Kitinä

Niin, mikä asia lähinnä seksi saralla kaduttaa? Tehty tai tekemätön teko?
Paljastuksia peliin!

Mää voin alottaa.
Mua kaduttaa eka kerta. Kaduttaa, että se tuli tehtyä kännissä kundin kanssa, josta en oikeestaan ollut edes kiinnostunut. Olin tyhmä ja luulin että se on yks ja sama kelle neitsyyteni menetin. Näin jälkikäteen tiedän toisin.

Jatkan listaa kunhan kerkiän.

Muuten ei ole paljoakaan katumisen aihetta, mutta se ainoa kerta, kun pomppasin ensitreffeillä sänkyyn, jätti pahan maun suuhun. Oli aika tunteetonta jyystämistä, ja äijä oli vielä helvatin kovakourainen ja dominoiva. Vaikka siitä on jo aikaa, niin vieläkin välillä tulee kelju fiilis sitä ajatellessa. Turha varmaan sanoa, että ei tavattu toista kertaa.

Mitään en kadu. Mutta morkkistellut olen joskus kännisistä toilailuista... Päällimmäisenä nyt mielessä pieni lutkamaisuus eräällä risteilyllä, josta hyvänä muistona toki se, että kondomi kuului jokaiseen aktiin jokaisen ihmisen kanssa. Hmmh, ja erään kaverin kanssa olisimme kai voineet pysyä ihan kavereinakin, vaikka enpä ole mitään suhteestamme kyllä enää viime vuosina kaivannut.

Neitsyyden menetystä tuntemattomalle tuntuu aika moni katuvan, mikähän siinä nyt niin kaduttaa? Leffoja katseltuaan ja joidenkin kamujen juttuja kuunneltuaan tulee synkkis-mieli kun ei itse ole saanut kokea vastaavaa hurrrrrmaavaa rakkauden täytteistä _aktia_? Hassua. Mä kun ajattelin jo ennen kalvon puhkaisua, että "nyt vois sen ekan kerran kyllä hoitaa pois alta niin saattais päästä nauttimaankin"... Noh, kalvot kyllä puhkottiin todellisen ensirakkauden toimesta, joten enpä taidakaan ihan tietää mitä yritän ihmetellä. Älkää ihmiset katuko tekemisiänne (niiden vuoksi ja ansiosta olette mitä olette nyt) ja yrittäkää olla katumatta niitä tekemättä jättämisiä, joita muuten väitän mahtuvan jokaisen mieleen...

Geetzu kirjoitti:Mitään en kadu. Mutta morkkistellut olen joskus kännisistä toilailuista...

Aamen!

Kadun myös tiettyjä valintojani. Hyvän seksin pohjalta rakennettu parisuhde ei kestä, onneksi opin sen kerran jälkeen.

Mitään en kadu
Kaikki on kokemusta
Olen oppinut

Enpä mä mitään kadu. Miksi katuisin? Yleensä aina tullu etukäteen mietittyä mitä tekee.. ja mitä ei. Hyvä näin.

Jo nuorena tyttönä päätin, että mitään en ala katumaan. Tehty on tehty. Turha katua, kun kyseessä on omat valinnat. Joista kokemuksista olen ottanut enemmän opikseni kuin toisista, sanotaan nyt näin.

Lolita kirjoitti:Jo nuorena tyttönä päätin, että mitään en ala katumaan. Tehty on tehty..

Jaaha.. Bodomin rosmo on saatu nyt kiinni.

Lähettäkee lasku/korvausvaade perästä.

Joskus sitä olisi voinut olla vähän rehellisempi itselleen ja muille siitä, että mitä oikeasti haluaa ja mitä ei. Erityisen katuvaiseksi en tosin oloani tunne, virheistä on seurannut tärkeitä opetuksia.

enpä taida mitään katua... oikeestaan...

kaikki olleet omalla tavalla opettavaista, vaikka joskus olisikin tuntunut siltä että väliin olisi voinut jättää... Ei noin niinkuin seksiä itsessään, vaan sitä henkistä ahdistavuutta mitä on kokenut kun asiat jälkeenpäin eivät menneet niinkuin piti

Komps komps. Mitä sitä suotta katumaan asioita, jotka on jo tapahtuneet. Parempi ottaa opiksi. Elämä on.

En tiedä hyödyttääkö katuminen ketään tai mitään, en siis ehkä kutsuisi joidenkin hetkien jälkeisiä tuntemuksia välttämättä katumukseksi mutta TOIVON, että olen osannut ottaa opikseni. Olenkin, en vain tiedä, että olenko ottanut opikseni jo kaikesta mistä olisi pitänyt.

Juu ei kaduta, enemmän kaduttais jos mitään en ois kokenu ja/tai kokeillut.

Käyttämättömät mahdollisuudet kaduttavat.

Jos puhuisin katumisesta.
Puhuisin syyllisyydestä.
Jos syyllistäisin jälleen
omaa itseäni....
menisin hajalle
hajalle, hajalle.....

En kadu. En pätkääkään.
En silläkään uhalla,
että minua syyllistettäisiin.

Haista paska. (Sanoisin, jos uskaltaisin)

En kadu mitään.

En minäkään kadu mitään, ei kuulu tapoihini.

On varmasti asioita joita olisin voinut jättää tekemättä, ihmisiä jotka olisin voinut jättää nussimatta... Mutta en minä kadu. En edes ajattele tyyliin "Tehty mikä tehty...*SIGH*..."
Lutka ja ylpeä siitä. Jokaisesta (tai ainakin lähes jokaisesta) on jäänyt kuitenkin jotain mukaan, ja katumalla en voita kuitenkaan mitään, saan korkeintaan morkkiksen.

Sitä yhtä kertaa kadun, kun ei käytetty ehkäisyä ja piti hakea katumuspillerit. Niistä tuli paha olo. Muuta en jaksa katua, se olisi vain hukkaan heitettyä energiaa.

En kadu edelleenkään mitään, mutta ex:n siskoa ois voinu jättää panemattakin, kun kaiken lisäksi jäätiin kiinni tosta tempusta...

Mä en osaa oikein katua mitään koskaan, ainakaan pitkää aikaa. Moni juttu opettaa ja rikastaa elämää, vaikka ei niin järkevältä kuulostaisikaan.

Varsinaisesti ei kaduta, mutta pari kertaa olisi voinut jäädä kokematta niiden aiheuttaman morkkiksen takia. Vaan tulipa niistäkin jotain opittua; ainakin oman itsensä arvostamista ettei kenen tahansa matkaan lähde.

Vanha suomalainen sananlasku:
"Ennen maa repee kuin huora katuu"

brona kirjoitti:Varsinaisesti ei kaduta, mutta pari kertaa olisi voinut jäädä kokematta niiden aiheuttaman morkkiksen takia. Vaan tulipa niistäkin jotain opittua; ainakin oman itsensä arvostamista ettei kenen tahansa matkaan lähde.

Joskus mietin että kun niin MONI on "ENNEN" lähtenyt "KENEN KANSSA VAAN", niin miksei MINUN kohdalleni osu KETÄÄN, joka lähtisi MUN kanssa

Ai ni.. mä oon niin ruma ja nyt vanhakin eikä ole tukka geelissä eikä vaatteetkaan ihan just..


..ja minä kun olen treffeilläni mietttinyt, että MITEN ihmeellinen yhteensopivuus tarvii olla, että punkkaan päätyisi.. ilmeisesti ei tarvikaan, kunhan ei ole MINÄ

Pikku tarkennus, tuskin monikaan on lähtenyt "kenen tahansa" matkaan "ennen" tai jälkeenkään, en minä ainakaan. Kyllä se aina (mulla) vaatii jonkin asteisen ihastumisen myös henkisellä tasolla, pelkkä fysiikka ei riitä. Tuosta edellisestä viestistä jäi tarkentamatta, että nuorempana, ujompana ja miesten suhteen huonohkolla itsetunnolla varustettuna oli kovin imartelevaa, kun joku kiinnitti huomiota. Toki olin/olen myös utelias tutkijaluonne

(Lyhyt tiivistelmä Gattacaurputusta muistinvirkistykseksi, kestäkää!)

Sori BRONA, en tarkoittanut sinua henkilökohtaisesti. Tartuin vain tuohon sanamuotoon "kenen kanssa vaan" (jota sitten täsmensit ja rajasit) . Tämäkään ei ole sinusta, mutta olen minä ennenkin lukenut tuon että jopa kymmenien seksipartnerien naiset korostavat, etteivät ole Lutkia, koska ovat pitäneet kaikista pokistaan

Ja minä olen ihmetellyt, että onko se sakki niin tasapäistä, että niitä "pidettäviä" löytyy niin paljon. Kun tykönäni tosiaan olen treffeillä muuten oikein hyvin synkkailtuani jäänyt ihmettelemään, MITEN ylimaallinen sen yhteensopivuuden oikein pitää ollakaan että seksiin asti päätyisi.

Ja sekin riepoo, jos ne samat treffaamani kumminkin panevat satunnaisia baaripokia, joista "pitävät" esim tämän sananvaihdon jälkeen, jonka eräs treffaamani varsin siweänoloinen nainen minulle omaksi baaritekniikakseen sanoi. Menee miehen luo ja kysyy: "Oletko hetero? Oletko vapaa? Lähetkö meille?"

Jumalauta minä olin meilannut sen muijan kanssa 3 kk ja hyvin meni livenäkin!! Mutta ei piparia, joten se on taas se olemusjuttuni sitten

---
Toinen huvittava juttu sitten on, että palstoilla naiset aina korostavat miten he "joskus ennen" ovat tuota baari-irtosuhteilua harrastaneet, mutta TIETENKÄÄN "eivät enää" Ehkäpä ovat sitten jossain muutaman kuukauden "rakkaus"suhteessa juuri kirjoittaessaan tai sitten muuten vaan omaavat pikkusen häpyä sievistellä