Runoutta höyrypäille
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Runoutta höyrypäille
Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
Paljon
väkevää voimaa.
Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta.
Päästää lähelle,
sisälle,
Vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen.
-Tommy Tabermann
vaatii sinulta voimaa,
Paljon
väkevää voimaa.
Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta.
Päästää lähelle,
sisälle,
Vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen.
-Tommy Tabermann
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Olin ennen kansalainen tavallinen (Backing vocals: tavallinen...)
Nyt musta on tullut KityRuNkkari addiktiivinen (Backing vocals: addiktiivinen...)
On pakkomielle mulla tänne täytyy tulla
Foorumi houkuttelee kuin lämmin pulla...
(Soolo)
Miitteihinkin pitää usein ravata
Jotta voisi muita ruNkkareita tavata
Kertosäe (Olin ennen...)
Nyt musta on tullut KityRuNkkari addiktiivinen (Backing vocals: addiktiivinen...)
On pakkomielle mulla tänne täytyy tulla
Foorumi houkuttelee kuin lämmin pulla...
(Soolo)
Miitteihinkin pitää usein ravata
Jotta voisi muita ruNkkareita tavata
Kertosäe (Olin ennen...)
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Silloin vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi:
lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti;
sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
"Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi
vieä vieretelläksesi pimeähän Pohjolahan!"
En liiemmin pidä kalevalaiseta tyylistä, mutta tämä on syystä tai toisesta jäänyt mieleeni kummittelemaan.
lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti;
sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
"Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi
vieä vieretelläksesi pimeähän Pohjolahan!"
En liiemmin pidä kalevalaiseta tyylistä, mutta tämä on syystä tai toisesta jäänyt mieleeni kummittelemaan.
Ei sen ole väliä
älä katso kaapin päälle
ei se ole ylhäällä
huone on tyhjä
taivuin nurkan nurmelle
en kaivannut saattajaa
surupuseron pukijaa
Se lensi pois luotani
nousi nopeasti ylös
alas ei tullut enää koskaan
askelmat murenivat
aatokset parkuivat kammarissa
oli kylmää
hyisen hallan häitä vietettiin
pyyhitkö kyyneleen
tuotko toivon loisteen
suuteletko surijaa
surmaatko karman kankeen yön
kahleisiin katson kalleimpiin
olivat ne sinun
itseni ensimmäiset, tyttöni mun
maille taipui
voimaks oli ennen
astui alle kuusikon
kukko kujersi kiven vierellä
elämästä vapaustus armollinen
askelmat aatteen aprikoi
katoaa kaihoinen katse kalmistoon
p.s ei oiken irtoa nyt
älä katso kaapin päälle
ei se ole ylhäällä
huone on tyhjä
taivuin nurkan nurmelle
en kaivannut saattajaa
surupuseron pukijaa
Se lensi pois luotani
nousi nopeasti ylös
alas ei tullut enää koskaan
askelmat murenivat
aatokset parkuivat kammarissa
oli kylmää
hyisen hallan häitä vietettiin
pyyhitkö kyyneleen
tuotko toivon loisteen
suuteletko surijaa
surmaatko karman kankeen yön
kahleisiin katson kalleimpiin
olivat ne sinun
itseni ensimmäiset, tyttöni mun
maille taipui
voimaks oli ennen
astui alle kuusikon
kukko kujersi kiven vierellä
elämästä vapaustus armollinen
askelmat aatteen aprikoi
katoaa kaihoinen katse kalmistoon
p.s ei oiken irtoa nyt
En minä osaa kirjoittaa runoja, tai sitten se kustannustoimittaja on hullu. Se väitti olevansa käsikirjoituksestani innoissaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä se oli valinnut runoistani kolme huonointa ja halusi, että niiden pohjalta lähtisin rakentamaan kokonaisuutta. Yksi ehdotus oli, että kirjoittaisin kokonaisen runoteoksen _kotitöistä_. Joo, on se hullu.
Hiekkalaatikolla,
lapset toisiaan kivittää,
syy jo unhoon jää,
toinen naurahtaa,
eräs ärähtää,
sanan säilä,
se aseista voimakkain on,
heikkoon ihmiseen
Mielettömyyttä,
pelkkää mielettömyyttä,
kylmyyttä,
tuhoa ja hävitystä
Tarvitseeko enää,
kenenkään,
pienisieluisuuttaan kieltää,
Mut mitä tää merkitsee,
metsän puille,
ja tähdille taivaan,
ne nauraa vaan,
nauruaan uudestaan
lapset toisiaan kivittää,
syy jo unhoon jää,
toinen naurahtaa,
eräs ärähtää,
sanan säilä,
se aseista voimakkain on,
heikkoon ihmiseen
Mielettömyyttä,
pelkkää mielettömyyttä,
kylmyyttä,
tuhoa ja hävitystä
Tarvitseeko enää,
kenenkään,
pienisieluisuuttaan kieltää,
Mut mitä tää merkitsee,
metsän puille,
ja tähdille taivaan,
ne nauraa vaan,
nauruaan uudestaan
Alors je ne lui parlais ni de serpents boas, ni de forêts fierges, ni d'étoiles.
Sanat
ääneen lausutut tai
silmiisi piirretyt
Mitä ne sinulle merkitsevät?
Minulle eivät mitään.
Hei TOLLO
oleellista ei ole se
kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa
MIKSI kirjoittaa
Oleellista on se
että Me
emme helvetti soikoon
(soikoon siellä trubaduuri)
tiedä.
Hmm, ketkä me?
Anteeksi rakas,
erehdyin henkilö(i)stä.
ääneen lausutut tai
silmiisi piirretyt
Mitä ne sinulle merkitsevät?
Minulle eivät mitään.
Hei TOLLO
oleellista ei ole se
kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa
MIKSI kirjoittaa
Oleellista on se
että Me
emme helvetti soikoon
(soikoon siellä trubaduuri)
tiedä.
Hmm, ketkä me?
Anteeksi rakas,
erehdyin henkilö(i)stä.
ja sanan tilalle sopisi mielestäni sana, "että" tod. hyvin! Tarinallisesti, mutta eip ehkä riimillisesti... koska se jatkaa liikaa edellistä... XD eli hyva se on noinkin.Voyageur kirjoitti:Kaikki maailman aika,
mut ken sen ymmärtää,
miks mua kiinnostaisi,
kun ihmiset ei vaan tajua,
ja ne hyörii,
kuin hyönteiset
Ulalla
Missä on kaikki kuumat jäbät
elämä on epäreilua
oon kuuma mutta mun mukaan tarttuu
postimerkkien keräilijöitä
ja niillä on aina ankee tukka
ja ne on siis epäeroottisia
Mä en hei syty
vaikka olen kuuma
ei mun liekin sydän yhtään lepata
Iltaisin, iltaisin, mietin syviä
Sitten
Itken ykkösiini, fiilikset mut viilentää
Kohtalo on rankka, ei sille voi mitää
( Tajuisin jos olisin nysvä että mulle käy näin
mutta nyt olen ulalla )
niin ulalla.
Missä on kaikki kuumat jäbät
elämä on epäreilua
oon kuuma mutta mun mukaan tarttuu
postimerkkien keräilijöitä
ja niillä on aina ankee tukka
ja ne on siis epäeroottisia
Mä en hei syty
vaikka olen kuuma
ei mun liekin sydän yhtään lepata
Iltaisin, iltaisin, mietin syviä
Sitten
Itken ykkösiini, fiilikset mut viilentää
Kohtalo on rankka, ei sille voi mitää
( Tajuisin jos olisin nysvä että mulle käy näin
mutta nyt olen ulalla )
niin ulalla.
<3
otsikko koko runolle: aatos rakkaudestaAnonymous kirjoitti:Jorma kirjoitti:Surua valelit
et jaksanut
teit enkelin etäälle.
Surun kyyneleet
ei niin kauniit
sinua naurattivat
kylmyys haihdutti
surman sylissä
onnellisesti nukkui
en itkenyt iltaa
yksin sinua kaipasin
saavuit siivillä luokseni
et ollut enää siinä
kyyneleet vain vierivät
kivittivät sydämen
itku taittoi tuomen
kivellä ei ollut ketään
miksi silmiini sammuit
kolehti kerätään
et astele aamuun
sure minua vierasta
edit: 14:55
Taivutin taimen
lyönti siiven alhaisen
alle asensi arjen
edit: 14:58
katveessa kukkuu
ulkona nukkuu
nuoren naisen huulet
ed: 15.00
tullut ei lähemmäksi
lauma lampaita vain
askeleet olivat mitatut
surun pyyhe
ilon kyynel
kolmesta poikki
ja kotio
ps. taitaa jo väsyttää liikaa.. )