Kitinä

Kuka se sinulle on?
Miten tuo henkilö on ansainnut sen kaikkein tärkeimmän arvon/roolin? Vai tarvitseeko ihmisen jollain keinoin ansaita sitä, että on jollekin se tärkein...?

Ei näköjään tarvitse ansaita yhtään mitään. Tytär.

Tyttäreni. Tarvitseeko perustella?

Poikani ja tyttäreni. Enkä perustele.

Minä itte, pappilan musta sika.

Mulla lienee asiat hyvin, koska lapsettomana voin sanoa, että tärkeimpiä ihmisiä on monta.

Olen itsekäs ja ajattelen olevani itse elämäni tärkein ihminen.
Jos minulla olisi lapsi/lapsia, menisi tuo itseni edelle.
Jos omaa itseään ei saisi sanoa tässä tilanteessa, todennäköisesti voisin todeta oman äitini olevan elämäni tärkein. Tämä olisi kyllä erittäin vaikeaa sanoa ääneen ja tuon jos sanoo, sisältäise se paljon anteeksiantoa erilaisista asioista äitiäni kohtaan...

mustaenkeli kirjoitti:Olen itsekäs ja ajattelen olevani itse elämäni tärkein ihminen.
Jos minulla olisi lapsi/lapsia, menisi tuo itseni edelle.
Jos omaa itseään ei saisi sanoa tässä tilanteessa, todennäköisesti voisin todeta oman äitini olevan elämäni tärkein. Tämä olisi kyllä erittäin vaikeaa sanoa ääneen ja tuon jos sanoo, sisältäise se paljon anteeksiantoa erilaisista asioista äitiäni kohtaan...

Tätä komppaan 100%

Vastaan vaarini, äidin puolelta, tältä sotasankarilta sain ryhtiä elämääni.
Vastaan isäni, hän opetti minut ampumaan, kalastamaan ja metsästämään. Ja tämän lisäksi rakentamaan.
Vastaan äitini, hän opetti minut huolehtimaan läheisistäni
Vastaan siskoni, ämmä opetti minut vittuilemaan
Vastaan veljeni, hän opetti minut jarruttamaan (vaikkakin tuloksena oli sairaalareissu...)

Veli.

Isoveli.

Tuleva vaimo.

Minä olen elämäni tärkein ihminen. Äiti taitaa olla kakkossijalla, vaikka sen tunnustaminen onkin vaikeaa kaiken menneen valossa. Äiti on tuki ja turva ja veli on huolenpidon ja hössötyksen kohde nro 1. Isäkin on tärkeä. Ja hyväparas kaveri, jolle voi kertoa kaiken.

Avohaniseni
Yksi niistä todella harvoista ihmisistä, jotka todella ymmärtävät minua. KeskustelukuNppaneista parhain. seksistä nyt sitten puhumattkaan

Voisin tietysti sanoa itsenikin, mutta toisaalta hän voisi olla joku ystävistäni. Etenkin kaksi heistä on todellisesti ansainnut paikkansa elämäni tärkeimpänä/tärkeimpinä ihmisinä. Molemmat äärimmäisen hienoja ihmisiä ja edustavat ehdottomasti sitä kaikkea hyvää jota tämä maa päällään kantaa.

Siskoni, rehellisesti sanottuna jos hän kuolisi en tiedä miten voisin elää. Kun on ihan pikkuisesta kasvanut yhdessä jonkun kanssa, juuri siskon kanssa ensimmäisenä jaettu kaikki tärkeät asiat aina, tuntuu että itsestäkin lähtisi liian iso pala jos häntä ei olisi. Varmasti suurin osa elämäni muistoista on tällä hetkellä sellaisia, etten voi jakaa niitä kenenkään muun kanssa (vanhempana tietysti tuo painopiste muuttuu, kun suurin osa muistoistakin on kertynyt ajalta kotoamuuton jälkeen). Ei se periaatteesa mitään ole tehnyt tuon asemansa ansaitakseen, ollaan aika erilaisia ihmisinäkin eikä tosiaan kaikesta samaa mieltä, mutta ilman toisiamme olisimme molemmat kasvaneet ihan toisiksi ihmisiksi kuin mitä nyt olemme.

Samalla tuo kaikista rakkain ihminen on aiheuttanut minulle elämässäni myös kaikista eniten sekä huolta, surua että ärtymystäkin.

Äitini, isäni ja siskoni. Ja tuleva aviomieheni.

Poika. Ja äiti.
Muut tulevat kaukana perässä.

Perhe tärkein. Tyttäret ensinnä. Poikaystäväni katson olevan osa perhettä.

Äiti, isä ja pikkusisko (joka on myös paras ystäväni).

Äippä. Uranainen, joka kasvatti mut yksin ja jolle voi kertoa mitä tahansa. Äiti on kova jätkä ja ainoa ihminen, joka saa mut kiehumaan raivosta alle sekunnissa.

Molemmat enoni. Mun lapsuuden kivijalat, auktoriteetit ja miehen mallit.

Mummu. Äidin äiti, hoiti mua äidin opiskellessa ja lomien aikana. Opetti leipomaan, kutomaan ja ompelemaan kuten äitikin.

Paras kaverini. Soulmate.

Mieheni. Ehdottomasti.

Varmaan siskoni. Mutta on minulle hyvin tärkeitä ihmisiä useampiakin.

Minun pitäisi oppia pitämään itseänikin itselleni tärkeämpänä kuin nyt. Voi pilata ihmissuhteetkin, jos pistää itseään aivan liikaa likoon ja kuluttaa itsensä loppuun, olen alkanut tajuta.

Ehkä niitä tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ei olisi, jos kykenisin asettamaan heidät tärkeysjärjestykseen...

Poikaystävä?
Perhe?
22 vuotta kestänyt syvä ja rakas ystävyyssuhde?

Kääpiöt , perhe; oma ja siskon, mummi ja muut "läheiset". Niin ja hyvät ystävät. Muulla ei niin väliä.

Lapsen takia vois tehä ihan mitä vaan. Kuolla tai sahatuttaa päänsä irti. Se riittää.