Kitinä

Jäin tässä miettimään yhtä päivän lehden uutista, jonka mukaan poliisi syyllistyi tapon yritykseen, kun ampui ylävartaloon murtovarasta, joka yritti ajaa hänen ylitseen. Analysoin tilannetta mielessäni, ja pohdin että millä periaatteilla syyttäjä oikein on päätöksensä tehnyt. Onhan se selvää, että poliisin ei pidä käyttää voimakeinoja jos tilanne ei sitä vaadi, mutta toisaalta pitäisi olla yhtä selvää, että poliisin ei tarvitse ottaa henkensä ja terveytensä puolesta riskejä ammattinsa suorittamiseksi.

Joskus aikaisemmin oli erityiseti murtomiesten suhteen voimassa sellainen herrasmiessääntö, että poliiseja paettiin, mutta voimaa (aseita) ei käytetty puolin ja toisin. Nykyajan narkkarimurtoveikot eivät tuon taivaallista piittaa moisista säännöistä. Tämäkin veijari ajoi useita kertoja päin poliisin ja vartijoiden autoa, joka osoitti jo ennen päälleajoyritystä, että hän on siis valmis riskeeraamaan poliisien ja vartijan terveyden tai hengen vain välttyäkseen murtotuomiolta, eli käytännössä max parin kuukauden kakulta.

Tilanteessa, jossa jalkautunut poliisi sitten toteaa että tämänkaltaisen asenteen omaava ihminen yrittää ajaa hänen ylitsensä autolla, on ymmärtääkseni 3 vaihtoehtoa - a) yrittää paeta alta/väistää, b) pysäyttää auton kulku tai c) seistä paikallaan ja toivoa että kyse on vain pelottelusta ja kuski väistää.

Mielestäni kuskin aiempi käytös on osoittanut, että kohta c) on toiveajattelua ja kohdan a) riskit ovat itsestäänselvät - aika harva on niin ninja, että kykenee vammoitta selviytymään kohti syöksyvän auton alta pois. Ihmisen liikkumisnopeus on kuitenkin parhaimmillaankin murto-osa siitä mihin auto kykenee. Mielestäni ainoa looginen vaihtoehto, jos ei lähistöllä ei ole suojaa, on vaihtoehto b), eli auton pysäyttäminen.

Yksinäinen poliisimies, jolla on varustuksenaan pamppu, käsiase, taskulamppu ja paprikasuihke - miten pysäyttää auto joka tulee kohti? Renkaaseen ampuminen vaatisi luodin lentoradan vuoksi polvilleen tai makuulleen menemistä jotta toivetta osumaan olisi, mikä ei kuullosta kovin fiksulta kun päälle on tulossa auto. Renkaan rikkoutuminen ei edes usein pysäytä autoa, muuttaa vain sen liikesuuntaa jonkin verran. Muilla välineillä kuin käsiaseella poliisi ei voi tehdä mitään autolle, ja käsiase ei riitä läpäisykyvyltään moottorin rikkomiseen konepellin/etumaskin läpi.

Vaihtoehdoksi jää vain kuskin toimintakyvyn neutralointi. Kohteesta on näkyvissä vain kädet ranteista ylöspäin, pää ja ylävartalo. Päähän tähdätty laukaus on lähes aina tappava osuessaan, ja kädet tarjoavat vain hyvin heikon mahdollisuuden osua. Siispä ylävartalo, tavoitteena osua olkavarteen tms ja estää auton ohjaaminen. Mielestäni taas looginen valinta, ylävartalossa tappava laukaus olisi sydämen puolella.

Poliisi ampui 6 laukausta, ja tätä nyt kauhisteltiin lehdissä. Kuitenkin tuloksena oli vain yksi osuma, joka kertonee siitä, että poliisimies on pyrkinyt tähtäämään muualle kuin keskelle ja ylös, mihin hän olisi tähdännyt jos olisi pyrkinyt "varmaan tappoon." Hän on todennäköisesti tähdännyt alas ja/tai sivuun, ja sen vuoksi tarvinut useamman laukauksen ja kenties käyttänyt ensimmäiset laukaukset varoitustarkoituksessa pysäyttääksen kuskin.

Mielestäni kyseessä on melko loogisesti valittu toimintavaihtoehto, jos pakoon pääsyt mahdollisuudet ovat olleet huonot ja harkinta-aika lyhyt. Itse toimisin täysin vastaavalla tavalla, jos joutuisin tuollaiseen varsin elokuvamaiseen tilanteeseen. Kuski, nähdessään poliisin osoittavan aseella, otti typerän riskin kun ei pysäyttänyt autoa ja sai siinä mielessä mitä ansaitsikin.

Olisko poliisimiehen pitänyt teidän mielestänne toimia toisin? (Vain perusteltuja vastauksia tai kriittistä vasta-analyysiä, kiitos.)

Luin saman artikkelin ja mietin itsekin aivan samoja asioita kuin T-3000. Mielestäni poliisilla ei ollut muuta loogista vaihtoehtoa, perustelut jo esitettiinkiin yllä.

Jotain kuitenkin tilanteessa mättää, mitä lehdistä ei saa selville. Kuinka poliisi joutui siihen tilanteeseen, että murtoveijarit meinasivat hänen yli ajaa?



Iltalehdessä lisää tietoa

Just kävin aiheesta kiihkeää keskustelua työkaverini kanssa, hän itsekin poliisi. Olemme kanssasi täysin samaa mieltä ja syyte tapon yrityksestä on täysin järjetön. Ilmeisesti kuusi ammuttua laukausta sitten syyttäjän mielestä oli liikaa, mutta kukapa tuossa tilanteessa jää ensimmäisen laukauksen jälkeen odottamaan tehosiko se.

Noin tyhjentävät keskustelunavaukset pitäsi kieltää, eihän tässä voi muuta kuin kompata jälleen kerran.

Mielestäni poliisi on käyttänyt niitä voimakeinoja joita tuossa tilanteessa on parhaaksi havainnut.

Helppoa on kyseenalaistaa poliisin toimintaa kentällä.

Siinä hyväksyn syyttäjän kyseenalaistamisen jos on omakohtaista kokemusta poliisin kenttätyöstä ammattilaisena eikä toimistossa istuvana tanttana.

Tekstistä sai kuvan että kenttätyöhön perehtymätän syyttäjä on työntänyt nokkansa ja hämmentänyt soppaa.

Mediassakin osataa esittää asiat siihen tyyliin että siinä jää tulkinnan varaa jonka avulla voidaan kyseenalaistaa ja sitten tulee lisäkysymyksiä joita selitellään.

Aasinsiltana voisin viitata toiseen aiheeseen, jossa onnettomuustutkintalautakunta kokoontui tutkimaan esim. Konginkankaan turmaa. Mitenköhän moni ihminen on oikeasti ollut rekan puikoissa ja on antanut arviointeja ja lausuntoja toisen toiminnasta tilanteessa.

Minä voin kyllä ymmärtää syytteen nostamisen - ei se ole aina syyttäjän asia tulkinnanvaraisissa asioissa päättää mikä on oikea tulkinta, varsinkaan viranomaisen hyväksi. Tuomiota en ymmärtäisi, yllä mainituin perustein, mutta poliisimiehellekin voisi olla eduksi että asia tutkittaisiin ja syyttömäksi havaittiin. Se herättäisi herkästi epäluottamusta, jos poliisien toimintaa ei koskaan tutkittaisi kuin syyttäjien toimesta.

Rikosnimike minua mietitytti enemmän. Sehän antaisi olettaa että poliisin voimankäytölle ei ole ollut perustetta vaan pyrkimys on ollut vain tappaa, esim. kostoksi. Oikeampi nimike voisi olla se jokin nimike joka viittaa voimankäytön liiallisuuteen.

Elän siinä käsityksessä että Suomessa hyvin herkästi käydään ampumatapauksissa (aina?) tuomioistuimessa tarkistamassa polisiin voimankäytön oikeutus, mikä ei minusta ole ollenkaan huono asia.

Jos poliisi teki sen mitä oli pakko tehdä, niin sitten syyttäjäkin.

aasi kirjoitti:Elän siinä käsityksessä että Suomessa hyvin herkästi käydään ampumatapauksissa (aina?) tuomioistuimessa tarkistamassa polisiin voimankäytön oikeutus, mikä ei minusta ole ollenkaan huono asia.

Jos poliisi teki sen mitä oli pakko tehdä, niin sitten syyttäjäkin.

Elän samassa käsityksessä. Pitäisi nähdä koko tuomiolauselma perusteluineen, niin olisi helpompi kritisoida päätöstä.

Mutta siis asiassa on varmasti huomioitu lievimmän keinon ja vähimmän haitan periaatteet. Niinikään puntarissa on ollut hätävarjelu/ hätävarjelun liioittelu ja sitten tappo. Käytännössä tappohan edellyttää näyttöä tekijällä tekohetkellä olleesta tappamisen tarkoituksesta ja mahdollisuutta siihen.

Esimerkiksi tahallisissa liikennetappojutuissa käytetään usein lausetta: "Tekijän olisi pitänyt mieltää, että hänen tekonsa varma tai todennäköinen seuraus on kohteen kuolema." Tämä siis niissä tapauksissa, kun tekijä esimerkiksi kiistää, mutta teko objektiivisesti ajateltuna on tappo. Tulkinta tai poliisin oma lausuma asiassa on ilmeisesti ollut, että hän ampui tappaakseen.

Mutta en nyt lähde asiaa tarkemmin ruotimaan, menee muuten hakoteille.

Mä en ota kantaa, poliisit ovat mukavia kun istuvat autossaan kilometrin päässä.

Hyvä päätös.

http://www.iltalehti.fi/helsinki/200712 ... 0_hi.shtml

http://tinyurl.com/2pkplm

Kyllä muuallakin käytetään voimakeinoja!