Tarvitsetko jonkun?

[exPertti]

^ Jokunen?

[prosessi]

^Auliisti toki myönnän että yleistin karkeasti. Enkä myöskään tarkoittanut että ko tyypeissä välttis olisi vikaa muuta kuin potentiaalisen parisuhdekumppanin ominaisuudessa. Toki joku voi olla ihan tyytyväinen metsästäessä, kalastaessa, golfatessa ja kavereiden kanssa hengatessa, eikä siinä ole mitään pahaa. Kertoo se kuitenkin siitä ettei jostain syystä ole ollut suhteeseen halukas tai muilta osin valmis, ja jos näin on ollut jo vuosia (aina) niin oddsit eivät ole suuret, että muutos enää tapahtuisi 35-vuotiaana.

Tuo on kyllä varmaan totta, kynnys parisuhteen aloittamiselle oletettavasti yleensä nousee sitä enemmän, mitä kauemmin on ollut ilman parisuhdetta, viitaten tässä ketjussa aiemmin mainitsemaani autonomisuuden muuriin. Esim. mieheni "deitti"ilmoituksessa ei sanallakaan mainittu mitään parisuhdetta, vaan toive lapsesta jaetulla huoltajuudella. Koska minulla oli urpiaisen lupa moiseen toimintaan toisen lapsen saadakseni, tartuin toki heti ilmoitukseen. TJEU:

Että siitä vaan adoptoimaan, keinosiemennyttämään tai baariseikkailemaan, mikä pirtaasi parhaiten sopii. Virallinen kitinäteoria on antanut hankkeelle moraalisen siunauksensa.

Ei onnaa, kun tuohon tyhmään minä-haluuni sisältyy myös lapsen oikeus isään. Ehkä se ei ole ihan puhdas minä-halu siinä mielessä. <clip>
miten nurinkurisia omat tuplastandardini ovatkaan, kun hyväksyn muilta ihmisiltä kovin paljon sellaisia tekoja, joita en omalla kohdallani ikinä voisi hyväksyä.

Niin, en nyt sitten oikein tiedä, onko tässä välttämättä mitään tuplastandardeja. Moraalisesti sallitun teon välillä (sellainen, mistä ulkopuolisen ei pidä mennä kovin helposti moittimaan) ja moraalisesti suositeltavan teon (sellaisen, johon henkilö katsoo parhaaksi ryhtyä) voi olla merkittävä ero. Moraalinen luvallisuus on kai jonkinlainen välttämätön ehto moraaliselle teolle, mutta ei riittävä. Tai siis ainakin itse haluan konstruktiivisimpina hetkinäni rakentaa elämäni kokonaisuudesta jonkinlaista persoonallista taideteosta, jossa tekojen kriteerit ovat omasta halustani tarkempia kuin ne, joita edellytän itseltäni tai muilta. Hyväksyttävyys merkityksessä "ei varsinaisesti paheksuttava" on aika laimea kriteeri sille, että ryhtyy tuumasta toimeen. On siinä kaikenmoisia muita eettisiä, esteettisistä puhumattakaan, tekijöitä.

Joten olin kyllä aika yllättynyt, kun mies parin kuukauden lapsenteon jälkeen yllättäen alkoikin puhua yhteisen asunnon hankkimisesta. Ja urpiainen on siis välillisesti syypää siihen, että nyt olenkin neljän lapsen äiti!

[sivustahuutaja]

Mahdollisuus siis jonkun helmen tapaamiselle on aika olematon, kun ei ole tuntosarvetkaan erityisen aktiivisesti ojossa.

Kannattaa ehkä kokeilla laittaa ne tuntosarvet ojoon ihan vaan kaikean suhteen. Smell the flowers ja silleen. Eihän tommosta hippeilyä kauaa jaksa, mutta virkistää hetkittäin ja prinssi saattaa tarttua tuntosarviin vaikka kahvipapuja nuuhkiessa.

[Dynamo]

Niiden tuntosarvien aktivoiminen, ilman muun käytöksen muutosta, saattaa tuoda jo 10* määrän kontaktia ottavia vastakkaisen sukupuolen edustajia tyrkyttämään itseään. Ainakin noin oon kohdallani havainnut.

[Kottarainen]

Esim. mieheni "deitti"ilmoituksessa ei sanallakaan mainittu mitään parisuhdetta, vaan toive lapsesta jaetulla huoltajuudella.

Luultavasti hullunkurisin deitti-ilmoitus mistä olen koskaan kuullut.

[sivustahuutaja]

^ Mutta niin romanttista. Tuohan todistaa, että jokaiselle löytyy Se Oikea.

[RolloTomasi]

^Oletko tosissasi? En halua loukata, mutta taisit juuri kiteyttää (suorastaan epäilyttävän) äärimmäisellä tavalla sen mitä tarkoitin. Jos siis olit tosissasi.

Olen.

Jos olisin tiennyt silloin, en olisi luovuttanut.

[prosessi]

Esim. mieheni "deitti"ilmoituksessa ei sanallakaan mainittu mitään parisuhdetta, vaan toive lapsesta jaetulla huoltajuudella.

Luultavasti hullunkurisin deitti-ilmoitus mistä olen koskaan kuullut.

Äläs nyt, sehän on vain yhdistelmä monen kitinäläisen mielipiteistä:

Mä alan ilmeisesti olla siinä iässä, missä tuttavapiirissä alkaa tapahtumaan ( Riemikselle!) näitä lapsiperheiden vanhempien av(i)oeroja. Onneksi hulluja, vastuutaan kantamattomia tai lapsistaan vähät välittäviä tyyppejä on aika vähän, joten näistä muutamista lähempää seuraamistani eropariskunnistakin melkein kaikki ovat päätyneet jonkinlaiseen 50-50 ratkaisuun lasten hoidossa, esim. viikko toisella ja taas viikko toisella. Yksi havainto tässä on se, että aika monella tyypillä tuntuu eron pahimman järkytyksen jäätyä taakse kalvavan jonkinlainen huono omatunto siitä, että usean kohdalla tämä järjestely osoittautuukin lähes ideaaliksi! Saa elää sitä lapsettoman arkea matkusteluineen, harrastuksineen, ravintoloineen aivan tarpeeksi, mutta saa myös nauttia myös oman lapsen arkeen tuomasta riemusta ja rakkaudesta aika täysipainoisesti. Yksi tällainen, eronnut tuttavani tässä suosittelikin lapsettomalle, mutta lapsia ilmeisesti piakkoin haluavalle pariskunnalle suuresti lasten hankkimista, mutta jonkun muun kuin puolison kanssa: Ei kun suoraan tähän huippujärjestelyyn, jossa puolet ajasta on lapsettoman parin aikaa ja puolet lapsen kasvun seuraamisesta nauttimista.

No en mä halua olla minkään ikäisenä kiukkuilevan teinin, paskalingon tai minkään muunkaan lapsen kanssa.

Wanhana gubbena tuossa voisi olla tietty eleganssi: olla vaan itse purjehtimassa ja pelaamassa golfia ja antaa vaimonpuolikkaan hoitaa jälkikasvu - eihän sitä vanhana enää kuitenkaan jaksa nauttia elämästä täysillä!

Mä tunnen 30+ ihmisiä joissa ei ole mitään muuta "vikaa" kuin se, että ei ole hinkua parisuhteeseen että kun ei ole tarpeeksi hyvää tyyppiä tullut vastaan, on mielummin itsekseen. Sinkkuelämä on parhaimmillaan hiton kivaa. Kuuluin itsekin tähän ryhmään vielä vuosia 30 vuotta täytettyäni.

Sehän vain halusi syödä sinkkukakun ja siirtyä perheelliseksi tässä vaiheessa, kun vielä ehtii nähdä minkälaisia aikuisia omista lapsista tulee, mutta samalla säästää sen. Minähän nyt tietenkin rakastuin mieheen alta aikayksikön, mutta kyllä tuokin malli olisi silti minulle kelvannut.

[MrM]

Pikkuveljeni taas lähinnä urheilee, veneilee, moottoripyöräilee ja metsästää. Ei ole mitään järkeä tuossa.

Mitä helvettiä? Tuossahan on kaikki maailman järki. Paitsi metsästämisessä, se on niitten sosiopaattien juttuja.

[Dynamo]

^
Ei kai naismetsästys hupimielessä ole sosiopaatin touhuja !11!!

[MrM]

^
Ei kai naismetsästys hupimielessä ole sosiopaatin touhuja !11!!

Riippunee reiluhkosti siitä tappaako saaliinsa.

[Dynamo]

^
Eiköhän se useimmille riitä, että saa tapettua panetuksensa.

[Niba]

Aargh, minun pitää poistua tästä ketjusta ajattelemaan pesäpalloa.

Pesäpallo ja paini on..

[prosessi]

Mikäs Prosessiin on mennyt? Mä koen, pitkästä aikaa, olevani aika täsmälleen samalla aaltopituudella.

Hiihtoäitiysloma ehkä on mennyt, kun ensimmäistä kertaa lähes puoleentoista vuoteen ehdin kunnolla paneutua viestin kirjoittamiseen.

Itse asiassa jokin muukin ehkä on mennyt, sillä viime viikolla töissä tapahtui outoja. Sama neuvottelutaho, jonka kanssa on väännetty kättä nuo samat puolitoista vuotta oikeansisältöisestä sopimuksesta, hyväksyi yhdessä ja samassa tapaamisessa yllättäen kaikki sopimukseen haluamamme muutokset. Ja ne muutokset ovat juuri niitä, joista kättä on näin pitkään väännetty. Tapaamisen jälkeen oli ihan hölmistynyt olo, että mitä tuossa juuri äsken tapahtui. Oikeastaan ainoa selitys jonka osaan keksiä on se, että olen ainakin joistain asioista lopultakin oppinut puhumaan niin selkeästi, että muutkin ymmärtävät mitä tarkoitan. Epäselvä ja puutteellinen viestintä kuuluu selvästikin suurimpiin ongelmiini. Jotenkin kyllä pelottavaa, että muutaman asian oikean esitystavan löytäminen on minulta todellakin kestänyt puolitoista vuotta.