Rakastuisitko rokkistaraan?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Lutka

Rakastuisitko rokkistaraan?

Viesti Kirjoittaja Lutka »

hmmm.... kuhan mietin....

voisitko rakastua, suhteutua, viritellä vakavampaa juttua rokkistaran kanssa?

skenaario:

tutustut mukavaan ihmiseen, etkä juurikaan tiedä taustoista. myöhemmin saat tietää että tyyppi on rankasti sotkeentunut musiikkimaailmaan ja jos ei ole vielä koko kansa tuntema stara, niin ainakin pienemmän porukan ihailema hahmo. tulevaisuus näyttää hyvältä ja mahdollista on, että naama alkaa olla jossain vaiheessa tuttu myös suuremmalle yleisölle, toki ei nyt ehkä ihan teinixeille.

uskaltaisitko lähteä virittämään tässä tilanteessa mitään? voiko rokkistaraan ihastua? rakastua? suhteutua?

itse mietin mm. tunnettuuden tuomia asioita, taitelijasielujen elämäntapoja, mahdollista itsekkyyttä ja egoismia joka liittyy usein starailuun ja jos ei ole vielä näkyvissä niin voi jossain vaiheessa tulla jne....

iiik
Quarter

Viesti Kirjoittaja Quarter »

Mikä niissä muusikoissa on että joka hiton eukko on heti pöksyt märkänä kuolaamassa niitä? Ei vaan mee jakeluun... Ei tarvi ku vähän vihjata soittavansa kitaraa ni jo ollaan haarat levällään. Käsittämätöntä.

"hei hyvännäköne, lähekkö jatkoille? - Ai sun näkösen kans, no en kyl.. - mä soitan kitaraa yhessä noname-autotallibändis ja aattelin.. - TEE MULLE LAPSI OI ADONIKSENI!!!"

Ps... Lutkaseni... luetko säännöistä kohdan joka käsittelee allekirjoituksia. Kiitos. :)
Lutka

Viesti Kirjoittaja Lutka »

QuarterDot kirjoitti:Mikä niissä muusikoissa on että joka hiton eukko on heti pöksyt märkänä kuolaamassa niitä? Ei vaan mee jakeluun... Ei tarvi ku vähän vihjata soittavansa kitaraa ni jo ollaan haarat levällään. Käsittämätöntä.

"hei hyvännäköne, lähekkö jatkoille? - Ai sun näkösen kans, no en kyl.. - mä soitan kitaraa yhessä noname-autotallibändis ja aattelin.. - TEE MULLE LAPSI OI ADONIKSENI!!!"

Ps... Lutkaseni... luetko säännöistä kohdan joka käsittelee allekirjoituksia. Kiitos. :)


ööö mun kirjotuksessa viittasin tilanteeseen jossa et tiedä sitä toisesta ihmisestä, kuulet sen ehkä vasta viikkojen päästä tutustumisesta (sitä ennen tyyppi on naamioitunut opiskelijaksi)....
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

"Tee mulle lapsi oi adonikseni!" :rofl:

No eipä muhun iske rokkikundit sen pahemmin kuin muutkaan. On se vaan niin ihmisestä kiinni, sama onko kitara vai ei.
Avatar
Think
Kitisijä
Viestit: 1000
Liittynyt: 14.08.2005 20:56

Re: Rakastuisitko rokkistaraan?

Viesti Kirjoittaja Think »

hmmm.... kuhan mietin....

voisitko rakastua, suhteutua, viritellä vakavampaa juttua Kity runkkarin kanssa?

skenaario:

tutustut mukavaan ihmiseen, etkä juurikaan tiedä taustoista. myöhemmin saat tietää että tyyppi on rankasti sotkeentunut Kityyn ja jos ei ole vielä koko netin tuntema nikki, niin ainakin pienemmän porukan ihailema tyyppi. tulevaisuus näyttää hyvältä ja mahdollista on, että nikki alkaa olla jossain vaiheessa tuttu myös suuremmalle nettiyleisölle, toki ei nyt ehkä ihan teinixeille.

uskaltaisitko lähteä virittämään tässä tilanteessa mitään? voiko Kity runkkariin ihastua? rakastua? suhteutua?

itse mietin mm. tunnettuuden tuomia asioita, nettisielujen elämäntapoja, mahdollista itsekkyyttä ja egoismia joka liittyy usein Kityilyyn ja jos ei ole vielä näkyvissä niin voi jossain vaiheessa tulla jne....

iiik
Ovela kuin orgasmi
Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus »

Vaikea kuvitella, että voisin, koska ylipäätänsä muusikot eivät ole mun tyylisiä, ei ajatusmaailmaltaan eikä pahemmin ulkonäöltäkään. Toki voi poikkeuksiakin löytyä. Vaikka nyt ei kyllä tehois kitaraton eikä kitarallinen.

Think *reps*.
Avatar
Vaola
Kitisijä
Viestit: 4494
Liittynyt: 15.08.2005 10:36
Paikkakunta: pois

Viesti Kirjoittaja Vaola »

En todellakaan seurustele starban kanssa, mutta kuten Lutka tiedät poikaystäväni soittaa bändissä. Tuolla asialla ei ollut niin mitään tekemistä sen kanssa että aloitanko suhteen hänen kanssaan vai en. Toki olin oitis kiinnostunut kuulemaan hänen säveltämiään/sanoittamiaan/laulamiaan biisejä, eikä siitä nyt varsinaisesti haittaakaan ollut että pidin niistä.

Olemme molemmat taiteellisia ihmisiä, eikä sitä tarvitse olla tunnettukaan ollakseen itsekäs ja egoistinen... :lol: Mutta jollain tasolla ymmärrämme sitten toistemme tekemisiä ehkä hieman paremmin kuin muut. Toistaiseksi se olen ollut meistä minä, joka on paljon poissa taiteellisen intohimon takia, mutta joskus ehkä sitten toisin päin.

Sillä minä tietysti toivon poikaystävälleni parasta, ja kyllä hän minun mielestäni ansaitsisi huomiota tekemisilleen. Mutta sen enempää on turha edes nyt miettiä. Vaikka musiikki onkin hänelle iso osa elämässä, on hän minulle niin paljon enemmän kuin mies kitaran varressa.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Melkein kaikilla ihmisillä on joku muiden mielestä typerä kiinnostuksen kohde, jolle ne uhraavat ympäristönsä mielestä tuloksiin nähden käsittämättömästi aikaansa ja rahaansa. Poikaystävän urheilu-, tietokonepeli-, hifistelyelektroniikka- postimerkki- tai autoharrastuksesta ei olisi mulle juurikaan hyötyä millään omilla elämänalueillani, kun sensijaan muusikkomiehen siivellä pääsee ilmaiseksi tapahtumiin (esim. festareille) ja saa ilmaista kaljaa ja siltä voi mahdollisesti lainata soittimia oman bänditoiminnan alkuunsaattamista varten.
Quarter

Viesti Kirjoittaja Quarter »

hermine kirjoitti:sensijaan muusikkomiehen siivellä pääsee ilmaiseksi tapahtumiin (esim. festareille) ja saa ilmaista kaljaa ja siltä voi mahdollisesti lainata soittimia oman bänditoiminnan alkuunsaattamista varten.

Sä oot niin ihanan syvällinen, että mua alkaa oikein itkettää. <3
tonttu8

Viesti Kirjoittaja tonttu8 »

ninnithequeen kirjoitti:No eipä muhun iske rokkikundit sen pahemmin kuin muutkaan. On se vaan niin ihmisestä kiinni, sama onko kitara vai ei.

Samaa mieltä.
tuulenpuiska

Viesti Kirjoittaja tuulenpuiska »

Voisin mä rokkimimmin kanssa alkaa seukkaa, koska kuitenkin olisin mies talossa :p:

Okei sitten vakavasti. Kyl se persoona tulee ensin. Tosin fame saattaa jälkikäteen nousta häiriötekijäksi, mä en pidä julkisuudesta. Se on avoin kysymys millä tavalla se vaikuttaisi suhteeseen. Ehkä pääsisimme siitä yli, ehkä emme.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Kumppanini ovat olleet muusikoita/rockheeboja yleensäottaen, siis en varmaan muuta kyllä osaisi kuvitellakaan.. Ehkä kannattais..

Edit: siis ei nyt mitään 7päivää-julkkistasoisia kuitenkaan :)
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Joku suuren luokan julkimo olisi vähän hankala, mutta tuollainen "oman kylän stara" menee kyllä. Mä pidän siitä, että miehellä on joku suuri intohimo ja Se juttu, jossa kokee olevansa hyvä ja jonka tekemisestä tykkää. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, oli se sitten auton rassaus tai kitaran soitto.

Miinuspuolena sitten taiteilijan ego ja luomisen tuska.
MarthaFocker

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

Hmm...teoriassa ehkä jos tyyppi ei olisi sellainen omaa elämäänsä julkisuuteen tyrkyttävä. Jos mies haluaisi pitää välimatkan mediaan, pitämällä yksityiset asiat yksityisinä, niin ei kai siinä sitten.

Todellakaan en haluaisi alkaa miksikään kohutyttöystäväksi, jota keltainen lehdistö riepottelee mielivaltaisesti. Yksityisyyden suoja kun ei suojele sielunsa paholaiselle, eli tässä tapauksessa medialle, myynyttä yksilöä.
Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

hermine kirjoitti:muusikkomiehen siivellä pääsee ilmaiseksi tapahtumiin (esim. festareille) ja saa ilmaista kaljaa

Meillä moraalikäsityksen omaavilla anti-siipeilijöillä on tähän toisenlainen ratkaisu. Nimittäin menemällä töihin saa rahaa jolla voi ostaa kaljaa. Kokeile joskus sinäkin!

Tietysti jos poikaystävän tärkein ominaisuus on hyödyllisyys itselle ja siipeilyn helppous, niinkuin tekstisi perusteella sinulle tuntuu olevan, kannattaa osoittaa pyyteetön rakkautensa ennemminkin F1-kuljettajaan. Saavat nimittäin enemmän liksaa ja voivat siten tarjota myös ilmaista shampanjaa, eikä pelkästään kaljaa.
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith »

Mä en edes tiedä, olenko yli päänsä kykenevä todella rakastumaan, mutta jos olen, niin se olisi sitten tosiaan sen verran harvinainen tapahtuma, etten sellaisen kohdalleni osuessa rupeaisi todennäköisesti miettimään, onko se toinen sitten rokkitähti vai postimerkkienkeräilijä. Toisaalta toivon kyllä, etten koskaan tulisi rakastumaan Seiskan kansi -tason julkkikseen.
Avatar
Impi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 184
Liittynyt: 18.08.2005 8:46

Viesti Kirjoittaja Impi »

Ennen julkisuutta sillä nyt ei olis juurikaan väliä.

Sitten jos kyseessä olisikin julkkis tai musiikilla oikeasti leipänsä tienaava mies, niin en varmaankaan alkaisi suhteeseen. Lähinnä siitä syystä, että olisin varma, että se kuitenkin nusasee jotain groupieta ollessaan keikalla huittisissa.
Siveellistä elämää jo vuodesta 2005
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Herra Manala kirjoitti:
hermine kirjoitti:muusikkomiehen siivellä pääsee ilmaiseksi tapahtumiin (esim. festareille) ja saa ilmaista kaljaa

Meillä moraalikäsityksen omaavilla anti-siipeilijöillä on tähän toisenlainen ratkaisu. Nimittäin menemällä töihin saa rahaa jolla voi ostaa kaljaa. Kokeile joskus sinäkin!

Tietysti jos poikaystävän tärkein ominaisuus on hyödyllisyys itselle ja siipeilyn helppous, niinkuin tekstisi perusteella sinulle tuntuu olevan, kannattaa osoittaa pyyteetön rakkautensa ennemminkin F1-kuljettajaan. Saavat nimittäin enemmän liksaa ja voivat siten tarjota myös ilmaista shampanjaa, eikä pelkästään kaljaa.


Olisi kai pitänyt älytä laittaa tuo jonkinlaisiin sarkasmisulkeisiin, kun oikeasti en ymmärrä miten ei-kokokansanjulkkis/teini-idolimuusikko voisi olla keskimäärin sen parempi tai huonompi kumppani kuin kukaan muukaan joten koko topic on mielestäni ihan älytön. En kyllä vuosikausiin muista huolineeni ilmaisia juomia keltään, mutta jos sun linjallasi pysytään, niin F1-pärräys aiheuttaisi jo sellaista vitutusta ihan harrastukseen väistämättä liittyvien ominaisuuksien vuoksi että sitä ei riittäisi korvaamaan mikään määrä shampanjaa.

Eikö seurustelukumppani kuitenkin pohjimmiltaan aina valita ensisijaisesti sen mukaan, paljonko se tuottaa hyötyä itselle? Olisi tää hyöty sitten vaikka laadukasta seksiä tai toisen läsnäolosta seuraava mielihyvä. Tuskin kukaan terve yksilö ihastuu ihmiseen, joka aiheuttaa jatkuvasti vaan riesaa ja pahaa mieltä itselle.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Rakastuisitko rokkistaraan?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Lutka kirjoitti:uskaltaisitko lähteä virittämään tässä tilanteessa mitään? voiko rokkistaraan ihastua? rakastua? suhteutua?

Tasavertaista suhdetta luomassa pitäen toista samalla tähtenä taivaalla? Ei onnistu. Nimikirjoituksenko siltä sängyssä pyytäisi.

Sensijaan musiikki harrastuksena tai työnä ei mitenkään syvempiä tunteita estä, osoittaa päinvastoin luovuutta ja intohimoa jotka kyllä vetoavat. Keikkailu taas ei järin kiehdo viemänsä ajan vuoksi. Houkutuksia eteen varmaan tulee, mutta kenellepä ei. Ja jos mies on niihin langetakseen, kädet kyynärpäitä myöten ristiin että moisesta eroon pääsi. Vastaukseni on 4 x kyllä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
WanhaPervo

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

hermine kirjoitti: F1-pärräys aiheuttaisi jo sellaista vitutusta ihan harrastukseen väistämättä liittyvien ominaisuuksien vuoksi että sitä ei riittäisi korvaamaan mikään määrä shampanjaa.


Mitä väistämätöntä ominaisuutta tarkoitat? Kokoa?
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

WanhaPervo kirjoitti:Mitä väistämätöntä ominaisuutta tarkoitat? Kokoa?


Se, että joku pitää nautittavana istua hikisessä, raivostuttavaa ääntä pitävässä kotterossa kiitämässä pikkuista rataa ympäri hengenvaarallista vauhtia (tai edes katsella moista) kertoo jo niin suurista ajatusmaailmallisista eroista, etten usko meillä voivan olla paljoa muutakaan yhteistä edes hyvänpäiväntuttuuden vaatiman vertaa. Puhumattakaan sitten tästä lajin eettisestä puolesta: muutenkin vähiin käyvän öljyn tuhlauksesta moiseen, saastutuksesta, tupakkamainonnasta, kielteisestä esimerkistä liikennekäyttäytymiseen, ratojenvarsien hökkelibordelleista...
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Exsat kirjoitti:Mä pidän siitä, että miehellä on joku suuri intohimo ja Se juttu, jossa kokee olevansa hyvä ja jonka tekemisestä tykkää. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, oli se sitten auton rassaus tai kitaran soitto.

Päteeköhän tää silloinkin jos Se Juttu ei oo erityisen seksikäs, tyyliin vaikka junien bongaaminen? :)
WanhaPervo

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

AarneAnkka kirjoitti:
Exsat kirjoitti:Mä pidän siitä, että miehellä on joku suuri intohimo ja Se juttu, jossa kokee olevansa hyvä ja jonka tekemisestä tykkää. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, oli se sitten auton rassaus tai kitaran soitto.

Päteeköhän tää silloinkin jos Se Juttu ei oo erityisen seksikäs, tyyliin vaikka junien bongaaminen? :)


Tai autojen rekisterikilpien bongaus. Aloitetaan 001 sitten 002 jne. Tämmöistäkin harrastetaan. Entäs palapelien teko, olisiko se sexyä?
Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Ei tulisi kuuloonkaan. Naispuoliset rokkistarat ovat jotenkin... vinksahtaneita ja pukeutuvat oudosti. Lisäksi he polttavat tupakkia ja vetävät hepoa suoneen.
Exsat

Viesti Kirjoittaja Exsat »

WanhaPervo kirjoitti:
AarneAnkka kirjoitti:
Exsat kirjoitti:Mä pidän siitä, että miehellä on joku suuri intohimo ja Se juttu, jossa kokee olevansa hyvä ja jonka tekemisestä tykkää. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, oli se sitten auton rassaus tai kitaran soitto.

Päteeköhän tää silloinkin jos Se Juttu ei oo erityisen seksikäs, tyyliin vaikka junien bongaaminen? :)


Tai autojen rekisterikilpien bongaus. Aloitetaan 001 sitten 002 jne. Tämmöistäkin harrastetaan. Entäs palapelien teko, olisiko se sexyä?


Ei auton rassaus ole mitenkään erityisen seksikästä. Keskittynyt ilme miehen kasvoilla, suuri innostus asiaa kohtaan ja se taito tehdä sitä omaa juttuaan, ne ovat seksikkäitä. Sama vaikka innostuksen kohteena olisi leipominen tai pitsinnypläys.

Tarkennetaan nyt vielä, että miehessä täytyy kuitenkin olla jotain muutakin, kuin tietty harrastus.
Vastaa Viestiin