Kitinä

Urppis on niin liekeissä että selvästi jo lomamoodissa.

urpiainen kirjoitti:Toisaalta, yllä kuvatun mukaisesti, ajattelen kyllä kovasti, että parisuhteen ei ehkä ideaalitilanteessa ja hattarakuvitelmissa soisi perustuvan sille, että tarvitaan/etsitään rekrytointihengessä sopivinta henkilöä tiettyyn tehtävään. Tämä kun saattaisi johtaa siihen tuttuun ja vähän surulliseen ilmiöön, että parisuhteessa olijan tulee aina vähän pitää silmät ja optiot auki: aina voi tulla vastaan henkilö, joka sopii hommaan nykyistä kumppania paremmin. Siksi painotan tätä autonomisuutta: jos ei tarvitse tai etsi ketään tiettyyn, ennaltamäärättyyn roolin, on ikään kuin avoin rakentamaan ainutkertaisen, juuri niille kahdelle (tai Hämiksellä n:lle) henkilölle sopivan suhteen jos kohtaa sellaisen henkilön, jonka kanssa tahto tähän herää.

Tästä olen täysin samaa mieltä, ja koska itselläni on deittisivustohistoriaa, olen näin jälkeenpäin omia ilmoituksiani miettiessäni tajunnut, että tuo on ollut ihan alitajuisestikin oma lähtökohtani myös deitti-ilmoituksissa. Sen sijaan, että olisin kertonut mitä haluan, olenkin kertonut (kohtuullisen inhorealistisesti) mitä annettavaa itselläni on ja antanut vastapuolelle mahdollisuuden oikeasti miettiä, voisiko hän kuvitella elävänsä suhteessa kaltaiseni ihmisen kanssa. Ja ehkä juuri siksi vastauksia on tullut melko vähän, mutta tulleet vastaukset ovat lähes kaikki olleet hyvinkin vakavasti otettavia. Mieheni kohdalla tietenkin kyseessä olikin hänen ilmoituksensa, mutta siinä oli ihan sama lähtökohta, kuvaus ilman ensimmäistäkään vaatimusta vastapuolelle. Ehkä siksi tämä parisuhde onkin niin helppo, kummallakaan ei ole odotuksia, joten suunnilleen joka päivä saa yllättyä positiivisesti vielä näinkin pitkän ajan jälkeen.

Itse asiassa sama lähestymistapaongelma pätee lapsiinkin. Mitä enemmän odotuksia on asetettuna vanhemmuudelle, sitä varmemmin pettyy tavalla tai toisella. Omat lapsenikin ovat kaikki keskenään niin erilaisia, että jos minulla olisi ollut joku täsmällinen mielikuva siitä, minkälaista vanhemmuuden kuuluu olla, olisin ollut hukassa ainakin parin lapseni kanssa.

Mutta tämä toisesta henkilöstä riippumattoman autonomian ihailuni loppuu toisaalta sitten tähän: en ihannoi sellaista autonomiaa, jossa parisuhde on vain yksi harrastus lisää autonomisen henkilön aktiviteettirepertuaarissa. Kyllä minä ajattelen, hattararomantikko ja deittiklisee kun olen, että solmittu parisuhde saattaa osallistensa olemisen ikään kuin uuteen moodiin: valtaosa maailmasta kohdataan meinä, ei vain kahtena erillisenä yksilönä. Tähän liittyy tämä puhumani valinta ja halu heittäytyä suhteeseen, laskea olemisensa parisuhteen varaan. Ajatuksena kai on, että vaikka ei tarvitse, valitsee ja uskaltaa kuitenkin asettaa olemisensa riippuvaiseksi toisesta. Tässä mielessä olen samaa mieltä, että tuo sinun kuvaamasi heittäytyminen todella tarvitsevaksi on sitä yltiöromanttisuutta, jota minäkin haen. Mutta avainasiana tässä on siis se, että on ikään kuin ensin saavuttanut autonomian, josa ei tarvitse toista - mutta silti valitsee heittäytyä tarvitsevaksi.

Sinänsä joo, mutta esim. oma autonomisuuteni on ollut niin pysyvä olotila jo lapsesta asti, edes silloin en psykologisella tasolla turvannut käytännössä ollenkaan vanhempiini, että se itsessään vaikeuttaa sitä heittäytymistä. Luulen, että aika monella kovin autonomisella yksilöllä se autonomisuus itsessään jopa estää parisuhteiden aloittamisen, eli todella varovainen saa olla jos ei halua rakentaa ympärilleen autonomisuuden muuria.

Jos ryhtyisin tässä oikein yltiöromanttiseksi, mitä sentään en ehkä kehtaa tehdä, niin saattaisin mussuttaa, että heittäytymiskuvauksesi hattarahömppäromanttisuutta kuitenkin vähän nakertaa se, että korostat heittäytymisesi rationaalisia perusteita. Yltiöromantikko ajattelisi, että romanttinen heittäytyminen on aina jonkinlainen kierkegaardilainen hyppy, joka tapahtuu uskon ja valinnan varassa ilman rationaalisia perusteita. Ja tätähän parisuhde tai vaikka avioliitto nykyisin on: tilastollisesti on selvää, että pieleenhän se menee - mutta valitsen sen silti.

Kieltämättä kaksi aiempaa eroa vähän syö pohjaa romanttisuudelta ja laittaa miettimään omaa toimintaansa kriittisesti. Mutta vaikka kuinka pyrkisi rationaalisuuteen, käytännössä lopputulos kuitenkin on uskon ja valinnan varassa tehty, koska ihmissuhteiden kohdalla objektiivinen rationaalisuus taitaa olla aika mahdotonta, kun oikealla hetkellä saatu suukkokin voi muuttaa asioita kummasti...

En tiedä enkä ehkä haluakaan tietää..
En ota ensimmäistä askelta ja jos joku lähestyy niin olen kuin en olisikaan..
Usein väärä tulkinta eli mitään ei ollutkaan tapahtumassa,
vaikka joskus tuntuu ihan muulta, mutta peittelen tunteen unten maille..

Mikäs Prosessiin on mennyt? Mä koen, pitkästä aikaa, olevani aika täsmälleen samalla aaltopituudella. Romanttisesta haihattelustani huolimatta jopa tästä:

prosessi kirjoitti:Kieltämättä kaksi aiempaa eroa vähän syö pohjaa romanttisuudelta ja laittaa miettimään omaa toimintaansa kriittisesti.

Joo, vaikka rakkaus on sokea ja hölmö, ei kai rakastuneen kuitenkaan tarvitse. Ainakaan kovin.

Ja kaiken hattaran keskellä, jottei totuus unohtuisi:
http://www.hs.fi/matka/Pit%C3%A4isik%C3 ... 2367098645

Itsehän vasta hetki sitten menetin deittinettineitsyyteni, ja kirjoittelin deitti-ilmoituksen. Nyt kolmen kuukauden jälkeen voi sanoa, että ihan silkkaa rahanhukkaa, käteen jäi lähinnä ärsytys. Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset. Täytyy ehkä muuttaa Sri Lankaan.

Vesper kirjoitti:Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset.

Mielikuvani deittinetistä on, että joko puhut totta ja et saa vastausta tai sitten valehtelet ummet ja lammet ja et kehtaa ilmaantua treffipaikalle.

Sillä, että olisiko totuus riittävä normaaliolosuhteissa kuvaamaan sinua hyvänä puolisomatskuna on tässä kohtaa epäolennaista.

Eli teoriassa olet ehkä voinut saada jossakin siellä kuran joukossa yhden tai kaksi hyvääkin vastausta. Teoriassa.

^ Menee taas perttikategoriaan.

Tässä vajaa puoli vuotta sinkkuna olleena olen kyllä vahvasti eri mieltä. Nettideittailu Suomessa toimii kuin junan vessa: kontaktia tulee reippaasti ja oma lähestymistapani on avoimuus ja luottamus niin kuin tosielämässäkin: ei sanaakaan paskapuhetta. Jollen olisi niin kranttu niin en näe mitään syytä miksei sieltä lohkeaisi enemmän, mutta kun nyt olen niin 90% tapauksista homma on jäänyt 1. treffeille kun en ole jaksanut panostaa jatkoon. Koen sokkotreffit minimaaliseksi investoinniksi ja menen ennemmin nopeasti kaffille/drinksuille kuin jään jahkaamaan. Fail fast, kuten agilessa tavataan sanoa. Treffeissä ei menetä mitään: uusia ihmisiä on mukava tavata ja vaikkei toimikaan - kuten yleensä ei - niin ei siinä mitään häviäkään, kun deittiasteelle karsiutuu yleensä vallan fiksua porukkaa.

Norjassa homma onkin merkittävästi vaikeampaa. Skenessä pyörii kaikenmaailman nigerialaishuijareita (feikkiprofiileja on paljon) ja kielirajoite hiekottaa homman kontrolloimatonta raketoimista. Suomessa voi luottaa siihen, että naiset tekevät aloitteet, mutta täällä pitää ottaa aloite omiin käsiin ja kun sen aloitteen tekee niin vastausprossa on kyllä aika hyvä (~50%). Lisäksi varsinaisilla treffeillä on aivan saatanan paljon vaikeampaa, kun pitäisi olla jotenkin manner-eurooppalaisempi ja sanoa kohteliaisuuksia ja muuta puulsittiä. Ja vittu kuunnellakin. Kaksi viikkoa takana ja olisi jo ollut paikka jos vaan olisi jaksanut laukoa, mutta minkäs teet kun ei vaan jaksa. Enemmän töitä täällä joutuu kyllä tekemään treffien/pilden/taukkailun eteen, ihan perseestä.

Naiset tekevät aloitteita alfoille ehkä, mutta deltat saavat olla aivan rauhassa poislukien google-translator viestit.

Vesper kirjoitti:tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset.

En tiedä mitä odotit/hait, mutta noita liikuu paljon nettideittipalstoilla, ainakin naisten joukossa. Miesten profiileista ei mulla ole kokemusta, saati heidän deittailusta. Taitaa liittyä noin 35+ ikään, jolloin suuri osa vapaana oleviosta on jolain tavalla "kuraa".
Tuo kirjoittamani ei koske välttämättä Vesperiä. kirjoitan 'välttämättä', koska en riittävästä tunne häntä diagnoosia tehdäkseni

En ole koskaan käyttänyt maksullista deittipalvelua, mutta minulla on kyllä ollut ihan mukavia kokemuksia deittisaittien kanssa. Valhetella ei ole tarvinut ja vastauksiakin on pukannut - sitten kun karsii lukutaidottomat ja kuvia panttaavat pois, ei mene merkittävää työmäärää alkukarsintaan.

elco kirjoitti:kontaktia tulee reippaasti.

Olen aina luullut, että tilanne olisi juuri päinvastoin: miehiä ei kontaktoida, naiset hukkuu yhteydenottoihin. Ehkä olen vaan epähaluttavaa materiaalia.

Edit: en nyt pääse enää profiiliini käsiksi, kun poistin sen kokonaan, mutta en kyllä kauheasti valehtele jos sanon, että kolmessa kuukaudessa tuli n. kymmenen yhteydenottoa. En laske yhteydenotoksi virtuaaliflirttiä tai suosikkiprofiiliksi lisäämistä, ainoastaan selkeät viestit. Profiilissani en juuri esittänyt vaatimuksia vastapuolelle, vaan yritin enemmän kertoa mielestäni rehellisesti itsestäni. Kuvia oli useita.

Mulla on ollut muutama tuollainen ilmoitus joskus. Ei varmaan kertaakaan yli viikkoa aktiivisena, koska ne kontaktit on todella pelottavia ja ahdistavia. Voi olla tosin, että itsellä on ollut ilmoituskin aina sellaisessa kohtaa, kun ei oikeasti olisi ollut valmis tapaamaan ketään tai antamaan mitään itsestään.

Vesper kirjoitti: En laske yhteydenotoksi virtuaaliflirttiä tai suosikkiprofiiliksi lisäämistä, ainoastaan selkeät viestit.

Minä taas lasken: onhan se aktiivinen toimenpide ja parantaa oddseja yhteydenotolle ja vastaukseen. Sitten vaan profiilista ml kuvat riippuen viesti perään, kevyt kirjeenvaihto ja treffeille. 80/20-sääntö pätee: itse vastaa 20%:iin yhteydenotoista, joista 20% treffaa joista 20% johtaa johonkin: 1/100 on mielestäni aika realistiset oddsit. Ja kun laji ei ole mitenkään hirveän epämiellyttävä niin mikäs tässä otellessa.

Ymmärrän kyllä, että mimmeillä voi olla oletuksia sille, että mies ajaa ja hyvä niin. Nyt kun katsoin niin kymmenkunta viestiä tullut tammikuussa (siis kaikenmoisten flirttien tmv lisäksi), vaikka profiili kirkuu, että asun ulkomailla.

elco kirjoitti:Tässä vajaa puoli vuotta sinkkuna olleena olen kyllä vahvasti eri mieltä. Nettideittailu Suomessa toimii kuin junan vessa: kontaktia tulee reippaasti ja oma lähestymistapani on avoimuus ja luottamus niin kuin tosielämässäkin: ei sanaakaan paskapuhetta.

Nettideittailu toimii, deitti.net ei toimi.

exPertti kirjoitti: Nettideittailu toimii, deitti.net ei toimi.

Tää on taas idiotismia ja saivartelua kun mutupohjalta olit lähtökohtaisesti väärässä. Alussa puhuttiin konseptista, mutta nyt sinä puhut nyt tuotteesta.

Aika on ajanut deitti.netin ohi kun kilpailijat ovat lanseeranneet parempia tuotteita. Vrt. Ranskan autoteollisuus tai symbian; edelleen löytyy kahjoja, jotka käyttävät kuolevia tuotteita, mutta jos haluaa paremman tuotteen niin järkevä ihminen hakeutuu muualle.

elco kirjoitti:Tää on taas idiotismia ja saivartelua kun mutupohjalta olit lähtökohtaisesti väärässä.

Tai sitten oikeassa. Jos pertti kertoisi kaikki paranoiansa ja mm. ettei ole kertaakaan ollut lentokoneessa, voi olla vastausviestejä pukkaisi lähinnä ydinvuoratuissa bunkkereissa asuvilta erakoilta.

elco kirjoitti:

exPertti kirjoitti: Nettideittailu toimii, deitti.net ei toimi.

Tää on taas idiotismia ja saivartelua kun mutupohjalta olit lähtökohtaisesti väärässä. Alussa puhuttiin konseptista, mutta nyt sinä puhut nyt tuotteesta.

Aika on ajanut deitti.netin ohi kun kilpailijat ovat lanseeranneet parempia tuotteita. Vrt. Ranskan autoteollisuus tai symbian; edelleen löytyy kahjoja, jotka käyttävät kuolevia tuotteita, mutta jos haluaa paremman tuotteen niin järkevä ihminen hakeutuu muualle.

Käsitin kommenteista puheen olleen juuri deittinetistä. Sehän oli puheena?

Ja siis epäilemättä sinulla on ajantasaisempaa tietoa nettideitteilusta kokonaisuutena.

"Deittinettineitsyys" oli termi, johon itse tartuin.

So Hard kirjoitti: Tai sitten oikeassa. Jos pertti kertoisi kaikki paranoiansa ja mm. ettei ole kertaakaan ollut lentokoneessa, voi olla vastausviestejä pukkaisi lähinnä ydinvuoratuissa bunkkereissa asuvilta erakoilta.

Ja tekisi sen deitti.netissä? Raju analogia olisi, että xSpede lähtisi raflaan pokaamaan ja menisi vanhasta muistista Ravintola Omenapuuhun.

Kaiken tuon kepusymbianrellueiulkomaillasitten1977paranoia-painolastin saisi kyllä käännettyä itseironiaksi, mutta voi olla ettei xSpedeltä irtoaisi.

Kyseessä ei ollut deitti.net.

Kitinä, paikka missä isotkin miehet muuttuvat ruikuttaviksi ämmiksi.

Mä oon nyt jonkun aikaa pyöritellyt ketjun otsikon kysymystä, eikä mulla ole oikein vakuuttavaa vastausta. Mun tekisi mieli sanoa etten tarvitse, koska kuvittelen, etten alkaisi uuteen suhteeseen, jos nykyinen jostain syystä loppuisi, koska mun on vaikea kuvitella parempaa vaimoa ja näin ollen olisin mieluummin yksin kuin tyytyisin vähempään.

Vastauksen uskottavuutta syö se että en ole oikeastaan koskaan ollut yksin, eli aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa jo silloin kun asuin vielä kotona eli en ole asunut yksin kuin tilapäisesti silloin kun ollaan töiden/opiskeluiden takia oltu eri paikkakunnilla ja toki silloinkin olen ollut vakituisessa suhteessa. Lisäksi vielä mä olen aina viihtynyt loistavasti parisuhteessa. En ole kokenut sitä millään tavalla ahdistavaksi, rajoittavaksi tai ongelmalliseksi, eli ei ole minkäänlaista sitoutumiskammoa havaittavissa. Sen sijaan olen saanut siitä aina tukea ja turvaa, kun yksinäisinä hetkinäkin, puolison ollessa toisella puolella maapalloa, on tiennyt toisen olevan olemassa, kannustavan eteenpäin ja odottavan päivää jolloin taas tavataan. No toivottavasti tuota tarvitsemattomuuden hypoteesiä ei tarvitse koskaan käytännössä testata.

Bluntly kirjoitti:Naiset tekevät aloitteita alfoille ehkä, mutta deltat saavat olla aivan rauhassa poislukien google-translator viestit.

Ja taas lisäviitteitä siitä, että en ole nainen (vaan sukkia kutova mies).

elco kirjoitti:Norjassa homma onkin merkittävästi vaikeampaa.

kielirajoite hiekottaa homman kontrolloimatonta raketoimista.

treffeillä on aivan saatanan paljon vaikeampaa, kun pitäisi olla jotenkin manner-eurooppalaisempi ja sanoa kohteliaisuuksia ja muuta puulsittiä. Ja vittu kuunnellakin.

Enemmän töitä täällä joutuu kyllä tekemään treffien/pilden/taukkailun eteen, ihan perseestä.

Äijästä on tullut arkkityyppinen klisee-mamu!

urpiainen kirjoitti:Äijästä on tullut arkkityyppinen klisee-mamu!

Selvennätkö vielä, mitä eroa on klisee-mamulla ja arkkityyppisellä klisee-mamulla? Entä onko olemassa arkkityyppistä mamua niin, ettei se olisi klisee?

urpiainen kirjoitti: Äijästä on tullut arkkityyppinen klisee-mamu!

Juu, onhan tässä ihan neekerin asemassa paitsi tietty siinä, että palkkaa tulee yli miljoona pesoa ja verorahojen vastineeksi ei tunnu tulevan kunnolla edes hanasta vettä.