Kitinä

Uutinen Helsingin Sanomissa kertoo, että Kalifornian vanhin kuolemaantuomittu, 76-vuotias Clarence Allen, teloitettiin. Mitä mieltä sinä olet kuolemantuomiosta? Kannatatko vai vastustatko? Oletko kahden vaiheilla?

e.

Kannatan. Sais olla Suomessakin.

Karsis varmasti mukavasti kaikkia rikoksenuusijaääliöitä sun muita tappajapedofiiliraiskareita.

Kannatan minäkin. Huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin nykyinen vankien sullominen yhteiskunnan varoilla hotelleihin.

Kimmen kirjoitti:Kannatan minäkin. Huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin nykyinen vankien sullominen yhteiskunnan varoilla hotelleihin.

Ai että kaikki vangit pitäis tappaa?

Hallusinaatio kirjoitti:

Kimmen kirjoitti:Kannatan minäkin. Huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin nykyinen vankien sullominen yhteiskunnan varoilla hotelleihin.

Ai että kaikki vangit pitäis tappaa?

Hyvä idea, mutta en tarkoittanut sitä niin. Mutta tuskin muissakaan maissa missä kuolemantuomioita jaetaan, tapetaan kaikki tuomitut. Tarkennettakoon sen verran että tarkoitin sellaisia henkilöitä jotka kärsivät elinkautista tai jopa useaa sellaista. Suomessa tämä ei olisi mahdollista, koska elinkautisvangit eivät joudu istumaan montakaan vuotta ennen vapautumistaan.

En usko että karsintaa tai uusimisen ehkäisyä tapahtuisi jos tuomiona olisi kuolema.

Ihminen on kuitenkin niin itsekuriton ettei pysty muuttamaan tapojaan ilman ohjausta tai tukea.

Mitä sitten jos teloituksen jälkeen tulisikin näytettä syyttömyydestä.

Mihin vedettäisiin raja kuolemantuomiolle.

Tulisiko tietyt rikokset olla kerrasta poikki vai voisiko olla elämäntaparikollinen tietäen ettei kuolemantuomiota tietyistä rikoksista tulisi ollenkaan.

Saisiko rikollinen mahdollisuuden yrittää uudelleen ryhdistäytyä ja parantaa tapansa jos vaikka toisella tai kolmannella rikoksella tulisi kuolemantuomio. Sitten jotkut mahdollisesti voisivat tehdä muita törkeitä rikoksia esim. talous- ja petosrikoksia eikä kuolemantuomiosta pelkoakaan.

Entä miten nykyisiä tuomioitaan istuvia ja odottavia rikollisia tulisi rangaista säästyisivätkö he kuolemantuomiolta kun eivät ole tehneet rikosta kuolemantuomion aikaan vaan ennen sitä.

Rikollisetkin tappavat toisia rikollisia joka ei hetkauta varmaan ketään.
Rikollinen tuomittaisiin kuolemaan toisen rikollisen taposta.
Toisena vaihtoehtona tappo jäisi tekemättä kuolemantuomio pelotteen takia ja se toinen rikollinen saisi jatkaa rikollista elämäänsä tietäen että jos joku hänet tappaa niin tappajakin kiinni jäädessään teloitetaan.

Pakko todeta, että en kyllä tiedä. Aika monipiippuinen juttu. Pedofiilit ja raiskaajat voisi kyllä kiduttaa kuoliaaksi.

Ehdoton ei kuolemantuomiolle.

Perustelut:

- Syyttömiäkin varmasti tuomittaisiin jossain vaiheessa, ja tuomion täytäntöönpanon jälkeen ei erehdystä voi enään edes yrittää korjata.
- Minusta on todella pelottavaa ajatella, että valtiolla olisi laillinen oikeus tappaa omia kansalaisiaan (ehkä vähäsen tunneargumentti).
- Kuolemantuomion salliminen kehittyneissä maissa veisi tavallaan pohjan törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia tekevien kehittyvien maiden arvostelulta ja poliittiselta painostukselta. Mitenkä esimerkiksi EU voisi moittia Kiinaa sananvapauden rajoittamisesta, jos EU:n jokin jäsenmaa toimisi niin barbaarisesti, että tappaisi omia kansalaisiaan.
- Kuolemantuomio tuskin vähentäisi törkeiden henkirikosten määrää. Tällaisia tekoja tekevät ihmiset ovat niin sekaisin, etteivät he ajattele seurauksia. Muutenkin kovan rangaistuslinjan toimimattomuus on osaksi nähtävissä Atlantin takaisen suurvallan synkistä rikollisuusluvuista.

Tappaminen on ihan tuhmaa, joten en kannata.

Kimmen kirjoitti:Tarkennettakoon sen verran että tarkoitin sellaisia henkilöitä jotka kärsivät elinkautista tai jopa useaa sellaista. Suomessa tämä ei olisi mahdollista, koska elinkautisvangit eivät joudu istumaan montakaan vuotta ennen vapautumistaan.

Ahtisaari ja Halonen eivät ole armahtaneet ainuttakaan elinkautisvankia, joten monella alkaa olla jo todella pitkä kakku. Erityisesti minua surettaa se nainen, joka istuu diabeetikkomiehensä murhasta jo kolmattakymmenettä vuottaan. Mies kun oli väkivaltainen ja kuoli "turhan kätevästi" insuliinishokkiin, ja vaimo antoi miehelleen aina insuliinipistoksen. Tapaus oli erittäin epäselvä, ja itse kun olen diabeetikko ja tiedän miten helposti insuliinishokki tulee, niin syyllisyyttä ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollista todistaa varmaksi. Ajatuskin siitä, että oma tapaturmainen kuolemani voisi johtaa kumppanille tuomittuun elinkautiseen, on kamala.

On oikea, vain presidentti voi armahtaa.

Suvinen kirjoitti:Mutta eikö olekin ollut ainakin aiemmin niin, että tietyn ajan kuluttua armahdus tulee "automaattisesti"?
Vapautettiinhan Jammu Siltavuorikin tuossa vastikään, tai ainakin puuhattiin sen vapauttamista? Ja mies sentään raiskasi ja poltti elävältä kaksi pikkulasta. Elinkautinen?
Yritin googlettaa huonoin tuloksin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jammu_Siltavuori

"Tuomiostaan 11 vuotta kärsittyään Siltavuori vapautui vuonna 2000 tarkasti vartioituun ehdonalaiseen, josta hänet kuitenkin heti siirrettiin Niuvanniemen mielisairaalaan psykiatriseen hoitoon."

Suvinen kirjoitti:Eikös suomessa elinkautinen ole jotain 16 vuotta eikä "oikea" elinkautinen?

Näin minäkin luulen että on. Siis luulen, en tiedä varmasti.

nojoonust kirjoitti:...

Muistan tuon diabeetikkotapauksen. Herätti minussakin ristiriitaisia tunteita. Mutta tiedän vain mitä lehdistä luin. Harmi ettei lehtien kirjoituksista voi maallikko vetää juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä, koska sanomat ovat milloin mitenkin vääristettyjä.

Käytäntö on ollut tuo 15-16 vuotta. Mutta kumpikaan kahdesta edellisestä presidentistä _ei_ ole noudattanut tuota käytäntöä, joten noita pitkälti yli 20 vuotta istuttuja ja edelleen jatkuvia tuomioita alkaa olla jo paljon.

Vangit

Vuonna 2004 keskivankiluku oli 3 577, kun se vuotta aikaisemmin oli 3 578. Vankiluku siis pysyi ennallaan, mutta tämä johtui lähinnä sakkovankien määrän tilapäisestä vähenemisestä. Vankeusvankeja oli keskimäärin 135 edellisvuotta enemmän kun taas sakkovankeja oli keskimäärin 117 vähemmän. Myös tutkintavankeja oli keskimäärin 19 edellisvuotta vähemmän. Vuodesta 1999 vankiluku on kasvanut noin 30 prosenttia.

Suomen vankiluku on kuitenkin edelleen Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteellisesti yli 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa on suhteellinen vankiluku likimain sama kuin Suomessa.
Vuonna 2004

* Vangit olivat keskimäärin 35-vuotiaita.
* Vapautuneiden vankien vankila-aika oli keskimäärin 7,8 kuukautta (7,6 kk vuonna 2003)
* Eronneita on enemmän kuin naimisissa olevia.
* Kaksi kolmesta vangista on naimattomia.
* Elinkautisvankeja vuoden lopussa 104 (97), joista 9 (8) naisia. Elinkautisten rangaistusten pituus on viime vuosina ollut keskimäärin 14 vuotta.
* Pakkolaitokseen eristettyjä vaarallisia rikoksenuusijoita oli vuoden lopussa 23 (22) miestä ja yksi nainen.
* Nuoria alle 21-vuotiaita oli päivittäin keskimäärin 118 (123)
* Naisvankeja oli päivittäin keskimäärin 206 (205).
* Sakkovankeja oli päivittäin keskimäärin 81 (198).
* Tutkintavankeja oli päivittäin keskimäärin 473 (492).

http://www.rikosseuraamus.fi/17006.htm

Elinkautista vankeusrangaistusta suorittava voi vapautua vain Tasavallan Presidentin armahduksella. Armonanomus tehdään oikeusministeriöön.

http://www.vankeinhoito.fi/15121.htm

Löysin tietoa kuudesta elinkautista suorittaneesta jotka Halonen on armahtanut, kolme Ahtisaaren armahtamaa. Joten se lähde (jota en kyllä muista, jokin lehtijuttu pari vuotta sitten), johon viittasin oli ainakin jossain määrin virheellinen. Toisaalta nämä löytämänikin olivat lehtijuttuja, joten en voi niidenkään varaan vannoa. Se on kuitenkin yleisesti tunnustettua, että nämä kaksi ovat rajusti tiukentaneet armahtamisen ehtoja verrattuna Koivistoon.

Yritin löytää jotain tietoa tuosta diabeetikkomiehensä "murhanneesta" naisesta, mutta en löytänyt. Jos hänet olisi armahdettu, olisin erittäin helpottunut.

En kannata. Väistämättä tulee tapauksia, että syyttömiä teloitetaan.

Jos syytön on istunut vankilassa, voidaan hänet vapauttaa ja yrittää korvata jotenkin menetykset. Kuolleista on vähän vaikeampi herättää. Muutenkin mun mielestä kuolemaantuomitut pääsee ihan liian helpolla. Loppuikä kaltereiden takana on paljon pahempi rangaistus. Varmasti jossain vaiheessa tulee mietittyä mitä teki. Ja jos ei mieti, niin hajotkoon omaan seuraansa.

Kaikki on jo sanottu. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toista ihmistä. Mikään perustelu ei kelpaa.

Vastasin, en tiedä.

En usko että kuolemantuomio ehkäisee niitä oikeasti sairaiden ihmisten tekemiä rikoksia. Ja pidän järjestäen jokaista ruumiinsilpojaa ym. raiskaaja/pedofiiliä sairaana. Toisaalta taas, en pidä Suomessa langetettavaa "elinkautista" myöskään oikeudenmukaisena rangaistuksena, vaan pikemminkin aivan naurettavana. Mutta se, että elinkautisesta tulisi oikeasti elinkautinen käy kyllä yhteiskunnalle verrattain kalliiksi. Näin olen ainakin käsittänyt.

Kinkkinen juttu.

(Toisaalta taas, jos joku kävisi esim. OMAN lapsen kimppuun, voisin säälittä vaikka itse ampua paskat pellolle siltä tyypiltä.)

Kannatan niille, jotka tuomitaan henkirikoksen uusimisesta.

En todellakaan kannata. Enkä voi tajuta miten yksikään "länsimainen oikeusvaltio", lainausmerkeillä tai ilman, voi moista sallia. Sama koskee henkilöitä jotka kannattavat kuolemantuomiota. Kusipäisten ihmisten litsiminen henkilökohtaisista syistä on kuitenkin eri asia. Sen voi ymmärtää, vaikka se ei oikein olisikaan.

edit:sanavire.

Suvinen kirjoitti:En kannata. Ei ole hyväksyttävää laillistaa tappamista, oli syy mikä hyvänsä.

Meinasin jo kirjoittaa jotain samansuuntaista, kunnes muistin että kyllä Suomi käy tarvittaessa sotaa hyökkäävää vihulaista vastaan, jolloin valitettavasti joudutaan myös tappamaan. Silloin kun diplomatia ei enää riitä.

Äänestin kuitenkin etten kannata kuolemantuomiota. Liian lopullinen ja peruuttamaton tuomio.

Rastitin “En tiedä” -vaihtoehdon, kun ei tämä ole niitä kaikkein yksiselitteisimpiä juttuja.

Onko tuo “syyttömät voisi kärsiä” -juttu lopulta kovin kummoinen peruste? Oletetaan tämän Jammu Siltavuori-jutun tiimoilta, että minut itseni tästä nyt yhtäkkiä heitettäisiin syyttömänä pariksikymmeneksi vuodeksi vankilaan oikeiden rikollisten joukkoon lastenpaloittelijamurhaaja-statuksella. Kelpaisi siinä suihkussa ja muualla Helvetin Enkeleitä ja mafia-igoreita väistellessä kelata että “kohta mut huomataan syyttömäksi ja saan korvauksia 10 000 egee, höhöhöö”. Jos taas olisinkin syyllinen, jos päässä olisi alkanut viiraamaan niin paljon, toivoisin kyllä että siinä tapauksessa joku tulisi päästämään tuskistani sen sijaan että lykättäisiin “elinkautisen” jälkeen mömmöissä johonkin mielisairaalaan (mistä on mahdollista paetakin).

Länsimainen valistusfilosofiahan kieltää erityisen epäinhimilliset rangaistukset ja mitä muuta tuo Jammun siirteleminen lääkekasvina laitoksesta toiseen on?

Ja se on pötyä että se teloitus olisi joku erityisen epäinhimillinen rangaistus. Eihän nykyään enää mistään giljotiineista tai viallisista sähkötuoleista puhuta. Hommahan menisi näin sivistysvaltiossa niin, että tuomitun viimeiseksi muistikuvaksi jäisi seurata, kun söpö hoitsu valkoisessa hamosessaan tulisi pistämään käteen nukutusainetta. Sen jälkeen tulisi sitten se mustahuppuinen kaveri ja pistäisi suoneen vähän tykimpää tavaraa, mutta tässä vaiheessahan paloittelijamurhaajamme olisi jo unten mailla.

Moraalisena ongelmana näkisin sen teloittajan homman. Haluaisinko itse tai haluaisinko jonkun perheenjäsenen tekevän sitä? Vastaus on ei. Tuntuisi munattomalta huudella puskasta että hoitakaa homma, mutta minä en halua nähdä enkä kuulla siitä mitään. Entä miltä kuulostaisi seuraava:

Helsingin keskusvankilaan julistetaan haettavaksi
PYÖVELI
Keikkatyö/ Muu osa-aikatyö, palkkaus tessin mukaan, luontaisetuina kaupungin lounasseteli ja YTV-matkakortti.

Ensinnäkin suomessa on voimassa kuolemanrangaistus. (vrt. sota-ajan laki).

Toisekseen saisi olla muutenkin. Ja karkotukset helpommaksi.

Kiitokset kaikille hyvistä pohtivista vastauksista.

Minä en kannata kuolemantuomiota. Perusteluni ovat aika samansuuntaiset kuin muillakin sen vastustajilla:

- Jokainen tuomio on voitava peruuttaa, jos syyllinen osoittautuukin syyttömäksi. Kuolemantuomio on aina lopullinen. Periaatteessa on tietenkin sellaisia syyllisiä, joiden syyllisyys on "kiistaton". Mutta missä menee raja? Ensin ehkä tapetaan sarjamurhaajia, sitten ehkä vähän kevyemmin. Lopulta listitään ehkä ihmisiä, jotka toisella tulkinnalla olisivat tehneet tapon tai jopa kuolemantuottamuksen.

- Tappajaksi ryhtyvä yhteiskunta antaa aika erikoisen signaalin jäsenilleen: yksilön tekemä murha on väärin, mutta yhteisön tekemä murha ei.

- Kuolemantuomio ei vähennä murhia vaan saattaa jopa lisätä niitä. Useimmat monimurhaajat ovat valmiiksi päästään niin pahasti sekaisin, että heitä eivät pienet kuolemantuomiouhkaukset haittaa. Itse asiassa luin jostain, että moni heistä ei edes pidä itseään rikollisina. He ovat korkeintaan olosuhteiden uhreja, ja usein jopa sitä mieltä, että eivät tehneet mitään väärää. Mikään tuomio ei vähennä tuollaisella asenteella murhaavia.

- Ja ehkä tärkeimpänä: jokainen elämä on ainutkertainen. Kun se on ohi, sitä ei saa takaisin. Kuolemantuomio kieltää tuomitulta tärkeimmän: oikeuden tehdä parannus ja elää hyvä luonnollinen loppuelämä. Tämä kuulostaa ylitunteelliselta, mutta yksikin parannus on jo sen arvoista.

Mielestäni kuolemantuomio ei kuulu sivistysvaltion arsenaaliin. Vakaville tapauksille on oltava muita keinoja, joilla heitä estetään uhkaamasta tavallisten ihmisten elämää.

e.