Kitinä

EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen käynnistyy pikapuoliin.
Jotenkin tuntuu että ihmisillä ei ole oikein kuvaa siitä(kään) että mihin tehtäviin sitä ollaan lähdössä ja minne. Njoo, eiköhän sekin selvitetä viimeistään valintatilaisuudessa. Kuinkahan moni on oikeasti valmis lähtemään ottamaan mahdollisesti lyijyä nahkaan afrikan mantereelle?
Pääsyvaatimukset lienevät aika kovia, ottaen huomioon että palvelukseen otetaan 160 tyyppiä joista tosin 40% kantahenkilökuntaa. Hyvä juttu sinänsä, karsii ehkä niitä pahimpia kotiseuturamboja.
Sotilaspoliiseiksi aikovilla pitää olla poliisin virka, which is nice.

Onko joku ollut aikaisemmin RT-tehtävissä ja olisiko valmis lähtemään hieman eriluonteiseen kriisinhallintatehtävään?
Onko moraalista lähettää suomalaisia (vaikkakin vapaaehtoisuuteen perustuen) sotilaita turvaamaan rauhaa alueelle, jossa tulitaistelut ovat enemmän kuin todennäköisiä?
Voiko sellaiseen asiaan oikeasti "valmistaa" kertomalla asiasta, ilman että se peloittaa puolet hakijoista takaisin kotiin?

Eikös se ole ihan hyvä että tuollainenkin vaihtoehto on, kun ketään ei pakoteta? Adrenaliinia ja actionia hakevia ammattisotilaita meilläkin on, mutta kun eivät halua palvella perinteisessä rauhaturva-mummonkadunylitalutuksessa, menevät sitten muukalaislegioonaan tai jenkkiarmeijaan. Kotimainen vaihtoehto sankarikuolemalle on oltava. Ja vaikka kuinka puhuttaisiin nopeasta toiminnasta, niin sotilaallinen mobilisaatiokyky on se kaikkein vähiten merkittävä. Unionin tason yhteinen poliittinen tahto nopeaan toimintaan syntyy aina hitaasti.

T3000 kirjoitti:Eikös se ole ihan hyvä että tuollainenkin vaihtoehto on, kun ketään ei pakoteta? Adrenaliinia ja actionia hakevia ammattisotilaita meilläkin on, mutta kun eivät halua palvella perinteisessä rauhaturva-mummonkadunylitalutuksessa, menevät sitten muukalaislegioonaan tai jenkkiarmeijaan. Kotimainen vaihtoehto sankarikuolemalle on oltava. Ja vaikka kuinka puhuttaisiin nopeasta toiminnasta, niin sotilaallinen mobilisaatiokyky on se kaikkein vähiten merkittävä. Unionin tason yhteinen poliittinen tahto nopeaan toimintaan syntyy aina hitaasti.

Rauhanturvaamisessa pitäisi (huom. pitäisi) olla kyse muustakin kuin pelkästään siitä että annetaan kovia lippaaseen ja pääsee ampumaan ihmisiä.
Pointti olisi siinä, että siitä kriisinhallinnasta olisi oleellista ja käytännöllistä, pitkäaikaista hyötyä paikalliselle siviiliväestölle. Jos yksikin siviili jää tappamatta siitä syystä että sillä on väärä uskonto/väärät mielipiteet/vääränväriset kengännauhat niin RT-joukko on onnistunut edes jotenkin. Ammattisotilailla motivaatio lienee lähempänä käytännön taistelukentän kokemuksien hakemisessa, ei niinkään siinä että pääsee taistelemaan ja kuolemaan sankarikuolemia.
Ilmapäitä nyt tosin on kaikkialla. Enemmän mie olen huolissani siitä aineksesta jota sinne reservistä lähetetään.

Kovan kriisinhallinnan käsite isojen poikien hiekkalaatikkona on vieläkin huonompi kuin perinteinen "perustetaan sauna ja baari" - YK-rauhanturvaaminen.

Mylwin kirjoitti:Kovan kriisinhallinnan käsite isojen poikien hiekkalaatikkona on vieläkin huonompi kuin perinteinen "perustetaan sauna ja baari" - YK-rauhanturvaaminen.

Mä olen kyllä käsittänyt ajatuksen niin, että kyse olisi enemmänkin siitä, että sinne siviilien ja pyssymiesten väliin saataisiin sotilaita jo siinä vaiheessa kun teloitukset ja mellastus ovat vielä menossa, ei vasta sitten siinä vaiheessa kun aletaan kaivamaan joukkohautoja auki. Perinteisen rauhanturvaamisen ongelma on juuri siinä, että sillä pyritään lähinnä kriisien uudelleen puhkeamisen ehkäisyyn, ei niinkään puuttua olemassa oleviin kriiseihin.

Aseiden kanssa riehuvat tahot saa yleensä rauhoittumaan vain lähettämällä paikalle joukon jolla on parempi aseistus, koulutus, motivaatio ja tarvittaessa valmius käyttää aseistustaan. Silloin vain täytyy tunnustaa, että ne joukot ovat suuremmassa riskissä taistelukosketukseen kuin perinteisessä rauhanturvaamisessa. Ja parempi on että silloin paikalla on kavereita joiden kantti sen kestää. Höyrypäitä ja ramboja ei varmaan kukaan ole mihinkään lähettämässäkään.

Mylwin kirjoitti: Onko joku ollut aikaisemmin RT-tehtävissä ja olisiko valmis lähtemään hieman eriluonteiseen kriisinhallintatehtävään?
Onko moraalista lähettää suomalaisia (vaikkakin vapaaehtoisuuteen perustuen) sotilaita turvaamaan rauhaa alueelle, jossa tulitaistelut ovat enemmän kuin todennäköisiä?
Voiko sellaiseen asiaan oikeasti "valmistaa" kertomalla asiasta, ilman että se peloittaa puolet hakijoista takaisin kotiin?

1. Jepulis, olin Kosovossa tuossa joku vuosi sitten. Mainio kokemus. Itse en ainakaan näe mitään isompaa eroa Naton viherkypäräoperaatioiden ja näiden EUBG-operaatioiden välillä, suomalaiset pettävät itseään ajatellessaan, että rauhanturvaaminen on edelleen sitä, mitä se joskus 50-luvulla oli. Muuten olisin toki valmis lähtemään, mutta mulla on just nyt tärkeämpää tekemistä, ja veikkaan, että uusista sukupolvista löytyy nuorempia ja nälkäisempiä kavereita.

2. Tietysti. Suomalaiset nähdään puolueettomina, mikä vähentää todennäköisyyttä, että aseisiin pitäisi tarttua. Toiseksi suomalaiset ovat olleet ammattitaitoisia ja luotettavia, mutta yleensä lähteneet vain helpohkoihin paikkoihin; jatkossa paikat voivatkin olla kuumempia. Toisaalta paraneva taistelutoimintakyky tekee epätodennäköisemmäksi, että paikalliset toimijat alkaisivat etsiä nokkapokkaa tulivoimaisen rauhanturvapoppoon kanssa.

Jos suomalaiset eivät lähde, kuka sitten? Sijoitukset rauhanturvatoimiin, etenkin jo ennen kriisin puhkeamista, ovat ainoa todistetusti toimiva kehitysavun muoto. Suomalaiset ovat sodissaan saaneet aina apua ulkomailta, ja se, että toimimme aktiivisesti maailmalla tarkoittaa, että jos me joskus joudumme hätään, voimme ehkä luottaa muiden apuun (tässä tosin Naton täysjäsenyys ei varsinaisesti haittaisi).

Toinen asia on, että turvallisempi maailma on sitä myös suomalaisille. Paikallisilla kriiseillä on taipumus levitä ja heijastua ennen pitkää myös meille elintärkeisiin etuihin. Ja tietysti parempi operatiivinen toimintakyky tekee puolustuksestamme entistä uskottavamman.

3. Hakijoita on käsittääkseni ollut noin viisinkertainen määrä paikkoihin verrattuna. En usko että tämä muodostuu ongelmaksi; asevelvollisuuttaan päättävien nuorten miesten ja naisten rekrytointia rauhanturvatehtäviin voisi kyllä varmaan tehostaa, ja ehkä yliopiston penkeillä pitkästyviä opiskelijoita voitaisiin ehkä heitäkin lähestyä.

Kantahenkilökunnan keskuudesta on kyllä kuulunut sellaistakin mutinaa, etteivät he menneet armeijaan palvellakseen Afrikassa. Jos he eivät ymmärrä nykyajan maailmanmenosta mitään, niin sitten pitäisi varmaan löytää sellaisia upseereja, jotka ymmärtävät.

Palkkauksen täytyy tietysti olla molemmissa tapauksissa kohdallaan.

T3000 kirjoitti: Mä olen kyllä käsittänyt ajatuksen niin, että kyse olisi enemmänkin siitä, että sinne siviilien ja pyssymiesten väliin saataisiin sotilaita jo siinä vaiheessa kun teloitukset ja mellastus ovat vielä menossa, ei vasta sitten siinä vaiheessa kun aletaan kaivamaan joukkohautoja auki. Perinteisen rauhanturvaamisen ongelma on juuri siinä, että sillä pyritään lähinnä kriisien uudelleen puhkeamisen ehkäisyyn, ei niinkään puuttua olemassa oleviin kriiseihin.

Oikeastaan rauhanturvajoukot pitäisi lähettää alueelle jo ennen kriisin puhkeamista. Klassinen esimerkki on UNPREDEP-operaatio Makedoniassa, jossa pelättiin sisällissodan syttymistä. Makedonian hallitus tosin meni sitten tunnustamaan Taiwanin kehitysapua saadakseen, ja Kiina vetosi UNPREDEPin jatkoajan. Ja syttyihän se sisällissota, tosin vähän pienempimuotoinen sellainen.

Ongelma on tässäkin etupäässä poliittinen, sillä päättäjät tapaavat herätä vasta, kun lahtaus alkaa näkyä valtamediassa.

T3000 kirjoitti:Aseiden kanssa riehuvat tahot saa yleensä rauhoittumaan vain lähettämällä paikalle joukon jolla on parempi aseistus, koulutus, motivaatio ja tarvittaessa valmius käyttää aseistustaan. Silloin vain täytyy tunnustaa, että ne joukot ovat suuremmassa riskissä taistelukosketukseen kuin perinteisessä rauhanturvaamisessa. Ja parempi on että silloin paikalla on kavereita joiden kantti sen kestää. Höyrypäitä ja ramboja ei varmaan kukaan ole mihinkään lähettämässäkään.

Jepulis, mutta tietty ymmärrys paikallisesta kulttuurista ei myöskään haittaa, kuten amerikkalaisten esimerkistä olemme saaneet oppia. Fallujah muuttui vastarintamiesten tukikohdaksi vasta, kun amerikkalaiset olivat ampuneet aseistamattomia mielenosoittajia. Voimankäytön suhteellisuus on todella tärkeä asia.

Mylwin kirjoitti:EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen käynnistyy pikapuoliin.
Jotenkin tuntuu että ihmisillä ei ole oikein kuvaa siitä(kään) että mihin tehtäviin sitä ollaan lähdössä ja minne.

Täältä löytyy tietoo:

Majuri Rysäperse: Tykinruokaa vaivatta - eräänlainen "keittokirja" (WSOY 2005)

vadim kirjoitti:Kantahenkilökunnan keskuudesta on kyllä kuulunut sellaistakin mutinaa, etteivät he menneet armeijaan palvellakseen Afrikassa. Jos he eivät ymmärrä nykyajan maailmanmenosta mitään, niin sitten pitäisi varmaan löytää sellaisia upseereja, jotka ymmärtävät.

Siinä vaiheessa kun kantahenkilökunnan keskuudesta ei kuulu mutinaa ja vittuilua esimiehelle niin menee huonosti. =)
Mutta nuoremmasta sukupolvesta aika suuri osa suhtautuu positiivisesti asiaan, osin johtuen varmasti kansainvälisen politiikan ja strategian oppimäärän lisäämisellä.
Hassua muuten, EU:n turvallisuusstrategian (12.12.2003) mukaan strategiset tavoitteet ovat ensisijaisesti turvallisuus-/uhkavyöhykkeellä EU:n ympärillä (balkan, kaukasus, lähi-itä kolmen kärjessä)
Silti kukaan ei puhu kaakon kulmasta mitään, tuntuu että olisi putkinäkö Afrikan suuntaan.
Kyllä upseeristosta aina löytyy sen verran fiksua porukkaa että sinne paikat saadaan täytettyä, mutta miten reserviläisille saadaan selitettyä globaalit strategiset tavoitteet? Että miksi mennään ja minne?

T3000 kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Kovan kriisinhallinnan käsite isojen poikien hiekkalaatikkona on vieläkin huonompi kuin perinteinen "perustetaan sauna ja baari" - YK-rauhanturvaaminen.

Mä olen kyllä käsittänyt ajatuksen niin, että kyse olisi enemmänkin siitä, että sinne siviilien ja pyssymiesten väliin saataisiin sotilaita jo siinä vaiheessa kun teloitukset ja mellastus ovat vielä menossa, ei vasta sitten siinä vaiheessa kun aletaan kaivamaan joukkohautoja auki. Perinteisen rauhanturvaamisen ongelma on juuri siinä, että sillä pyritään lähinnä kriisien uudelleen puhkeamisen ehkäisyyn, ei niinkään puuttua olemassa oleviin kriiseihin.

Joo, niinkuin vadim tuossa jo totesikin, tarkoituksena olisikin estää konfliktien edistyminen kriisivaiheeseen.
Euroopan unioni jakaa suunnitteluperusteet kolmeen skenaarioon:

1) "Separation of Parties by force" (SFOR, KFOR, Euroopan pääpiirteisellä alueella)
2) "Conflict prevention & Preventive deployment" (2000-4000km säteellä)
3) "Assistance to civilians & Evacuate operation" (6000-10000km)

Eli operaatioille asetettaisiin kuitenkin reunaehdot, jotta vaikkapa Darfuriin ei perustettaisi mitään pysyvää sotilastukikohtaa jonne ~1000 ihmistä muuttaisi asumaan vaan keskityttäisiin tilanteen rauhoittamisen jälkeen kestävän kehityksen kautta tapahtuvaan rauhoittumiseen.