Kitinä

Mites se nyt sitten oli, jos ei persettä perjantaina niin sitten ei koko jouluna? Pimeetä on kyllä kun perseessä jouluna, mutta tokko tuonnynniinon.

Huolimatta 13. päivästä huomenna palaverit parinkin ryhmän tiloista ja ajoista, ensisijaisesti perhetaistelijoiden kakkosvuorosta (heh) toissijaisesti pappa/mummoryhmästä.

Kalenteri täyttyy, mutta jospa noille ois jo vuoden-parin päästä koulutettuna vetäjiä niin että voi keskittyä oleelliseen itse taas.

Väijyikö muut eilistä A-talkia? Oli kohtuu viihdyttävä keskustelu, vaikkei siitä mitään konsensusta tietenkään syntynyt.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Väijyikö muut eilistä A-talkia? Oli kohtuu viihdyttävä keskustelu, vaikkei siitä mitään konsensusta tietenkään syntynyt.

Katoin. Samaa mieltä. Tuloeroista kun puhutaan, niin joillakin tuntuu olevan käsitys jonka mukaan vaurauden määrä olisi vakio ja aina kun joku saa jotain, se on muilta pois. Eihän se niin ole. Aina kun joku menestyy ja vaurastuu se välillisesti hyödyttää myös muita eli kyse on ns. suppilovaikutuksesta.

Scheisse! Tää tappotauti ei ota laantuakseen. Tänään tekis mieli vääntäytyä ytimeen tsekkaamaan Marjo, mutta aika nihkeeltä tuntuu just nyt. Eilen kävin alkuillasta väijymässä Hobbitin ja kotiin päästyäni nukahdinkin iloisesti kymmenen tunnin torkuille. Parin viikon kärvistelyn jälkeen olisin valmis ottamaan jonkun suonensisäisen taudintappajan.

Uittu että mua on alkanut ottamaan päähän toi Queens of the Stone Age - I Sat By The Ocean. Aina kun se lähtee soimaan, niin mun alitajuntaan piirtyy The Black Keys.

Eikä hyvät jutut, pyörryttää huimaa, lääkäri määräsi vettä ja salmiakkia hoidoksi? Tarvisin salmiakin tarjoajaa jostain? Vettä saan hanasta.
Pääsin ultraääneen, raskautta ei todettu viimeksi vaikka suolta scannaattiin ultralla, ei löytynyt ylisuuta munarakkulaa eikä eturauhasta sitä ennen, löytyyköhän nyt olkapäästä viisi kukautta vaivalloista vaivannutta vaivaa..
Vittu että on ihminen sairas paska, tulisi kuolema ja korjaisi..

Keuhkoputken tulehdusta pukkaa. Henki kulkee pihisten, mutta kulkee kuitenkin.

Pidättäydyn sen enemmistä sosiaalipokeiluista. Tyydyn toteamaan että ihmeitä todellakin tapahtuu ja ainakin tänään maailma näyttää aika kauniilta. Eikä se johdu lääkityksen tuplaamisesta

^ Joskus pienempikin annoksen muutos riittää.

Viikonloppuja, runkkarit!

Nuih, eihän siitä tullu pahakaa!

Naamakarvat siistitty, muut karvat poistettu. Olen valmis lähtemään.

Mies pääsee ensi maanantaina kotiin. Huomenna sillä olis synttärit, jotain kivaa pitäis keksiä, mut aika vaikeaa sairaalaan on synttäreitä järkätä. Mietin työkaverin kanssa, et jos veisin pizzat miehelle ja huonekaverilleen, sairaalaruoan sijaan, mut sattumalta siellä käydessäni mies kehui sitä sairaalan ruokaa...

Mun piti niin taas kandia vääntää tänään, mut viime yö meni taas juostessa ulkona, tänään ollu päivärytmi ihan sekaisin. Jos sit vaikka huomenna jatkais...