Gina kirjoitti: No just sitä mä tässä olen ilmeisen huonolla menestyksellä yrittänyt sanoa... Yleensä vain minusta tuntuu että lapsettomuuden kyseenalaistaminen on ihmisistä hyväksyttävämpää kuin lapsellisuuden.
No tajusin kyllä mitä sä yritit sanoa, mutta kun totesit ihmisten tuntuvan olevan yleensä tuollaista mieltä, niin tuli vain fiilis kompata ja todeta etten MINÄ ainakaan ole sitä mieltä, koska se on väärin. Ikävää jos tämä aiheutti harmaita.
Saatat olla oikeassakin tuon kyseenalaistamisen suhteen. Mutta yhtäkaikki tällaisissa ratkaisuissa voi tietää vain omasta puolestaan. Oma poikaystäväni ei halua koskaan lapsia, enkä ole koskaan häntä vaatinut sen tarkemmin selittelemään. Saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta uskoisin että äitiyden kokeminen on yksi seikka jonka takia pystyn myös oikein hyvin ymmärtämään jos joku EI halua lapsia. Mutta kuten sanottu: "...tietää omasta puolestaan."
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Vaola kirjoitti:
No tajusin kyllä mitä sä yritit sanoa, mutta kun totesit ihmisten tuntuvan olevan yleensä tuollaista mieltä, niin tuli vain fiilis kompata ja todeta etten MINÄ ainakaan ole sitä mieltä, koska se on väärin. Ikävää jos tämä aiheutti harmaita.
Mutta kuten sanottu: "...tietää omasta puolestaan."
Juu Sori, tämä aihe alkaa oleen mulle jo hieman herkkä noin niinkuin provoontumisen kannalta....
Onneksi mulla ei nykyisellään ole miestä joten "milloin te menette naimisiin" "milloin teille tulee lapsia" on vaihtunut pikemmin "no jokos sulla on joku kaveri?"
Gina kirjoitti:
Onneksi mulla ei nykyisellään ole miestä joten "milloin te menette naimisiin" "milloin teille tulee lapsia" on vaihtunut pikemmin "no jokos sulla on joku kaveri?"
Argh, sekö muka onni? Jos jotain itsellisessä elämässä vihaan, niin naapurinmummojen ja sukulaistätien "no jokos sulla on joku kaveri?"-kysymyksiä. Välttelen tiettyjä tätikultia ihan tämän takia.
Käykö syyksi se, että minulla on jo yksi ja hän tuntuisi riittävän? Jos vielä joskus joku nainen astuu polulleni, pysäyttää ja toteaa haluavansa lapsen minun kanssani, on asiaa luonnollisesti harkittava uudestaan. Nyt vastaisin ei, ei käy.
Alkuperäiseen kysymykseen pitää myös vastata.
En halua enempää lapsia. Lapsikiintiö sekä lasten sukupuolikiintiö(tyttö/poika) on täysi.
Nyt elelen ihanien 15 vuotiaitten murkkujen kanssa. Ei ole pahempia murkkuoireita vielä ollut heillä ja toivon, että ei tulekkaan.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Meillä on vaimoni kanssa 3 lasta, nuorin kohta 5v. Tod.näk. lapsiluku on nyt täynnä. Neljäs lapsikin olisi kyllä ihan OK, mutta nyt tuntuu, että on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässä. Lapset ovat nyt sen ikäisiä, että matkustelu ja muut aktiviteetit jo sujuvat ongelmitta. Jos perheeseen tulisi uusi vastasyntynyt, niin se edellyttäisi vielä vauvaperhe-ajan jatkamista.
No just sitä mä tässä olen ilmeisen huonolla menestyksellä yrittänyt sanoa... Yleensä vain minusta tuntuu että lapsettomuuden kyseenalaistaminen on ihmisistä hyväksyttävämpää kuin lapsellisuuden.
Sori, tämä aihe alkaa oleen mulle jo hieman herkkä noin niinkuin provoontumisen kannalta....
Vuosiin näkee muita, kun vain päihtyneitä naisia yö-elämässä... Elämä on ihmeellistä. 
