Kitinä

Minulle tulee vähän omituinen olo, kun joku sanoo olevansa uskossa. Jehovan todistajat, helluntalaiset ja lestadiolaiset ovat mielestäni omituista porukkaa. Miten he voivat uskoa sellaisiin asioihin kuin uskovat? Jos joku sanoo Jeesuksen tulleen sydämeensä, ihmettelen kovasti. Mistä se sinne tuli? Isotätini sanoi pikkuveljelleni, että veli joutuu helvettiin, koska ei laula virsiä. Minua suututti. PetriFB:n avaamiin ketjuihin tulee viestejä, joissa kehotetaan sulkemaan raamattu ja lopettamaan uskonnon tuputtaminen.

Toisaalta monet uskossa olevat ihmiset (esim. PetriFB, anoppini) vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä. Uskoontulo on iloinen asia. Elämälle löytyy suunta, armo ja ohjaus ylemmältä taholta. Minkä takia sitten avoimesti uskonnollinen ihminen ärsyttää monia? Johtuuko se ihan länsimaisen elämäntavan maallistumisesta vai tieteistä, joiden avulla monta yliluonnolliseksi luultua ilmötä on selitetty? Miksi kirkot kuitenkin ovat täynnä jouluna ja pääsiäisenä?

Pistetääs ihan ranskalaisilla viivoilla.

- tuputtaminen
- mustavalkoinen ajattelu
- lapsellinen ajattelu
- vastuun siirtäminen kolmannelle
- vanhoillinen ajattelu
- muiden tuomitseminen
- itseään parempana pitäminen
- kaksinaismoralismi
- kaksinaamaisuus
- huumorintajuttomuus
- luonteen kuivuus
- hurahtuneisuus
- aatteiden ja ajatusten omiminen
- pysähtyneisyys
- sulkeutuneisuus
- faktojen kieltäminen
- suvaitsemattomuus

Tässäpä näitä pelkistettyjä, hieman karrikoituja piirteitä, joita olen matkani varrella havainnut.

EDIT: Pysähdyin toviksi otsikon äärelle ja tarkennan vielä, että käsittelin aihetta uskonnollisen ihmisen näkökulmasta, vaikka toki piirteet ilmenevät muussa kontekstissa pitkälti samanlaisina.

Komppaan Nyparia noissa väittämissä. Jokainen saa minun puolestani uskoa tai olla uskomatta, mutta se uskon muille tuputtaminen, suvaitsemattomuus ja itsensä muita parempana pitäminen on liikaa.

Jokainen uskokoon mihin/kehen tahtoo, ihan sama. Mutta se saarnaaminen, lässyttäminen ja kapeakatseisuus ottaa pattiin!

Esim tällainen "kaikki hyvä perustuu raamattuun"-höpinä. Miten se liittyy raamattuun jos autan mummelin tien yli? Juuri niin, ei mitenkään! En tehnyt sitä koska jeesus tuli minuun ja koin valaistuksen, vaan koska tie ja kanttarit olivat liukkaat ja mummelin jalat eivät näyttäneet niin tukevilta että olisin uskaltanut olla auttamatta (ja tulihan siitä molemmille hyvä mieli).

Lisäksi osa noista löpinöistä on loukkaavia. Mikä oikeus heillä on kritisoida tekemisiäni? Esiaviollista seksiä, humalanhakuista juomista, kiroilua ja toisten selän takana paskaa puhumista harrastan jos sen tarpeelliseksi näen. En yritä saada heitä tekemään samoin kuin minä, joten miksi heillä on oikeus yrittää käännyttä minut heidänlaisekseen? Jättäsivät rauhaan.

Tuputtaminen riivaa. Virhetulkintojen edelleen pakkosyöttäminen, no ei helvetissä jaksaisi kuunnella.

Itse kun tulkitsee väärin niin hyvä tulee!

Kimmen kirjoitti:Jättäsivät rauhaan.

Samaa mieltä. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia, mihin uskoo.
[edit]Minuakin ärsyttävät "uskiksissa" pääasiassa jo todetut oman AinoanOikeanUskon(tm) tyrkyttäminen ja toisten tekemisten moralisointi.[/edit]
[edit2]Tuon tuputtamisen ja moralisoinnin/arvostelun/halveksimisen suhteen lasken "uskonnoksi" myös ateismin. Joku kumma tarve (joillain) ateisteillakin on käännyttää kaikki "satuihin" uskovat omaan oppiinsa. Lisäksi ateisteissakin on lähinnä kiihkouskovaisiin varrattavia fanaatikkoja.[/edit2]

Lolita kirjoitti:Komppaan Nyparia noissa väittämissä. Jokainen saa minun puolestani uskoa tai olla uskomatta, mutta se uskon muille tuputtaminen, suvaitsemattomuus ja itsensä muita parempana pitäminen on liikaa.

Komppaan, mutta vain tuossa tuputtamisessa, sillä suvaitsemattomuus ja itsensä muita parempana pitäminen ei ole vain uskovaisten yksinoikeus.

Tääkin komppais nyparia

Komps komps edellisiin!

Minulla ei sinällään ole mitään uskovaisia vastaan, jokainen voi toki uskoa mihin haluaa. Mutta jos uskoaan aletaan tuputtamaan, tai jos sen nimissä tehdään vääryyttä/syrjitään/vahingoitetaan... Tilanne on sitten toinen.

Mutta täytyy myöntää, että suuressa osassa tapauksia on pakko ihmetellä, että miten muuten niin järkevä ihminen voi "hurahtaa" ja alkaa uskomaan satuja ja täyttä soopaa.
Minunkin lähipiirissä ja suvussa on kuppikuntaa hieman joka lähtöön, ja tekopyhyyskin kukoistaa. Toki mukana on myös ihan asiallisia uskovaisia, jotka ovat rehellisia uskossaan ja muistavat jättää sen ristiretkeilyn vähemmälle.

Mutta joskus on pakko miettiä, että mitä kaikkea mukavaa sitä uskonnon nimeen voi tehdäkään, langettaen vastuun jollekin "korkeammalle voimalle"...
Itse en usko jumaluuksiin.
Jumalaan saattaisinkin voida uskoa (mikäli sellaisen näkisin tms), mutta en koskaan voisi uskoa uskontoon.

no vihdoin paasen vastaamaan, vasta tunnin yrittany.

mun puolesta ihmiset saa uskoo mihin haluu, ei haittaa mua. se mika haittaa, on tuputtaminen.
vai onko kukaan nahnyt toisten ovikelloja soittavaa tyyppia, joka hehkuttaa avaajalle ateismin ihanuutta?

edit: komppausta nyparille ku en ite eka ehtiny

Olkaa hyvä, sana viikonvaihteeksi, eli urpiaisen ateistinen parahdus (iskee kuin puolitoista volttia):

Luulen, että tuollainen Leilahin viittaama uskonnon käyttö pelotteena ja peittelemättömänä vallankäytön välineenä (joudut helvettiin, jos et tee sitä tai tätä) on ainakin nyky-Euroopassa katoavaa kansanperinnettä. Eikä uskontoa näillä kulmilla enää oikein käytetä myöskään yhteiskunnallisen status quon oikeuttajana ja takaajana. Jos Marx kirjoittaisi nyt, eiköhän ukkeli nimeäisi pikemminkin massaviihteen kuin uskonnon kansan oopiumiksi.

Minusta tuntuu, että useimpia ihmisiä uskonnollisuudessa ärsyttää ennen kaikkea uskonnollisuuden rooli keskustelun pysäyttäjänä. Länsimaisen kulttuurin aivan keskeinen piirre - ainakin antiikissa ja uudelleen valistuksen ajalla - on rationaalisen keskustelun korostaminen. Periaatteessa kaikki väitteet ja mielipiteet on voitava alistaa rationaaliselle arvioinnille ja kritiikille. Uskonnollisuus taas näyttäytyy helposti tämän asenteen vastakohtana: viimekädessä uskomukset perustuvat ilmoitukseen - on olemassa liuta dogmeja, joita ei kyseenalaisteta. Nämä dogmit ovat rationaalisen kritiikin ulkopuolella. Tällainen strutsistrategia - tiettyjen asioiden kohdalla vain suljetaan silmät ja korvat kriittiseltä keskustelulta - sotii siis valistusajatusta vastaan aika periaatteellisesti. Siinä missä valistuneen keskustelun tarkoitus on kai pyrkiä kollektiivisesti yhä lähemmäksi totuutta muokaten uskomuksiaan yhä osuvammiksi, uskonnollisen keskustelun tarkoitus on levittää evankeliumia ja katsoa, mitä kyseenalaistamattomista dogmeista seuraa missäkin tilanteessa.

Onneksi kai ainakin Euroopassa - marginaalisia hihhulipiirejä lukuunottamatta, joissa amerikkalaiset kreationismijutut sun muut hölmöilyt elävät - uskonnollinen diskurssi ja tiede on erotettu aika selvästi toisistaan. Siksi en usko, että uskonnot ärsyttävät ihmisiä epätieteellisyytensä kautta, kuten Leilah ehdottaa. Kommentoijat ovatkin varsin yksituumaisesti ärsyyntyneet uskonnollisista moraalikäsityksistä. Ja näissä korostetaan tyypillisesti juuri uskonnollisen suvaitsemattomuuden tympeyttä. Minusta tämä on tyypillinen esimerkki aiemmin mainitsemastani uskonnollisuuden roolista keskustelun pysäyttäjänä. Nykyihmiselle on keskeistä, että eettisistä asioista on keskusteltava kriittisesti. On aidosti arvioitava, onko joku asia hyvä vai paha. Uskonnolliset piirit taas usein korvaavat eettisen keskustelun sääntöpohjaisella moralismilla (ei ole sattumaa, että eettistä vastuunottoa moralisoivan sääntökeskeisyyden sijaan korostava 70-lukulainen vapaa kasvatus oli olemuksellisesti anti-uskonnollista): Uskonnollinen ihminen ei kysy, onko jokin asia hyvää, vaan mitä Raamattu sanoo asiasta. Ironista on, että tällaisen lakiuskonnollisen farisealaisuuden keskeisimpiä varhaisia kriitikkoja oli muuan J. Kristus.

Ongelmallinen asia tässä on tosiaan myös se Leilahin esiinnostama seikka, että millä perusteella halveksimme uskonnollisten ihmisten onnellisuutta? Miksi ei-uskovien mielestä on väärin, jos uskonnollinen ihminen löytää elämäänsä merkityksen ja onnen uskonnon avulla? Tässä on nähdäkseni kaksi keskeistä seikkaa. Ensinnäkin, tiedon ja ymmärryksen itseisarvo on aika suuri eurooppalaisessa valistusajattelussa: moni meistä on mieluummin kärsivä Sokrates kuin onnellinen sika. Neo valitsee vaaran ja kärsimyksen mieluummin kuin pysyy kytkettynä Matrixin endorfiinipumppuihin. Toiseksi, vaikka uskonto on varmasti monelle aidosti onnellisuutta tuottava asia, hinta on kova. Uskonnollinen, tukahduttavan moralistinen ilmapiiri tuottaa myös mittaamattomasti kärsimystä.

Minua tämä aihe koskettaa henkilökohtaisesti sen kautta, että vaikka pidänkin uskonnollisten konservatiivien (tyypillisesti maallikkoja, muuten) moralismia aivan keskeisenä ongelmana vielä nyky-Suomessakin, niin esimerkiksi Jumalan Paarman yhteiskunnalliset kannanotot ovat lähes poikkeuksetta tärkeitä ja kannatettavia. Olen omassa yhteisöllisyyshakuisuudessani ja anti-uusliberalismissani aika lähellä tiettyjä valtiokirkon kantoja. Koen kuitenkin, että juuri korostamani keskustelunlopettavan dogmaattisuuden takia en voi kirkkoa tukea silloinkaan, kun he ajavat mielestäni tärkeitä asioita. Heidän perusteensa eivät ole mielestäni vain väärät, vaan myös vaaralliset. Koska perimmäinen pohja mielipiteilleen ei ole kritisoitavissa ja keskusteltavissa, niin mitä jos heidän jumalansa käskeekin heitä tekemään jotain mielestäni väärää? En rohkenisi liittoutua rationaalisen keskustelun ja ajattelun perustasolla hylkäävän tahon kanssa. Oikeastaan tämä pointti ei ole kaukana vaikkapa astrologiaketjussa käytävästä debatista: Voiko huuhaan olemassaolon oikeuttaa sillä, että se joskus johtaa hyviin seurauksiin?

Kovat jätkät viittaa itseensä!

Mua ärsyttää mun uskovaisissa ystävissä ainoastaan se, että ne yrittää kehoittaa mua rukoilemaan milloin kenenkin puolesta vaikka tietävät etten ole uskossa. Tuo varmasti ärsyttäisi mua vaikka olisin itsekin uskossa, koska käsitykseni rukoilusta on, että se on henkilökohtaista ja lähtee omasta sisimmästä sensijaan että kyse olisi jonkinlaisesta "massavetoomusten" lähettelystä tuonne yläkertaan milloin kenenkin vuoksi. Lisäksi mua ärsyttävät ihmiset, jotka ihan arkielämässään rikkovat jatkuvasti kaikkia niitä asioita vastaan joiden puolesta saarnaavat, mutta tämä nyt ei rajoitu mitenkään uskovaisiin. Esim. lestadiolaiset on mun mielestä vain mielenkiintoisia.

Enemmän kuin uskovaiset mua ärsyttää teiniateistikiukuttelijat (joita löytyy ihan aikuisistakin) joitten oon pakko tuoda kaikissa mahdollisissa väleissä kantaansa esille tai yrittää loukata uskovaisia. Nuo on lähes yhtä ärsyttäviä kuin "kaninruokaa"-vitsailijat ruokapöydässä. Huvittavimmaksi tämän tekee, että molemmat ryhmät perustelevat sekä uskovaisiin että kasvissyöjiin kohdistuvan vihansa sillä että nämä aina tuputtavat aatettaan mutta silti ovat aina itse se osapuoli joka ottaa asian puheeksi omalla vinoilullaan, eli aatteettomuutta tuputtamalla.

Käyvätkö kristityt usein ovienne takana kolkuttelemassa? Entä häiritseekö hirvittävästi, jos joku steissillä jakelee flaijereita, joiden mukaan jeesus pelastaa, ota koppi, eikä niitä lippulappuja ole pakko ottaa vastaan. Minulle ei kukaan ole koskaan väkisin sellaista kouraan tunkenut. Ja tuputetaanhan siellä muutakin mm. teinit yrittävät tunkea kouraan ravintoloiden ja clubien mainoksia.

Minun ovikelloa on yhden kerran soitettu uskonnollisissa merkeissä. Tämä tapahtui joskus vuonna 1996. Olivat kai Jehovan todistajia ja olisivat halunneet puhua onnellisuudesta. Eivät kiilanneet jalkaa oveen väliin kun ilmoitin, etten ole kiinnostunut onnellisuudesta – enkä heidän uskostaan ja vedin oven kiinni.

Mistä te tiedätte, ketkä uskovat ja mihin? Näiden tässä ketjussa mainittujen stereotypioiden taakse jää suuri joukko eri asioihin (tai siis jumaliin) omalla tavallaan uskovia ihmisiä, jotka eivät tuputa tai mainosta uskoaan. Nuo mainitut piirteet eivät yksinomaan kuulu "hihhuleille".

Minäkään en pidä tuputtamisesta enkä varsinkaan käännytysmeiningistä: olkoon kyse ateismista tai jostakin uskonnosta. Sitä vain ihmettelen, että olenkohan jotenkin outo vai liikunko ”väärissä” paikoissa, kun en ole saanut osakseni kauhistuttavaa päivästä toiseen jatkuvaa uskontuputusta. Kommenttien perusteella moni tuntuu joutuneen mukaan vähintäänkin ristiretkelle.

Koittakaa kestää hei, jumalan siunausta!

Oma kantani tiivistettynä on, että jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan, oli se sitten kristinuskoa, jotain muuta uskontoa, agnostismia tai ateismia. Omasta uskostaan kertominen ei minua häiritse, mutta jos sitä käytetään vallankäytön muotona ollaan hakoteillä. Ketään ei saa vahingoittaa uskonnonkaan varjolla. Vastustan myös luterilaisen kirkon kirkollisveronkeruuoikeutta samoin kuin yhteisöveroa. Uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia eikä siihen pitäisi valtiota sotkea. Samoin kouluista tulisi poistaa uskonnonopetus ja korvata se jollain elämänkatsomustiedon, filosofian, psykologian ja uskontotieteen yhdistelmällä.

Lähinnä herättää ihmetystä, kuinka joku (itseasiassa varsin monet..) saattaa uskoa johonkin, joka ei millään keinolla ole todistettavissa

Bliss kirjoitti:Lähinnä herättää ihmetystä, kuinka joku (itseasiassa varsin monet..) saattaa uskoa johonkin, joka ei millään keinolla ole todistettavissa

Se on määritelmäasia. Uskoa ei voi mihinkään sellaiseen, joka on todistettavissa, koska todistamisen jälkeen kyseessä on tieto.

nojoojust kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Lähinnä herättää ihmetystä, kuinka joku (itseasiassa varsin monet..) saattaa uskoa johonkin, joka ei millään keinolla ole todistettavissa

Se on määritelmäasia. Uskoa ei voi mihinkään sellaiseen, joka on todistettavissa, koska todistamisen jälkeen kyseessä on tieto.

Ei hitto, mistä näitä määritelmäfetisistejä aina sikiääkin! Puhutaanko asiasta vai pilkkuvirheistä? Eiköhän Bliss tarkoittanut jotain sen suuntaista, että uskomista nyt pidetään (ihan teoreettisten määritelmien tasollakin, jos se nyt jollekin on keskeistä) yleensä olemuksellisesti propositionaalisena asenteena, joka on vastaanottavainen evidenssille puolesta ja vastaan. Jos jokin asia ei ole millään keinolla todistettavissa, niin suoraa evidenssiä puolesta ja vastaan on myös arvatenkin aika vaikea kerätä. Ja kuten Bliss sanoo, tällainen asia on aika outo uskon kohde, yleensä kun usko on siis sidottu evidenssin määrään ja laatuun.

urpiainen kirjoitti: Ei hitto, mistä näitä määritelmäfetisistejä aina sikiääkin! Puhutaanko asiasta vai pilkkuvirheistä? Eiköhän Bliss tarkoittanut jotain sen suuntaista, että uskomista nyt pidetään (ihan teoreettisten määritelmien tasollakin, jos se nyt jollekin on keskeistä) yleensä olemuksellisesti propositionaalisena asenteena, joka on vastaanottavainen evidenssille puolesta ja vastaan. Jos jokin asia ei ole millään keinolla todistettavissa, niin suoraa evidenssiä puolesta ja vastaan on myös arvatenkin aika vaikea kerätä. Ja kuten Bliss sanoo, tällainen asia on aika outo uskon kohde, yleensä kun usko on siis sidottu evidenssin määrään ja laatuun.

ei hitto. mista naita mukaviisaita aina loytyy! ootko juuri oppinu uuden sivistyssanan

Eniten ärsyttää ehkä se, että nostetaan itsensä jalustalle uskonnon/jumalan varjolla ja pidetään itseään muita parempina. Myös nämä moneen kertaan mainitut suvaitsemattomuus, mustavalkoinen ajattelutapa ja toisten tuomitseminen ihmetyttää minuakin. Ja tuputtaminen on viimeinen keino saada ainakaan minua uskomaan yhtään mihinkään.
Jonkin kerran raamatun avanneena muistuu mieleen, "Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi". En muista missä kohtaa, mutta olisi varmaan jokaisen hihhulin hyvä kerrata.

hermine kirjoitti:Enemmän kuin uskovaiset mua ärsyttää teiniateistikiukuttelijat (joita löytyy ihan aikuisistakin) joitten oon pakko tuoda kaikissa mahdollisissa väleissä kantaansa esille tai yrittää loukata uskovaisia. Nuo on lähes yhtä ärsyttäviä kuin "kaninruokaa"-vitsailijat ruokapöydässä.

Niin. Mikä näissä oikeastaan ärsyttää? Tarkoitan, että itse en ole aivan valmis allekirjoittamaan sitä täällä suurta suosiota saanutta väitettä, että ei saisi ottaa kantaa toisten maailmankatsomukseen vaan kukin uskokoon mihin tykkää. Kyllä ainakin minun uskomuksiani saa kyseenalaistaa - kunhan sitten on valmis ihan aidosti ja rationaalisesti perustelemaan väitteensä ja keskustelemaan asiasta. Minun kokemukseni mukaan juuri tähän (kiihkeän) uskonnolliset ihmiset usein eivät ole valmiita. Tai siis keskustelevat kyllä kyllästymiseen asti, mutta eivät siten, että tietyt asiat olisivat aidosti avoimia kritiikille. Tämä pätee usein kyllä myös teiniateisteihin, kaninruoka-vitsailijoihin ja miksei myös poliittisiin liikkeisiin sitoutuneisiin agitaattoreihinkin.

cardic kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

nojoojust kirjoitti: Se on määritelmäasia. Uskoa ei voi mihinkään sellaiseen, joka on todistettavissa, koska todistamisen jälkeen kyseessä on tieto.

Ei hitto, mistä näitä määritelmäfetisistejä aina sikiääkin! Puhutaanko asiasta vai pilkkuvirheistä?

ei hitto. mista naita mukaviisaita aina loytyy! ootko juuri oppinu uuden sivistyssanan

Osui. Pahoittelen huonoa käytöstäni. Jostain syystä minua on vain viimeaikoina alkanut nyppiä erinomaisesti käytäntö, että keskustelut olisi mallinnettava euklidisen geometrian mukaan. Sitä paitsi eikö se ollut juuri Bliss, joka taannoin valitteli, että palstamme keskusteluissa on se vika, että kun tekee jonkun pointin, joku huomauttaa pointin muodollisesta virheellisyydestä puuttumatta itse asiaan? Tätä taustaa vasten hieman ärryin, jota toki häpeän.

urpiainen kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

nojoojust kirjoitti:Se on määritelmäasia. Uskoa ei voi mihinkään sellaiseen, joka on todistettavissa, koska todistamisen jälkeen kyseessä on tieto.

Ei hitto, mistä näitä määritelmäfetisistejä aina sikiääkin! Puhutaanko asiasta vai pilkkuvirheistä?

Osui. Pahoittelen huonoa käytöstäni. Jostain syystä minua on vain viimeaikoina alkanut nyppiä erinomaisesti käytäntö, että keskustelut olisi mallinnettava euklidisen geometrian mukaan. Sitä paitsi eikö se ollut juuri Bliss, joka taannoin valitteli, että palstamme keskusteluissa on se vika, että kun tekee jonkun pointin, joku huomauttaa pointin muodollisesta virheellisyydestä puuttumatta itse asiaan? Tätä taustaa vasten hieman ärryin, jota toki häpeän.

Itse asiassa lainasin pilkunnussinnan Liftaajan käsikirjasta, huomio oli sen verran oiva. Mutta ihan oikeasti, jos Jeesus pullahtaisi maailmaan uudestaan, ja hänen kuolleistanousemisensa voitaisiin toistaa laboratorio-olosuhteissa, puhuisiko kukaan enää _uskosta_? Eikö usko edellytä sitä, että varmaa tietoa/todistusaineistoa ei ole olemassakaan?

Nikkini on tietenkin yksi juunouhuun varastoimista
Sen käyttö kieroilua tämän kerran kirjoittaa vaikka olen itse ilmoittanut poistuneeni.
Ei mene läpi? No ei tarvitse. Mutta en jaksa Kityilläkään, ja siitä hyvä mieli.

Vierailta tuntuvat nuo perustelut, että uskonnollisuudessa häiritsee tuputtaminen.
Jokainenhan kuitenkin tuputtaa omia arvojaan, yhteisöistä varsinkin poliittiset puolueet. Ja entäs jos jonkun uskonnon opinkappale ON että uskoaan pitää levittää? Eikös sen uskonnon kunnioittamiseen kuuluisi myös tuputtamisen hyväksyminen? Minulle SAA yrittää tuputtaa mitä vaan.

Myöskin jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan -perusteet minusta jotenkin löysiä. Fundamentalistien oppiinhan nimenomaan kuuluu, että voi tulla autuaaksi VAIN heidän uskollaan.

Entäs moralisointi?
No jotain rotia perkele saa toivoa.
Jokainen meistä löytää miettimällä ihmisiä, joiden toivoisi käyttäytyvän toisin. Eikä se ole välttämättä itsepyhitystä tai moraalista absoluuttisuutta, vaan ihan simppelisti ettei tykkää joistain ilmiöistä.

Noissa perusteluissa ehkä on jotain minun ns. narsistin ulottumattomissa olevaa maailman käsittämistä sosiaalisina suhteina, yksilöltä yksilölle eikä asioita asioina.
---

Minua uskonnollisuudessa häiritsee omien ajatusten OIKEUTTAMINEN valheilla, oppien ASIASISÄLTÖ ja niiden ihmisten perusLUONNE, vaikka eivät olisi minun kanssani missään tekemisissä.

Mielestäni RÖYHKEYDEN HUIPPU sanoa, että omat mielipiteet tulevatkin suoraan Jumalalta.

Raamattuun vetoaminenkaan ei siinä auta, koska:
-ei ole todistettavissa, että Raamattu on Jumalan sana, päinvastoin on näytettävissä että se ei ole
-Raamattu on hajanainen, monien myyttien, tahallisten väärennösten ja erilaisten teologisten käsitysten ihmisten kokouksissa väkisin koottu sekametelisoppa. Josta mikä vaan lahko voi vetää perusteita omille, siis ihmisten tekemille käsityksilleen. Väittäen että ne ovatkin Jumalasta eikä hestä itsestään. Nämä lahkot sitten toivottelevat toisiaankin Helvettin.

Vaarallista tuo on, jos ja kun Jumalaan vetoaminen yleistyy politiikassakin. Bush ja Blair sanovat nyt Jumalan kehoittaneen heitä Irakin sotaan. En toivo, että Bush ja Blair tulevat uskollaan autuaiksi. Vaarallista myös USA:n fundamentalistien kasvava poliittinen valta. Tieteen alaspainaminen, kreationismi, vapauksien karsinta. Tuskin moni täällä kannattaa heille autuutta omassa uskossaan, kun tuloksena on sortoa, keskiaikaan vajoamista ja ehkä iso läjä raatoja.

Ehkä he eivät valehtelekaan oikeuttaessaan käsityksensä Jumalalla. Mistä herää kysymys miten surkeita selkärangattomia epävarmoja runkkuja ovatkaan, kun tuollaisen ulospäin niin selvästi valheen niin mielellään ottavat todesta.

Tietysti.. näkyyhän Kitypingviineissä samaa maallisella puolella. Otetaan itsestäänselvyyksinä tiettyjä perusasenteita ja tavoitteita, ja vain niiden sisällä pysyminen on \"asiallisuutta\". Minä en usko absoluuttiseen totuuteen noissa. Tympäännyn kun yhteisön asenteet kovin poikkeavat omistani, siis VIERAANNUN. Ja hermo menee jos sanotaan, että EN VOI ajatella niinkuin ajattelen. Ja jos tulkitsevat ajatukseni oman pingviinikäsikirjansa kautta. Se on jo uskonnollistyylistä dogmaattisuutta Kitypingviineiltä.

Teksteistäni ei aina tuo suhteellisuudentajuni selviä, kielellä on rajoituksensa, vaikea korostaa joka viestissä. Lisäksi asenteeni ovat asenteitani. Ei relativistille lopulta ole harmaan sävyjä, vaan mustaa ja valkoista siitä katsoen missä hän seisoo. Silti vetoamatta absoluuttiin. Tinttitukat on homoja -provoilut tietty erikseen

USKISTEN OPPIEN KUVOTTAVUUS on myös minulle tekijä.

Jeesus pelastaa.
Niin miltä?
Tuon pelastamisen pohjana on nimittäin usko Vanhan Testamentin Jumalaan. Heimojumalaan, joka lopulta sen pikkukansan ainoaksi Jumalaksi nostettiin ja joka perinne valitettavasti Paavalin ja Konstantinuksen avulla levisi Eurooppaan.
Joka Jumala oli hirviö, kammotus ja iljetys. http://www.geocities.com/llfptfu/bloody.html

Ilman VT:n Jumalaan ja fundamentalistien sille pohjalle rakentamaan syntiteologiaan KOKONAISUUDESSAAN uskomista ei ole tarvetta Jeesuksen pelastustyöllekään. Pohja on nimittäin syntiinlankeemus niin ettei toteltu tuota Jahvepaskiaista. Joka on niin mulkku, ettei kukaan kunnon ihminen sellaista haluakaan kumartaa. Ja jota ei ole olemassakaan.

Tuota ei uskikset tajua. Heille se pohja on itsestään selvä.
Kai heidän on pakko niin uskoa.
Psyykelleen kun on tärkeää tuon VT:n opin syntikuorman kasaaminen ja orgastinen vapautus Jeesuksella. Pidätä- vapauta perserunkkausta.

Ja tietenkään ei riitä se usko Jeesukseenkaan, ellei ole oikeassa lahkossa! Kaikki muut lahkot joutuvat Helvettiin! Tosiuskikselle pahinta olisi, jos kaiki olisivat HÄNEN opissaan, sittenhän hänen lahkonsa ei olisikaan niitä VALITTUJA harvoja parempia ihmisiä! Siitä lahkojen ja oppien runsaus.

ITSEKOROTUKSENA eivät uskovaiset tuota pidä.
Eiväthän HE ole opistaan vastuussa, ei ei.
Hehän ovat vain kurjia syntisiä, jotka on pelastettu oikean opin ja Raamatun avulla.
Siis kuitenkin eliittiä, mutta ah niin nöyriä

Lisäksi tuo täydellinen tieteellisen rehellisyyden ja logiikan puute. Uskoon hurahtavat ihmiset eivät sellaisista ole alunperin välittäneetkään, mikä sekin vieraannuttaa minua heistä.
Tieteestä ja logiikasta toki selviävät sanomalla, että totuus on itsestäänselvästi Raamatussa, muu tiede väärässä ja Jumala on logiikan yläpuolella. Ja siihen ei enää ole vasta-argumenttia. Sehän VOI olla niin.

Tuollaisten ihmisten olemassaolo masentaa. Ikävä huomata, että zombieita on liikkeellä niin paljon.
-------

Oma kiinnostukseni asiaan on sikäli outo, että minulla ei ole mitään uskonnollista taustaa. Kotoa joku lapsenusko Jumalaan ehkä, sitä koskaan määrittelemättä.

Kuitenkin jollain lailla olen totuudenetsijä, ja sanoisinko tieteellisesti olen valmis hyväksymään kaikki mahdollisuudet. Niinpä kun ensimmäisiä kertoja näin helluntailaisia intissä, ja kuulin heidän tympeää oppiaan.. se vielä meni. Mutta kun kertoivat, että tietonsa on SUORAAN Pyhältä Hengeltä.. niin tuli mieleen, että entäs jos onkin jostain todella syvästä lähteestä ja minä en vain tajuu. Saattaahan se niin ollakin. Minä en noin vain osaa sivuttaa minulle vastenmielisiä asenteita, olen nahaton. Jotkut pystyy asiaa yhtään miettimättä, mikä sekin on minusta epärehellistä.

Kävin sitten noin useammassa hihhulitilaisuudessa, en mitään oikeaa taikaa nähnyt, en kaatunut, puhuin jopa kerran käskystä kielillä (ögögögömögö, hyvin kelpasi ) , luin kirjallisuutta.. ja johan helpotti. Ihan fuulaa heillä. Minunkin kannattaisi lakata ruoskimasta kuollutta hevosta.

Uskiksista pitäisi ehkä ymmärtää, että mikään faktatieto ei heihin pure.
Faktojen lisäksi ihmisen toinen perinnöllinen selviytymisjärjestelmä on uskomukset. Vaikkapa nykyarjessa on hyödyllistä uskoa säätiedotukseen, vaikka ei meteorologiasta mitään tiedä. Ja tuo faktapuoli ja uskomukset ovat ihmisellä ERILLISIÄ selviytymismekanismeja. Jos uskiksen henkinen tasapaino perustuu vaikka miten outoon uskomusjärjestelmään, faktat eivät sitä horjuta. Koska se usko on hänen selviytymistapansa ja sen horjutuksen psyyke kokee hengenvaarallisena.
------

Linkkejä:
Sarkastinen opas kuinka ajatella kuin fundamentalisti:
http://www.abarnett.demon.co.uk/atheism/fundy.html
(kaikki sopii Petriinkin)

Ex-kristittyjen tukisaitti.
Tosi fiksua analyysiä uskonnosta ja teologiasta ja osoitusta siitä, että jotkut ovat todella kärsineet uskonnosta.
http://exchristian.net/exchristian/

Tuossa niiden keskustelufoorumi:
http://www.ex-christian.net/

Ei mua ärsytä mikään uskonnollisuudessa. Se on totta, että kiihkouskovaiset tekevät hallaa omalle asialleen. Suomen kirkolla on toisaalta nykyisin fiksu linja; sinne saa mennä jos asia kiinnostaa, kenellekään ei tyrkytetä.

Itse olen maltillisesti ja vapaasti uskonnollinen. Minusta kristinuskolle on suuri tilaus nykyaikana. Ihmiset tarvitsevat armoa ja anteeksiantamusta kovassa, kyynisessä ja suorituskeskeisessä maailmassa. Mutta jos joku tulee onnelliseksi ilman uskontoa, hyvä niinkin.

Kiva edustaa vähemmistöä Kityssä, jälleen kerran.

Eikö sua Turbo häiritse, että se armo ja anteeksiantamus ei uskonnossa tule arkielämän juttuihin, vaan on armo ja anteeksiantamus muinaiselta lähi-idän heimojumalalta, jota ei ole olemassakaan? Ihan kumma kiertotie minusta. Täyttää päänsä paskalla eikä mennä suoraan elämän tosiongelmiin.

Ateisti en ole minäkään, ei muodollisesta kristinuskosta vieraantuminen siihen välttämättä johda, sen enempää kuin jos huomaa jonkun Papua-Uuden Guinean uskonnon fuulaksi. Minulle ei ongelma, koska en ole ihan tosikristitty koskaan ollutkaan. Ja kirkko voi olla rakennuksena minunkin kirkkoni, vaikken opeistaan välitäkään. Jeesus kyllä oli luullakseni hyvä jätkä ja formaalin uskonnollisuuden kriitikko, mutta tietenkin hänen juttunsa kanonisoitiin ja osin väärennettiin palvelemaan formaalia uskonnollisuutta. Evankeliumitkin ovat täynnä tutkimuksen osoittamia lisäyksiä.

Mutta miksi sitten roikkua koko opissa yhtään?
Siksikö että ymmärtää massojen tarpeet?
Masentavaa latistumista mielestäni.

Oikeastaan fundamentalismi on sitä tosikristillisyyttä, muut kuten ev. lut kirkko yhteiskuntaa myötäilevää ja vesittynyttä. Mikä minssa herättää kysymyksen ev.lut papeista. Jos haluavat tehdä hyvää ihmisille, miksi tehdä se käymällä teologiakoulu, oppi johon eivät enää ehkä itsekään usko ja sitten olla pappina kirkossa, jonka oppeihin eivät kirjaimellisesti usko.

Miksi ei säästää aikaa ja vaivaa tehdä sitä hyvää suoraan, ilman tuota kiertotietä?
Vai kokevatko itsensä häiden ja hautajaisten ja ristiäisten seremoniamestareina? Sekin toki minusta tarpeellinen homma.

Uriel kirjoitti:Eikö sua Turbo häiritse .

Ei häiritse ollenkaan. Miksi pitäisi, ja minkä itse asiassa pitäisi? Mitähän taas yrität selvittää oikein?