Paskimmat ruuat?

[urpiainen]

Mun mielestä Vagabondolla on ihan hyvä pointti; minulla on myös vaikeuksia ymmärtää erilaisissa rossoissamcdonaldseissaabceissa syöntiä - tai iänikuista grillipihvi, maustevoi ja ranskalaiset -tilausta melkein missä tahansa - kun oikeastaan samaan hintaan voisi saada jotain kiinnostavaakin ja laadukasta pöperöä. Toki tässä kulttuurittomassa maassa tarjonta on usein niin heikkoa, että joutuu tyytymään roskaruokaan vaikka kotimaanreissussa, mutta periaatteessa.

Oikeastaan hakisin jotain sellaista, että minusta on jotenkin äärimmäisen latistavaa syödä seurueessa, jossa tarjottuja ruokia (valitaan ja) maistetaan siitä näkökulmasta, että onko tämä nyt varmasti minun makuni mukaan hyvää. Turhan usein tämä tarkoittaa käytännössä totutun kaltaista, yllätyksetöntä, tylsää, tuttua ja turvallista. Paljon mukavampaa on, jos suhtautuminen lähte siitä, onko tarjottu ruoka kiinnostavaa, laadukasta, erilaista ja yllättävää, uusia elämyksiä tarjoavaa. Ehkä tämän voisi summata siihenkin, että tarkoittaako lause "tämä ruoka oli hyvää" sitä, että ruoka sisälsi vain aineita, joista pitää ja joka muutenkin sopi kiveen hakattuihin mieltymyksiin, vai tarkoittaako lause pikemminkin sitä, että ruoka oli laadukkaista raaka-aineista taitavasti, yllättävästi ja huolella valmistettu johtaen elämyksellisen kiinnostavaan lopputulokseen.

Jonkinlainen kontrollikysymys siitä, onko suhtautuminen Urpiais-approved, on kysyä itseltään, mikä on ensireaktiosi näihin koko ajan yleistyviin ravintoloiden kokin yllätysmenuihin, joiden sisältöä ei kerrota etukäteen. Ajatteleko, että voi ei, ei uskalla ottaa, koska saattaa hyvinkin sisältää ruoka-aineita, joista en pidä ja joita en syö (allergiat toki erikseen), vai innostutko, että kiinnostava nähdä, mikä tämän kokin tulkinta kauden raaka-aineista onkaan?

[urpiainen]

Etkö sä urpsu voisi edes näin banaaleista jutuista kirjoittaa ilman sivistyssanoja?

Tää on kato vähän kuin öky-volkkarin pyyhkijäsulkien hinnoittelu: kohdennettu tietylle segmentille, ei välttämättä muille.

[Kottarainen]

Urpiainen: Olet nyt sekoittanut kaksi asiaa, nimittäin pitämisen ja järkeilyn. Järkeile vapaasti omat ruoka-, taide- ja vaikka saman tien seksimieltymyksesi, jos se on sinulle jostain syystä sopivin vaihtoehto. Ylenkatsovaksi se muuttuu kun alat kertoa tietäväsi paremmin mistä muiden tulisi pitää ja miten asiat kokea, ja vielä kutsumaan moukiksi niitä jotka eivät pidä kanssasi samoista asioista.

Mä en ihan ymmärrä miksi olet alkanut viime vuosina lisääntyvästi pitää tällaisia kanssakirjoittajia mollaavia puheenvuoroja. Mulla oli aikaisemmin kuva sinusta hauskana ja ystävällisenä palstahahmona, nyt on ollut pakko korjata tätä käsitystä.

[Homeboy65]

Etkö sä urpsu voisi edes näin banaaleista jutuista kirjoittaa ilman sivistyssanoja?

Tää on kato vähän kuin öky-volkkarin pyyhkijäsulkien hinnoittelu: kohdennettu tietylle segmentille, ei välttämättä muille.

Mikä on se "segmentti" joka haluaa lukea kapulakieltä ja sivistyssanoja jopa täysin arkipäiväisissä topiceissa?

Ehdotan että vaihdat nimimerkiksesi Taavi Ankka.

[Kottarainen]

Kaikesta ruoasta pitäminen on luonnonvastaista, enkä usko siihen. Jokainen inhoaa tai ei pidä useammasta ruoasta tai ruoka-aineesta.

Kaikesta on aika äärimmäinen termi. Sanoisin, että lähes kaikkea oppii syömään sen kummemmin irvistelemättä.

Lapsethan joutuu opettamaan syömään suunnilleen kaikkea. Taitaa tissi olla ainoa, joka maistuu ilman opettelua. Lapsilla maaginen luku on kai 10-20 kertaa maistaminen, jonka jälkeen ruuasta pitämisestä voi vähäksi aikaa vetää jonkin johtopäätöksen. Lapsilla tilanne kuitenkin elää vauhdilla ja makumaailma voi muuttua molempiin suuntiin ajan myötä. Meillä homejuusto on jostain syystä jäänyttyttärellä pois, mutta roppakaupalla kaikenlaista muuta on tullut tilalle. Hän syö nirsoilematta useampia ainesosia kuin isovanhempansa tai setänsä perhe.

Aikuisilla pätee ihan sama opettelu. Vaimo ei digannut esim. sardellista, mutta nykyään menee ihan kivasti. Sama pätee moneen muuhunkin ainesosaan, jota vaimo on oppinut syömään vasta meikäläisen kanssa elellessä kolmekymppisenä.

Roiskeläppä-kansa ei koskaan maista mitään outoa 10 kertaa, joten he jäävät 5-vuotiaan lapsen tasolle.

Tavoite ei olekaan se, että oppii kauhean vääntämisen jälkeen syömään jotain irvistelemättä, tavoite on se, että ruoka maistuu hyvältä. Mä olen kyllä maistanut esim maksaa ja rahkaa sata kertaa, enkä niistä edelleenkään pidä. En näin kohta neljäkymppisenä viitsi enää pilata elämänlaatuani jatkamalla niiden syömisyrityksiä.

Ihmisissä on isoja luontaisia (biologisia) eroja nirsoudessa. Jollekin kelpaa alusta saakka kaikki, joku jää huomattavan nirsoksi laajamittaisista yrityksistä huolimatta. Mun mies on niitä, jotka syö ihan kaikkea ja lähes kaikkea vielä hyvällä ruokahalulla. Se on pikkulapsesta saakka ollut sellainen, kaikki käy. Perheen mallista ei ole kyse, hänen isänsä on nimittäin naurettavan nirso edelleen. Mun lapsuudenperheessä on kyllä tarjottu ihan kaikkea, mun äitini on nimittäin myös näitä, joille uppoaa kaikki. Mulla on silti noi edempänä mainitut jutut jotka ei mene. Kaaliruuista olen oppinut pitämään aikuisiällä, muut eivät ole "korjautuneet".

[urpiainen]

Ylenkatsovaksi se muuttuu kun alat kertoa tietäväsi paremmin mistä muiden tulisi pitää ja miten asiat kokea, ja vielä kutsumaan moukiksi niitä jotka eivät pidä kanssasi samoista asioista.

Mä en ihan ymmärrä miksi olet alkanut viime vuosina lisääntyvästi pitää tällaisia kanssakirjoittajia mollaavia puheenvuoroja. Mulla oli aikaisemmin kuva sinusta hauskana ja ystävällisenä palstahahmona, nyt on ollut pakko korjata tätä käsitystä.

No, minusta on tullut keski-ikäinen ja kärttyisä, ei siinä sen kummempaa. Mutta et sinä kyllä nyt mun mielestä oikein tee oikeutta minun kirjoittamisilleni. Laiton näin: "Muutenkin olen tiukapipo ja ylimielinen ääliö: minusta kaikenlainen nirsoilu ja epäluuloisuus ruoka-aineiden suhteen (kun siis ei puhuta kovin tyrmäävistä erikoisuuksista tai eettisistä valinnoista) on jotenkin tosi white trashia ja luotaantyötävää, eli pidän kanssani eri lailla suhtautuvia jotenkin huonompina ihmisinä." Jotenkin kuvittelin, ja oikeastaan kuvittelen yhä, että tämän muotoilun pitäisi kyllä tehdä kaikille selväksi, että liioittelen suhtautumistani, ja suhtautumisen korottaminen ihmisten olemuksen arvioinnin perustaksi olisi, kuten kirjoitin, ääliömäistä ja ylimielistä. Minusta tuntuu, että sinulla on jotenkin omaa herkkähipiäisyyttäsi nyt vähän vaikeuksia lukea kirjoitetun tekstin sävyä ja ymmärtää, mitä ja millä tasolla siinä oikein sanotaan.

Kaikesta huolimatta, olen toki ihan oikeastikin sitä mieltä, että oman nirsoilunsa jonkinlaisessa ylpeässä korostamsiessa on eräänlainen moukkamainen sävy (moukkamaiseen käytökseen joissain asiayhteyksissä sortuva ihminen ei kuitenkaan välttämättä muissa yhteyksissä käyttäydy moukkamaisesti tai herraties ole jotenkin kokonaisuutena moukka), ja sivistynyt ihminen pikemminkin tuntee tiettyä harmistuneisuutta huomatessaan itsessään tällaisia kategorisia rajoitteita.

Ehkä tässä on sitten kyse jotenkin sellaisesta, että minulle omalla aika rajallisella tavallani gastronomia on kuitenkin aika keskeinen kulttuurin ja esteettisen elämyksen näyttämö. Sanoa, että ei pidä vaikka äyriäisistä on melkein kuin sanoisi, että ei pidä tauluista, joissa on kuvattuna vihreälehtisiä kasveja tai ettei pidä teatteriesityksistä, joihin sisältyy musiikkinumeroita. Tai että pitää vain kirjoista, jotka tukevat jonkun ideologian mukaista sanomaa. Kukin tavallaan ja mikäs siinä, mutta minun omaa esteettistä elämystäni, jonka keskeisenä piirteenä on elämyksen jakaminen muiden kanssa keskustelunkin kautta, rajoittaa ikävästi se, jos lähipiirissäni on näin suhtautuvia ihmisiä. Minusta heidän kategorinen nirsoutensa rajoittaa vahvasti mahdollisuuksia saada kulttuurielämyksistä, olivatpa gastronomisia, kirjallisia, kuva- tai teatteritaiteellisia, niiden tosiasiassa mahdollistama nautinto.

[So Hard]

Biologisia eroja maistamisessa on. Noin neljännes ihmisistä on merkittävästi herkempiä karvaan maulle, siinä ei opettelu auta. Ei ole montaa ruokaa jota en eteen pannessa söisi, joskin sienimäinen tai vetelä koostumus ellottaa aina mausta riippumatta. Jos sitten kysytään mistä oikeasti tykkään, listalta poistuu paljon kamaa. Toinen sh on oikeassa siinä, että hyvä kokki tekee ison eron.

[Kreitsu]

Melkoiseksi rakettitieteeksi on mennyt syöminen(kin). Ei voi kuin nauraa, kun kulinaristit (vai olikos se nistit) järkyttyvät, kun kaikkia ei kiinnosta vetää naamaansa edes kokeilumielessä mitä tahansa mättöä.

Elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin ruuan puputtaminen, ja joillekin se ruoka merkitsee pääasiassa sitä, että saa energiaa maukkaassa muodossa. Mutta eihän niin saa olla, kun pitää olla oikein kylttyrelli ja kokeilla kaikkea tai muuten on ihan juntti ja nirso.

Minua kyllä ei esim. kiinnosta mitkään kermaperseravintoloiden pikkurillinkynnen kokoiset ateriat: eihän niistä lähde edes nälkä. Intressini ovat ihan muualla kuin "leikkiä" ruualla (hei, täähän rimmaa). Mutta en halveksi ihmisiä, jotka tykkäävät erilaisia ruokia kokeilla. Kokeilen kyllä itsekin, mutten tee siitä mitään spektaakkelia tai elämäntapaa.

Edit: Maku myös muuttuu elämän aikana. Esimerkiksi lapsena inhosin punajuurta, mutta nykyään vetelen sitä hyvällä ruokahalulla mitä erilaisemmin valmistettuna. Samoin on käynyt monen muun lapsuuden inhokin kanssa. Toisaalta jotkin ruuat, joista olen joskus pitänyt, ovatkin sitten siirtyneet sinne inhokkien puolelle.

[exsu]

Mä en käsitä, miksi on niin verinen loukkaus leimata nirsoilijat ruokajunteiksi, varsinkaan, jos ruokaelämykset eivät näyttele omassa elämässä suurta roolia.

[Kreitsu]

Minuu huvittaa lokeroiminen ja typerien nimikkeiden (niinkus vaik juntti) käyttäminen, jos ei ajattele samalla tavalla kuin nimittelijä itse. Mut ohan se ihan kaameeta, kun ihmiset ovat erilaisia - jopa ruokatottumuksissaan.

[Vesper]

Itselleni nirsoilua aiheuttaa enemmänkin ruuan suutuntuma kuin itse maku. Maksan kohdalla myös sen tehtävä elimistössä, joka ei houkuttele moista ällötystä syömään. Sitten on mm. minimaissi tai punajuuri, jotka maistuvat mielestäni homeelle. En pidä ajatuksesta enkä homeen mausta, vaikka homejuustosta pidänkin.

[So Hard]

Mä en käsitä, miksi on niin verinen loukkaus leimata nirsoilijat ruokajunteiksi, varsinkaan, jos ruokaelämykset eivät näyttele omassa elämässä suurta roolia.

Mielensäpahoittaminen on muotia.

[So Hard]

Itselleni nirsoilua aiheuttaa enemmänkin ruuan suutuntuma kuin itse maku.

Joo. Tekstuuri on allekirjoittaneelle yleensä se mikä tökkii, ei niinkään maku jos kyse ei ole hapansilakan tyyppisestä herkusta.

[Kreitsu]

^^Aah, punajuuressa on just ihana "kellarin" maku! Homejuusto taas maistuu ihan... noh, homeelta. Maistan homejuustoa (mies tykkää) säännöllisin väliajoin ihan uteliaisuudesta, mutta joka kerta joudun yökkäämään ulos.

[Bluntly]

En pidä ajatuksesta enkä homeen mausta..

Tämä on syy miksi suurin osa paremmista punkuista jää hyllyyn.

[Ylermi Ylihankala]

Tuo rakenne minullakin usein tökkii: löysä pasta ja oikeastaan kaikki liian veteläksi jäänyt ruoka. Pasta muuten ylikypsennetään lounasruokaloissa lähes aina.

[James Potkukelkka]

^Kuulun kaverisi kanssa samaan kategoriaan ruoan suhteen, muuten ehkä en.

En koskaan saa ruoasta mitään valtavia kiksejä.

Asiaa kuvaa hyvin se, että söin tänään lääke-esittelijän tarjoaman salaatin. Kahvihuoneessa hoitajatar kysyi, mitä siinä oli. Piti miettiä hetki, vaikka olin juuri syönyt. Oli kreikkalainen salaatti (onneksi muistin, olisi ollut noloa, jos en olisi muistanut, mitä juuri söin).

[Kreitsu]

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa täällä Kitinässä. Muuten ei pärjää. Ja mähän olen tottunut siihen, että mun ruokia (ja minua) haukutaan eikä se mua enää jaksa hetkauttaa. T. kireä ituhippi

[exsu]

Mä en voi käsittää, miksi joku olisi kiinnostunut muiden mielipiteestä aiheessa, joka on itselle yhdentekevä. Mulle ei ole mitään merkitystä sillä, mitä joku hygieniahifistelijä ajattelee mun tavasta nukkua koirien kanssa samassa sängyssä tai siivota silloin kun huvittaa. Omaan silmään meillä on riittävän siistiä ja nättiä, se riittää. Samoin pitän aika yhdentekevänä miten trendikkäänä joku pitää mun pukeutumista, meikistä ja kampauksesta puhumattakaan. Sellaisiin asioihin, joilla on väliä, suhtaudun taas vahvemmin tunteella.

[Kreitsu]

Pakko vielä lisätä, että minulle ei ole ihan sama mitä syön. Haluan syödä makuni mukaista hyvää ruokaa. Pyrin välttämään (minusta) pahojen ruokien laittamista suuhuni, vaikka kokeilla toki voin mutta siinäkin olen aika rajoittunut (koska en esim. pidä voimakkaista mauista ja mausteista). Ei se ole mikään ylpeilyn aihe niin kuin ei minusta ole mikään ylpeilyn aihe sellainen "ruokahifistelykään". En edes tajua, mistä tuo ylpeily pompsahti tähän keskusteluun.

[Kreitsu]

Mä en voi käsittää, miksi...

Ihmiset ovat erilaisia

Sitä paitsi itse kutsuisin tätä keskustelemiseksi. Mä voin kyllä keskustella aiheista, joihin mulla ei ole sen suurempia intohimoja. Kun mielipide silti yleensä löytyy.

[James Potkukelkka]

Mä voin kyllä keskustella aiheista, joihin mulla ei ole sen suurempia intohimoja. Kun mielipide silti yleensä löytyy.

Onko ihmisellä vapaata tahtoa?

[Homeboy65]

Söin tänään 2 hampurilaista.
Berliiniläisiä en ole syönyt.
Stutgartilaisista puhumattakaan...

[Kiukkutipu]

Miksi pitäisi tehdä elämästä kurjaa pakottamalla itsensä syömään jotain, josta ei pidä kun kerran on mahdollisuus valikoida?
Ei meillä kakaroitakaan pakoteta syömään jotain sellaista josta ne eivät tykkää. Tosin mitään vaihtoehtoa ei ole tarjolla ennen seuraavaa ruoka-aikaa...

Onneksi kukaan ei koskaan ole saanut päähänsä viedä mua ruokadeitille sushiravintolaan. Olis tullut ennätyslyhyet treffit

[Kreitsu]

Mä voin kyllä keskustella aiheista, joihin mulla ei ole sen suurempia intohimoja. Kun mielipide silti yleensä löytyy.

Onko ihmisellä vapaata tahtoa?

EIkös tästä ole joskus aiemmin Kitinässä keskusteltukin? Ja se, että voin keskustella minua kiinnostamattomista aiheista, ei tarkoita sitä että minua huvittaa sellainen. Ja se, että minulla yleensä on mielipide, ei tarkoita sitä että minulla aina on mielipide, tai etten voisi tarvittaessa tarkistaa käsityksiäni - ja muuttaa mielipidettäni - saadessani lisää tietoa.