Kitinä

Ensin vähän taustaa:

Muutama viikko sitten näin unta eräästä ihmisestä. Kyseessä siis mielestäni mukava tyyppi, jota en kuitenkaan ollut koskaan ajatellut seksi- tai suhdemielessä. Ensin näin hänestä todella seksuaalissävytteistä unta, ja muutaman yön päästä menimme unessani naimisiin. Erityisesti tuo jälkimmäinen vaikutti minuun todella voimakkaasti, muistan olleeni unessa todella onnellinen, onnellisempi kuin tosielämässä pitkään aikaan. Tosiaan siis niin että herättyä alkoi itkettää kun se tunne ei ollutkaan totta.

Olen miettinyt noita unia paljon, ja nyt tuntuu kuin katselisin koko ihmistä ihan uusin silmin. Voisin sanoa jopa vähän ihastuneeni

Mutta siis varsinaiseen asiaan:

Voiko tämä tunne nyt olla vain peräisin unien harhakuvista? Saanko olla ihastunut tällaisella "perusteella"? Tarvitseeko ihastumista ylipäätään rationalisoida tai sen syitä pohtia? Ovatko jotkut syyt "oikeampia" kuin toiset? Pitäisikö vain mennä tunteen mukana ja lopettaa päänsä vaivaaminen näillä?

Harhakuvaahan tuo, tunnustan kyllä itsekkin elänääni moisessa tunteessa.

Mutta jos se olikin vaikka enneuni! Hus kysymään mitä toinen osapuoli tykkää

Ihastuminen on parrainta, ei siihen mitää lupaa tarvita...

marialina kirjoitti: Mutta siis varsinaiseen asiaan:

Voiko tämä tunne nyt olla vain peräisin unien harhakuvista? Saanko olla ihastunut tällaisella "perusteella"?

Mikä ettei? Unien aikana käsittelemme omia (aikaisempia) kokemuksiamme, tunteitamme ja ajatuksiamme, joten ei sinänsä liene ihme jos vasta unessa "tajusit" tämänkin puolen tunteissasi häntä kohtaan. Unet voivat olla siitä vänkiä että niissä oikeasti tajuaa asioita jotka eivät jostain syystä tulleet mieleen valveilla. Monet illalla myöhään tenttiinlukevat ovat huomanneet kuinka ennen nukkumaanmenoa sekaisin tiedosta oleva pää onkin kunnon unien jälkeen ollut selkeä ja partaveitsenterävä kaikkine impattuine tietoineen, tai kuinka se joku-helvetin-kuuluisa-kemisti teki jonkinasteisen läpimurron kemian alalla nähtyään unta häntäänsä syövistä käärmeistä (kaikki lienevät kuulleen tämän tarinan lukion kemiantunneilla; en ota vastuuta jos on urbaanilegenda).

Tunteitaan ei tarvinne rationalisoida jos ei koe siihen mitään tarvetta. Katso henkilöä uusin silmin myös oikeassa elämässä niin näet vastaako hän ollenkaan unikuvaasi.

Komppaan edellistä.
Ei ihastumiseen tarvita järkevää syytä, nauti siitä kutkuttavasta olotilasta! Välillä sitä yllättää itsensäkin.

Sanat rationaalisuus ja ihastuminen eivät kuulu samaan lauseeseen, ainakaan näiden korvien välissä. Jos edes joskus ihastuisi naiseen, johon olisi joitain mahdollisuuksia.

Vai osoitanko piilorationalisuutta myöntämällä omat puutteeni ja etsimällä kumppania, joka korvaisi puuttuvat elämäntaidot?