Kitinä

Kävin sen olkapään kanssa magneetissa. Jänne revennyt osaksi irti nivelestä. Kuntoutusta ja jos ei sillä niin puukkoa. Ne on syksyn SM kisat myös näillä näkymin pelistä pois. Ja kipiä on koko vasen puoli kropasta kuin perkele.

Vitun pahoinvoinnit. Voiko johtua matalasta verenpaineesta sellainen ellotus? Ja miten matala pitää olla, että on "liian" matala. Mulla vaihtelee 90-100 välillä yläpaine, alapaine yleensä 60jotain.

Elohiiri nykii ylähuulessa amorinkaaren kohdalla ties monettako päivää peräkkäin. Pöljä tunne!

Mun oikea jalka ei taivu normaalisti (tätä on nyt kestänyt jo useamman kuukauden, vasen jalka on normaali). Tulee kauhea kipu, joka alkaa jostain nivusen suunnalta ja säteilee reiden sisäpuolta pitkin alaspäin. Kipu on suurin siellä nivusen tuntumassa ja yläreidessä ja heikkenee alaspäin mentäessä. Kipua ei ole, ellen taita jalkaa eli voin kävellä ja istua ihan normaalisti. Mutta en voi esim. maata ja levittää jalkaa, koska kipu yltyy liian suureksi.

En nyt muista olenko itkenyt tätä asiaa aiemmin täällä enkä jaksa tarkistaa. Joku voisi kyllä kertoa, mistä tuo johtuu. Omat epäilyt ovat joko hermopinne, nivustyrä tai joku lannerangan nivelrikko. Muita vaihtoehtoja otetaan huomioon! Googlettelu ei oikein tuota tulosta.

No katos vaan, olen kuin olenkin valittanut tätä samaista asiaa jo aiemmin. Voisko joku nyt kertoa, missä mättää!

Joo, kerroin Stadinarskan isoihin sanomiini jo kuinka mulla oli hammassärkyä ensin ja sitten myöhemmin ei enää ollut.
Ihan ihmejuttu!

STADINHAMMAS

Finni on taas puhjennut väärään päähän eli perseeseen. Meinasin ensin tiedottaa asiasta naamakirjassa, mutta ajattelin että jospa en siellä häpäisisi itseäni niin kovasti. Täällä kaikki on jo menetetty, joten ihan sama.

^ KIva pikku venytys:

Lattialle makaamaan mahalleen ja kädet suoriksi sivuille eli olo on kuin ristiinnaulitulla. Sitten vasemmalla jalkaterällä kosketetaan oikeaa kämmentä. Seuraavaksi toisinpäin. Kymmenen toistoa kummallekkin puolelle vuorotellen.

Sitten sama, mutta selällään maaten.

Tekee ihmeitä alaselän jumille.

Suvinen kirjoitti:Kaikki poppakonstit mihin tahansa selän vaivaan otetaan vastaan ja kokeiluun. En haluaisi olla selkävaivainen lopun ikääni, eniten ärsyttää selkäkivun/iskiaskivun kokonaisvaltainen vaikutus elämään ja liikunnan poisjääminen. Ennen sain liikunnasta voimantunnetta, energiaa ja riemua, nykyään vain kipuja ja väsymystä. Vituttaa kuin pientä oravaa.

Kokeile jäsenkorjaajaa. Ja tämä ei ole vittuilua tai pelleilyä, vaan ihan aito ehdotus. Kävin itse kesällä jäsenkorjaajalla karsean nivusesta alas jalkaan säteilevän kivun takia (josta itkin täälläkin). Hoito oikeasti auttoi! En siis itse edes oikein uskonut, että siitä välttis on apua, mutta niin vain oli. Olisin tarvinnut kaksi hoitokertaa (niin paljon kremppaa, lol), mutta nyt hoitaja keskittyi sen tietyn pinteen avaamiseen. Kipu ei poistunut kokonaan heti hoidossa, mutta muutamien päivien jälkeen lähes. Nyt voi liikutella ja levittää.

^Laitoin sulle Yv:tä!

Se tunne kun pallista puuttuu pala nahkaa ja farkun sauma hieraisee ko. aluetta.

Noniin, joku romminpuutosebolahan se iski. Pari päivää saikkua tuntuu kivalta, tässähän on vaan se riski että tämä kestää taas viikko tai kuukausitolkulla ja mulla lähtee treenien keskeytyessä järki.

Georgina kirjoitti:Noniin, joku romminpuutosebolahan se iski. Pari päivää saikkua tuntuu kivalta, tässähän on vaan se riski että tämä kestää taas viikko tai kuukausitolkulla ja mulla lähtee treenien keskeytyessä järki.

Pelkän palstakirjoittelun perusteella psykologisoisin sellaista, että onko treenaamisesta tullut pakkomielle? Onko flunssa kehon tapa himmata? Jos jo etukäteen stressaa sitä, että treeni keskeytyy vaikka viikoksi, ei se varmasti ainakaan nopeuta paranemista. Joskus pitää osata vaan olla.

Vesper kirjoitti:

Georgina kirjoitti:Noniin, joku romminpuutosebolahan se iski. Pari päivää saikkua tuntuu kivalta, tässähän on vaan se riski että tämä kestää taas viikko tai kuukausitolkulla ja mulla lähtee treenien keskeytyessä järki.

Pelkän palstakirjoittelun perusteella psykologisoisin sellaista, että onko treenaamisesta tullut pakkomielle? Onko flunssa kehon tapa himmata? Jos jo etukäteen stressaa sitä, että treeni keskeytyy vaikka viikoksi, ei se varmasti ainakaan nopeuta paranemista. Joskus pitää osata vaan olla.

Mä kyl ymmärrän Geoa. Muakin vituttaa flunssat melkein etukäteen, koska liikkumattomuus on kova paikka päälle.

Jotain kolme+ - viikon hyppykuppaa tuntuu vielä olevan liikkeelläkin, just liikkumisen estävää mutta ei oikein edes saikun arvoista.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Vesper kirjoitti:

Georgina kirjoitti:Noniin, joku romminpuutosebolahan se iski. Pari päivää saikkua tuntuu kivalta, tässähän on vaan se riski että tämä kestää taas viikko tai kuukausitolkulla ja mulla lähtee treenien keskeytyessä järki.

Pelkän palstakirjoittelun perusteella psykologisoisin sellaista, että onko treenaamisesta tullut pakkomielle? Onko flunssa kehon tapa himmata? Jos jo etukäteen stressaa sitä, että treeni keskeytyy vaikka viikoksi, ei se varmasti ainakaan nopeuta paranemista. Joskus pitää osata vaan olla.

Mä kyl ymmärrän Geoa. Muakin vituttaa flunssat melkein etukäteen, koska liikkumattomuus on kova paikka päälle.

No varmasti kaikki ymmärtää, ei liikkumaan tottuneelle ihmiselle ole "helppoa" lopettaa liikkumista. Mutta viikko-kaksi ei vie kuntoa keneltäkään, ja liikunnalta jäävän ajan voi käyttää vaikka leffassa.

Vesper kirjoitti:No varmasti kaikki ymmärtää, ei liikkumaan tottuneelle ihmiselle ole "helppoa" lopettaa liikkumista. Mutta viikko-kaksi ei vie kuntoa keneltäkään, ja liikunnalta jäävän ajan voi käyttää vaikka leffassa.

Mulla tuli loman vuoksi lepoviikko salilta, vaikka meni vähän flunssaisena niin rautaa nousi enemmän kuin ennen lepoa. Kroppa tarttee sitä lepoakin kuitenkin toisinaan.

Mutta ei se liikunta-addiktio nyt tietysti huonoin mahdollinen ole, paitsi jos sitten ei osaa parantua kunnolla vaan menee pakolla treenaamaan ja hommaa itselleen jonkun pahemman vaivan.

So Hard kirjoitti:

Vesper kirjoitti:No varmasti kaikki ymmärtää, ei liikkumaan tottuneelle ihmiselle ole "helppoa" lopettaa liikkumista. Mutta viikko-kaksi ei vie kuntoa keneltäkään, ja liikunnalta jäävän ajan voi käyttää vaikka leffassa.

Mulla tuli loman vuoksi lepoviikko salilta, vaikka meni vähän flunssaisena niin rautaa nousi enemmän kuin ennen lepoa. Kroppa tarttee sitä lepoakin kuitenkin toisinaan.

Mutta ei se liikunta-addiktio nyt tietysti huonoin mahdollinen ole, paitsi jos sitten ei osaa parantua kunnolla vaan menee pakolla treenaamaan ja hommaa itselleen jonkun pahemman vaivan.

Kyllä se varmaan huumeet voittaa, mutta tunnen kyllä parikin henkilöä, jolla on mennyt terveys treenamisen takia. Kohtuus kaikessa, sano Kekkonen.

En mä ole sitä mieltä että treenaaminen on pakkomielle. Tai no se varmaan riippuu siitä miten sen itse kukin määrittelee. Jos se onkin pakkomielle niin ei varmasti huonoimmasta päästä ole kuten So Hard tuossa jo mainitsikin. Tästähän me väännettiin mun kohdalla täällä jo viime vuonna kun olin siinä saatanan mykoplasmassa yli puoli vuotta. Mä silloin kelailin näitä juttuja aika paljonkin. Tulin silloin siihen tulokseen että kukin ihminen rentoutuu ja palautuu (henkisesti) eri tavoin. Mä rentoudun tekemisen kautta. Musta on hienoa se flow, tunne jossa keskittyy vain ja ainoastaan tekeillä olevaan juttuun. Ratsastus, liikkeen rytmi, tasapaino, hevosen kuunteleminen, oman kropan ja apujen hallinta. Juoksussa askelten rytmi, hengitys ja mahdollisesti ne biisit jotka on ottanut mukaansa. Jos tekee pitkää kuulasarjaa niin pitää koko ajan miettiä eri vaiheiden tekniikan osasia, hengitystä ja rytmitystä. Kyykkäämisen hienouteenkin alan päästä vähän sisälle.

Mä en rentoudu vain olemalla!!!! Mua alkaa vaan ahistaa, tunnen oloni levottomaksi, en osaa keskittyä mihinkään ja nukun huonosti joiden seurauksena oonkin sitten helvetin ärtyisä ja lyhyellä pinnalla.

Eli mä ymmärrän että mun kunto ei siihen romahda, ei mua se huoletakaan varsinkaan kun en nyt tähtää mihinkään kisoihin. Enkä treenaa kipeänä, se on vaarallista ja ei kehitä. Mutta pää siihen kyllä meinaa posahtaa. Kyllä tämä päivä-pari menee mutta todellakin toivon että tämä menis vaikka nyt tällä viikolla jo ohi.

Nuppi voi rentoutua tekemällä, mutta kroppa vaatii lepoa. Pidän joka viidennen viikon paussia kuntoilusta lukuunottamatta leppoisia kävelylenkkejä.

Vaiva ei (periaatteessa) ole mulla vaan 2/3 lapsella. Silti lääkittäväksi joutuu koko porukka.
Meille ilmestyi täitä. Saatanan inhottavaa.

^Hyijyi! Kai ne vielä meillekin rantautuu. En kestä ajatustakaan koska tiedän ettei mun pyykkäyksestä ja desinfioinnista tule sitten loppua muutamaan viikkoon.

Miten te öttiäisiin törmänneet olette saaneet tilanteen hoidettua? Ootteko heittäneet kamaa pois tuon takia? Pyykänneet kaiken mikä irti lähtee?

Tsemppiä Kiukkutipulle!

Selkä päksähti, eikä mulla oo mitään tietoa että missä.Tulin töistä, söin, join kahvit sohvalla ja töllötin hiukan töllötintä. Nousin aikeinani alkaa remonttihommiin. Jäi vähän aikeeksi. Liikkuminen on vaikeaa ja ehdin jo vuodattaa kyyneleitä ja huutaa hellulle kurkku suorana, että ÄLÄ VITTU KOSKE SAATANA. 1200mg ibuprofeenia auttoi sen verran, että pystyn käymään vessassa ja tod näk suihkussa. Saas nähä pääsenkö aamulla ylös, kävely on nytkin käyrää. No, aamulla työmaalle joka tapauksessa, potilaana tai työntekijänä.

Kipu oli alkuun sen tyylistä, että lannerangan ympärillä olevat lihakset on ihan supussa. Sitten kipu alkoi säteillä heikosti lantion sivulla olevaan lanneluun korkeimpaan kohtaan - mikähän lienee sen oikea nimitys. Nyt kipu on tasaista, mutta siedettävää. Tarvin apua kyljen kääntämiseen ja ylösnousemiseen. Jee.

Ihan pikkusen tekis mieli taas tökkiä, että jos noin kivuliaan kohtalon on kohdannut, niin se lyhin tie on näppikselle ja itsediagnoosi. Kärsi!

Mitäs pahaa minä sulle olen tehny? Vai onko joku muu ja nyt purat sitä?

Siinä olet oikeassa, että itsediagnoosiksihan se meni. Mulla on ihan vaan tylsä noidannuoli. Sain nukuttua ja särkylääkkeet toimii.

Minä en silti toivo kärsimystä kenellekään muulle, mut ihmisethän on erilaisia.