Kitinä

Ketä olisikaan helpompi huijata kuin itseään? , joten mistä kaivatte motivaation ylensä niin kovin tuskaiseen töihin lähtöön. Liittyykö siihen rituaaleja, kuten peilin edessä seisomista. yms.

Itse ainakin manaan ja raivoa, että helvatan, helvata. Ja sitten yritän kelata asiaan liittyviä postiivisia puolia. Niitäkin! on yllätys, kyllä...

vielä, kun syväporais aivonsa työntekoon soveltuviksi, niin kaikkihan olisi lähes kunnossa... Olen rakentanut itseni jo kuntoon, tulevaa tapahtumaan varten eli pitkä vapaalla olo valitettavasti katkeaa ensi yönä. (toivoen tulee vielä muutoksia suunnitelmiin) Voisi koittaa noin kaksi viikkoa tehdä yhteisöllistä palvelusta, ja sanoa sitten itsensä irti, jos ei jaksa

Mietin, että mitä aikaisemmin lähden, sitä aikaisemmin pääsen pois. Vielummin sitä nysvää työpäivän jälkeen jotain (kuin ennen työpäivää univitutuksessa).

Meik kirjoitti:Mietin, että mitä aikaisemmin lähden, sitä aikaisemmin pääsen pois.

sinulla on motivaatiota!

Itse menen ajoissa töihin, että ei tule, niin vitun kova kiire. Haluan päästä istumaan huoltoasemille ainakin 2kertaa yöllä.

Motivoitumista:

-Tarkkaavaiset rauhalliset otteet työhön, pitää yrittää löytää jostakin "uudelleen".
-ei hermostumista + raivostumista
-talviolosuhteiden mukaista ajoa
-ei yhtään ylimääräistä liikettä vartalolla.
(usein lähden nopeasti ajoneuvonkopista aukaisemaan auton perälautaa ja kaikki paperit, mitä pitää toimittaa, + avaimet jäävät hyttiin.) Se asia saa vittuuntumaan, että voi prkl. Yhdellä kerralla ottaa kaiken mukaan, että ei tarvitse juosta edes takaisin.

Mitä sitä turhaan motivoimaan itseään. Se kun on vaan pakko mennä, jos meinaa saada leivän pöytään.

Nimimerkki: "Motivaatio Nolla"

Lähtee niin aikaisin ettei ole vielä kunnolla herännyt.

Toinen vaihtoehto on ettei ajattele mitään.

Mun motivaatio-ongelma tulee esiin siinä vaiheessa, kun pitäisi nousta sängystä. Joka aamu joutuu muistelemaan, miksi sinne työpaikalle pitää mennä ja miten paljon vituttaa, jos jätän menemättä ja kuinka kusessa sitten olen. Jos vain saisin mennä töihin hieman myöhemmin.

Joskus motivaatio-ongelma johtuu siitä, ettei töissä ole mitään tekemistä tai ainakaan mitään järkevää. Silloin tsemppaan itseäni ajatuksella, kuinka ennenkin on vilkastunut ja eteeni on tuotu jotain uutta ja jännää. Muistelen myös niitä muutamia juttuja, jotka eivät olisi koskaan selvinneet ilman minua.

slam kirjoitti: sinulla on motivaatiota!

Ainoa motivaatio on juuri se, että pääsee kotiin aikaisemmin, jos menee aikaisemmin. Työhön liittyen ei tällä hetkellä muuta motivaatiota kuin palkka.

Mä en aamulla kerkeä paljoa huomaamaan mitä teen ja mitä en. Joskus sitä herää jo siihen että hankaa hampaitaan sormella missä on tahnaa joskus siihen että on jo tupakka suussa ulkona. Kerran, itse asiassa viime viikon keskiviikkona havahduin siihen että olen jo töissä.

Ei mua vituta lähteä töihin tai olla töissä, ku mä ikävä kyllä tykkään siitä mitä työkseni teen. Joskus jopa haluis olla pitempäänkin töissä mutku ei aina saa.


...oonkohan jotenki sairas tai jotain?!?

Yleensä siinä vaiheessa kun herätyskello soi, suunnittelen vaan laittavani sen kiinni ja sitten selittää "Enmätajuamiksimuteiseherätyskellosoinut..." Asun onneksi sen verran lähellä työpaikkaa, että vaikka nukkuisin pommiin ja töistä soitettaisiin, niin olisin työpaikalla vartin päästä.

Mutta se motivaatio... Yleensä yritän kuitenkin heräillä sen verran aikaisin, ettei täydy tuli hännän alla lähteä ja saa rauhassa "valmistautua" - juoda kahvia, lueskella vähän, kuunnella jotain musiikkia. Ei tarvitse sitten niin vittuuntuneena sinne töihin lähteä, vaikka harvemmin siitä silti kovasti tykkää

Tällä hetkellä raha on ainoa motivoiva tekijä. Keikkahommissa ei pääse suunnittelemaan mitään omaa juttua eikä kukaan sitä odotakaan. Kun kuulen tuntimäärän, lasken heti montako laskua saan silläkin maksettua. Jokseenkin sielutonta rämpimistä. Syksyllä toivon mukaan taas vähän kunnianhimoisempaa toimintaa yhdessä ja samassa paikassa.

Minulla ei ole ongelmia lähteä töihin vaikka olisi töiden kanssa paineita tiedossa.

Tiedän aikatauluni ja minulla on tavoitteeni ettei hommat veny eikä tarvi jäädä ylitöihin omien töideni takia.

Pomppaan ylös heti kellon soittoon, syön aamupalan rauhassa selaan lehden käyn pesulla ja sitten töihin. Aikaa noihin toimiin kuluu n. 40 minuuttia.

Jotkut jutut tuo ärsytystä ja epävarmuutta välillä mutta kun saan nukuttua yön yli niin ongelmat ovat ehkä ratkaistut.

Ajattelen joskus että minähän menen koska ei ole estettykään.

Olen hoitanut työni tunnollisesti ja venyen.
Minulle on vain yksi ihminen tullut urputtamaan koko työurani aikana.
Senkin sain vaikenemaan koska en ollut väärässä ja vastasin tyhjentävästi negatiivisella palautteella arvostellen muita jotka olivat ongelman aiheuttaneet.

Jos olen asiaan perehtynyt ja vahvoilla niin annan varmoja vastauksia perustellusti myös muiden etuja ajatellen. Asioista otetaan selvää ja hommat hoidetaan paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla.

Työkavereiden kanssa ei puhuta eikä ajatella työasioita tauoilla eikä vapaa-ajalla, eikä niitä jauheta kotonakaan. Jos alkaa puhua tauolla työasioista taukoa pidennetään saman verran.

Nuorempana ajattelin että jos ei keksi mitään syytä mennä töihin niin menee vaikka omaksi iloksi ja toisten kiusaksi.

Mulli75 kirjoitti: Nuorempana ajattelin että jos ei keksi mitään syytä mennä töihin niin menee vaikka omaksi iloksi ja toisten kiusaksi.

Yritän tehdä töihin menosta iloisen asian.

Täytyy yrittää pyrkiä lähelle aivokuolleisuutta näissä hommissa

+ Aivoista pitäisi sammuttaa muutama haittaava systeemi ja kääntää reali ymmärryksen aukkoa suuremmalle ja mielikuvitusta pienemmälle. Olen keskustelupalstan kasvattama transistori. (säätövastus)

Kiepautan pyörivän tuolin kohti näennäisyyttä.



ps. näillä huumoreilla eteenpäin... kait se on mentävä... ->

Humm... mulla on keskimäärin ihan mukavaa töissä. Kotona olemiseen sitä motivoitumista tarvittas.

Mutjoo, aamulla viideltä reipas tunnin lenkki piskin kanssa, kotona kaffetta kupollinen naamaan kourallisen nappeja kera, aamu-kityt silmään, lasit päähän, karrrvalakki hiuksien suojaksi ja kahdenkäden irvistysote päälle, junassa vähän torkkuu niin on kuuppa sopivasti sekasin kun saapuu hellsinkiin.

Ei sitä ajattele kun touhuaa vaan rutiineja aamulla, kai se sitten sitä valamistautumista on.

Mä en turhia mieti. Aamulla kun puhelin herättää, painan pari kertaa torkkua; sitten onkin jo niin saatanan kiire, etten ehdi kuin pestä naaman&hampaat, kiskoa vaatteet päälle ja kaahata kaasu pohjassa Kehällä. Duunissa voi sitten havahtua miettimään, että oliko kaikki nyt kuitenkaan sen arvoista ja että olisiko kuitenkin kannattanut laittaa puhelin kiinni ja vetää peitto korville. Mutta sittenhän se on jo liian myöhäistä.

Ilta- ja yövuorot ovatkin sitten helpompia -niihin menee ajoittain jopa mielellään.

Rahaa minäkin ajattelen. Sitäpaitsi töihin on aina kiva mennä, se herääminen ja torkuttelu on se vaikeampi osuus.

slam kirjoitti:Ketä olisikaan helpompi huijata kuin itseään? , joten mistä kaivatte motivaation ylensä niin kovin tuskaiseen töihin lähtöön. Liittyykö siihen rituaaleja, kuten peilin edessä seisomista. yms.

Äh, mä vaan muistutan ittelleni, että enää X työpäivää ens viikonloppuun...

Mulli75 kirjoitti:Pomppaan ylös heti kellon soittoon

*pyörtyy*

Ei töihin lähtö nyt niin kauheata ole, että se vaatisi hirvittävän tsemppauksen. En mä tätä hommaa ajatellut tehdä enää valmistumiseni jälkeen, mutta mikäs siinä työparin kanssa höpötellessä niitä näitä. Opiskelu rasittaa aivoja riittävästi, joten sitä ei enää töissä kaipaa. Ainoa mikä rassaa hermoja duunissa on lähin esimies, joka on uskomattoman kädetön ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Yleensä en laita kelloa soimaan, jotta en heräisi tuntikausia ennen kuin tarvitsee. Ja suunnilleen ainoa vuorokaudenaika, kun olen tolkuttoman väsynyt, on aamulla herätessä. Jos nyt kuitenkin ole laittanut kännykän soittamaan, napsuttelen torkkunappia muutamaan kertaan ja lopulta sammutan kellon, ja usein nukahdan uudelleen sillä seurauksella, että herään johonkin järjettömään aikaan.

Ai niin, se motivaatio. En tiedä onko sitä, mutta ei töissä ole niinkään ikävää ole, jos sinne asti pääsee.

Työmotivaationi nyt ei ole kummoinen, mutta työmoraali on onneksi vielä riittänyt.
Töihon lähtö on ikävämpää aamuvuoroon mennessä, mutta itse työpäivä sujuu silloin sukkelammin.

Mutta motivaation etsiminen... En minä tiedä, minä vain menen töihin ja teen työni, siitä minulle maksetaan. Se on kuitenkin vain työtä.. Ei siinä sen kummempia. En suhtaudu siihen mitenkään erityisen tunteellisesti. Joskus vituttaa enemmän, yleensä vain vituttaa.

Raha ei motivoi minua niin kauan kun sitä on riittävästi.
Mä käyn töissä lähinnä siksi että olisi jotain mielenkiintoista ohjelmaa päivän ajaksi, ettei tarvitsisi kaikkia virheitä itse keksiä ja tehdä. Voin tuntea jonkinlaista paremmuutta toisia ihmisiä kohtaan heidän heikonpien älynlahjojensa tai tietojensa takia. Minusta on ihan mukava ratkaista jonkin sortin ongelmia paitsi omassa elämässä, siellä niitä ei ole.

brona kirjoitti:

Mulli75 kirjoitti:Pomppaan ylös heti kellon soittoon

*pyörtyy*

Älä nyt vielä pyörry.

En mä oikeasti mitään pomppaa.

Varaan vaan aikaa sen verran kaikkiin toimintoihin ettei tarvi hosua, ärsyttäviä semmoiset äkkilähdöt, enkä kyllä kyttää kelloa jos ei ole pakko.

Mä nousen kyllä heti kun kello piippaa, aika usein herään vielä vähän ennen kellon soittoa, ja sammutan sen valmiiksi. Sitten pesulle, vaatteet päälle ja bussipysäkille värjöttelemään. Näin talvella en tarvitse aamiaista kun työmatkat kuljen bussilla, kesällä sitten joutuu varaamaan sitä syöpöttelyaikaa, ettei mene taju polkiessa.

Mulla on siitä ihana työpaikka, että yleensä aamuvuorossa voin rauhassa nauttia aamiaista ja lukea lehteä siinä työn ohessa. Ja toki pidän työstäni myös, parantaa motivaatiota kummasti.

Tällä hetkellä ei oo ongelmia töihin lähdön suhteen. Johtuu varmaa siitä, että alotin tän duunin vasta 5.1.2006
Aikoinaan ennen koulua kun olin duunissa, niin sitä joskus aamulla herätessään mietti että vittu kun väsyttää ja ajatteli että en jaksa lähtee töihin. Mut yleensä heti ku nousin sängystä, oli ihan eri fiilis.
Kassellaan tossa parin kuukauden päästä, kuin mä täällä rutisen että on tylsää enkä jaksa tätä duunia...

Työ on kyllä vallan mukavaa ja jopa motivoivaakin, ainoa ongelma on nyt nämä aamuheräämiset. Ennen tätä talvea olen aina herännyt ihan kiltisti ennen kellon soittoa, en painellut torkkunappeja ja ehdin syömään/meikkaamaan/puuhastelemaan ennen töitä.
Mutta tämä talvi on ollut poikkeus, en jaksa millään herätä aamulla, en pääse ylös sängystä, siirrän kelloa vähintään 30 min, en ehdi syömään tai meikkaamaan, nukun puolet tunnin työmatkasta jne. Onneksi koirakaan ei viihdy aamuisin ulkona kun pakollisen pissan verran. Nykyisin selviän töihin joskus 9-10 aikaan, kauhulla odotan ensi viikkoa kun kurssit alkaa jo klo. 8 ja mun pitäisi olla töissä viimeistään 7:30 valmistelemassa luentojani...


Ota slam reilu satatonnia asuntolainaa, kummasti alkaa työnteko motivoimaan...

Kotiin ei tule Hesaria kun en sitä kuitenkaan yleensä ehtisi lukemaan kotona (huomasin kun sain Hesarin ilmaiseksi kahden viikon ajan), mutta töihin tulee, ja töissähän on aina luppoaikaa jossa lukea se. Siinä yksi hyvä motivaattori. Muita vähäpätöisempiä syitä:

- Tuntee tekevänsä jotain edes vähän merkityksellistä tässä elämässä. Jopa niinkin merkityksellistä että joku on valmis maksamaankin minulle että teen sitä.
- Raha.
- Ok työkaverit, lisää huomattavasti päivittäisten sosiaalisten kontaktien määrää.