So Hard kirjoitti:prosessi kirjoitti:Samanaikaisesti normaaleja lainoja tarjoavat tahot itkevät sitä, kun lainahakemuksia ei tule. Ei niitä voi tulla, jos yritysten koko kiinteistökanta jo on pantattu, eikä vakuudetonta lainaa saa sellaisilla ehdoilla, jotka olisivat yrityksille millään tasolla realistisia.
Siis ketkä itkevät? Mikä rahoituslaitos on sitä mieltä, että lainahakemuksia ei tule? 2007 luottoa ja pankkitakauksia annettiin 155 miljardia, 2009 annettiin 189 miljardia ja 2013 255 miljardia. Mikä taho jää hakemuksitta?
http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Tilas ... fault.aspxMiksi puhut koko ajan panteissa vain kiinteistöistä? Eivät kiinteistöt (varsinkaan yritysten omat) ole ainoa merkittävä vakuudeksi pantattava omaisuus. Yrityskiinnitykset, takaukset (joko henkilö- tai ostetut), sijoituspääoman panttaus jne. Asunnot ja kiinteistöt ovat oikeamminkin enemmän yksityishenkilöille normaali vakuusmuoto kun muuta omaisuutta ei juuri ole.
Eilisessä Kauppalehdessä viimeksi Finnvera itki.
Siksi koska, kuten jo aiemmin sanoin: "Pankista saa lainaa maksimissaan (kiinteistövakuuksien arvo + säädelty X% henkilötakaus + säädelty Y% valtion/Finnveran tms. takaus)€, jolloin, koska molemmat jälkimmäiset ovat prosentteja, kiinteistövarallisuuden arvo ratkaisee saatavilla olevan lainarahan määrän."
Yrityskiinnityksiä, joilla olisi mitään merkittävää arvoa, ei pk-yritys juurikaan saa, koska IP on panttauskelvotonta. Viiden käytetyn tietokoneen arvolla ei pahemmin lainoja maksella. Kiinteistöjä ei etenkään startupeilla pahemmin ole, eli kyseessä ei tietenkään edes ole yrityksen omien kiinteistöjen panttaaminen, vaan omistajien. Rautalangasta väännettynä: Jos omistajilla vaikkapa on 300 tonnin arvoinen asunto, josta on 150 tonnia asuntolainaa, on osa asunnon panttausarvosta sidoksissa siihen omaan lainaan, esimerkkitapauksessa 115 tonnia. Vakuusarvo kokonaisuudessaan on 225 tonnia, jolloin yrityksen lainamaksimiksi muodostuu 225-115 tonnia + X% henkilötakaus + Y% ostettu takaus. Käytännössä puhutaan pikkurahoista, kun yrityksen pyörittäminen alkuvaiheessakaan ei ole mitään ilmaista puuhaa, jos sinne on rekrytoitu henkilökuntaa.
Minun on nyt jo kahden vuoden ajan pitänyt joka kuukautta varten taikoa 15 tonnia yhteensä kahden yrityksen kassoihin erilaisilta rahoittajilta, joten kyllä minä ihan oikeasti tiedän olemassaolevat mallit. Ja tuo raha on riittänyt vain, koska minä ja mieheni olemme tehneet töitä palkatta. En tiedä olisinko millään ilveellä pystynyt taikomaan tuon enempää rahaa näiden kahden vuoden ajan, kun startupmaailma kuitenkin on niin täynnä sarjayrittäjähuijareita, jotka makselevat itselleen kovia palkkoja sijoittajien rahoista ja viis veisaavat miten yritykselle myöhemmin käy, ja toisaalta oikeasti epäpätevää porukkaa, joka ei tajua miten yritystä kuuluu pyörittää. Omana etuna on itse asiassa ollut sekin, että olemme vuokralla isäni yrityksen tiloissa, ja hän itse sekä vino pino hänen konsulttikavereitaan osallistuu harrastuspohjalta yrityksemme kehittämiseen, osa on jopa sijoittanut siihen. Onneksi nyt alkaa kuitenkin olla jo se tilanne käsillä, ettei tarvitse pelätä rahan loppumista, koska kehitystyö kuitenkin on niin pitkällä, ettei sen osalta sijoittajienkaan enää tarvitse pelätä kovin pahoja aikatauluviivästyksiä, ja toisaalta osaaminen on jo osoitettu.
sivustahuutaja kirjoitti:prosessi kirjoitti:Rahan kysyntä on aina kovempaa kuin sen tarjonta,
Nyt menet metsään ja lujaa. Rahallahan ei ole mitään itseisarvoa, vaan sen hinta määrittyy markkinoilla. Keskuspankeilla on iso rooli rahan hinnan säätelyssä. Tällä hetkellä keskuspankin korko euroopassa on alle inflaation, joten ei se rahan hinta kovin kummoinen ole.
Luulin, että olkiukkoilu on metsään menoa, mutta ei kai sitten. Rakentamasi olkiukko toki on metsässä. En kuitenkaan tietääkseni missään väittänyt, että rahalla olisi itseisarvoa, vaan siinä virkkeessä, jonka katkaisit lainauksessasi keskeltä, oli jatkona "jolloin epäsuhta edellämainituissa luonnollisestikin nostaa rahan hintaa." Keskuspankit sääntelevät vain pankkien tarjonnaltaan rajatun rahan hintaa, kun taas muut pääomittajat tarjoavat mihin hintaan lystäävät.
prosessi kirjoitti:Tällä hetkellä Suomesta löytyy ihan oikeasti esim. toimija, jonka ehtojen mukaan tuotekehityslainan takaisinmaksu tapahtuu niin, että kaikesta kyseisen tuotteen tuotemyynnin _liikevaihdosta_ pahimmillaan jopa 50% päätyisi tuolle toimijalle niin kauan kuin vain tuotetta missään myydään.
Eikös tuo ole ihan ihan hyvä diili? Iso osa start-upeista ja vähän vanhemmistakin menee nurin ennen kuin tuote on markkinoilla. Jotainhan se kertoo bisneksen kannattavuudesta, jos suomesta kerran löytyy vain yksi tuollaista rahaa jakava taho. Jos tuo bisnes tuottaisi, niin alalle tulisi kilpailija, joka tyytyisi 40% liikevaihdosta.
Hyvä diili kenelle? No joo, sarjayrittäjähuijareille varmasti, jotka maksavat lainarahat itselleen palkkoina ja antavat yritysten mennä nurin. Tarjoajalle se ei ole hyvä, koska siinä vaiheessa kun tulee ensimmäinen menestystuote, joka oikeasti myy paljon, on tarjoaja oikeudessa koronkiskonnasta. Myöskään oikeille yrityksille siitä ei ole hyötyä, koska koronkiskonta tappaa jokaisen kohtalaisesti pärjäävän yrityksen. Ei mikään ihme, että puljun hallituksessa on vain yksi (+vara) jäsen, sillä kukaan täysjärkinen ei tuonne uskaltaisi mennä ottamaan rikosoikeudellista vastuuta. Ja rahaa tuonne tunkeneet eivät tietenkään ole mistään vastuussa.
