että tuon tutkimuksen ei tarvitse olla mitään kukkua.

mustaenkeli kirjoitti:Mut en mä silti tuota seikkaa niinkus perinnöllisenä ajattelis. Ympäristöstä ja lapsena/nuorena saamista vaikutteistahan tässä on kyse, eikä mistään geeneistä.

Puhutaan toki myös perinnöllisyydestä sosiaalisena ilmiönä.

Hih, kun kerran kuolema on perinnöllistä niin miksei avioerotkin sitten muka, nih!

Kyllä kai kaikessa totta toinen puoli. Eronneiden lapset saattavat olla ominaisuuksiltaan äkkipikaisia, kykenemättömiä selvittelemään ongelmia, löyhämoraalisia, itseriittoisia, naiiveja ja niin edelleen. Niinpä sitten ero tulee, kun heti ensimmäisen riidan jälkeen otetaan ero, ei kyetä joustamaan mistään/tunnustamaan väärässä oleminen, sorrutaan pettämiseen, kuvitellaan, että minuakin odottaa 16-vuotias kissa kulman takana. Geenit ovat yksi asia, ympäristön vaikutus toinen.

Kun eronnut-statusta pidetään normaalina, siihen myös turvaudutaan omassa tapauksessa. Samaan tapaan väkivaltaisista perheistä tulevat ottavat kuin taikaiskusta väkivaltaisia kumppaneita, nuorina lapsen pyöräyttäneet yh-äidit saavat tyttäriä, jotka, kas kummaa, saavat nuorina lapsia ja miehestä ei tietoakaan (tai miehistä).

En pitäisi välttämättä avioeroja tai varhaisia lapsia kumpaakaan yksistään pahana asiana. Ne ovat kuitenkin kumpikin tietoisia valintoja ottaa oman elämän ohjakset käsiinsä sen sijaan että tekisi niinkuin turvallisesti niinkuin normina pidetään, jäisi kulisseihin kitumaan tai abortin. Tuskin nuorten äitien tyttäret tulevat vahinkoraskaaksi yhtään useammin kuin vanhojenkaan tai tuskin avioeroperheiden lasten liitot ovat aina onnettomampia kuin niiden, joiden vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Avioeroperheiden ja nuorten (yh-)vanhempien lapset vaan ovat nähneet, että erosta selviää eikä varhain saatu lapsi pilaa elämää, välttämättä edes siinä tilanteessa että toinen vanhemmista päättää luistaa vastuusta ja lähteä lätkimään, mikä on antanut heille rohkeutta tehdä omat elämänvalintansa.

Eroja järkevämpää olisi mielestäni tehdä samantyyppinen tutkimus, jossa kahdessa sukupolvessa tutkittaisiin, kuinka onnellisena parit pitävät parisuhdettaan ja katsoa "periytyykö" tämä. Tiedä sitten, miten tuostakin saisi rehellisiä vastauksia.

En tajua killkillin kommenttia. Ei kai se, että avioeroihin vaikuttavat monet asiat tarkoita, etteikö myös perhetausta voisi olla yksi näistä vaikuttavista asioista? Ei kai tuossa tutkimuksessa olla pyrittykään selittämään avioeroja yksin perhetaustasta johtuviksi.

hermine kirjoitti:En pitäisi välttämättä avioeroja tai varhaisia lapsia kumpaakaan yksistään pahana asiana. Ne ovat kuitenkin kumpikin tietoisia valintoja ottaa oman elämän ohjakset käsiinsä sen sijaan että tekisi niinkuin turvallisesti niinkuin normina pidetään, jäisi kulisseihin kitumaan tai abortin.

Minun mielestäni teiniäiteys on nykyajan mahdollisuuksien ja haasteiden maailmassa osoitus lähinnä hengen köyhyydestä (lapsien teko useimmiten helppoa, koulutus, työnteko, sivistyksen hankkiminen vaikeaa), tietämättömyydestä (kumi on kumi on kumi), laiskuudesta (rahat sossusta tai muusta kuin omasta työstä) narsismista ja huonosta itsetunnosta (täytyy olla joku joka rakastaa ja joka on narsistista riippuvainen). Toisin sanoen ruudinkeksijöitä ei tarvitse siitä porukasta etsiä.

hermine kirjoitti:En tajua killkillin kommenttia. Ei kai se, että avioeroihin vaikuttavat monet asiat tarkoita, etteikö myös perhetausta voisi olla yksi näistä vaikuttavista asioista? Ei kai tuossa tutkimuksessa olla pyrittykään selittämään avioeroja yksin perhetaustasta johtuviksi.

Miten sitten tulkitsisit lauseen: "Kertoivat, jotta avioerot olisivat perinnöllisiä juttuja." Minä ymmärrän sen niinkuin siinä sanotaan: tutkimuksen tekijä esittää että avioerot ovat ensisijaisesti geneettisistä syistä johtuvia. Tätä en niele. Vai enkö osaa lukea?

Lisäksi toinen meistä puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä.
"Perhetausta" ja "perinnöllisyys" ovat käsittääkseni vähän eri asia.

Niin mitenkä se nyt sitten menee eli onko avioero enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia kaikkien osallisten kannalta ajateltuna?

killkill kirjoitti:Miten sitten tulkitsisit lauseen: "Kertoivat, jotta avioerot olisivat perinnöllisiä juttuja." Minä ymmärrän sen niinkuin siinä sanotaan: tutkimuksen tekijä esittää että avioerot ovat ensisijaisesti geneettisistä syistä johtuvia.

Näin minäkin asian heti ensikädessä tulkitsin. Eikä kuulostanu järin toimivalta. Hyvin yksoikoiselta kyllä. Vasta toissijaisesti tuli mieleen tuo perinnöllisyys sosiaalisena ilmiönä mieleen....

Mutta silti tässä tukeutuisin ihmisen ihan omiin valintoihin, joita elämässään tekee. Oli perinnöllisyys sitten missä muodossa vain.
Onhan siitäkin oma aikansa väännetty kättä, onko esim. alkoholismi sairaus vai ei ja jos, niin onko se perinnöllinen sairaus. Mutta, eihän ne kaikki muutkaan geneettisesti perinnölliset sairaudet välttämättä periydy.

Ainakaan verkkouutisten versiossa uutisesta ei puhuttu perinnöllisyydestä, vaan siitä, että avioero periytyy (sosiaalisena ilmiönä siis).

nypari kirjoitti:Niin mitenkä se nyt sitten menee eli onko avioero enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia kaikkien osallisten kannalta ajateltuna?

Puolensa ja puolensa varmasti. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta tähän tuskin on.

Bhven kirjoitti:(sosiaalisena ilmiönä siis)

Sittenhän tilanne muuttuu tyystin. Tuota voi jo varovasti kompatakin.

killkill kirjoitti: Sittenhän tilanne muuttuu tyystin. Tuota voi jo varovasti kompatakin.

Mielestäni tämän viestiketjun otsikko on väärin kirjoitettu. Siitä hämmennys. Siinä pitäisi lukea avioerot periytyvät.

Bhven kirjoitti:Mielestäni tämän viestiketjun otsikko on väärin kirjoitettu. Siitä hämmennys. Siinä pitäisi lukea avioerot periytyvät.

Kiitän korjauksesta.

ninnithequeen kirjoitti:
Toivottavasti näin, omat vanhemmat naimisissa onnellisesti edelleen, samoin kuin ukkoni vanhemmat. Monet karikot selvittäneet kymmenien vuosien varrella. Ehkäpä se rohkaisee meitä jatkamaan, eikä luovuttamaan. Ja näitä karikoitahan riittää aina, kuten varmasti jokaisessa parisuhteessa.

Samikset. Muistan, että jossain nuoruuteni vaiheessa vanhemmillani tuntui menevän huonosti, jopa niin, että silloisella käsityskyvylläni arvelin heidän varmaan eroavan. No, eivät eronneet, ja nykyisin vaikuttavat taas varsin sopuisilta. Uskon kyllä, että esimerkki on vaikuttanut siihen, miten itse suhtaudun parisuhteeseen tai avioliittoon ja millä mielellä aikanaan, jos ja toivottavasti kun olen jonkun kanssa, suhtaudun avioliiton ongelmiin: ne menevät ohi, ei niiden takia kannata viheltää peliä poikki.

Jaahas puhuin aiheesta tänään vaikka en ollut kuullut lukenut keskustellut aiheets..
Weird Myzterious

Aito_Johanna kirjoitti: suhtaudun avioliiton ongelmiin: ne menevät ohi, ei niiden takia kannata viheltää peliä poikki.

Minusta puolestaan tuntuu, että toisinaan pelin poikki viheltäminen nimenomaan olisi se paras ratkaisu ainakin toiselle osapuolelle ja joskus jopa lapsille.

nojoojust kirjoitti:Melko luonnollista. Ero on aina suuri askel, jota lykkää mahdollisimman pitkään. Jos on nähnyt jonkun läheisen selviytyvän siitä ilman totaalista katastroofia, on kynnys varmasti matalampi.

Mulla pitäisi olla pullat sopivasti pellillä. Omat vanhemmat edelleen yhdessä ja vaimon vanhemmat erosivat totaalisella katastrofilla puolin ja toisin.