Kitinä

maksa
kala
äyriäiset
juustot (esim. feta ja vuohenjuusto)
sienet
oliivit
veriruuat
muut sisäelimet
kaali

Jos pysytään Suomessa yleisesti tarjottavissa ruoissa (jätetään siis kaikki pässin kivekset ja lampaan aivot pois), niin kaikkea muuta syön paitsi lipeäkalaa.

James Potkukelkka kirjoitti:Jos pysytään Suomessa yleisesti tarjottavissa ruoissa (jätetään siis kaikki pässin kivekset ja lampaan aivot pois), niin kaikkea muuta syön paitsi lipeäkalaa.

Kyllä lipeäkalakin menee, olen kaiken syönyt mitä olen laittanut tai mitä on trajottu.

Niba kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:Jos pysytään Suomessa yleisesti tarjottavissa ruoissa (jätetään siis kaikki pässin kivekset ja lampaan aivot pois), niin kaikkea muuta syön paitsi lipeäkalaa.

Kyllä lipeäkalakin menee, olen kaiken syönyt mitä olen laittanut tai mitä on trajottu.

Jos ruokana on ollut lipeäkalaa olen syönyt perunat ja kastikkeen.

En kyllä söisi sisälmyssylttyäkään, mutta sitä ei ole onneksi tarjottu.

Maksalaatikko.

Helpompi olisi tuolta listalta pallottaa ruuat, joita ei inhoa.

James Potkukelkka kirjoitti:Jos pysytään Suomessa yleisesti tarjottavissa ruoissa (jätetään siis kaikki pässin kivekset ja lampaan aivot pois), niin kaikkea muuta syön paitsi lipeäkalaa.

Pässin kiveksiä oon syönyt, eivät olleet mitenkään ihmeellisen epäilyttäviä.

Raa'at äyriäiset eivät ole mitenkään erityisen herkullisia kun maistuvat räältä. Sydän arveluttaa kun epäilen sitkeäksi. Muuten menee koko menu.

Sydän on sitkeää ja maistuu karmealle. Sai kipata ihan juolella mega deathiä, että kykeni mutustelemaan.

Vetinen makaronilaatikko on meikäläisen ykkösinhokkeja, ihan kuin limaa söisi.

Syön ihan mitä vaan, jos sen on valmistanut joku osaava henkilö. Hyvää veriruokaa en ole vielä saanut, joten ruksin ne.

En ole syönyt noista kaikkia, mutta suurinhokkeja ei ole. Kumina pilaa hapankorput ja useimmat ruisleivät. Valkosuklaasta en myöskään pidä. Munuaiset ällöttää vähän ajatuksena, mikä on epäloogista, kun pidän kuitenkin maksasta.

exsu kirjoitti:Munuaiset ällöttää vähän ajatuksena, mikä on epäloogista, kun pidän kuitenkin maksasta.

Mmmm, kropan kuonankerääjät.

Kuulostat ihan Homer Simpsonilta...

En syö sisäelimiä (veri, kieli ym mukaanlukien) poikkeuksena tietyt maksamakkarat. En myöskään syö rahkaa, piimää tai viiliä. Punajuuri ja kurpitsa jää lautaselle. Sinihomejuustokaan ei uppoa.

Kala, sienet, tietyt äyriäiset, kaaliruuat etc em listalta on herkkua.

Talkkuna on muuten myös hirveää.

Piimä. Äyriäiset. Raaka kala. Ei kiitos.

Ihan tavallisista tusinaruuista inhoan liha- ja makkarakeittoa, nakkeja ja kalapuikkoja. Jää syömättä, ihan sama kuka ne on tehnyt.

Keitetty poron kieli oli sellaista settiä, että ei uponnut, vaikka aivan erikseen oli meitä (silloista) varten tehty. Ja nimenomaan erikoisherkkuna. Nykyminä todellakin söis. Junnuna ei tajua herkkujen päälle.

No nyt kun oikein mietti niin keitetty hirven maksa aiheutti pahoinvointia ennustavia tapahtumia, maksa pitää paistaa ei keittää..

Mun suhtautuminen on sikäli tässä vanhemmiten muuttunut, että siinä missä ehkä joskus nuorempana olisin sellaista poikamaista uhoani jotenkin mielelläni maistanut kaikenlaista kummallista ja potentiaalisesti ällöttävää, nyt mulla ei esiinny mitään erityistä viehtymystä päästä sanomaan, että minusta käärmeliemessä haudutettu orava oli kyllä itse asiassa ihan hyvää. En esimerkiksi aio noita tässäkin ketjussa mainittuja pässinkiveksiä itse ostaa tai ravintolassa tilata, mutta jos joskus ajaudun tilanteeseen, jossa ne kuuluvat tarjottavaan kokonaisuuteen, varmaan kyllä syön.

Lähinnä kai minua ohjaavat jonkinlaiset epämääräiset eettiset ideat: Kotiin ostan pääasiassa luomulihaa, Norjassa hillitsen kokeilunhaluni enkä tilaa valaspihviä - ja kotimaisessa ravintolassa jätän karhun tilaamatta. Tämä on tietysti vähän epäsynkronissa sen tunnetun hanhenmaksasyntisyyteni kanssa, mutta just tämä ristiriitaisuuteni tekee minusta niin kiehtovan persoonan.

Muutenkin olen tiukapipo ja ylimielinen ääliö: minusta kaikenlainen nirsoilu ja epäluuloisuus ruoka-aineiden suhteen (kun siis ei puhuta kovin tyrmäävistä erikoisuuksista tai eettisistä valinnoista) on jotenkin tosi white trashia ja luotaantyötävää, eli pidän kanssani eri lailla suhtautuvia jotenkin huonompina ihmisinä.

Ni9in jos lapsena on sanut vain mäkkärin kamaa eipä ole makuaisti juuri kehittynyt, sen takia lapsuuden traumat estävät ruokaaineitten ja makujen kokeilun, sitten kun kaikki syömme Soylent Green -ravintoa voimme sukupolven ajan muistella mennyttä..

Mä olen ollut lapsena tosi nirso. Koko ajan olen tietoisestikin pyrkinyt laajentamaan makumaailmaani ja jopa puoliväkisin yrittänyt tykätä tietyistä mauista. Esimerkiksi sienet, vanhempani ovat innokkaita sienestäjiä, ja lapsuudenkodin täyttikin usein kuivattujen tai ryöpättyjen sienien inhottava katku.

Kouluaikoina kohtuullisen merkittävä osa ruoista jäi syömättä. Aikuisiällä herätin itseni todellisuuteen. Ohjenuorani oli, kun laajennat makumaailmaasi, myös ne tutut maut maistuvat paremmalle. Siis ei kyllästy yhtä helposti.

Nykyään olen enää hieman nirso, koska vaikka sieniä hieman syön, en esimerkiksi syö ollenkaan homejuustoja tai oliiveja. Olkoon herkkä kasvutarinani esimerkkinä muille nirsoille siitä, mitä voi saavuttaa elämässä, kun oikein yrittää ja tahtoo. Kiitos.

^ Oliiveja vihasin kakruna, mutta opettelin ja tykästyin. Nyt kun näin dokkarista kuinka tummat oliivit valmistetaan niin loppui kuin seinään.

Mä taas perustelen osittaisen nirsoiluni sillä, että kun kakarana kiltisti söin kaikkea, nykyään mulla on oikeus jättää syömättä sellaiset, joista en vain pidä.
En syö edes ns. kohteliaisuussyistä koska mun ei ole p-a-k-k-o.

Ai niin. Selleri. Jopa inhottavampaa kuin piimä ja katkaravut.

Selleri on saatanan keksintö, ei mikään ruoka-aine.