Kitinä

Nyt kun on haukuttu pomot ja listattu työkavereiden omituisuudet, laajennetaanpa friikkisirkusta työajan ulkopuolellekin.

Meidän lähikaupan kassalla on merkillinen tapa aloittaa jokainen lauseensa sanalla "joo". Kassajonossa rupeaa aina hymyilyttämään, kun näkee kyseisen tytön olevan työvuorossa, koska tietää satavarmasti kohta tulevansa tervehdityksi lauseella "joo moi". Rahoja vastaanotettaessa: "joo kiitos". Vaihtorahoja annettaessa: "joo ole hyvä". Lopuksi: "joo moi moi".

Millaisia oudokkeja teidän jokapäiväiseen elämäänne kuuluu?

Työmatkallani on lähes aina samassa paikassa deeku joka muistaa aina kysyä että "onko yhtään kolikkua". Paitsi jos joku on antanut kolikon ja mies saanut ostettua viereisestä R-kioskista pullon olutta.

Voihan ziisus...näitä riittää, varsinkin baarimme asiakaskunnassa.

Tässä muutama esimerkki:

Eräs vanhempi herrasmies, joka on erittäin paha änkyttämään. Sellainen herttainen ja kiltti, mutta ehkä vähän jälkeenjäänytkin. Tilaus menee aina näin: "Juu hei. Ööö-ööö-ööö-ööö-öö-tuota-ööö-ööö-ööö..." ja tätä jatkuu niin kauan, kunnes minä totean että yksi nelostuoppi siis. Aina herra nyökyttää ja näyttää vähän häpeävän. Hassu ukkeli.

Sitten siellä ostarilla pyörii myös mies, jolla ilmeisesti viiraa myös hiukan päässä. Hän liikkuu aina paljain jaloin, siis AINA, paitsi talvisin, jolloin häntä ei edes näy. Ollaankin naureskeltu, että ei sillä taida olla kenkiä ollenkaan.

Koominen on myöskin eräs mummo, joka tulee baariin rollaattorilla, on kiva ja ystävällinen, kunnes aloittaa terävien vetämisen. Pelaa aina pokeria, tanssii ja laulaa pelikoneelle - eikä voita koskaan mitään. Alkaa itkeä, kun tarjoilu lopetetaan "Mikset sinä pidä minusta!!"
Muutaman kerran täti jouduttu kantamaan taksiin, siksi tarjoilu lopetetaan nykyään jo hyvissä ajoin. Varsinainen persoona, herttainen mummo ja kiukkuinen eukko samassa paketissa. Niin ja minuakin päätä lyhyempi.

oikein leppeitä nussijoita minuun verrattuna... voi perunakattila!

Se kehä I:sen ja Tampereen moottoritien liittymässä n. kahden neliön minitalossa asunut Artsi on tainnut kuolla, kun tänä talvena sinne ei enää ole kulkenut polkua lumessa. Aikamoisen asunnon se sinne oli värkännyt, pieni ulkovessa ja kivimuurikin sieltä löytyvät. Välillä sillä oli jopa pieni lipputanko ja joku oma lippunsa siellä, ja turva-aitaan se välillä kiinnitti lakanan jossa luki sen nettisivujen osoite. Sivujen perusteella se oli jonkinlainen muusikko/kirjoittaja.

Yhdellä kaverinkaverilla on omituinen taipumus päästää semmoinen pieni hermostuneen oloinen naurunhörähdys [lähes] kaiken sanomansa perään.
"Kävin eilen punttisalilla. höhö."
"Menetin sitten eilen kymppitonnin kun Nokian osakkeet laski. höhö."
Lisäksi kyseinen tyyppi puhuu lähes poikkeuksetta
1. siitä miten Nokian osakkeiden kurrssin vaihtelu vaikuttaa hänen omaisuutensa arvoon
2. siitä, paljonko rautaa nousi viimeksi penkistä
tai
3. siitä, miten "olis saanu" millon miltäkin naiselta, kun vaan olis "kehdannu" mennä iskemään.

Joo, on aika rasittava tapaus.

Edellisestä tuli mieleen: Eräällä työkaverillani on ärsyttävä tapa keskeyttää toisen puhe sanomalla: "mitä". Aina samalla nuotilla (kuulostaa toteamukselta, ei kysymykseltä). Jos kysymyssanaan ei reagoi vaan esittää asiansa loppuun ja odottaa vastausta, hän kyllä vastaa normaalisti ja osoittaa näin, että kuuli kyllä, mitä toinen sanoi.

Elukka kirjoitti:Yhdellä kaverinkaverilla on omituinen taipumus päästää semmoinen pieni hermostuneen oloinen naurunhörähdys [lähes] kaiken sanomansa perään.
"Kävin eilen punttisalilla. höhö."
"Menetin sitten eilen kymppitonnin kun Nokian osakkeet laski. höhö."
Lisäksi kyseinen tyyppi puhuu lähes poikkeuksetta
1. siitä miten Nokian osakkeiden kurrssin vaihtelu vaikuttaa hänen omaisuutensa arvoon
2. siitä, paljonko rautaa nousi viimeksi penkistä
tai
3. siitä, miten "olis saanu" millon miltäkin naiselta, kun vaan olis "kehdannu" mennä iskemään.

Joo, on aika rasittava tapaus.

Kuulostaa ihan multa.

Mun toinen veli elää jossakin ihmeellisessä omassa todellisuudessaan. Tämä ilmenee esim. eri äänillä puhumisena. Hän on ilmeisesti henkisesti terve, joskin aika herkkä ja hyväsydäminen poika. Hän myös puhuu koko ajan. Kauheen kiinostunut se on mopoista ja muista moottoreista. Veli saa muutkin ihmiset kuulostamaan ihan omituisilta piipertäjiltä kuvaamalla heitä juuri jonkin yhden omituisen piirteen kautta. Hän on myös äärimmäisen suorapuheinen ja vilpitön. Pysyis vaan aina pikkuveljenä.

Aito_Johanna kirjoitti:Meidän lähikaupan kassalla on merkillinen tapa aloittaa jokainen lauseensa sanalla "joo". Kassajonossa rupeaa aina hymyilyttämään, kun näkee kyseisen tytön olevan työvuorossa, koska tietää satavarmasti kohta tulevansa tervehdityksi lauseella "joo moi". Rahoja vastaanotettaessa: "joo kiitos". Vaihtorahoja annettaessa: "joo ole hyvä". Lopuksi: "joo moi moi".

Mietipä miten vähän häntä mahtaa työt kiinnostaa. Kun on tuollaisen vakiovastauksen keksinyt...

Ei sentään ollut kuin yksi asiakas kaupassa. Hän kuulemma aina kassalla sanoi "Tjoop, kiittii"

P.S. Haluaisin tässä kohtaa julkituoda huomioni siitä, että en oikein pidä tämäntyylisistä keskusteluketjuista. Oletan, että pitemmällä tarkastelujaksolla meistä kaikista saattaa löytyä joku tällainen muita huvittava piirre. Pelottaa ihan ajatella mikä se oma on.

PerttiMakimaa kirjoitti: Ei sentään ollut kuin yksi asiakas kaupassa. Hän kuulemma aina kassalla sanoi "Tjoop, kiittii"

Hei, tuostahan saisi hyvän sketsin, kun se meidän kaupan kassa ja tuo asiakas kohtaisivat!

PerttiMakimaa kirjoitti: P.S. Haluaisin tässä kohtaa julkituoda huomioni siitä, että en oikein pidä tämäntyylisistä keskusteluketjuista. Oletan, että pitemmällä tarkastelujaksolla meistä kaikista saattaa löytyä joku tällainen muita huvittava piirre. Pelottaa ihan ajatella mikä se oma on.

Niin varmasti löytyisikin, mutta eihän se ole niin vakavaa! Jos minusta paljastuisi sellainen, toivon, että osaisin nauraa itselleni.
Moraalittomampi minusta on se Kaupunkilegendat-ketju, jossa listataan kylähulluja (vaikka siihenkin osallistuin ). Siinä kun nauretaan sairaiden ja köyhien sairaudesta tai köyhyydestä johtuville omituisuuksille, ei harmittomille maneereille.

aasi kirjoitti:Työmatkallani on lähes aina samassa paikassa deeku joka muistaa aina kysyä että "onko yhtään kolikkua". Paitsi jos joku on antanut kolikon ja mies saanut ostettua viereisestä R-kioskista pullon olutta.

Tämä bongattu (ja torjuttu) miljoonasti!