Viikate -Unholan Urut
Lähetetty: 20.11.2005 3:17
Viimeisimmät levyostokset ketjussa Viikatteesta oli kaksi mainintaa LilyMunsterilta - mutta perkele kyllä tämä levy ansaitsee oman threadinsa -- varsinkin kun samassa voi käydä läpi Viikatteen koko tuotantoa.
Kävin tänään poimimassa Tunnelin levystä Viikatteen lähes koko tuotannon CD-julkaisuina - kiroillen kuitenkin Surut pois ja kukka rintaan-levyn puuttumista. Ko. levyllä kun olisi se Kuolleen miehen kupletti. Alakulo ei kuitenkaan ollut liian syvä, kun Unholan urkujen biisit kajahtivat liikkeelle.
Vaikkei Viikate kuulostakaan tallenteena lähellekään niin hyvältä kuin livenä Tavastialla, on Unholan uruissa selkeästi koettavissa ja kuultavissa se tiukempi poljento joka myös yleisöön Tavastialla tarttui. Ehkä se on sitä muusikkona kasvamista, mutta ainakin minusta tuntui aiemmat julkaisut läpikuunneltuani että Unholan urut on selkeästi täynnä paremmin koukuttavia biisejä kuin mikään aikaisempi julkaisu.
Toisaalta soundissa on myös selkeästi kuultavissa paljon muhkeammat kitarataustat ja selkeämpi rautalankasoundi tuomassa melodiaa päälle. Tyyppiesimerkki on vaikka Tie- tai Vesi jota pelkäät - jossa on myös levyn paras meno: jykevä peruspoljento rytmiseksiolta, rouheva kitaravalli ja kaunista näppäilyä päälle.
Eihän tämä täydellinen levy tietenkään ole - ja joidenkin biisien kohdalla jää ikäänkuin fiilis siitä, että ihan kaikkea ei vielä puristettu irti -- mutta onhan kavereilla aikaa vielä kehittyä biisintekijöinä ja saada levylle se sama tiukka vääntö ja henki, joka keikoilla bändistä välittyy.
Kävin tänään poimimassa Tunnelin levystä Viikatteen lähes koko tuotannon CD-julkaisuina - kiroillen kuitenkin Surut pois ja kukka rintaan-levyn puuttumista. Ko. levyllä kun olisi se Kuolleen miehen kupletti. Alakulo ei kuitenkaan ollut liian syvä, kun Unholan urkujen biisit kajahtivat liikkeelle.
Vaikkei Viikate kuulostakaan tallenteena lähellekään niin hyvältä kuin livenä Tavastialla, on Unholan uruissa selkeästi koettavissa ja kuultavissa se tiukempi poljento joka myös yleisöön Tavastialla tarttui. Ehkä se on sitä muusikkona kasvamista, mutta ainakin minusta tuntui aiemmat julkaisut läpikuunneltuani että Unholan urut on selkeästi täynnä paremmin koukuttavia biisejä kuin mikään aikaisempi julkaisu.
Toisaalta soundissa on myös selkeästi kuultavissa paljon muhkeammat kitarataustat ja selkeämpi rautalankasoundi tuomassa melodiaa päälle. Tyyppiesimerkki on vaikka Tie- tai Vesi jota pelkäät - jossa on myös levyn paras meno: jykevä peruspoljento rytmiseksiolta, rouheva kitaravalli ja kaunista näppäilyä päälle.
Eihän tämä täydellinen levy tietenkään ole - ja joidenkin biisien kohdalla jää ikäänkuin fiilis siitä, että ihan kaikkea ei vielä puristettu irti -- mutta onhan kavereilla aikaa vielä kehittyä biisintekijöinä ja saada levylle se sama tiukka vääntö ja henki, joka keikoilla bändistä välittyy.
