Miksi jätän Kityn?
Lähetetty: 15.12.2005 11:51
Saattaa vaikuttaa siltä, ettei tämä tällainen lähtöilmoitus millään tavalla kuulu Shrinkiin, mutta ajattelin pohtia asian eri puolia ihan ääneen ja ne jotensakin eivät tuntuneet sopivan muualle.
Lähden pääasiassa pääni takia, Kohentaakseni elämääni järkevämmäksi, mielekkäämmäksi ja tulevaisuutta ajatellen paremmaksi.
Olen koko syksyn elänyt vähän sumussa. Noh, pimeä aika ei auta yhtään ja raskauskin on väsyttänyt, mutta vaikka aika huoletta olenkin ollut laiska ja saamaton netissä roikkuja, ei se pohjimmiltaan tee hyvää. Ja itsestäni tiedän senkin, että Kityn käyttöni kohtuullistuisi ainoastaan siten, että se alkaisi tympiä minua. Ja voi "&#/¤&%# ku se ei ala tympiä, ei sitten millään lailla. Sitä joutuu pieni ihminen tekemään sitten omia ratkaisujaan.
Pääsyytä on paha nimetä. Ehkä tietynlaisena syynä voisi olla koulu. Avattuna tuo käsite sisältää vähän enemmän. Minulla on viime lukuvuodelta jääneitä rästihommia ja niiden tekeminen ja hoitaminen pois tämän lukuvuoden aikana ovat edellytyksenä sille, että voin palata kunnolla opiskelemaan ensi syksynä.
Reilun puolentoista vuoden takainen iso kouluväsymys ja sen tuoma lievä masennus (nyt isosti ohi jo) ovat aiheuttaneet sen, että näen rästihommat ja niihin kajoamisen jonain tosi tosi pahana juttuna, jota on syytä välttää. Ja tämä ajatteluhan on minustakin ihan järjetöntä, turhaa ja tyhmää ja haluaisin päästä siitä eroon.
Yksi näkökulma on myös tottumus. Koko syksyn ajan olen saanut ja antanut itseni tottua elämään, jossa päivät löhöän ja välttelen mitään ja kityilen ja istun koneella, syön välillä, käyn vessassa ja jatkan taas. Iltaisin sitten taas olen aktivoitunut, kun on ollut vähän töitä ja kun mies on tullut kotio. Kuitenkaan en näe tällaista hyvänä elämänä ja siinä on paljon sellaista, joka pitkällä aikavälillä lyö köniin, vaikka hetkellistä tyydytystä ja maailman unohdusta toisikin. Ei hyvä, en pidä siitä, haluan eroon.
Eilen kävin koululla, tarkoitus ihan aluksi, oli mennä moikkaamaan kavereita ja syömään puuroa, mutta yhdistin samaan syssyyn palaverit parin opettajan kanssa. Toinen on koulutukseltaan psykologi ja on oporyhmässä saanut vastuuta juuri näistä jaksamisasioista. Hänen kanssaan myös keväällä suunnittelin välivuotta ja olen hiukan jutellut masennuksestakin ja siitä, ettei koulu ole lähtenyt rullaamaan, vaikka pahin aika menikin ohi.
Hän kuunteli kertoiluani siitä, miten hajamieliseksi, huonomuistiseksi, saamattomaksi, hidasjärkiseksi ja sitä kautta tyhmäksi olen kokenut oloni nyt viime aikoina. Ja vaikka sanoinkin, että tää on ihan normaali raskausoire, niin hän kuitenkin kehoitti hakeutumaan varmuuden vuoksi lääkäriin asiasta. Lupasin.
Ja onhan tuo hajamielisyyteni ja pääni toimimattomuus heijastunut kityilyynikin. En ole osannut normaalilla tavalla pysähtyä miettimään mitä oikein kirjoitan ja olenkin huomannut olevani tavallistakin kärkkäämpi ja vähän ärtyisämpikin, harkitsemattomampi. Enkä tästäkään tekstistä ole enää varma, että missä se punainen lanka meni, miten minun pitikään tämä jäsennellä. Kokonaisuus hämärtyy...
Ai niin. Miksi siis nyt juuri nyt tämä lähtö. (en väitä lopulliseksi, mutta pyrin pitkäaikaiseksi, todella pitkäaikaiseksi). Laadimme tuon opettajan kanssa minulle aikataulun, jonka mukaan suorittaisin kouluhommia ja hän kontrolloi ja katsoo, että aikataulu pysyy. Iso ongelma mulle oli, että omat itse asettamani deadlinet eivät vakuuttaneet, enkä osaa niihin suhtautua riittävän päättäväisesti. Eli nyt kun minun pitää aina ajoissa ilmoittaa, että valmista tuli, pitäisi työhön tarttumisenkin olla helpompaa. (Eikä se hänelle ole iso vaiva, jos suhteuttaa sen siihen, että opiskeluni tämän jutun ansiosta saattavat jatkua hyvin ja valmistun ja tuon siten koulutusohjelmalle rahnaa.) Ja se aikataulu alkoi huomisesta. Ja palkintona itse itselleni lupasimme, että kustannan itseni kiinalaiseen herkuttelemaan, hihihi..
Ja yksi kiva juttu on myös se, että menen joulunajaksi Ruotsiin ja se tietää toista viikkoa erossa tietokoneelta ja kityilemästä. Auttaa sinänsä välittömiin vieroitusoireisiin ja ajattelen kityn unohtamisen tammikuussa olevan helpompaa kun voin ajatella, että mä olen jo tippunut kärryiltä, että mitä siellä on tapahtunut.
Plus vielä, että näen nyt olevan oivallinen aika aloittaa kouluhommien teko ja kitytön elämä ajatellen myös kesällä syntyvää jälkeläistä. Luulen, että parisuhde ja kotikin kiittää, jos minuun saadaan uutta puhtia.
Voi kamala, kun ajattelee jo tulevien päivien onttoutta ja sitä mielihalua, kun istahtaa koneelle ja sormet hamuavat osoiteriville kityn osoitetta. Mutta kun tietää miten hyvä asia se itselle pitemmän päälle on, niin se helpottaa vähän. Ja ajan myötä Kityn merkitys pienenee, kun ei saa jokapäiväistä annostaan. Ja niin, en aio chattailla missään enkä kirjoitella muille kuin yhdelle vauva-aiheiselle palstalle (joka jo tympii minua vähän yksipuolisten juttujensa takia), enkä aio pelata nettipelejäkään, enkä siis mitään tuollaista turhaa lyhytaikaista huvia, joka addiktoi helposti tämän minän ja mikä sitten aiheuttaa taas ongelmia.
Sähköpostia luen tottakai.
Ja kun kerran ollaan Shrinkissä, niin tuulettakaa asiasta syntyviä ajatuksianne tähän ketjuun ihan olan takaa. Oli ne sitten omaan kityaddiktioon liittyviä tai persoonaani ja sen poistumisen aiheuttamia ilonpisaroita, harmituksia tai ihan sama eli evvk, tai et kuka sää edes olit.
Mä meen nyt poistelemaan tunnuksia. Oikein hauskaa ja ihanaa joulua ja valoisaa kevättä itse kullekin ja joka iikalle.
Lähden pääasiassa pääni takia, Kohentaakseni elämääni järkevämmäksi, mielekkäämmäksi ja tulevaisuutta ajatellen paremmaksi.
Olen koko syksyn elänyt vähän sumussa. Noh, pimeä aika ei auta yhtään ja raskauskin on väsyttänyt, mutta vaikka aika huoletta olenkin ollut laiska ja saamaton netissä roikkuja, ei se pohjimmiltaan tee hyvää. Ja itsestäni tiedän senkin, että Kityn käyttöni kohtuullistuisi ainoastaan siten, että se alkaisi tympiä minua. Ja voi "&#/¤&%# ku se ei ala tympiä, ei sitten millään lailla. Sitä joutuu pieni ihminen tekemään sitten omia ratkaisujaan.
Pääsyytä on paha nimetä. Ehkä tietynlaisena syynä voisi olla koulu. Avattuna tuo käsite sisältää vähän enemmän. Minulla on viime lukuvuodelta jääneitä rästihommia ja niiden tekeminen ja hoitaminen pois tämän lukuvuoden aikana ovat edellytyksenä sille, että voin palata kunnolla opiskelemaan ensi syksynä.
Reilun puolentoista vuoden takainen iso kouluväsymys ja sen tuoma lievä masennus (nyt isosti ohi jo) ovat aiheuttaneet sen, että näen rästihommat ja niihin kajoamisen jonain tosi tosi pahana juttuna, jota on syytä välttää. Ja tämä ajatteluhan on minustakin ihan järjetöntä, turhaa ja tyhmää ja haluaisin päästä siitä eroon.
Yksi näkökulma on myös tottumus. Koko syksyn ajan olen saanut ja antanut itseni tottua elämään, jossa päivät löhöän ja välttelen mitään ja kityilen ja istun koneella, syön välillä, käyn vessassa ja jatkan taas. Iltaisin sitten taas olen aktivoitunut, kun on ollut vähän töitä ja kun mies on tullut kotio. Kuitenkaan en näe tällaista hyvänä elämänä ja siinä on paljon sellaista, joka pitkällä aikavälillä lyö köniin, vaikka hetkellistä tyydytystä ja maailman unohdusta toisikin. Ei hyvä, en pidä siitä, haluan eroon.
Eilen kävin koululla, tarkoitus ihan aluksi, oli mennä moikkaamaan kavereita ja syömään puuroa, mutta yhdistin samaan syssyyn palaverit parin opettajan kanssa. Toinen on koulutukseltaan psykologi ja on oporyhmässä saanut vastuuta juuri näistä jaksamisasioista. Hänen kanssaan myös keväällä suunnittelin välivuotta ja olen hiukan jutellut masennuksestakin ja siitä, ettei koulu ole lähtenyt rullaamaan, vaikka pahin aika menikin ohi.
Hän kuunteli kertoiluani siitä, miten hajamieliseksi, huonomuistiseksi, saamattomaksi, hidasjärkiseksi ja sitä kautta tyhmäksi olen kokenut oloni nyt viime aikoina. Ja vaikka sanoinkin, että tää on ihan normaali raskausoire, niin hän kuitenkin kehoitti hakeutumaan varmuuden vuoksi lääkäriin asiasta. Lupasin.
Ja onhan tuo hajamielisyyteni ja pääni toimimattomuus heijastunut kityilyynikin. En ole osannut normaalilla tavalla pysähtyä miettimään mitä oikein kirjoitan ja olenkin huomannut olevani tavallistakin kärkkäämpi ja vähän ärtyisämpikin, harkitsemattomampi. Enkä tästäkään tekstistä ole enää varma, että missä se punainen lanka meni, miten minun pitikään tämä jäsennellä. Kokonaisuus hämärtyy...
Ai niin. Miksi siis nyt juuri nyt tämä lähtö. (en väitä lopulliseksi, mutta pyrin pitkäaikaiseksi, todella pitkäaikaiseksi). Laadimme tuon opettajan kanssa minulle aikataulun, jonka mukaan suorittaisin kouluhommia ja hän kontrolloi ja katsoo, että aikataulu pysyy. Iso ongelma mulle oli, että omat itse asettamani deadlinet eivät vakuuttaneet, enkä osaa niihin suhtautua riittävän päättäväisesti. Eli nyt kun minun pitää aina ajoissa ilmoittaa, että valmista tuli, pitäisi työhön tarttumisenkin olla helpompaa. (Eikä se hänelle ole iso vaiva, jos suhteuttaa sen siihen, että opiskeluni tämän jutun ansiosta saattavat jatkua hyvin ja valmistun ja tuon siten koulutusohjelmalle rahnaa.) Ja se aikataulu alkoi huomisesta. Ja palkintona itse itselleni lupasimme, että kustannan itseni kiinalaiseen herkuttelemaan, hihihi..
Ja yksi kiva juttu on myös se, että menen joulunajaksi Ruotsiin ja se tietää toista viikkoa erossa tietokoneelta ja kityilemästä. Auttaa sinänsä välittömiin vieroitusoireisiin ja ajattelen kityn unohtamisen tammikuussa olevan helpompaa kun voin ajatella, että mä olen jo tippunut kärryiltä, että mitä siellä on tapahtunut.
Plus vielä, että näen nyt olevan oivallinen aika aloittaa kouluhommien teko ja kitytön elämä ajatellen myös kesällä syntyvää jälkeläistä. Luulen, että parisuhde ja kotikin kiittää, jos minuun saadaan uutta puhtia.
Voi kamala, kun ajattelee jo tulevien päivien onttoutta ja sitä mielihalua, kun istahtaa koneelle ja sormet hamuavat osoiteriville kityn osoitetta. Mutta kun tietää miten hyvä asia se itselle pitemmän päälle on, niin se helpottaa vähän. Ja ajan myötä Kityn merkitys pienenee, kun ei saa jokapäiväistä annostaan. Ja niin, en aio chattailla missään enkä kirjoitella muille kuin yhdelle vauva-aiheiselle palstalle (joka jo tympii minua vähän yksipuolisten juttujensa takia), enkä aio pelata nettipelejäkään, enkä siis mitään tuollaista turhaa lyhytaikaista huvia, joka addiktoi helposti tämän minän ja mikä sitten aiheuttaa taas ongelmia.
Sähköpostia luen tottakai.
Ja kun kerran ollaan Shrinkissä, niin tuulettakaa asiasta syntyviä ajatuksianne tähän ketjuun ihan olan takaa. Oli ne sitten omaan kityaddiktioon liittyviä tai persoonaani ja sen poistumisen aiheuttamia ilonpisaroita, harmituksia tai ihan sama eli evvk, tai et kuka sää edes olit.
Mä meen nyt poistelemaan tunnuksia. Oikein hauskaa ja ihanaa joulua ja valoisaa kevättä itse kullekin ja joka iikalle.