Kitinä

Vaivaako audiolevyn kopiointisuojaus? Mietyttääkö uusi laki? Sana on vapaa!

Mie kuuntelen vain radiota, ja joskus harvoin koneelle tarttuneita kappaleita.

ostan levyni kaupasta, koska silla tavalla levy-yhtiot ottavat listoilleen muitakin kuin tusinalistapoppibandeja... nain ainakin uskon ja toivon

Ostan levyni kaupasta.

Kaikki, paitsi yksi, ovat alkuperäisiä ja niin tulee myös olemaan.

Hmm... kukakohan myöntäisi että warettaa surutta kaikki musiikinsa.
Mä en meinaa. Poppis vaan niinq automaagisesti ilmestyy koneelleni. Koekuuntelun jälkeen hyväksi havaitut sitten ostan kaupasta lähinnä bändiä tuetakseni.

Nada

Levyinä ostan kaupasta, sitä ennen ostin kasetteina.

En edes muista koska viimeksi olen ostanut levyn kaupasta. Viimeksi tilasin ihan äsken levyn postimyynnistä, pienjulkaisijalta joka ei sorru arveluttaviin kopiosuojausmenetelmiin. Samoin edelliset levyt Atlantin yli artistilta jonka pienjulkaisija ei ole tuohon touhuun mennyt mukaan. En tosin kuuntele ns. mainstream-musiikkia joten en koe menettäneeni paljoakaan, en ostaisi noita suojattuja levyjä muutenkaan.

Loput musiikista saan ilmaiseksi netistä, mutta se on oikeasti ilmaista musiikkia harrastaja-artisteilta, eli mikseri.netistä.

Miten ihmeessä musiikki vieläkin sinnittelee hengissä?

Ai niin, minun ansiostani. Minä en ole koskaan ladannut mistään mitään, yhden kasetillisen kyllä nauhoittanut kotona 1990. Ostanut kyllä valtavan CD-vuoren, jonka eräs pitkäkyntinen yritti viedä runsas vuosi sitten. Onneksi se oli niin aineissa, että itse nappasin sen kiinni, kun poliiseja ei alkanut kuulumaan.

Kaupastapa musiikkini ostan.

Ostan levyn kaupasta
tulee nykyisin kieltämättä imuroitua muutamilta forumeilta musaa,mutta ei mitään radiosoittolista paskaa vaan metalli/rock/punk.. demoja,live-bootleggeja (suurin osa on sellasta kamaa mitä Cd:nä ei ole julkastu eikä julkasta)sekä albumeja

Kuuntelen nettiradioita. CD levyn olen ostanut viimeksi kait vuonna 2001. Kunhan tulee sopiva palvelu nettiin, joka ei vaadi mitään omaa playeria tiedostojen toistamiseen saatan ostaa joitain yksittäisiä kappaleita, jos katson, että tarvitsen parempaa äänenlaatua kuin 128 kbits.

Toisaalta joku streaming-palvelu olisi myös ihan jees, eli että voi kuunnella haluamansa kappaleen tai katsella elokuvan silloin kuin itselle sopii eli "vuokrata" tiedoston esityksen ajaksi (maksua vastaan siis). Biisin tai elokuvan fyysinen omistaminen ei ole minulle tarpeellista, pidän sellaista jopa hieman vastenmielisenä. Se on vain turhaa krääsää, joka päätyy ennen pitkää kaatopaikalle.

Ugh, oisin vastannu mutten tienny onko se ihan laillista, joten en sit kerrokaan. Legal ?

Teen itse ja varastan minkä saan.

En ole tainut ostaa yhtään levyä joka olisi maksanut euroissa, eli siitä on pitkä aika kun jotain ostin. En välitä mistään CD-levyjen kansista yms. Ottaa päähän maksaa 20€ levystä josta 1€ menee artistille tai bändille. Kopiointisuojaukset naurattaa.

Jos itse perustaisin bändin tai olisin esittäjä, musiikki lähtisi ilmaiseksi verkon kautta omilta sivuiltani. Rahaa tulisi keikoista ja fanien tilaamista levyistä (jotka maksaisivaat 1/4 osaa siitä mitä nykymusa maksaa).

Vanhojen suurten bändien vitutuksen p2p verkkoja kohtaan ymmärrän vielä, mutta hehän ovat jo rikkaita. Uusien yhtyeiden on turha itkeä, ne asuivat kuvioihin tämän "suuren myllyryksen" aikana tai sen jälkeen, muuttakoon markkinointitapansa sen mukana.

Turhaa on taistella sitä vastaan, mitä ei koskaan voi voittaa.

Imutan ja poltan.
Alkuperäisissä on fiiliksensä, joten kestosuosikkeja olen ostanut alkuperäisinä. Siinä vaiheessa tosin on levy ollut poltettuna jo vuoden tai yli.
Eli jos haluaa minulta rahat levystä, niin kannattaa tehdä sellaista musaa joka koskettaa simpukkaani. :D
Harvaa niin hyvää yhtyettä on, että kuulematta ostaisin.

Waretan, jos tykkään -> ostan (ja vitut mitään suojauksia tueta, rippaaminen on taitolaji!)

Kun ei kuljeksi kädet taskussa, musaa vaan tulee messiin

yannara kirjoitti: En välitä mistään CD-levyjen kansista yms. Ottaa päähän maksaa 20€ levystä josta 1€ menee artistille tai bändille.

Pitää olla kannet, ihan orpo olo ellei nää niitä! Jos levy on poltettu ilman kopioituja kansia ja pidän siitä, joudun ostamaan alkuperäisen päästäkseni hypistelemään paperia. Eli kaupasta siis.

Mielenkiinnolla odotan mitä käy kun cd-levy on aikansa elänyt vinyylien tapaan. Voiko kaupasta enää ostaa musiikkia vai onko kaikkien käytettävä nettiä? Minkälaisessa pömpelissä kotona taas kuunnellaan? Ja ennenkaikkea; missä on hauskoja kuvia nauhoitussessioista kun levynkansia ei tarvita!?

Ostan levyni kaupasta tai käytettynä vaikka netistä.

Melnais kirjoitti:Pitää olla kannet, ihan orpo olo ellei nää niitä! Jos levy on poltettu ilman kopioituja kansia ja pidän siitä, joudun ostamaan alkuperäisen päästäkseni hypistelemään paperia. Eli kaupasta siis.

Ne on niin kivoja ne kannet, värikkäitä ja mukavia, näpertelen ja pinoilen ja lokeroitsen ja järjestelen ja ihailen niitä levyjä aikani kuluksi. Melkein yhtä kivaa kuin varsinainen musiikin kuuntelu... Bonuksena sitten vielä niin mahdottoman kivassa järjestyksessä se olennainen info musasta levyn kyljessä.

Melnais kirjoitti:
Mielenkiinnolla odotan mitä käy kun cd-levy on aikansa elänyt vinyylien tapaan. Voiko kaupasta enää ostaa musiikkia vai onko kaikkien käytettävä nettiä? Minkälaisessa pömpelissä kotona taas kuunnellaan?

Uskoisin, että CD:t eivät kuole vielä vuosiin. Suurin osa myynnistä kuitenkin perustuu sille. Kaupasta ostettuilla ja p2p verkosta ladatuilla ämppäreillä ei juurikaan ole. Mäkin tutustuin itämaiseen netti-musiikki kauppaan, biisi maksoi 0,10€

yannara kirjoitti:Kaupasta ostettuilla ja p2p verkosta ladatuilla ämppäreillä ei juurikaan ole.

Mikä vittu tämän lauseen juju oli?

Mulle vaan jotenkin ilmestyy noita biisejä koneelle. Tai siis yksi kaveri aina sillointällöin tuo muistitikullisen jotain "sun on pakko kuulla tämä" -kamaa. Enää se ei kyllä ole jaksanut musiikkikasvattaa mua niinkuin ennen kun sillä on poikaystäväkin jonka kanssa käydä keikoilla, tai sitten huomannut mahdottomaksi tehtäväksi. Tajusin just että viimeaikoina olen varmasti kuullut musiikkia enimmäkseen livenä, käyn aika usein semmosten pienempien bändien keikoilla mitä en välttämättä ikinä ole kuullutkaan. Mikseri on kans aika kova sana paitsi että jotenkin sieltä tulee enimmäkseen haettua vaan tuttujen ihmisten bändien materiaalia, varmasti löytyisi paljon kivaa jos vaan viitsisi etsiä.

Kyllä jonkun levynkin olen vuodessa ostanut, mutta jos täytyy alkaa kopiosuojausten kanssa kikkailla saa ehkä jäädä. Vaikka harvemmin nuo ovat tähän astikaan mitään uutuuksia/listakamaa olleet.