Kitinä

Nyt kun jaskanpauhantaan on perustettu lihotus- ja laihdutusketjut, niin kysynkin että kuinka moni meistä on näin ulkonäkökeskeisenä aikana tyytyväinen omaan vartaloonsa/painoonsa?

En ole, pitäisi laihduttaa.

Pitäisi saada vatsasta ylimääräiset siirrettyä reisiin, ja hieman lisää joka paikkaan. Mutta eihän sitä sittenkään olisi tyytyväinen. Ei ihmiselle ole luontevaa olla tyytyväinen.

Kiireinen elämä (koulu, työ, ihmissuhdekiemurat) ohjasi huonolle tielle, mikä näkyi terveystarkastuksessa. Onpa ainakin motivaatiota elää terveemmin, kun eivät kolmekymppisenä (tai myöhemminkään) verenpaine- ja kolesterolilääkkeet kiinnosta.

Kyllä pitäisi laihduttaa. Mutta kesään mennessä jos on viisi kiloa pois, niin olen ihan tyytyväinen. On hyvä asettaa realistiset tavoitteet.

Periaatteesa olen ihan tyytyväinen. Tosin tuota saavutettua elintasoa vatsan seutuvilla voisi hieman kiinteyttää. Mutta eikö naiset tykkää nykyään hieman pehmeimmistä miehistä.

Olen ihan tyytyväinen...

Olen tyytyväinen. En stressaa lihaksien puutetta enää, ainakaan nyt raskaana...

Kimmen kirjoitti:Periaatteesa olen ihan tyytyväinen. Tosin tuota saavutettua elintasoa vatsan seutuvilla voisi hieman kiinteyttää. Mutta eikö naiset tykkää nykyään hieman pehmeimmistä miehistä.

Öh, tuota. Katsoin kuvasi läpi ja mitä miitissä näkyi, niin... Mielestäni olet kyllä aika normaalikroppainen ja lihastakin näkyi. Mielestäni roppasi on kuosissa.


ps. sitä venyvää jutskaa luun&lihaksen päällä kutsutaan ihoksi

En ole, enkä tule olemaan.

Käytännössä olen tyytyväinen. En niinkään haluaisi painoa välttämättä pois, ennemminkin enemmän lihasta tilalle. Vaatekoko 38 on mulle ihan riittävä painoindeksi, sen laihemmaksi ei mun tarvitse tulla.

Olen tyytyväinen vartalooni ja painooni. Ihailen itseäni aina peilistä, kun olen alasti. Voisin tietty olla pikkasen kiinteämpi ja lihaksikkaampi, mutta sekin korjantuu, kun käyn enemmän salilla ja uimassa. Ugh.

Olen, täydellisyyteen en pyri.

Parempi se kai on olla tyytyväinen, kun se on oma ja itse olen sen muodosta ja painosta vastuussa.

Lisää lihasta ja vähemmän löysää kelpaisi mulle. Painolla nyt ei oikeastaan ole merkitystä. Tosin hoikimmillani (kun vaaka näytti 50kg) olin jatkuvasti väsynyt, sairas ja pahantuulinen, tilanne helpottui heti parin kilon jälkeen. Sittemmin olen pelannut varman päälle, ja antanut nousta tänne 56-58 hujakoille.

Olen varmaan viimeksi ollut tyytyväinen vartalooni vauvana, kun en asiasta vielä mitään tajunnut. Lapsuuajan ylipaino jätti sellaisen omakuvan, että olen vieläkin ainakin henkisesti läski. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että vartaloni on terve. Ja samikset kuin Elanorilla, kun koko 38 kiristää, on aika jättää herkut pois.

Muuten olen täysin tyytyväinen, mutta äärimmäisen hyvinkehittynyt peniksenkohottajalihas ruukaa tavoitella jo rantapallon habitusta.

Ja hiuksilta ei kysytä!

Alan olla tyytyväinsempi omaan vartalooni. Pyrin syömään keyvesti, tosin välillä saattaa horjahtaa syömättömyyden puolelle, mikä tekee vain hallaa.

Eli "En ole, pitäisi laihduttaa"

Oikeasti olen aika tyytyväinen kroppaani, osaan elää sen kanssa, ja se toimii miten toimii, ja näyttää miltä näyttää. Koen olevani ihan sopiva.

Äänestyksessä pallotin kuitenkin vaihtoehdon, jonka mukaan haluan laihduttaa.
Minulla on jopa tavoite; aion panaa tänä vuonna alle 60kg. Mikäli tavoitteeseeni pääsen, en silti usko olevani sen tyytyväisenpi vartalooni, jossa viihdyn jo nytkin ihan hyvin.
Ainahan sitä voisi olla kauniimpi, rikkampi, notkeampi, kiinteämpi, suloisempi, komeampi, ihan mitä vain.
Harva ihminen on koskaan kuitenkaan täysin tyytyväinen, niin tyytyväinen, etteikö pienet parannukset itsessä ja elämässä kelpaisi.

Olen tyytyväinen. Toki minäkin välillä valitan, että kun oon näin läski...Mutta 95% ajasta pidän itestäni just tämmösenä. Pallotin pokkana vikan vaihtoehdon.

Tuntuu hassulta, että teistäkin niin monet mun mielestä normaalikokoset (ellei jopa hyvin hoikat) ja hyväkroppaset höpisee laihduttamisesta. Mut joo, jos ite ei oo tyytyväinen painoonsa niin sithän se on tehtävä sille jotain..

En. En painoon enkä yleisemmin elämäntapoihin. Päätin kärsiä kolmenkympin kriisini aloittamalla säännöllisen kuntoilun. Paheita olen jo jättänyt ja ruokavaliota viilannut varsin terveelliseksi. Sinänsä loistotapa olla itseensä tyytymätön, tähän voi vaikuttaa.

Edit: typo

17 kg pitäis saada pois

En ole, pitäisi laihduttaa mutta en ota siitä stressiä. Sen sijaan keskityn opettelemaan oikeanlaista syömistä (tarpeeksi usein, säännöllisyys, hyvät raaka-aineet jne) ja liikkumista (tarpeeksi usein, riittävän rasittavaa mutta ei liian, säännöllisyys..).

Yks kaveri alotti just 60 kilon urakan Se on jo hienosti saanu kymmenesosan pudotettua Minä painin 7-10 kilon kanssa sitten joskus, kun olen oppinut syömään ja liikkumaan oikein. Tosin voi olla että painonpudotus siinä vaiheessa ei enää ole olennaista.

Dumari kirjoitti: kuinka moni meistä on näin ulkonäkökeskeisenä aikana tyytyväinen omaan vartaloonsa/painoonsa?

Olen tyytyväinen, mutta aina on tietenkin tavoitteita. Mun pitkän tähtäimen tavoite on olla hyvässä kunnossa ja näyttää myös siltä vielä kuusikymppisenä ja sen jälkeenkin. Kaveri kerran kysyi, että mitä sillä on väliä, kuollaanhan sitä kuitenkin... Mutta kyse onkin elämänlaadusta ja mulle myös itsekunnioituksesta.

Olen tyytyväinen. Paino/kroppa-asia ei ylipäätään näyttele sen kummempaa roolia elämässäin.
Toivon lähinnä kevään alkua ja juoksentelua sulilla auringon kiillottamilla teillä.