Eskonkuja ja muut suomihiphopin uudet tulijat
Lähetetty: 06.12.2005 12:13
http://www.mikseri.net/artists/?id=21934
Mikseristä ei vaan valitettavasti löydy superherkkää ja kaunista biisiä:
Mun ämmä
Sain tuon joskus kaverilta ja repeilen edelleen sille miten täydellinen rap-kappale tuo onkaan. Todellisen herkkis-sovituksen täydentää megalomaanisen hyvät lyriikat.
Alkuspiikitkin ovat aivan mahtavat. ( NN - nainen, Eskonkuja - artisti )
NN: Nuolisiksmä sun palleja?
Eskonkuja: Nn.. älä nyt.
NN: No pesisiksmä sun auton?
Eskonkuja: Se on just pesty.
NN: No ottasiksmä sulta suihin?
Eskonkuja: sä justiinsa otit.
NN: No onko sulla nälkä, tekisiksmä sulle ruokaa?
Eskonkuja: mä pelaan nyt tätä peliä.
NN: No mä voisin nyt ees puristaa ton finnin sun otsasta.
Kertosäe taas jättää Väinö Linnan ja muut riimittelijät kalpeaksi:
"Jos mä pyydän, mun ämmä tekee -- ihanmitävaan
Ottaa poskeen tai runkkaa -- ihanmitävaan
Pöllii autoi tai kaupois -- ihanmitävaan, ihanmitenvaan beibi ihanmitävaan
Ei välii vaik meitsi tekis -- ihanmitävaan
Ei se mieti kun se tekee -- ihanmitävaan
Sille voi sanoo päin naamaa -- ihanmitävaan, ihanmitenvaan beibi ihanmitävaan"
Suomalaiseen rap-musiikkiin on aina sisältynyt vahva huumori-elementti ja Raptorin suolaamasta maasta on kyllä päästy pitkälle. Vaikka en Itä-Helsingin ghetto-meiningeistä olekaan voinut muuta kuin hymyillä ja muistella kotiseutuja, on näille vedoille kuitenkin pakko antaa kunniaa ja tunnustaa se, että monilla on kuitenkin musiikissa hyvä meno.
Meillä on asiat vielä liian hyvin että joku Avaimen Roihuvuori-biisiä voisi kuunnella ilman hymyilyä - saati Steen1:n Itä-Helsinki-glorifiointia. Positiivista kuitenkin on, että yhteiskuntakriittisyys on kuitenkin palannut takaisin musiikkiin -- ja vaikka MemmyPossella ja kumppaneilla on vielä matkaa lyriikassa suomalaisen lyriikan grand old-manien, esimerkiksi Juice Leskisen, tasolle -- voi nykypäivän suomihiphoppia kuunnella mielellään.
Aika näyttää mitä ilmiölle käy ja kuinka ilmaisuvoima kehittyy. Pahin pelko hommalle IMHO on aiheiden käsittely. Nuoret kaverit voivat vain tiettyyn pisteeseen saakka kirjoittaa keskinäisestä sekoilustaan viinan ja muiden päihteiden kanssa - saati siitä kun on niin ikävää kun se ja se delaa ja sossu tekee sitä tai tätä.
Mutta mutta, keille kaikille kannattaisi korvia lotkauttaa?
MC Taakibörstä ja Notkea rotta ovat yllämainittujen lisäksi jo tuttuja. Tulenkantajat ovat omassa genressään ihan ylivetoja - ja musiikillisesti suvereenisti päästä parhaasta. Fintelligens menneen talven lumia vaikka biisit toimivatkin edelleen. Kehäkettu ja Setä Koponen toimivat yksinäänkin, Davo taas ei ole Taakibörstan ulkopuolella koskettanut.
Ketä muita nostettava soittolistalle?
Mikseristä ei vaan valitettavasti löydy superherkkää ja kaunista biisiä:
Mun ämmä
Sain tuon joskus kaverilta ja repeilen edelleen sille miten täydellinen rap-kappale tuo onkaan. Todellisen herkkis-sovituksen täydentää megalomaanisen hyvät lyriikat.
Alkuspiikitkin ovat aivan mahtavat. ( NN - nainen, Eskonkuja - artisti )
NN: Nuolisiksmä sun palleja?
Eskonkuja: Nn.. älä nyt.
NN: No pesisiksmä sun auton?
Eskonkuja: Se on just pesty.
NN: No ottasiksmä sulta suihin?
Eskonkuja: sä justiinsa otit.
NN: No onko sulla nälkä, tekisiksmä sulle ruokaa?
Eskonkuja: mä pelaan nyt tätä peliä.
NN: No mä voisin nyt ees puristaa ton finnin sun otsasta.
Kertosäe taas jättää Väinö Linnan ja muut riimittelijät kalpeaksi:
"Jos mä pyydän, mun ämmä tekee -- ihanmitävaan
Ottaa poskeen tai runkkaa -- ihanmitävaan
Pöllii autoi tai kaupois -- ihanmitävaan, ihanmitenvaan beibi ihanmitävaan
Ei välii vaik meitsi tekis -- ihanmitävaan
Ei se mieti kun se tekee -- ihanmitävaan
Sille voi sanoo päin naamaa -- ihanmitävaan, ihanmitenvaan beibi ihanmitävaan"
Suomalaiseen rap-musiikkiin on aina sisältynyt vahva huumori-elementti ja Raptorin suolaamasta maasta on kyllä päästy pitkälle. Vaikka en Itä-Helsingin ghetto-meiningeistä olekaan voinut muuta kuin hymyillä ja muistella kotiseutuja, on näille vedoille kuitenkin pakko antaa kunniaa ja tunnustaa se, että monilla on kuitenkin musiikissa hyvä meno.
Meillä on asiat vielä liian hyvin että joku Avaimen Roihuvuori-biisiä voisi kuunnella ilman hymyilyä - saati Steen1:n Itä-Helsinki-glorifiointia. Positiivista kuitenkin on, että yhteiskuntakriittisyys on kuitenkin palannut takaisin musiikkiin -- ja vaikka MemmyPossella ja kumppaneilla on vielä matkaa lyriikassa suomalaisen lyriikan grand old-manien, esimerkiksi Juice Leskisen, tasolle -- voi nykypäivän suomihiphoppia kuunnella mielellään.
Aika näyttää mitä ilmiölle käy ja kuinka ilmaisuvoima kehittyy. Pahin pelko hommalle IMHO on aiheiden käsittely. Nuoret kaverit voivat vain tiettyyn pisteeseen saakka kirjoittaa keskinäisestä sekoilustaan viinan ja muiden päihteiden kanssa - saati siitä kun on niin ikävää kun se ja se delaa ja sossu tekee sitä tai tätä.
Mutta mutta, keille kaikille kannattaisi korvia lotkauttaa?
MC Taakibörstä ja Notkea rotta ovat yllämainittujen lisäksi jo tuttuja. Tulenkantajat ovat omassa genressään ihan ylivetoja - ja musiikillisesti suvereenisti päästä parhaasta. Fintelligens menneen talven lumia vaikka biisit toimivatkin edelleen. Kehäkettu ja Setä Koponen toimivat yksinäänkin, Davo taas ei ole Taakibörstan ulkopuolella koskettanut.
Ketä muita nostettava soittolistalle?