Kitinä

Eilinen oli mukavin päivä miesmuistiin, piti huilailla koko päivä, mutta lopputulos oli, että lepoa tuli vain tunti tässä puolen yön korvilla.

Oli hierontaa ja sohvalla torkkuvaa hierojaa ja ruokakaupassa käyntiä ja teen juontia ja teippausta ja metsässä rämpimistä koiraeläimen ja sen omistajan kanssa ja vielä iltatee ja kiukkusen yläkerran naapurin kiukuttelua ja kaikkee.

Tallennan muistojen kultaiseen kirjaan, niiden muiden asioiden lisäksi, joita ei taida voida mitenkään saada uusittua.

Siitä viis, nyt hymy naamalla ja peittoa korvilla.

Terveisiä Kuopiosta. Käy se työnteko täälläkin. Jos aamusta menis vaikka Kaaville.

Huhhuh, olipas viikonloppu.

Ensimäisen kerran DJ - urani aikana oli niin sanotusti back to back - viikonloppu: ensin perjantaina Tallinassa, Club Poseidonilla, ja lauantaina Helsingissä.

Tallinna oli tosin ensimäinen ulkomaan komennus tähän asti, mentiin sinne Decotukoksen edustuksen kanssa. Hommat rullasi tosi mukavasti, satamasta oli heti kyydit majoituspaikalle, joka sijaitsi 7 minuutin kävelyn päästä keikkapaikalta. Keikkapaikka oli suhteellisen ghetto clubi sataman vieressä, neuvosto-henkisen ison betonivirityksen kellarissa. Ihmiset oli mukavia, meininki lämmin ja tyypit järkkäsi hommaa sydämestään. Keikalla porukkaa mun setin aikana joku 70, eli ihan jees! Hyvä reissu, tulee lähdettyä uudestaan.

Lauantaina oli vuorossa Helsinki, ja 420 Enter Space - bileet. Täällä oli soittovuoro 05 - 06:30, suoraan illan pääartistien jälkeen. Jännitti aivan poskettoman paljon kun talossa oli joku 500 tyyppiä, meininki hillitön, ja paikat laitettu tosi nätiksi, eli niin sanotusti suuren maailman meininkiä. Mutta kyllä se silti meni ihan totaalisen nappiin, tanssilattia oli liekeissä ja hyvää palautetta sateli, muutama uusi keikkakin taas. Päädyin soittamaan puoli tuntia ylimääräistä kun seuraavalla artistilla oli levyt hukassa, ja niitä sitten hakivat. Olin jo poistumassa lavalta kun tajusin että hmm, musiikki ei jatkukkaan, tarttis varmaan tehra jottain. Menin ja soitin lonkalta kunnes seuraava soittaja löysi kamppeensa.

Ihan älytön viikonloppu, eilinen oli sitten ansaittu lepopäivä. Tänään pitää purkittaa keskiviikon radioshow..

Tässä kuva päälavasta Helsingin bileistä ennen yleisön saapumista:

Pikkusiskon lapsuudenkaveri (muija siis) hyväksyi kaveripyyntöni FB:ssä. Jotenkin yllättävää.

Homeboy65 kirjoitti:Pikkusiskon lapsuudenkaveri (muija siis) hyväksyi kaveripyyntöni FB:ssä. Jotenkin yllättävää.

Muista vongata!

Vieroitus onnistui lopulta. Eilenillalla vetelin (jonkun muun) Oxaminin tai kaksi, Obsidan-rautaa peräpukamaverenvuotoni takia, B-vitamiinia, Imodium-plussaa ripuliini ja muuhun vattavaivaan, hyvin vähän kaurapuuroa (voisilmällä), vähän jugurttia suoraan tölkistä sekä appelsiinimehua. Ja katso, tänä aamuna ei okseta ja ripuloinkin vain kohtuullisesti!

Kuitenkin "jotain" tuntuu "puuttuvan". Taidan sittenkin kohta ajaa "maito"-kauppaan, höhhöh.

Taitaa tuo sun syöksykierteesi tapajuoposta täydeksi rappioalkoholistiksi olla jo melko lähellä täytetty. Perintö toi todellisen onnen, kun voi karhutella joka päivä lyhyen loppuelämänsä.

So Hard kirjoitti:Taitaa tuo sun syöksykierteesi tapajuoposta täydeksi rappioalkoholistiksi olla jo melko lähellä täytetty. Perintö toi todellisen onnen, kun voi karhutella joka päivä lyhyen loppuelämänsä.

Miksette te kannusta kun kerrankin olen selvinpäin ja sankarillisesti taistelin Euroopan vakavimman krapulan läpi! Yäääh!

Ehkä tänään pitäisi vähän aikaa vielä sinnitellä. Isäni lopultakin ilmaisi kiinnostuksensa oppia ajamaan tuolla automaatilla, joten iltaan asti täytyy mun olla tajuissani mikäli opettaa aion ja johdattaa pois ojasta. Sitten voin surra mm että autoni korjaushan maksoi vittu neljä ja puoli tonnia, sekin neljän huntin tinkimisen jälkeen. Ja sain yli kahdeksan tonnin veromätkytkin! (Lähetin lapun suoraan veronkiertoneuvojalleni) Siihen tuikku murheeseen toki.

Gat kirjoitti:Miksette te kannusta kun kerrankin olen selvinpäin

Kannusta mistä hyvästä? Hienoa että pysyt selvinpäin että pääset ostamaan lisää viinaa?

So Hard kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:Pikkusiskon lapsuudenkaveri (muija siis) hyväksyi kaveripyyntöni FB:ssä. Jotenkin yllättävää.

Muista vongata!

Täytyy muistaa.
Tosin sukunimen muutos tuntuu indikoivan, että on naimisissa. Tai sitten eronnut.

Duckseilla on kyllä ilmiömäinen kyky voittaa noita yhden maalin erolla ratkottavia pelejä.

So Hard kirjoitti:

Gat kirjoitti:Miksette te kannusta kun kerrankin olen selvinpäin

Kannusta mistä hyvästä? Hienoa että pysyt selvinpäin että pääset ostamaan lisää viinaa?

Kävin jo. Oli sen verran rasittavaa dementoituvan isäni kanssa, että nyt korkkasin yhden. Aion silti kokeilla tosissani, kauanko selviän yhdellä pikkutölkillä. Täytyyhän elimistön totutella semiraittiuteenkin.

Olette kuitenkin niin ilkeitä, että takuudella en tänäänkään käy suihkussa! En muista montako viikkoa sitten viimeksi. Virtuaalihaistakaa!
Smell the Corpse, Get High on the Rot. (Olikos se Carcassin Tai Cannibal Corpsen albumi vai mikä?)

Otahan kunnolla ja monipuolisesti sitä B-vitamiinia niin Antabus-reaktio lyö kunnolla kumaraan.

Mie näemmä olin sen verran pähkinöinä eilisestä, että heräsin vasta vaille yksitoista. Nyt vois jatkaa tässä sohvalla röhnöttämistä, vaihteeksi vaikka Vikingsin parissa.

Gat kirjoitti:Miksette te kannusta kun kerrankin olen selvinpäin ja sankarillisesti taistelin Euroopan vakavimman krapulan läpi! Yäääh!

Siinä vaiheessa kun alkaa vakava lekurikierre niin raharoopena olisi suositeltavaa mennä yksityiselle. Vituttaa kustantaa verovaroillani holistien hoitoja.

Jos Gattis vanhempasi siirtyisivät vanhainkotiin, parantuisiko elämäntilanteesi niin että voisit radikaalisti vähentää alkoholin kulutustasi?

Homeboy65 kirjoitti:Jos Gattis vanhempasi siirtyisivät vanhainkotiin, parantuisiko elämäntilanteesi niin että voisit radikaalisti vähentää alkoholin kulutustasi?

Ihan yksinäni tulisin vielä hullummaksi kuin jo olen. Nyyköttää täällä ilman naista ja ilman muita kontakteja kuin TV ja netti (ja ei Homie, en tapaa sinuakaan, kiitos. Olen oppinut että parempi kun en tapaa ketään ihmisiä ellei ole pakko, se vain satuttaa) Mutta totaalieristyneenä minäkin vaivun tyhjyyteen ja mielenmasennukseen. Toisaalta vanhempianikaan en enää jaksa, niiden vakavasti huonokuntoistuessa ja dementoituessa ja horistessa samoja muinaistarinoita. En haluaisi, mutta näyttää, että loppuikänsä heidän pitää olla minun luona tai minun heidän luona ilman taukoja.

Vanhemmat vanhainkotiin ja muutto kaupungin keskustaan. Sitten tuhlaat lopun omaisuutesi Karhuun jossain lähikapakassa. Helppoa ja yksinkertaista.

Gat kirjoitti:En haluaisi, mutta näyttää, että loppuikänsä heidän pitää olla minun luona tai minun heidän luona.

Taas uhriutat itseäsi. Ei pidä jos et halua. Hoitopaikkoja löytyy. Sä olet ollut vanhempiesi/perintöenosi jonkinmoinen pykologinen panttivanki koko ikäsi. Milloin äidin lohduttaja, milloin isän kaljakuski, milloin omaishoitaja. Napanuora ei ole mennyt koskaan katki ja se on pilannut elämääsi paljon enemmän kuin mikään määrä pimpin saamattomuutta - joka on itse asiassa sekin pitkälti varmaan seurausta siitä ettet ole koskaan itsenäistynyt vanhemmistasi.

Gat kirjoitti: surullista tekstiä.

Jaksamista. Tuota "ihmisten tapaaminen satuttaa" en kyllä ymmärrä. Minä koen tuon täysin päinvastoin.

Vesper kirjoitti:Vanhemmat vanhainkotiin ja muutto kaupungin keskustaan. Sitten tuhlaat lopun omaisuutesi Karhuun jossain lähikapakassa. Helppoa ja yksinkertaista.

Kieltämättä tämä maalaiselämä ei sittenkään inspiroi. Kauppaankaan ei uskalla juopuneena enää ajaa, eikä "kaupungissa" 11 km pääässä ole edes elokuvateatteria. Mutta vanhempani ovat hyvin tietoisia mitä vanhainkodit pahimmillaan ovat. Leikitetään ja laulatetaan kuin pikkulasta, kaljaa ei saa ja tuskin tupakoidakaan enää. Yrittävät sinnitellä laitosten ulkopuolella, enkä minä heitä siitä tuomitse.

Gat kirjoitti:Yrittävät sinnitellä laitosten ulkopuolella, enkä minä heitä siitä tuomitse.

Ei sun tartte sitä silti mahdollistaakaan. En mä näe miten sun faijasi ryyppäys nostaa vanhempiesi elämänlaatua.

Gat kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Vanhemmat vanhainkotiin ja muutto kaupungin keskustaan. Sitten tuhlaat lopun omaisuutesi Karhuun jossain lähikapakassa. Helppoa ja yksinkertaista.

Kieltämättä tämä maalaiselämä ei sittenkään inspiroi. Kauppaankaan ei uskalla juopuneena enää ajaa, eikä "kaupungissa" 11 km pääässä ole edes elokuvateatteria. Mutta vanhempani ovat hyvin tietoisia mitä vanhainkodit pahimmillaan ovat. Leikitetään ja laulatetaan kuin pikkulasta, kaljaa ei saa ja tuskin tupakoidakaan enää. Yrittävät sinnitellä laitosten ulkopuolella, enkä minä heitä siitä tuomitse.

No onhan olemassa vaihtoehtoja. Oma isoisäni asui ensin yksinään vanhusten rivitalossa, jossa hoitaja kävi kerran päivässä hoitamassa tarvittavat asiat. Loppuajan asui palvelutalossa myöskin omassa asunnossaan, jossa oli kuitenkin paikalla aina henkilökuntaa, jos tarvetta oli. Kummassakin vaihtoehdossa saa omassa taloudessaan tehdä mitä tahansa, eikä ketään pakoteta mihinkään toimintaan. Helppoa toki on, kun safkat on halutessaan valmiina, sen kun kävelee valmiiseen pöytään. Ei vaihtoehdoista tarvitse valita laitosta, muitakin mahdollisuuksia on nykyisin vaikka kuinka paljon.

So Hard kirjoitti:

Gat kirjoitti:Yrittävät sinnitellä laitosten ulkopuolella, enkä minä heitä siitä tuomitse.

Ei sun tartte sitä silti mahdollistaakaan. En mä näe miten sun faijasi ryyppäys nostaa vanhempiesi elämänlaatua.

Ei ainakaan nosta laatua mun nojatuoleihin ja parketille kuseminen ja niitä edeltävä muinaismuhoslainen viisastelu. Vaippojen pakotus päälle. Isä muuten osti taas kaljaa, mun velvollisuus olisi kohta takavarikoida niistä loput, missä on aina väkivaltatilanteen uhka. Tosin ukko kävelee niin huonosti, että kaatuu jo jalkakampilla. Siis minä olen myös deeku, mutta ei se krapulaa lukuunottamatta noin dramaattista ole. Lisäksi ukko on selvänäkin jo aika lailla dementikko, ei tajua paljon mitään. Kävelee tosi huonosti ja äiti ei kohta ollenkaan. Molemmilla sentään kepit.

Vesper kirjoitti:[
No onhan olemassa vaihtoehtoja. Oma isoisäni asui ensin yksinään vanhusten rivitalossa, jossa hoitaja kävi kerran päivässä hoitamassa tarvittavat asiat. Loppuajan asui palvelutalossa myöskin omassa asunnossaan, jossa oli kuitenkin paikalla aina henkilökuntaa, jos tarvetta oli. Kummassakin vaihtoehdossa saa omassa taloudessaan tehdä mitä tahansa, eikä ketään pakoteta mihinkään toimintaan. Helppoa toki on, kun safkat on halutessaan valmiina, sen kun kävelee valmiiseen pöytään. Ei vaihtoehdoista tarvitse valita laitosta, muitakin mahdollisuuksia on nykyisin vaikka kuinka paljon.

No tuokin vaatisi ns. "aloitekykyä" selvittää. Enkä minä meinaa selvitä edes omista arkiasioistani. Esim. näkisitte tämän kämpän, sosiaaliviranomaiset veis minutkin.

Ongelmia esim. pääsisivätkö samaan vanhustaloon... sitten että pääsisin käymään parempi että se olisi Orimattilassa, jossa ei montaa ole... Orimattilan hoivakotiin päästäkseen heidän täytyisi vaihtaa Varkauden kansalaisista orimattilalaisiksi? ... mutta koska asuvat alunperin kaupungin virkamiesten asunnossa Varkaudessa, saisivatko muuttaessaan pitää myös Varkauden asuntonsa? Jos ei, edessä "hieman" rojujen roudaamista, jota minäkin yritän vältellä tai sen järjestelyä.

Noteerasin myös SoHardin psykologisen selityksen, kivasti "uhriuttaa" lisää

Mitäs jos se paikka olisi vaikka Lahti, sunhan piti samalla istumalla muuttaa kaupunkiin? Sieltä löytyy monta vaihtoehtoa. Ja tottakai pääsevät samaan vanhainkotiin, samaan asuntoon.

Hyvin harvoin nykysuomessa vanhemmat ja aikuiset lapset asuvat yhdessä. Olivat vanhemmat sitten miten huonokuntoisia tahansa. Eli kyllä ne asiat jotenkin järjestyvät. Vanhemmillesi on tietysti mukava, että asut heidän kanssaan, mutta ei sitä voi sulta vaatia.