Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Pyörryttänyt aina punttireenin jälkeen jo parisen viikkoa. Menen tästä lekurille selvittämään. Painaisikohan joku hermoa tmv.

Joku ND:n kaveri kirjoitti relaxantteja sekä ihmevoidetta.

Onks kellään kokemusta välilevynpullistumasta kaularangassa? Mulla on kipuja, tunnottomuutta, puutumista viikottain ja joskus särkee vähemmän ja joskus niin että en saa edes nukuttua..Tätä on kestänyt lähemmäs 4 vuotta ja mun pitäs päättää että mites jatko. Leikata vai ei?

Ahh, kunnon vatsantyhjennystauti! Lähes taju lähti pariin otteeseen, makailin hetkisiä vessan lattialla lähes tajuttomana voimia keräillen muutamankin räjähtävän ripuli- ja oksennusepisodin jälkeen.

Häntäluu taas paskana. Jokohan olisi poistatus paikoillaan?

Ehkä pitäs levätä, alkaa pyörryttää kirjoittaessa.. Persekin tai vasen pakaralihas oikeammin on ollut pari päivää krampissa..

TUNTUU KOKO AJAN IHAN MAHTAVALTA!!! oon varma että mussa on jokin vika geneettisellä tasolla, tuotan koko ajan jotain mielihyvähormooneja ihan aiheetta. IHAN MAHTAVAA!

Lonkat kipuaa levossa sen verran, että nukkuminen on hankalaa, samoin aloillaan istuminen. Polvet taas kiukuttelevat liikkeessä. Ei ole hyvä ihmisen ikääntyä, eikä varsinkaan harrastaa liikuntaa.

exsu kirjoitti:Lonkat kipuaa levossa sen verran, että nukkuminen on hankalaa, samoin aloillaan istuminen. Polvet taas kiukuttelevat liikkeessä. Ei ole hyvä ihmisen ikääntyä, eikä varsinkaan harrastaa liikuntaa.

Voltaren fortea kokeillut polviin. Pääsee lenkille.

^ lisään, että nuo viimeiset asiccini saivat juuri hieman etukäteen roskiskomennuksen ja tilalle tulivat Salomonin 3D ultrat gore texillä. Piti alun perin juosta pitemmälle kevääseen, mutta vaimennukset ovat ihan lopussa.

Mä nyt oksennan tänne ko en malta olla oksentamattakaan ja vaivoihinhan tämä liittyy. Mulla on kauhea hinku päästä tämän lopussa kahvakuula SM:iin ja se on tältä harrastuspohjalta melko tiukka mutta mahdollinen haaste. Mutta eihän tästä tuu vittuakaan ko koko ajan joku paikka kremppaa ja ei pysty tekemään reeniohjelmaa. Ensin sain olkapään vähän rikki (ylirasitusta) ja sen pikkuhiljaa jotakuinkin helpotettua nitkautin polven joka onneksi palautui jotakuinkin toimintakykyiseksi viikossa. Viikon tuossa pääsin jo reenaileen ja näytti että kisasuunnitelmat on taas voimassa niin nyt sitten nosti kovan kuumeen. Voi vittulanvittu jos tämä nyt kestää yhtään yli 2 päivää. Järjellä tajuan kyllä että kisoja tulee, sairastamiselle ei voi mitään ja muuta sellaista paskaa mutta en voi sille mitään että ahistaa niin maan perkeleesti jos en pääse sinne nostamaan, tuntuu että oon täydellinen epäonnistuja ennen yrittämistäkään ja on turha motivoitua yhtään mistään. 21.3 on viimeinen ilmopäivä, sitä ennen en laita hanskoja naulaan mutta kyllähän tämä helvetin huonolta alkaa näyttää.

hitto että voiki pöljät asiat ahdistaa valtavan paljon.

Georgina kirjoitti:.

Tiedostanet itsekin, että treenaaminen on mennyt överiksi ja keho tarvitsee lepoa? Levännet toivottavasti riittävästi tai jos et, niin ala levätä. Kisoja tulee uusia, mutta terveyttä on vain yksi kappale. Huonot fiilikset ovat toinen merkki siitä, että liikuntainnostus on menossa liiallisuuden suuntaan. Tiedän tunteen hyvin, ajatus yhden treenin tai jopa viikon treenaamattomuudesta tuntui kamalalta, koska kunto katoaisi silloin kokonaan. Ajatuksissa ei ole mitään järkeä, mutta siinä tilassa on vaikea ajatella järkevästi.

Riemis vei jalat suusta, treenistä on tullut pakkomielle ja kroppa haraa vastaan. Reilu lepo ja uusi yritys.

Riemumieli kirjoitti:

Georgina kirjoitti:.

Tiedostanet itsekin, että treenaaminen on mennyt överiksi ja keho tarvitsee lepoa? Levännet toivottavasti riittävästi tai jos et, niin ala levätä. Kisoja tulee uusia, mutta terveyttä on vain yksi kappale. Huonot fiilikset ovat toinen merkki siitä, että liikuntainnostus on menossa liiallisuuden suuntaan. Tiedän tunteen hyvin, ajatus yhden treenin tai jopa viikon treenaamattomuudesta tuntui kamalalta, koska kunto katoaisi silloin kokonaan. Ajatuksissa ei ole mitään järkeä, mutta siinä tilassa on vaikea ajatella järkevästi.

En allekirjoita. Olkapään kipuiluun voi liittyäkin liikaa treeniä mutta sen tiimoilta otinkin korjausliikettä. Polvivamma oli vahinko ja influenssa tuskin on millään muotoa itseaiheutettua. Nyt on toki pakko levätä kun lämpöä on 39,5 ja olo on täysin järkyttävä, en pysy jaloillaan. Huonot fiilikset ei liity reeniin vaan sen puutteeseen ja siihen että itselle asetettu tärkeä tavoite alkaa näyttää erittäin vaikealta saavuttaa. Miten kukaan urheilija ikinä saavuttaa tavoitteitaan jos ei sitoudu niihin 110% ja elä ja hengitä niitä?

Georgina kirjoitti:En allekirjoita. Olkapään kipuiluun voi liittyäkin liikaa treeniä mutta sen tiimoilta otinkin korjausliikettä. Polvivamma oli vahinko ja influenssa tuskin on millään muotoa itseaiheutettua. Nyt on toki pakko levätä kun lämpöä on 39,5 ja olo on täysin järkyttävä, en pysy jaloillaan. Huonot fiilikset ei liity reeniin vaan sen puutteeseen ja siihen että itselle asetettu tärkeä tavoite alkaa näyttää erittäin vaikealta saavuttaa. Miten kukaan urheilija ikinä saavuttaa tavoitteitaan jos ei sitoudu niihin 110% ja elä ja hengitä niitä?

Urheilijat, samoin kuin muutkin typerykset, eivät tervettä päivää näe ja syykin on juuri tuo väkisin pungertaminen. En arvosta.

Voi olla hankala hahmottaa, mutta ylenpalttinen väärin pökeltäminen altistaa erityisen helposti vahingoille, vammoille ja sairauksille. Anna kropallesi edes jonkinlainen mahdollisuus mielyttää sinua.

Urheilijat, jotka menestyvät pidempään, ovat tajunneet olla polttamatta itseään loppuun heti alussa. Kovaa pitää reenata, muttei liikaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto

Ylikunnon vakavuudesta riippuen henkilö joutuu välttämään kovaa urheilua viikosta ja kuukausista jopa vuosiin. Noin 40 prosenttia ammattiurheilijoista kärsii elämänsä aikana pitkittyneestä ylikuormitustilasta. Merkittävää on, että kroonista ylikuntoa esiintyy paljon etenkin amatööriurheilijoilla ja -harrastelijoilla. Tämä johtuu pitkälti siitä että ylikuntoon ei osata varautua eikä oireita tunnisteta tarpeeksi ajoissa. Ammattiurheilijoiden keskuudessa ylikuntoon on varauduttu paremmin.

Bluntly kirjoitti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto

hmm. Jotenki tuntuu naurettavalta että tämmösellä harrastelijan reenimäärällä vois puhua övereistä tai sais ittensä ylikuntoon. Mutta mä nyt mietin tätä asiaa. Oon jo vähän hyväksynyt sitä asiaa etten pääsis sinne SM kisoihin, voin tehä samat nostot seuraavissa salikisoissa että saan ne tulokset itseäni varten.

Georgina kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto

hmm. Jotenki tuntuu naurettavalta että tämmösellä harrastelijan reenimäärällä vois puhua övereistä tai sais ittensä ylikuntoon.

Ottamatta nyt mitenkään kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen, niin yleisellä tasolla sanoisin, että suomen kielen termi "ylikunto" on erinomaisen harhaanjohtava. Englanniksi kai sanotaan "overtraining", ja ideana on, että joku treenaa enemmän ja kovemmalla intensiteetillä kuin mihin treenaamiseen tottumaton kroppa on palautumispotentiaalinsa kannalta valmis. Kun ilmiön käsitteellistää näin, on jotenkin ymmärrettävämpää, että ilmiö saattaisi hyvinkin vaivata nimenomaan innokasta harrastajaa. Kyseessä ei nimenomaan ole yli*kunto* vaan lähes päinvastoin se, että kunto ei kestä innostunutta ja mahdollisesti liian äkillisesti lisääntynyttä treenaamista.

Yläselkä alkanut temppuilla spinningistä. Jotain asentoon liittyvää, täytyy konsultoida jotain joka asiasta enemmän ymmärtää.

Joo, ylikunto kehittyy piitkän ajan kuluessa, siis kuukausien.

Ja flunssa voi olla myös huonoa tuuria ja reenimäärät aivan kohdallaan. Ei kai se nyt aivan ennenkuulumatonta ole että ihmisellä vituttaa karisevat tavoitteet?

Georgina kirjoitti:Ei kai se nyt aivan ennenkuulumatonta ole että ihmisellä vituttaa karisevat tavoitteet?

Sehän on ihan normaalia jos on suunnilleen normi-itsetunto. Ainahan sitä sen verran tervettä naista.

Mutta tosiaan kokemus itsellä on, että kun treenimäärät ja/tai muu kehon rasittaminen menevät mahdottomuuksiin sitä hämmästyksekseen huomaa vastustuskykynsä alenevan.

Ah joo, olen muuten huomannut senkin, että itsellä palautumista huomattavasti parantaa proteiinien lievä tuputtaminen keholle. Tyyliin purkki tonnikalaa tai raejuustoa. Miksei tonnikalaa ja raejuustoakin jos on oikein rankkaa menoa. Mutta siis tuo menee helposti liiallisuuksiin.

[quote="Georgina"hmm. Jotenki tuntuu naurettavalta että tämmösellä harrastelijan reenimäärällä vois puhua övereistä tai sais ittensä ylikuntoon.[/quote]

http://www.pakkotoisto.com/treeni/61134-pikkutoiston-pakkojattilainen-ylikunto-42/#post4520793 kirjoitti:Olen pertti perustreenaaja. Käyn salilla 3 kertaa viikossa ja treenaan Starting strenght tyyppisesti. Lisäksi ajan fillarilla melko vaatimattomia määriä, kesäisin 100-200km viikossa. Välillä mukaan on kuulunut myös kamppailulajeja ja perus hölkkää ja futista jne.

Viimeiset kuusi kuukautta olen kärsinyt rytmihäiriöistä (lisälyönnit) sekä univaikeuksista, ajoittain myös nivelten kivuista ja uupumuksesta. Minulla on tänään diagnosoitu urheilulääkärin toimesta selkeä ylikunto. Altistavat tekijät ovat oma persoona/luonne (henkinen tila), elämäntilanteen/työn aiheuttama stressi ja liian kova harjoittelun intensiteetti ja kesto (erityisesti aerobinen harjoittelu). Edessä on täysliikuntakielto, jota olenkin jo omatoimisesti joutunut viimeiset 6 viikkoa toteuttamaan kun nukkumisesta ja treenaamisesta ei enää tullut mitään.

Sellanen vaiva, kun elämä. Voispa vaan kuolla vittuun täältä.

Kreitsu kirjoitti:Sellanen vaiva, kun elämä. Voispa vaan kuolla vittuun täältä.

Se voi olla kaksipiippuinen juttu se.