Starflare kirjoitti:Pahoitteluni viimehetken perumisesta, liikaa kaikkea kerralla

. Throes of Dawn kuulemma heitti jotain spesiaalisettiä? Kerro kaikki

.
Ei mitään, samoin oikeastaan. Oli energinen olo, sillä kymmeneen saakka myös Red Bullit olivat happy hour-hintaisia. Reipas kofeiinin yliannostus, joten oman maskini kruunasivat täysin räpsähtelemättömät, pupillit pienenä tuijottavat silmät.
Illan aloitti Gloomy Grim, jonka laulaja näytti pelottavalta Grim Reaper-kostyymissa keekoillessaan. Varsin somaa deathsettiä, oli alttarit kalloineen, verenjuomiset ja koko kulissin hajottaminen moottorisahalla. Kuuntelisin uudelleen, tai ehkä katselisin.
Tästä ilahdut, jätin Throes of Dawnin väliin pysyen alakerrassa, koska pelkäsin niitä kymmenminuuttisia introja. Enochian Crescentin keikasta seurailin puolet, mutta tunku oli niin kova että tyydyin ihastelemaan ulkomusiikillia arvoja ennen ja jälkeen bändin jäsenten ja seuralaisten muodossa. Hassuja valkonaamoja ja hyvä tyyli, mutta musiikkiin en lämpene.
Alakerta miellytti niin paljon enemmän, Profane Omen veti pisimmän korren soittaen repäisevää thrashtavaraa energialla joka olisi korvannut suuremmankin generaattorin. Tätä bändiä pitää seurata. Vuoden vaihtuessa lavalla keikkui Kill the Romance, joka oli hieman (mutta vain hieman) lempeämpi vaihtoehto edellisestä, pidin kuten ennenkin. Musiikki soi valitettavan hiljaa, jotenkin tyyli kärsii tuossa suunnassa ellei tulppia tarvitse. Illan alakerrassa päätti Deathlike Silence, joka soitti minulle uutuutena coverin Moonligh Shadow, josta oli saatu oikein vetävä veisu. Biisin tunnelma oli vaihtunut kuutamounelmoinnista kuunvalon seuraamiseen hautausmaan kryptasta, toimii!
Yläkerran illan päätti Reverend Bizarre, josta en tiennyt itkeäkö vai nauraa, päädyin ilahtumaan. Yksinkertaista soittoa ja autotallibiisejä, mutta esiintyminen oli vetävää. En pysty koskaan unohtamaan esiintyjien vaatetusta, joka koostui lateksikalsareista ja panosvöistä. Poikaparat, ostan levyn jotta saavat kunnon housut. Viimeinen biisi loppui kokeilevaan "mikähän ääni tästä kannusta lähtee"-kilkutteluun, jonka aikana muusikot yksi toisensa jälkeen lähtivät lavalta jättäen rumpalin nakuttelemaan yksikseen. Kuitenkin runsaasti fanikaartia paikalla ja tunnelma hieno, ei valittamista.
Ikäjakauma oli 18-35, painottuen parinkymmenen paremmalle puolelle. Väkeä kaikkiaan oli paikalla vajaat kolmisensataa. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ensimmäinen iso tapahtuma Dethrone Musicilta, tuolla kokemuksella on lupa odottaa jatkossakin hyvää. Niin että nähdään seuraavan kerran!