Kitinä

Tarpeellisten testien maailmassa on uusi tarpeellinen testi. Ja tehokkuutta hakiessa myös viikonpäiväketju on ulkoistettu tänne.

http://www.hs.fi/autot/a1305948054876?j ... 935d963b88

Sait pisteitä 10/10, "Ei kun hanaa..."

Tänään agendalla töiden jälkeen lastenhoidon lisäksi terassikalusetin kokoamista ja pihalaattaprojektin suunnittelua. Kai sitä vähän jännittää Tapparan puolestakin, vaikka Ipaa kannatankin. Mites, Bluntly, tänään matsissa käy?

^^ 1 väärin. En erottanut imusarjaa pakosarjasta.

Piti just laittaa, että ei kai tuosta VOI saada kuin täydet pisteet mutta Dave osoitti tän heti vääräksi

Kiukkutipu kirjoitti:Piti just laittaa, että ei kai tuosta VOI saada kuin täydet pisteet mutta Dave osoitti tän heti vääräksi

Mutkun mutkun. Mun mielestäni tuo imusarja vs pakosarja OLI vaikea, kun en ole konepellia avannut muuten kuin laittaakseni pissapoikaan vettä.

Kiukkutipu kirjoitti:Piti just laittaa, että ei kai tuosta VOI saada kuin täydet pisteet mutta Dave osoitti tän heti vääräksi

Luulisin, että saisin korkeintaan puolet. Ei vaan kiinnosta. En halua edes klikata, ettei tule pahaa mieltä.

Kiukkutipu kirjoitti:Piti just laittaa, että ei kai tuosta VOI saada kuin täydet pisteet mutta Dave osoitti tän heti vääräksi

No, kieltämättä se oli helppo, mutta tunnen kyllä useammankin naisihmisen joka todennäköisesti ei saa oikein kuin karvanopat ja tuulilasinpyyhkijät..

Oon edelleen huono häviäjä ja väitän, että imusarja ja pakosarja ovat aika saman näköiset

Ei ne minusta samalta näytä.

Voi ei, olin väärässä ketjussa poroineni! Tein tuon autotestin ja mekaanikon ainesta on minussa(kin). Ei tosin kiinnosta sellaiset hommat, että pitäkää pölykapselinne.

Mä sain kaikki oikein vaikka en omasta mielestä tiedä autoista muuta kuin että automaatti pitää olla (tai ainakin pitäisi olla).

Suvinen kirjoitti:Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

Tulkinta- ja painotuskysymys. Ihminen pyrkii tekemään asioita, joista hän itse jotenkin hyötyy edes jollainen tasolla.

James Potkukelkka kirjoitti:Oon edelleen huono häviäjä ja väitän, että imusarja ja pakosarja ovat aika saman näköiset

No ei juuri minunkaan silmääni. Tietty jos ei koskaan ole konepellin alla ryöminyt niin...

Ensimmäisestä autonrottelostani pakosarjan irrottaneena täytyy sanoa, että IKINÄ ei ole yksikään muu pultti ollut yhtä tiukassa kuin noi. Jatkuva lämmönvaihtelu + ruostuminen ilmeisesti "hitsaa" pultit ennätystiukkaan. En tiedä ilmiön oikeaa nimeä, mutta todettu on. Kokemus on opettanut että vanhojen romujen kanssa ropatessa tärkeimmät työkalut ovat:




Harmittaa kun kiireessä tuossa testissä kompastuin yhdessä kohtaa - raitisilmasuodatin näytti nopeasti katsottuna niin paljon mopon kartio-ilmanputsarilta että rastin väärän kohdan

Ens talvena - edellyttäen että on a) töitä b) mopo, mun tekis mieli ottaa kone irti ja halkaista se. Näkis mitä se on syönyt ja samalla porauttaa ylikokoon jos budjetti sallii. Niin ja maalata mustaksi

Suvinen kirjoitti:Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

Hyvin tämä näyttää toimivan itsellä.

Minusta olennaisempi kysymys on, että onko oikeaa altruismia olemassakaan vai onko kyseessä vain hyvä tapa valehdella itselle? Yleisesti ottaen olettamus on kuitenkin, että kaikki pyrkimykset altruismiin a) parantavat omaa oloa b) johtavat tekemisen positiivisten kerrannaisseuraamusten leviämiseen itselle.

Vai tekisitkö pyyteettömästi hyviä asioita toiselle, joka yhtä suurella pieteetillä tekisi huonoja asioita sinulle kiitokseksi? Arvatenkin ei kauaa menisi suomalaistyyliseen "kiittämättömyys on maailman palkka" hymähdykseen ja asian unohtamiseen.

Suvinen kirjoitti: Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

Tiikerinloikka imusarjasta tähän vaatii kyllä jotain mitä minulla ei ole.

elco kirjoitti:

Suvinen kirjoitti: Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

Tiikerinloikka imusarjasta tähän vaatii kyllä jotain mitä minulla ei ole.

Oot vaan itsekäs.

exPertti kirjoitti:Minusta olennaisempi kysymys on, että onko oikeaa altruismia olemassakaan vai onko kyseessä vain hyvä tapa valehdella itselle? Yleisesti ottaen olettamus on kuitenkin, että kaikki pyrkimykset altruismiin a) parantavat omaa oloa b) johtavat tekemisen positiivisten kerrannaisseuraamusten leviämiseen itselle.

Komps. Jos lopputulos on "hyvää muillekin", niin mitä väliä vaikka teon liikkeelle pannut motiivi olisi itsekäs? Lopputuloshan on se joka ratkaisee.

Ihminen on yhteisöllinen otus, pl. kookaburra Poikuus69 joka on korkeintaan mikroyhteisöllinen. Tuntemattomankin tahon auttaminen koituu viiteyhteisön hyödyksi ja viiteyhteisön menestys on loppuviimeksi omaksi eduksi. On merkityksetöntä mikä on tiedostettu motiivi auttaa, psyykkisesti terveillä yksilöillä kuitenkin se on sisäänrakennettu mekanismi, halun voimakkuus ja samaistuminen eri viiteyhteisöihin vain vaihtelee. Perhettä tai vauvaa auttaa herkemmin kuin kaukaisen maan vääräuskoista.

Suvinen kirjoitti:Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

Mun mielestä auttaminen on aina myös vähän itsekästä, tuleehan siitä itselle (yleensä) hyvä olo.

9/10. Erehdyin yhdestä, koska olen vahingossa räjäyttänyt samannäköisen.

Suvinen kirjoitti:Tämän aamun kevyt mietintäaihe onkin: voiko olla samaan aikaan itsekäs ja auttaa muita ihmisiä, vai vaatiiko todellinen auttaminen aina epäitsekkyyttä ja jonkinasteista uhrautumista?

En usko että on olemassa absoluuttista pahaa tai hyvää.

Perusempatian, joka on sekä ihmisillä ja elukoilla lisäksi... siitä monimukaisemmaksi mennessä ei ole absoluuttista hyvää ja pahaa, koska inressit ja asenteet mitä suojella väistämättä poikkeavat. Jesse ja Julle eivät sano mitään ja jos sanoisivat, yksilöitähän hekin.

Mutta on hyvin mahdollista, että ne jotka ovat todella saaneet aikaan suurta kollektiivista hyvää tai edes yksittäin ovat tehokkaita kuten doctor House, ovat olleet itsekkäimpiä mulkeroita maan päällä.

8/10. Polttomoottoriauto on kuitenkin niin vanha ja vakiintunut tuote, että on jonkinmoinen skandaali, että minunkinlaiseni autoilija saa noinkin monta oikein. En haluaisi tietää mitään noista asioista. Minä haluan toisinaan ajaa autoa päästäkseni johokin paikkaan; en missään nimessä ole kiinnostunut tietämään, mitä konepellin alla tapahtuu. En minä nyt jotain sähköhammasharjaakaan käyttäessäni halua tietää koneiston eri osien osuudesta kokonaisuudessa.

Toiseen kysymykseen tiedeyhteisön kanta henkilökohtaisesti on se, että voimme erotella puhtaan biologisen altruismin (toimiiko yksilöorganismi tavalla, joka lisää muiden yksilöiden menstystä yksilön oman menestyksen optimoinnin kustannuksella (riippumatta toiminnan motivaatiosta)) psykologisesta altruismista (motivoiko yksilöä muiden yksilöiden hyvinvoinnin parantaminen jopa oman hyvinvoinnin optimoinnin kustannuksella (riippumatta, onko tuloksena oleva toiminta biologisesti altrusitista vai ei)).

70-luvulle asti oli biologiassa vallalla kanta, jonka mukaan biologisesti altruistisen toiminnan täytyy valikoitua evoluutiossa pois (tai ainakin altruismilta näyttävän toiminnan täytyy selittyä sukulaisvalinnalla, jossa edistetään omien geenien menestystä, sijaitsivatpa nämä geenit itsessä tai vaikka lapsissa). Valitettavasti suuren yleisön ymmärrystä biologisesta altruismista määrittää Dawkinsinin geenin itsekkyys, joka on siis juuri 70-luvulta). Sittemmin evoluutiobiologiaan on palannut, toki uudessa ja sofistikoituneemmassa muodossa, ryhmävalinnan teoria, joka osoittaa, miten ryhmän etua (myös ei-sukulaisryhmien) oman edun kustannuksella edistävä toiminta voi tulla evoluutioprosessissa vallitsevaksi (toki tällaiset oman ryhmän suhteen altruistiset ryhmät ovat aina alttiita vapaamatkustajien invaasiolle, mikä ei aivan arkikokemuksessakaan kovin vieras ilmiö taida olla - mutta sopivassa kontekstissa vapaamatkustajista päästään eroon ja altruismi säilyy). Tämä on tyypillistä sosiaalisten laumaeläinten evoluutiolle.

Psykologinen altruismi on useimmille, jotka eivät ole lukeneet liikaa Nalle Wahlroosin nykyisiä sankareita tilanteessa, jossa syvästi katuvat nuoruutensa taistolaista hairahdusta - tai ole muuten EWSE-tyyliin sekaisin päästään, päivänselvä asia: totta maar meitä usein motivoi myös muiden, sukulaisten, ystävien ja usein tuntemattomienkin hyvinvoinnin edistäminen, kunhan kustannus itselle ei ole liian suuri. Tätä ei lainkaan vähennä se, että monesti altruistisessa toiminnassa onnistuttuamme tunnemme tyytyväisyyttä onnistumisesta: se on kaikkeen intentionaaliseen toimintaan liittyvä piirre eikä sellainen asia, jonka odotus motivoi kyseisen toiminnan valinnan kaikkien toimintavaihtoehtojen joukosta. Usein kuitenkin autamme myös itsekkäistä syistä. Kysymys ei ole joko-tai, vaikka sopivalla treenaamisella voimme toki esimerkiksi oppia pois altruistisesta motivaatiosta, minkä esimerkiksi kokeellinen taloustiede vahvistaa tutkimalla uusklassisesn taloustieteen opiuskelijoiden motivaatiorakenteen muutosta opintojen edetessä.

Käytäntöön en toki rohkene ottaa kantaa kuin sikäli, että sivistynyt ihminen toki tarkastelee ja kyseenalaistaa omia motiivejaan ja preferenssejään myös ikään kuin toisen kertaluvun tasolla, ja meillä on myös usein monensuuntaisia ja ristiriitaisiakin preferenssejä ja mielihaluja. Helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja eivät halua kuin henkisesti heikot. Älykäs ihminen on aina vähän epävarma, mutta kykenee elämään tämän kanssa ahdistumatta liikaa.