Abortista tärkeätä asiaa!
Vittu.. sin män undercover. Mun ku piti kaikki foorumin himokristityt käännyttää tavallisiksi runkuiksi.Ann kirjoitti:M-ojo
Mä en usko, että saat noilla kommenteilla tältä foorumilta yhtään Petriä "käännytettyä".
Moni on yrittänyt.., ja yhtä moni on epäonnistunut.
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Hattua pitää nostaa, jos hakkattuna, alistettuna, raiskattuna, peloteltuna, painajaisia näkevänä, pelkotilojen riivaamana, rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, sekä muutenkin synkkänä ja masentuneena pystytte 4 viikon kuluttua tapahtuneeesta vastaamaan aborttia ehdottavalle lääkärillle että, "Minä pidän lapsen, haluan lapsen parasta."Lolita kirjoitti:Et sinä ihan yksin ole.Keikaus kirjoitti:minä synnyttäisin.
Minä en ainakaan pystyisi siihen.
Se siis jäi sanomatta, että lapsen antaisin kyllä adoptioon. Ei, en vieläkään halua selitellä päätöstäni, mutta näin se olisi. Tarkkaan mietitty.SingleMalt kirjoitti:Hattua pitää nostaa, jos hakkattuna, alistettuna, raiskattuna, peloteltuna, painajaisia näkevänä, pelkotilojen riivaamana, rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, sekä muutenkin synkkänä ja masentuneena pystytte 4 viikon kuluttua tapahtuneeesta vastaamaan aborttia ehdottavalle lääkärillle että, "Minä pidän lapsen, haluan lapsen parasta."Lolita kirjoitti:Et sinä ihan yksin ole.Keikaus kirjoitti:minä synnyttäisin.
Minä en ainakaan pystyisi siihen.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Re: Abortista tärkeätä asiaa!
"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi…"PetriFB kirjoitti:-- kaikesta propagandasta huolimatta monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä enää peruuttaa --
Hallelujah. No jooh, aiheesta vähän ajatuksia... Joskus toivon, että minut olisi pakotettu harkitsemaan vielä toinen hetki. Tai parikymmentä. Kaikki kävi vähän turhan helposti. Sydän kuului, tumtumtum, hyvällä laitteella olisi näkynyt jo päälaen nukka ja kulmakarvatkin. Ihka oikea alle 20 senttinen ihminenhän se siellä masussa muutaman kuukauden eli... Kadun, mutta syyllisyys on jo (lähes) poissa. Hetkittäin kiusailen itseäni pahalla karmalla.
Joidenkin pissiksien juttuja kuunnelleena pidän liian lepsuna sitä, että abortin saa hoidettua apteekissa käyden naps vaan itse. Se tosiaan taitaa olla jo monenkin nuoren neidin päässä "vara-ehkäisykeinona". Mutta mitäpä sitä liikaa muiden elämää suremaan, omakin elettävänä. Toki olen ruvennut jo murehtimaan millä eri keinoin oma tyttäreni pimittää aborttinsa meiltä vanhemmiltaan. *nauru-yritys*Hebuli kirjoitti:Sen tarkemmin tutustumatta, otaksun Suomen mallin aborttien suhteen olevan suht järkevä.
On helppoa olla varma niin kauan kun ei oikeasti ole joutunut tuollaista tilannetta kokemaan. Itselläni on takana yksi parisuhde, johon sisältyi runsaasti henkistä väkivaltaa ja jonkin verran fyysistäkin. Siihen asti olin kuvitellut ettei sellainen tilanne olisi mahdollinen minulle, ja että häipyisin ensimmäisestä väkivaltaisuudesta. Suhdetta kesti kuitenkin melkein vuoden ajan, lähinnä koska hän vakuutti minut siitä, etten hahmottanut kokonaistilannetta oikein, ja että minä olin varsinainen ongelma. Vakuutti, vaikka normaalisti olen voimakastahtoinen ja omat mielipiteeni omaava henkilö. Tuohon loppui minun uskoni ennen varsinaista tilannetta tehtyihin "päätöksiin" ja pohdintoihin. Uskon, että jos olisin vahingossa tullut raskaaksi tuon suhteen aikana, olisin tehnyt abortin, ja lisäksi jättänyt kertomatta miehelle raskaudestani, vaikka tuo ajatuksena on täysin vastoin omia moraalikäsityksiäni.SingleMalt kirjoitti:Hattua pitää nostaa, jos hakkattuna, alistettuna, raiskattuna, peloteltuna, painajaisia näkevänä, pelkotilojen riivaamana, rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, sekä muutenkin synkkänä ja masentuneena pystytte 4 viikon kuluttua tapahtuneeesta vastaamaan aborttia ehdottavalle lääkärillle että, "Minä pidän lapsen, haluan lapsen parasta."Lolita kirjoitti:Et sinä ihan yksin ole.Keikaus kirjoitti:minä synnyttäisin.
Minä en ainakaan pystyisi siihen.
Totta. Neuvolohin pitäisi saada kusipää lapsi -mittari, joka jo muutaman viikon raskauden jälkeen piippaisi, jos lapsella on kusipäägeenit.Kimmen kirjoitti:Ja tämäkin keskustelu olisi voitu välttää jos Petrin äiti olisi tehnyt abortin.
Luonto ei näköjään ole osannut hoitaa niitä pois luonnollisella keskenmenolla. Kyllä, mä tykkään.
Silloin kun Maria sulki tiedon sydämeensä ja tutkiskeli sitä, niin taisi tytöllä olla pahoja flash backejä siitä yöstä Nasaretin kujalla, kun vanha denso kävi pistelemässä nuorta neitosta. Aika daiju se Joosef taisi olla...
- LillyMunster
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
Henkilökohtaisella tasolla vastustan aborttia. En usko, että pystyisin tekemään aborttia. Tosin olen myös aina tiennyt haluavani lapsia.
Olin 15, kun oli täysi mahdollisuus, että olisin ollut raskaana, vieläpä ihmiselle jota en edes tuntenut muuten kuin nimeltä. En silloinkaan hetkeäkään epäillyt, ettenkö pitäisi mahdollista lasta.
Mutta en vastusta aborttia noin muuten. Totta kai se on hirvittävä asia, jos ihminen joutuu kohtaamaan sen valintatilanteen, että tekeekö abortin vai ei, mutta jokaisella on oikeus tehdä se päätös itse.
Valitettavan totta tuokin, että monet pitävät aborttia "ehkäisykeinona", ja paljonhan niitä tapausia tietää, jossa on tehty useita abortteja. Mielestäni se kertoo vastuuttomuudesta.
Jokaisella pitää olla oikeus valita.
Jokainen tilanne on yksilöllinen kuitenkin.
Olin 15, kun oli täysi mahdollisuus, että olisin ollut raskaana, vieläpä ihmiselle jota en edes tuntenut muuten kuin nimeltä. En silloinkaan hetkeäkään epäillyt, ettenkö pitäisi mahdollista lasta.
Mutta en vastusta aborttia noin muuten. Totta kai se on hirvittävä asia, jos ihminen joutuu kohtaamaan sen valintatilanteen, että tekeekö abortin vai ei, mutta jokaisella on oikeus tehdä se päätös itse.
Valitettavan totta tuokin, että monet pitävät aborttia "ehkäisykeinona", ja paljonhan niitä tapausia tietää, jossa on tehty useita abortteja. Mielestäni se kertoo vastuuttomuudesta.
Jokaisella pitää olla oikeus valita.
Jokainen tilanne on yksilöllinen kuitenkin.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Niin, häntä ei olekaan abortoitu.Lipa kirjoitti:Onpas tuo Na kaunis jos on oma kuvansa avattaressa!
Kannattaisin elämää, en kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä, sillä naisella tulee olla oikeus päättää haluaako hän lapsen kantaa. Mutta mutta... Abortin saa määräaikaan mennessä kuka vain, mitään varsinaisia perusteluja ei tarvita. En tiedä millaisia keskustelumahdollisuuksia naiselle tarjotaan päätöksenteon tueksi, toivoisin että tuodaan ainakin esille ettei nuorena saatu, isätönkään, lapsi tarkoita elämän jäämistä elämättä. Samoin toivoisin kerrottavan naisille faktatietoa siitä miten gradunviilauksen vuoksi harkittu abortti kolmissakymmenissä saattaa hedelmällisyyden laskun vuoksi olla huono vaihtoehto.
Itselle aborttia ei ole tehty ja iän myötä aiemmin hyvin myönteinen kanta suunnittelemattoman elämän päättämiseen imukaavinnalla on vaihtanut suuntaa. Ylipäänsä, elämää pitää kunnioittaa, eikä abortti saisi toimenpiteenä olla yhtä helppo kuin luomenpoisto polikliinisesti. Raiskaustapaukset erikseen, niissä tilanteeseen ei ole ollut mahdollista vaikuttaa.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Kuvitellaan..
Jos tapahtuisi raiskaus ja sen seurauksena raskaus, tekisin abortin. Jos olisin raskaana elämäntilanteessa, johon olisi mahdotonta ajatella lasta ja jossa olisi ylipäätään hankalaa olla raskaana, tekisin abortin. Jos vain en haluaisi lasta ja olisin raskaana, vaikkakin elämäntilanteessa johon lapsen voisi saada, tekisin abortin. Jo pelkkä ajatus vastentahtoisesta raskausajasta.. ja siitä millainen elimistö (aika herkkä) sitä joutuisi kestämään.. juu ei. Ei todellakaan.
Aiempaa kokemusta asiasta ei ole ja toivon mukaan ei tule kokemusta jatkossakaan. Abortin tekeminen on yksilöllinen ratkaisu ja tilanteita joissa siihen päädytään on monia. Olen sitä mieltä että on tilanteita, joissa abortti on ollut/on paras ratkaisu, kun taas abortin harrastaminen hatäehkäisykeinona on vastuutonta; parempia ehkäisykeinoja on olemassa.
Jos tapahtuisi raiskaus ja sen seurauksena raskaus, tekisin abortin. Jos olisin raskaana elämäntilanteessa, johon olisi mahdotonta ajatella lasta ja jossa olisi ylipäätään hankalaa olla raskaana, tekisin abortin. Jos vain en haluaisi lasta ja olisin raskaana, vaikkakin elämäntilanteessa johon lapsen voisi saada, tekisin abortin. Jo pelkkä ajatus vastentahtoisesta raskausajasta.. ja siitä millainen elimistö (aika herkkä) sitä joutuisi kestämään.. juu ei. Ei todellakaan.
Aiempaa kokemusta asiasta ei ole ja toivon mukaan ei tule kokemusta jatkossakaan. Abortin tekeminen on yksilöllinen ratkaisu ja tilanteita joissa siihen päädytään on monia. Olen sitä mieltä että on tilanteita, joissa abortti on ollut/on paras ratkaisu, kun taas abortin harrastaminen hatäehkäisykeinona on vastuutonta; parempia ehkäisykeinoja on olemassa.
Laiska olen. Siispä vain komppaan näitä. Tosin mielestäni Petri ei ole täällä kityssä vielä mitään tyrkyttänyt tai saarnannut, aloitushan oli loppujen lopuksi aika neutraali. Hyvä aihe.
Kaikilta aikuisilta pitäisi löytyä sen verran vastuuntuntoa että osaavat itse huolehtia etteivät tule raskaaksi jos eivät halua. Ei se ole vaikeaa. Ja ne jotka eivät kyseisestä asiasta ole kyvykkäitä huolehtimaan ovat tuskin kyvykkäitä vanhemmiksikaan. Siihenkin kun käsittääkseni liittyy jonkinasteinen vastuu. Abortin hyväksyn silti, enkä voisi missään tilanteessa kuvitella pitäväni lasta joka olisi saanut alkunsa raiskauksesta. Adoptio voi olla molemmille paljon raskaampi ja monimutkaisempi vaihtoehto kuin abortti.
huima kirjoitti:Kumpi on tärkeämpää - pulauttaa maailmaan uutta elämää, vai huolehtia jo tänne pulautetuista ihmisistä ja luoda heille ihmisarvoinen elämä?PetriFB kirjoitti:On kysymys ihmisen elämästä.
HellBell kirjoitti: Jos tapahtuisi raiskaus ja sen seurauksena raskaus, tekisin abortin. Jos olisin raskaana elämäntilanteessa, johon olisi mahdotonta ajatella lasta ja jossa olisi ylipäätään hankalaa olla raskaana, tekisin abortin. Jos vain en haluaisi lasta ja olisin raskaana, vaikkakin elämäntilanteessa johon lapsen voisi saada, tekisin abortin.
Kaikilta aikuisilta pitäisi löytyä sen verran vastuuntuntoa että osaavat itse huolehtia etteivät tule raskaaksi jos eivät halua. Ei se ole vaikeaa. Ja ne jotka eivät kyseisestä asiasta ole kyvykkäitä huolehtimaan ovat tuskin kyvykkäitä vanhemmiksikaan. Siihenkin kun käsittääkseni liittyy jonkinasteinen vastuu. Abortin hyväksyn silti, enkä voisi missään tilanteessa kuvitella pitäväni lasta joka olisi saanut alkunsa raiskauksesta. Adoptio voi olla molemmille paljon raskaampi ja monimutkaisempi vaihtoehto kuin abortti.
Luonnollisesti näin, mutta olethan varmasti kuullut niin sanotuista harvinaisemmista tapauksista, kun esimerkiksi ehkäisy on syystä tai toisesta pettännyt eikä kumpikaan osapuoli ole huomannut mitään?Gina kirjoitti:Kaikilta aikuisilta pitäisi löytyä sen verran vastuuntuntoa että osaavat itse huolehtia etteivät tule raskaaksi jos eivät halua. Ei se ole vaikeaa. Ja ne jotka eivät kyseisestä asiasta ole kyvykkäitä huolehtimaan ovat tuskin kyvykkäitä vanhemmiksikaan. Siihenkin kun käsittääkseni liittyy jonkinasteinen vastuu. .HellBell kirjoitti: Jos tapahtuisi raiskaus ja sen seurauksena raskaus, tekisin abortin. Jos olisin raskaana elämäntilanteessa, johon olisi mahdotonta ajatella lasta ja jossa olisi ylipäätään hankalaa olla raskaana, tekisin abortin. Jos vain en haluaisi lasta ja olisin raskaana, vaikkakin elämäntilanteessa johon lapsen voisi saada, tekisin abortin.
Kannatan vahvasti vastuunottamista teoistaan ja ennakkoon tapahtuvaa ehkäisynkäyttöä, mutta tosiasia on se, että vahinkoja sattuu eikä mikään konsti ole 100 %:n varma. Tämän varalta kirjoitin ylläolevan viestini - mieleeni ei siis tullut kuvitteellinen tilanne, jossa olisin ehdoin tahdoin tietänyt riskit ja ollut huolehtimatta ehkäisyistä ja sitten vain hupskekkaa hommannut kepeästi abortin.
(Näissä asioissa minä olen hyvin vastuullinen. Ja muistaakseni oikein.. en edes harrasta seksiä.. joten..)
Ymmärrämmekä nyt toisiamme vai haluatko sanoa jotain vanhemmuuspotentiastani?
Hyvä pointti. Olin siis alunperinkin kanssasi samaa mieltä, minun oli vain vaikea kuvitella itseäni siinä tilanteessa että joutuisin aborttia omien tekojeni seurauksena miettimään. Mä olen täällä jo kai aika vahvasti ilmaissut kantani lapsiin, joten tuossakin tilanteessa turvautuisiin aborttiin.HellBell kirjoitti:Luonnollisesti näin, mutta olethan varmasti kuullut niin sanotuista harvinaisemmista tapauksista, kun esimerkiksi ehkäisy on syystä tai toisesta pettännyt eikä kumpikaan osapuoli ole huomannut mitään?Gina kirjoitti:Kaikilta aikuisilta pitäisi löytyä sen verran vastuuntuntoa että osaavat itse huolehtia etteivät tule raskaaksi jos eivät halua. Ei se ole vaikeaa. Ja ne jotka eivät kyseisestä asiasta ole kyvykkäitä huolehtimaan ovat tuskin kyvykkäitä vanhemmiksikaan. Siihenkin kun käsittääkseni liittyy jonkinasteinen vastuu. .HellBell kirjoitti: Jos tapahtuisi raiskaus ja sen seurauksena raskaus, tekisin abortin. Jos olisin raskaana elämäntilanteessa, johon olisi mahdotonta ajatella lasta ja jossa olisi ylipäätään hankalaa olla raskaana, tekisin abortin. Jos vain en haluaisi lasta ja olisin raskaana, vaikkakin elämäntilanteessa johon lapsen voisi saada, tekisin abortin.
Ymmärrämmekä nyt toisiamme vai haluatko sanoa jotain vanhemmuuspotentiastani?
Heh, no sittenhän ajatukset/kirjoitukset menivät vain ristiin rastiin - kiva kun selvensit.Gina kirjoitti:
Hyvä pointti. Olin siis alunperinkin kanssasi samaa mieltä, minun oli vain vaikea kuvitella itseäni siinä tilanteessa että joutuisin aborttia omien tekojeni seurauksena miettimään. Mä olen täällä jo kai aika vahvasti ilmaissut kantani lapsiin, joten tuossakin tilanteessa turvautuisiin aborttiin.
Sama mullakin, vaikea kuvitella tähän hätään aborttia, kun siihen tarvitsisi ensiksi sen itse seksihommelin ja siihen taas jonkun toisen itseni lisäksi jne.. lista on loputon.
Ylipäätään jos joutuisi (tai vaikka olisi jostain syystä harrastanut seksiä ilman ehkäisyä) tilanteeseen, jossa olisi raskaana ja se olisi itselle vastentahtoinen tila, päätyisin aborttiin. Ilman ehkäisyä tapahtuneesta seksi-raskaus-abortista soimaisin kyllä itseäni, mutta sitten taas.. kämminkejä käy ja jutuista voi ottaa opiksi. Pari ruoskaniskua itseltä riittäisi.
Ah, kuin minun suustani 3 vuotta sitten ja kaikki ne vuodet sitä ennen. Aborttimyönteisyys oli niin selkeänä päässä: mielummin se kuin ei toivottu -lapsi tähän maailmaan. Pari ruoskaniskua ei kuitenkaan sitten riittänyt ja mitä olen asiasta muidenkin kanssa jutellut - tolkuttoman pitkillä postituslistoilla, terapia-istunnoissa jne jne - moni (ns. lapsikielteinenkin, jollainen itsekin olin) tyttö/nainen ottaa tuon erittäin raskaasti ja paha olo kulkee mukana aikansa, ellei jopa loppuun asti. Se on oikeastaan todella outoa miten tuollainen sillä hetkellä niin tunteetonkin asia muuttuu pienen ajan jälkeen mielessä aivan muuksi. Ja ei, en väitä tietäväni juuri teidän (sun ja Ginan vaikkapa) ottavan asiaa sen tapahtuessa liian raskaasti niin kuin minä ja monet muut, kunhan haluan sanoa, että Petrin aloituksessa mainittu katuminen ja syyllisyys on ihan asiaa... Aloitus ylipäätään oli ihan asiallinen. Tuli ihan edesmennyt mummoni mieleen. Super-uskiksena hän oli kuitenkin se, joka lähes ainoana abortistani tietävänä sukulaisena uskalsi myöhemmin juuri ennen kuolemaansa lohduttaa sanoen tietävänsä, että silloinen päätökseni oli oikea ja ainoa mahdollinen. Osa syyllisyydestä katosi tämän pakanan harteilta.HellBell kirjoitti:Ylipäätään jos joutuisi (tai vaikka olisi jostain syystä harrastanut seksiä ilman ehkäisyä) tilanteeseen, jossa olisi raskaana ja se olisi itselle vastentahtoinen tila, päätyisin aborttiin. Ilman ehkäisyä tapahtuneesta seksi-raskaus-abortista soimaisin kyllä itseäni, mutta sitten taas.. kämminkejä käy ja jutuista voi ottaa opiksi. Pari ruoskaniskua itseltä riittäisi.
Tästä kokemastani ja lukemastani johtuen toivoisin siis, että abortti ei olisi nyt niin helppo teknisesti toteuttaa kuin mitä se on. Ja toisaalta olen muiden tavoin onnellinen siitä, ettei kaavinta ole enää ainoa mahdollinen abortointikeino (pillerit tosin voidaan kai antaa viimeisimmillään keskeyttäessä raskautta viikolla 9) ja että naista ei tosiaan voi pakottaa äidiksi. Ja tietenkin toivon, että mahdollisimman moni ehkäisyttä kiimoissaan koipensa avaava turvautuu edes jälkiehkäisyyn, ellei sitten käy niin kuin kovin monelle käy: ehkäisy pettää sekstaajien tietämättä. Mutta jos ja kun abortti tulee pakollisena vaihtoehtona eteen, sen harkitsemiseen kannattaisi käyttää enemmän aikaa kuin mitä lääkärit ovat valmiita antamaan. Tämän nyt 11-kuisen vahinkotyttäreni kohdalla muuten mietin vaihtoehtoja muutaman viikon. Päätös pitää lapsi oli selkeä jo toisen mietintäpäivän kohdalla mutta mietinpä silti itseni pakottamana vielä sen extra-ajan. Onneksi järki ei mennyt tunteiden edelle, niin kuin ei mennyt hedelmöityshetkelläkään.
Mun tehtäväni ei ole käännyttää ketään, se on Pyhän Hengen tehtävä. Mun tehtävä on olla ja elää Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena ja kertoa evankeliuimn ilosanomaa sekä rakastaa lähimmäisiäni totuudessa.Ann kirjoitti:M-ojo
Mä en usko, että saat noilla kommenteilla tältä foorumilta yhtään Petriä "käännytettyä".
Moni on yrittänyt.., ja yhtä moni on epäonnistunut.
Viimeksi muokannut PetriFB, 08.12.2005 10:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lisätääs vielä kun mielessä nyt pyörii...
Ehkäisyn pettäminen ei siis aina ole naisesta (/miehestä) kiinni. Itse esimerkiksi olen ns. kierukkalapsi. Kuinka moni teistä naisista käyttäisi tuplaehkäisyä eli parisuhteessa kondomia kierukkansa lisäksi? Tunnen parikin erittäin raskauspelkoista ihmistä, toinen mies ja toinen nainen. Kumpikin on tahoillaan päättänyt pidättäytyä seksistä kunnes lapsi on toivottu. Kumpikin suhtautuu siis kielteisesti aborttiin ja turvautuu ainoaan mahdolliseen varmaan ehkäisykeinoon. Propsit heille...
Menipäs ohi aiheen mutta vähän edes sinnepäin.
Ehkäisyn pettäminen ei siis aina ole naisesta (/miehestä) kiinni. Itse esimerkiksi olen ns. kierukkalapsi. Kuinka moni teistä naisista käyttäisi tuplaehkäisyä eli parisuhteessa kondomia kierukkansa lisäksi? Tunnen parikin erittäin raskauspelkoista ihmistä, toinen mies ja toinen nainen. Kumpikin on tahoillaan päättänyt pidättäytyä seksistä kunnes lapsi on toivottu. Kumpikin suhtautuu siis kielteisesti aborttiin ja turvautuu ainoaan mahdolliseen varmaan ehkäisykeinoon. Propsit heille...
Menipäs ohi aiheen mutta vähän edes sinnepäin.
edit: Luinpas ketjun paremmin ja HB tuosta jo puhuikin.Gina kirjoitti:-- minun oli vain vaikea kuvitella itseäni siinä tilanteessa että joutuisin aborttia omien tekojeni seurauksena miettimään.
Luulen, että olen miettinyt tätä niin kauan ja perusteellisesti, että edes nuo em. mainitut seikat eivät pystyisi minua pyörtämään päätöstäni. Siksi toisekseen, raiskauksestakin on mahdollista toipua, vaikka se onkin vaikeaa. Olen myös lukenut jostain naisesta, jonka mielestä raiskauksesta syntynyt lapsi oli sen kauhean kokemuksen ainoa hyvä tulos. Ja lapsesta, joka sai tietää isänsä olleen raiskaaja.SingleMalt kirjoitti:Hattua pitää nostaa, jos hakkattuna, alistettuna, raiskattuna, peloteltuna, painajaisia näkevänä, pelkotilojen riivaamana, rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, sekä muutenkin synkkänä ja masentuneena pystytte 4 viikon kuluttua tapahtuneeesta vastaamaan aborttia ehdottavalle lääkärillle että, "Minä pidän lapsen, haluan lapsen parasta."Lolita kirjoitti:Et sinä ihan yksin ole.Keikaus kirjoitti:minä synnyttäisin.
Minä en ainakaan pystyisi siihen.
Kikkelis kokkelis.
Tosi hyviä ajatuksia sulla... "nostaa hattua" ...Keikaus kirjoitti:Luulen, että olen miettinyt tätä niin kauan ja perusteellisesti, että edes nuo em. mainitut seikat eivät pystyisi minua pyörtämään päätöstäni. Siksi toisekseen, raiskauksestakin on mahdollista toipua, vaikka se onkin vaikeaa. Olen myös lukenut jostain naisesta, jonka mielestä raiskauksesta syntynyt lapsi oli sen kauhean kokemuksen ainoa hyvä tulos. Ja lapsesta, joka sai tietää isänsä olleen raiskaaja.SingleMalt kirjoitti:Hattua pitää nostaa, jos hakkattuna, alistettuna, raiskattuna, peloteltuna, painajaisia näkevänä, pelkotilojen riivaamana, rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, sekä muutenkin synkkänä ja masentuneena pystytte 4 viikon kuluttua tapahtuneeesta vastaamaan aborttia ehdottavalle lääkärillle että, "Minä pidän lapsen, haluan lapsen parasta."Lolita kirjoitti: Et sinä ihan yksin ole.
Minä en ainakaan pystyisi siihen.
Abortti on helppoa fyysisesti, ainakin useimmissa tapauksissa. Se on sitten se henkinen puoli joka kärsii.
En voi edes kirjoittaa mitään, koska silmäni ovat punaiset ärsytyksestä ja rystyset valkoisina kun yritän taivutella sormiani nyrkistä kirjoittamaan jotain.
Umpimielistä, täysin faktoista (todistetuista faktoista) tietämättömänä, sellaisena henkilönä joka ei itse tule koskaan joutumaan tähän tilanteeseen, on PetriFB aivan täysin väärä ihminen tuomitsemaan ketään.
En voi edes kirjoittaa mitään, koska silmäni ovat punaiset ärsytyksestä ja rystyset valkoisina kun yritän taivutella sormiani nyrkistä kirjoittamaan jotain.
Umpimielistä, täysin faktoista (todistetuista faktoista) tietämättömänä, sellaisena henkilönä joka ei itse tule koskaan joutumaan tähän tilanteeseen, on PetriFB aivan täysin väärä ihminen tuomitsemaan ketään.
The great club outshines the individual, always and forever.